Kysymys, jonka itselleni asetin viime eron jälkeen menee, että osaanko olla parisuhteessa jos ja kun en osaa olla yksin? Erosta on nyt muutama ( en muista montako! ) vuosi aikaa ja vasta nyt alkaa tuntumaan siltä, että olen jyvällä jostakin.
Tiettyä tuskaa tietysti aiheuttaa raittiuden mukanaan tuoman kokonaisvaltaisen heräämisen, yksinelon ja kevään yhdistelmä 
. Ja jessus kun te naiset alatte näyttää hyyyyvääältäääää… 
Mulle on ehdotonta se,että saan olla yksin omine ajatuksineni,liikkua luonnossa ja olla vain.Parisuhteessa ollessani haen sen oman ajan lähtemällä lenkille itseni kanssa.On se kiva käydä kahdelleenkin mutta jos ei anneta hengittää yksin ja miettiä-kauheaa!
Järkky ajatus et joku puuskuttaa niskaan ja kontrolloi, ei ole mun juttu.Sit jos on sellainen ihminen jonka kanssa ei tunne olevansa kahleissa-mikäs siinä.Paistellaan sämpylöitä,nauretaan,lenkkeillään,saunotaan.Ja hyvää seksiä kiitos mielellään tänne!
Pointti omalla kohdallani on siis, että jos en kykene omassa päässäni ja elämässäni olemaan vapaa, kykynenkö siihen sitten toisen kanssa ja rajoitanko tällä vaan omaa ja toisen vapautta lisää?
Hmmmm, seksi, olikos se jokin aasialainen ruokalaji?
Saattaapi hyvinkin olla. Tulee syötyä niin erinomaisen harvoin aasialaista, ettei nyt millään kykene varmaksi muistamaan 
:mrgreen:
Hyvä kysymys.Vapaa mistä omassa päässäsi? Ajatukset rönsyää mutta olen aina ihmetellyt kuinka moni ottaa kumppanin vain siksi et kunhan on joku.Miten niin voi olla? Joku,suhtkoht sellainen jonka kanssa voi olla vaikkei tunteet ole kovin syvät.
Tää on mun ajattelua ja oppimisen paikka tämäkin.Pakkoko se on sielussa säkenöidä ja olla suuri tunteen palo?Mulle on.Tätä problematiikkaa:ne on naimisissa ja saavuttamattomia muuta kuin muutamaksi yöksi.Sitä seksiä saa ilman velvoitteita näiden kanssa, ei tarvitse kokea arkea.
Ja juuri näiden kanssa haluaisin jakaa arjen, kököttää kainalossa muutakin kuin hotelleissa, kävellä puistoissa käsikädessä haaveillen ja jutellen kaikkea mahdollista…missä on mun unelmaprinssini joka karauttaa pihaan ratsullaan ja se on menoa.Ei saata olla olemassakaan.
Seksikö…voi se olla syötävääkin.Addikti olen siihenkin.Se kutkuttava tunne,kun mies lähettää sanattomia signaaleja päivällä…iteltä jo pöksyt putoo jalasta siinä paikassa ja tietää ettei mene kauan kun ollaan jossain toisissa maailmoissa.Sit taas kun on jakso jolloin on allapäin, mikään ei voi olla kauempana mielestä.
Mitenniin tunnevammainen kaiken muun lisäksi
Kun meni seksin puolelle, muistinpa tärkeänä pitämäni aa-kirjallisuudesta lukemani väitteen. Juomisemme syynä ovat harhateille joutuneet viettimme. Itsesäilytysvietti, sosiaalivietti ja sukuvietti ovat yli- tai alikehittyneet.
Juominen ja/tai geeniperimä johtavat toiset alkoholismiin, osa kovastikin juovista välttyy sairastumasta siihen.
Minne nämä viestit katoaa.Laitoin päivällä ainakin kaksi pitkää viestiä…
Aiheena mm. harhateille eksyneet vietit viitaten lomamuiston kirjoitukseen.
Yritetäämpä uudelleen.Vieteistä:mistä niistäkään tietää? Mä voin olla ilman seksiä vaikka vuoden…itse senkin voi hoitaa jos ei viitsi/halua/jaksa nähdä vastakkaista sukupuolta.
Juoma-aikana se peto kuoriutuu esiin, nai suunnilleen kaikkea mikä liikkuu.Ja juoma-ajan jälkeen muutama päivä…voi elämä sitä panetusta 
Kaikki aistit käy ylikierroksilla,ainakin viikon.
Sitten putoaa masiksen kuiluun, ei halua kuullakkaan mitään miehistä.Mahdoton tahtojentaisto ja vaivalloiset viestit yhteydenottoihin
Repsahdin.Ihan heti.Eilen kävin pitkällä lenkillä ja tänäänkin, mutta sitten aukesi korkki.
Luin suurimman osan viestiketjua. Päällimmäiseksi jäi kysymys “Miksi”. Miksi haluat vahingoittaa itseäsi ja myös lastasi? Mistä ihmeestä haluat rankaista itseäsi niin, että et edes suostu antamaan mahdollisuutta löytää elämään muuta sisältöä? Pakonomainen juominen on tapa tehdä itsemurha. Hidas ja ikävä ja siinä ohessa tulee roiskeita muka-sivullistenkin päälle, mutta itsemurha joka tapauksessa. Tiedollisella tasolla tiedät mitä pitäisi tehdä, mutta et kuitenkaan suostu antamaan lopetukselle mahdollisuutta.
Meistä jokainen on elänyt aikansa omassa helvetissään, joka on ollut niin erinomaisen hieno ja poikkeuksellinen, että sitä on pitänyt eri tavoin juottamalla palvoa, kuka vuosia, kuka vuosikymmeniä. Kun siihen omaan helvettiinsä saa vähän etäisyyttä, käy usein niin ikävästi että tulee huomanneeksi että ei se nyt niin kummoinen ollut. Vaikeaa eri tavoin on muillakin, joillakin jopa vielä vaikeampaa. Raitistuvalta juopolta on vaikea saada ymmärrystä omalle helvetilleen, sen sijaan aina joskus saa vinkkejä suhteellisuudentajun suuntaan. Ehkä tästä syystä sinusta tuntuu, että et saa tukea ja ymmärrystä - juomiselle tukea ja ymmärrystä onkin täältä aika vaikea saada.
Sinulla on kuukausienkin juomattomia jaksoja, mikä pelottaa niin että et halua sellaista uudelleen kokeilla? Ensimmäiset viikot ovat ankeita, mutta ankeita ne on ne juopottelupäivätkin. Se, että juo vaikka ei haluaisi juoda.
Kun saat putken poikki, niin älä lopeta toipumistien rakentamista siihen. Yritä miettiä omia retkahduksiasi ja muiden retkahduksia, miettiä miten tulet seuraavalla kerralla siinä tilanteessa toimimaan niin että ei tarvitse aloittaa alusta.
Voit onnistua, jos haluat. Voit olla onnistumatta, jos haluat. Valinta on sinun: vain sinä voit päättää lopettaa. Ja sen jälkeen kun olet päättänyt, ota vastaan kaikki apu ja keinot mitä voit saada päätöksesi tueksi.
Tuo itsensävahingoittamisasia on yksi ydinkysymyksistä joihin pureudutaan terapiassa.Kysymykseen “miksi” on hyvin vaikea vastata,luultavasti ne avataan avoimemmin keinoin.Ei kukaan osaa vastata strukturoituun kysymykseen!
Sanon vielä tämän:halusta ei ole kyse, jostain…kertoisin jos tietäisin.Ainoa vaihtoehto:alkoholi vie 6-0,samalla kun minä vien muita ihmisiä,viittaan piinaajaan.Luojan kiitos mulla on ystävät kännyn päässä joiden kanssa voi jakaa ja jotka tuntee pennusta saakka.Yksin ei kukaan jaksa.
Tämä ei ole houretta:Jekyll ja Hyde, aivan täysin.Mahdotonta tajuta itsekin kuinka voi olla näin kaksi eri puolta.
En osaa aina kirjoittaa nätisti ja kauniisti ja ymmärrettävällä tavalla.Tämä on mua.Samalla tajuan oman typeryyteni,katson tekstiäni objektiivisesti ja ajattelen…kuka tuo on?
Kenia, tuomitset itsesi typeräksi, mutta siihen en usko. Käsittääkseni alkoholismi on saanut sinusta niin vahvan otteen, että se voittaa itsesäilytysviettisi ja ohjaa sinut tuhomaan itseäsi. Alkoholismiin ei toistaiseksi ole löydetty muuta oikeasti pätevää hallitsemiskeinoa kuin ehdoton raittius. On alkoholisteja, jotka pystyvät omin voimin jättämään alkoholin, mutta minä esimerkiksi en kuulu siihen joukkoon. Siksi olen valinnut AA:n tien välttyäkseni ottamatta ensimmäistä ryyppyä. Uskon vahvasti, että kun ei ota ensimmäistä, ei tule humalaan.
Juovan alkoholistin terapointi ei useinkaan tuota raitistumisen kannalta kovin hyviä tuloksia, ehkä joissain muissa ongelmissa.
Huh, onpahan ketju. Mielenkiinnolla luin sieltä täältä. Mikä mahtaa olla tilanne tänään?
No.Varmaan mukavaa sosiaalipornoa joillekkin tämä, kun ihan naurattaa.
Ystäväni oli sitä mieltä että mulla on pakko olla muutakin kuin alkoholismi,koska sekoilen ja toilailen niin mahdottomasti.Ajattelen samoin.Hän itse on erilainen juoja,istuu wc:sä,polttaa tupakkaa ja seurustelee viinipönikän kanssa,mutta ei koskaan sekoile vaikka määrät on hurjia.
Mulle tuli eilen niin kova takapakki hlökoht.asiassa,etten saanut poikki.Asia,jonka tulisi pysäyttää.Millään en jaksaisi juoda, en sitten millään.Silti…käsi ojentuu lonkerolasia kohden.Humalaanhan en tule,ainoastaan vieroitusoireet pysyvät poissa.
Kuulostaa rankalta Kenia,
oon itsekin ihan uusi palstalla ja ihan raittiuden alussa.
Monet ajatuksistais on tuttuja, toisaalta tuntuu että olen päässyt eteenpäin pahimmasta “kuilusta”. Eli tajusin että ajatuksillani tuen juomista, juomalla tuen ajatuksiani. Niitä ankeita, synkkiä, toivottomia ajatuksia.
Kun juominen meni syvemmälle, aloin sotkea asioitani ja ajatuksiani entistä pahemmin. Kun olin viikon selvinpäin,vitutti niin paljon kaikki mitä olin jo sotkenut, parisuhde ja mitkään entiset kunnianhimot ei tuntuneet miltään: joten juonpa viinaa.Se ainakin tuntuu joltain.
Pikkuhiljaa, koko kuvio alko kyllästyttää. Juomisella langetin itseni itsesääliin, selittelin ettei musta ole mihinkään., en osaa mitään, en halua mitään, enkä pysty, jaksa, kykene ja kato: noin rumakin musta on tullut. Eli ihan sama. Eli kaikki mahdollinen rypeminen vaan paheni pahenemistaan.
Kunnes, tajusin mitä itsepetosta se koko kuvio on. Taisteluntahto heräsi, omat kyvyt ja rakkaus elämääni kohtaan heräsi. Elämä on jotain ihan muuta kuin mitä viina antaa. Jotain ihan muuta, sen sentään vielä muistan.
[quote=“Silent”]
Mulla on mennyt elämänlaatu alaspäin vain siitä, kun lopetin juomisen. Käsittämätöntä, mutta totta. Ei hirveän rohkaisevaa muille, mutta se nyt vaan on tosiasia. Ja eihän se nyt puolison syytä ole tietenkään, mutta tuntuu vain siltä, että on se nyt hemmetti kun ei häntä sen vertaa kiinnosta, että tukea saisi.
En ole saanut enää kirjoitettua kirjaanikaan, kun ei huvita. Ei huvita enää harrastaa liikuntaa. Ei huvita mikään ja ahdistaa. Nytkin olen vain itkenyt koko aamun. En saa itseäni ulos, vaikka ennen olin kohtuuaktiivinen liikkuja alkoholinkäytöstä huolimatta. Miten voi olla näin?? Miksi minä masennuin ja menin ihan zombieksi nyt, kun en enää juo???
Moni puhuu raittius tai juomattomuuseuforiasta.Mulle sitä ei ole koskaan tullut ja kirjoitat ihan mun oloja.Kenenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista aina, mutta täällä on sama asia, erimuotoisena.
Eli kun lopetan putken, ekat päivät touhuan ja siivoan, kuvainnollisesti puhdistan kuonaa pois.Sitten alkaa syyllisyysjakso, jolloin murehdin jopa 15 vuotta vanhoja asioita ja tekojani juomaputken aikaisten lisäksi ja ryven niissä- puhti pois.Viimeksi putken lopetettuani alkoi tuon syyllisyysmurehtimisajan jälkeen psykosomaattinen oireilu.Olin varma syövän ilmaantumisesta.
Jolloin en rypenyt syyllisyyksissä vaan murehdin syöpää!Hoidin asiat ja työn mekaanisesti, urheilin ja puuhailin lapsen kanssa.Kävin lääkärissä ja tietenkään sitä syöpää ei ollut.Sitten tuli yhteydenotto mieheltä jonka luulin jääneen unholaan…olin täysin maassa, tuntui ettei ole mitään annettavaa eikä sanottavaa kenellekkään.
Kuitenkin arvelin et oisi hyvä päästä pois näistä ympyröistä sen miehen luo.Vetkuilin ja vatvoin.En mennyt vaan aloin juomaan.Näin sitä mieleni petasi…eipä ole kivut vaivanneet kun kerralla räjähdytti koko potin täysin levälleen. 
Jos sulla Silent on oikea masennus, jokin sen muodoista taustalla?Alko pistää aivokemiat perseelleen, sen tietää kaikki mut 3 kk suunnilleen ja kaikki alkosta johtuvan kemiallisen häiriön pitäisi olla tiessään,sit voi tietää onko taustalla muuta.Laitan voimasäteitä sinulle.
Unista oli puhe toisessa ketjussa.Talo kuvastaa takuulla omaa minuutta.Kuten itsellä(omanapa) toistuvat unet monikerroksisesta talosta,joissa on sotkuisia huoneita ja viimeisen päälle siivottuja ja kauniita.Ullakko on asia erikseen x)
Mä en ole edelleenkään varma mistään tulkinnoista,varsinkin psykiatrian ja psykologian maastoon mennessä rajat ovat erittäin häilyviä.On jäänyt mieleen kauan sitten Ben Furmanin kolumni näkkileipää syövistä lapsista vs syömättömät.Jotensakin näin se menee:
Jos tutkitaan lapsena näkkileipää syöneitä lapsia verrattuna verrokkiryhmään,jotka eivät ole syöneet näkkäriä pieninä ja katsotaan tuloksia 20 vuoden kuluttua.Varmasti todetaan näkkileivän syönnin olevan syynä mielenterveys- ja päihdeongelmiin.
Mitähän tuolla yritin sanoa…epätoivoa tässä viidakossa missä kukaan ei tiedä mistään mitään.
Tästä samaa mieltä oman kokemuksen perusteella. Meni jotensakin tuon verran aikaa, ennen kuin mieli alkoi kohentua, enkä ollut edes mikään aivan viimeisimpien asteiden alkoholisteja. Peräänkuulutan kärsivällisyyttä ja sitkeää juomattoman ajan keräämistä.
Kerro, Kenia hyvä, mitä tarkoitat kirjoittamalla "kun en enää juo???
Näin kirjoitit tänään klo 15:25:51
Lomamuisto mitä “kun en enää juo”? Mä tulin juuri kotiin,olin lapsenvahtina aamun ja yön nukuin piinaajalla jota en viitsi enää kutsua sillä nimellä.Pinna oli niiiin kiree illalla kun läksin,mutta hyvin meni.
Toivottavasti juomattomuuspäätöksesi pitää. Yhden päivän perusteella ei voi vielä sanoa etteikö joisi, nimimerkillä omaa kokemusta asiasta pohjalla 
Itse olin eilen ihan varma että otan tänään antabuksen vaan enää en olekaan niin varma. Sen tiedän varmasti että tänään en juo, huominen voi ollakin sitten aivan toinen asia.
On kyllä melkoista tolskaamista elämäsi, olisi varmaan tosiaan syytä katkaista putki ja tarkastella mitä olet saanut aikaan ja mitä on asioille tehtävissä. Uskoisin kuitenkin että haet täältä jonkinlaista tukea itsellesi ja päätöksiisi vaikka ajatukseksi tuntuvat harhailevan laidasta laitaan. Oikeassa olet, sosiaalipornia siinä mielessä että heilut siellä täällä ja olet lyhyessä ajassa aikaansaanut melko vilkkaan keskusteluketjun. Täytyy myöntää että ihan mielenkiinnon vuoksi nytkin kirjauduin lukemaan ketjuasi, vilpittömästi toivon että saat itsesi koottua ja laitettua korkin kiinni. Sitä samaa yritän itsekin vaihtelevalla menestyksellä. Niinkuin moni muukin täällä, siksihän täällä roikutaan.
