Noh, aika tuttua settiä… vikistään suureen ääneen että halutaan raitistua, mutta kun ei haluaisi lopettaa juomista. Voi voi.
Muuten en olisi ehkä näin tyly, mutta jos Kenialla lapsi on, niinkuin ymmärsin, niin olen tyly.
Moikka “Kenia”. Yhdyn ylläolevaan kysymykseen samalla lisäten, että minulla on “aito halu mahdollisuuksieni mukaan auttaa niitä joilla on aito halu mahdollisuuksiensa mukaan auttaa itseään”. Sinun tapauksessasi minulla ei tällaista fiilistä enää ole. Mieleeni muistuu päihdeneuvonnan ryhmästä kaveri, joka pystyi viikkokaupalla ohjaamaan huomion itseensä aina lupaamalla saada jotain konkreettista “seuraavaan tapaamiseen mennessä” aikaan. Suuria sanoja- mitään ei tapahtunut. Tällaisissa tapauksissa minulle tulee väkisinkin fiilis,ettei vastauksiani oteta vakavasti. Ja silloin ylitetään raja jota ei minun kohdallani kannata ylittää. Eli: palaan mielelläni palstallesi jos haluat, mutta vasta sen jälkeen kun olet saanut jotain konkreettista uuteen suuntaan aikaan. Kovasti tsemppiä ja vielä enemmän onnea- tulet tarvitsemaan jälkimmäistä!
Kotona,huokaus.Tuota noin…tuulenviemää arveli trolliksi.En ole.Mulle on oikeestaan samantekevää vaikka antaisin facebook-profiilini katsottavaksi.Vieläkö tässä sitäkin täytyy miettiä että trolli olen…huvikseni en näitä kirjoita.
Kerroin että olen aikoinaan lukenut nimim.siis mä…ketjua kotikanavalla otsikolla voihan jeesus…ja kirjoittanut sinne nimimerkillä Miira.
En muista kuinka silloin rekisteröidyin,selvinpäin kirjoitin siihen ketjuun ja siinä on samankaltainen tarina kuin mulla,yksi monista.Yritin vielä meiliosoitteita vaihtaa sen alkup.kanssa mutta ei tuntunut onnistuvan.
Kuitenkin kotona,omassa kotona taas.Piinaaja pakkas mukaan sen tutun pakkauksen:ruokaa,lonkkua ja savukkeita.
Huono omatunto…ei se paha ole vaikka sitä moitin.Jokin siinä vain on mitä en siedä.Se hiljainen ja sen tajuamaton kiristäminen!Saunoin siellä,p mietti että hän haluaisi nähdä sen aidon Kenian eikä tivolia vetävää hullua minää.Se muuten osti mulle lääkkeet,55 e 20 kpl.Ne on uusia, tukusta tilasivat ja lauantaina on meidän apteekissa.Maksettu on etukäteen joten hakemaan vain.
Niillä on tarkoitus terpan mukaan tasata tää villitys.
Odotan kärsimättömästi kellon kulkua…tähän aikaan jos laittautuu petiin,saa sitä horrosta pari tuntia…miten olis saunan lattian siivous ja kuuraaminen.Mitkäköhän rallit soi päässä tänä yönä ja painajaiset.Tekisi mieli vain syödä ja asettua peitto korviin.Pysy,pysy ja pysy hereillä edes pari tuntia vielä 
Hei Kenia
Itse olen huomattavasti sinua nuorempi alkoholisti, joka on nyt saanut olla reippaan 2,5 vuotta raittiina, päivän kerrallaan. Raittiina oleminen on mielestäni opiskelua täysin uudenlaiseen elämään ja ennen kaikkea sitä, että allekirjoittanut itse laittaa tossua toisen eteen, jolla edesauttaa toipumistaan. Esim. menemällä AA-palaveriin.
Raitistuminen on uskoakseni ollut ihan jokaiselle siinä onnistuneelle, sietämättömän vaikealta tuntuva prosessi aluksi. Tuntuu, kuin päässä pyörisi loppumaton filminauha ajatuksia, jolle ei vain näy loppua ja useimmilla tekee vielä ihan fyysisesti viinaakin mieli. Ahdistus on ihan sietämätön, eikä sitä pääse minnekään pakoon. Mutta karu fakta on, että sinulla, ei ole mitään muita mahdollisuuksia, kuin itse kohdata tuo helvetti, mikä sieltä alkaa sisään vyörymään, kun viinanjuonnin lopettaa. Parhaiten siinä on mahdollisuuksia onnistua tuen kanssa, jota esimerkiksi erinomainen AA-yhteisö tarjoaa. Mutta niin AA:ssa. A-klinikalla, täällä plinkissä, tai missään muuallakaan kukaan ei sitä puolestasi pysty tekemään.
Itse syytin myös ihan tasan tarkkaan olosuhteita ja muita ihmisiä, menneisyyttäni, sekä ihan mitä tahansa muuta paitsi itseäni olotilastani. Olin moraalisesti 22-vuotiaaksi ihan vietävän rappiolla, mutta sieltä yksinäisyydestä vain itsekin löysin pohjani, kun vihoviimeinenkin ihminen ympärilläni lopetti hyysäämiseni ja laittoi kovan, kovaa (tai tässä tapauksessa korkeintaan kovapäistä) vastaan.
Ja tänään en keksi ainuttakaan syytä, miksi minun tarvitsisi kehoani ja mieltäni lähteä tuolla kemikaalilla myrkyttämään. Sallittakoon se niille, joilta se onnistuu.
Kaikkea parasta kuitenkin sinulle ja toivottavasti vielä löydät pohjasi.
Kenia hyvä, kiitos toivotuksistasi ketjussani. Asiaan ja sori nyt, mutta: Minulle tulee ketjuasi lukiessani sama olo kuin kuunnellessani selvinpäin erästä alkoholisoitunutta ystävääni hänen ollessa siinä myöhäisillan itkujurrivaiheessa. Että jaahas, nyt on taas tuo aika illasta. Se on kaiken kurjuuden ja ankeuden lisäksi ihan saatanan puuduttavaa.
Basi kirjoitti aikoinaan siitä, kuinka me alkoholistit rakastamme toistoa. AA-ryhmät perustuvat osittain toistolle. Toistoon perustuu myös tuo kahleittensa pakkomielteinen rakastaminen, mitä sinä nyt toimitat. Samassa jamassa olen ollut itsekin ja niin myös moni muu täällä.
Kaikki mistä kirjoitat on varmasti monelle täällä omakohtaisesti tuttua ja ainakin osin itse koettua. Kaikki vastaajat myös tietävät melko varman konstin noiden itselle ja lähellä oleville ihmisille aiheutettujen kärsimyksien lopettamiseksi. Tämän nettivertaistuen rajat vaan tulevat aika äkkiä vastaan vaikka hampaat irvessä yrittäisi vääntää rautalankaa.
Että vielä kerran, korkki kiinni ja hae apua.
Mua vähän hämää tämä ketju- minäkään en tiedä, onko tämä tosissaan kirjoitettu vai jotain ihme touhua…??
Itse oon täällä ollut aina tosissani, niinkuin varmasti suurin osa muistakin kirjoittajista. Huumoria on täällä monenlaista ja niin pitääkin olla.
Jo olet todella hädissäsi juomisestasi, niin miksi kannat “piinaajaltasi” lonkkua kotiin? Onkohan tuo suhde kuitenkin toisinpäin? Kukahan sevarsinainen piinaaja on?
Jos haluat raitistua, se lähtee siitä yksinkertaisesta asiasta, että juominen pitää lopettaa. Olet saanut paljon hyviä ohjeita ja neuvoja, ota ne tosissasi. Hae apua, osotteita olet saanut useitakin.
Mulle tulee sellainen mielikuva, että lonkkujen välissä käyt täällä kurkkimassa ja kommentoimassa, lisää lonkkua ja baanalle. Ja tänne itkemään surkeuttasi.
Monet täällä ovat olleet oikeasti kuilun partaalla , osa sieltä pohjalta ylös itsensä repinyt, ja haluaa vilpittömästi auttaa. Ota apu vastaan tosissasi (tekisi mieleni sanoa että tai häivy, mutta en sano) .
Lopeta juominen.
Käsitin jostain viestistäsi, että kärsit kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Ja onko nyt maaninen tai depressiivinen jakso meneillään? Sinulla on siten moninkertainen syy nyt lopettaa juominen, sillä alkoholi voimistaa noita oireita.Sen varmaan itsekin tiedät.
Laitahan korkki kiinni. Kyllä me täällä uskomme, että pystyt siihen.
Huomenta.Minä varmaan ilmaisen asioitani jollainlailla ärsyttävästi ja tule kuva etten ole tosissani “lonkkujen välissä käyt kurkkimassa tänne”.
Olen kertonut että juonut olen,mutta en huvikseni saati leikilläni tai trollatakseni tänne ole kirjoittanut.Onko täällä sitten kaikki muut ottaneet heti onkeensa?
Vai alkaneet kirjoittaa vasta kun ovat jo päässeet jaloilleen?Sellaista kuvaa en ole saanut, tuolla vähentäjissäkin mitä olen lukenut, aika moni soutaa ja huopaa.
Yö oli kuten odotinkin,hirveä.Heräsin kahden aikaan ja olin niin peloissani että piti nousta ylös ja alkaa siivoamaan.Sitten sain nukuttua seitsemään ja tiesin että lonkeroa on kaapissa mutta en ottanut.Jatkoin siivoamista.Tällä hetkellä mulla on laskujeni mukaan promillet nollassa ja mieli yllättävän seesteinen.Asiat ei kypsy hetkessä,ainakaan mulla.
Noppu,mulla ei ole kaksisuuntaisen diagnoosia,eikä muutakaan.Terapeutin kanssa pohditaan olisiko sellainen mahdollista,joku muoto kaksisuuntaisesta.Siihenhän kuuluu mm.holtiton alkoholinkäyttö ja villit jaksot.Vai onko tämä tuurijuoppoutta, vai kuuluuko sekin kaksisuuntaiseen.
Nyt on ihmeen rauhallinen olo,olen päätökseni tehnyt.Liikaa on asioita menetettävänä alkoholille.Ne antabukset jokatapauksessa aloitan tueksi kunhan maksa-arvot saa kohdilleen.
Ihme touhulle tämä vaikuttaa,tai on ihme touhua eikä vain vaikuta.Kyllä mä tiedän että olen liian rasittava jopa päihderiippuvaisten nettipalstalle.Jos en itse eläisi tätä elämääni ja lukisin vastaavaa, voisin myös ajatella samoin kuin teistä moni, että trolli ja ihme touhua ja ei tuolla ole halua lopettaa.
“Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään. Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.” -Tommy Taberman
Nyt sitten teet sen ainoan järkevän asian: Kaadat ne lonkerot lavuaarista alas heti. Ja sitten lähdet kävelylle aamuaurinkoon. Kävelet vaikka kaksi tuntia, tai kolme, tai miten vain, mutta purat sitä tarmoa nyt johonkin muuhun, kuin korkkaamiseen. Ja teet päätöksen tässä, heti nyt: Et mene sinne “piinaajan” tykö enää. Etkä anna hänen tulla luoksesi. Sinä ET tarvitse hänen apuaan- me ollaan kaikki muutkin selvitty ilman moisia. Jos tarviit ruokaa, mene seurakunnan leipäjonoon. Tai pyydä jotakuta ystävää tuomaan, sellaista, joka ei tuo alkoholia mukana. Hoida asiasi järjestykseen, äläkä korkkaa!!!
NYT PYSYTTELET LUJANA!!!
Hei Kenia.
Toivottavasti päätöksesi, jonka sisältöä et kerro, on olla tänään ottamatta ensimmäistä ryyppyä.
Se on ainoa tie raittiuteen.
et ole liian rasittava ja saat olla täällä niinkuin olet…
jos joku ei siedä, vetäköön hupun silmilleen ja hurskailkoon sen takaa…
moralisoijia aina on ja olkoon…mitä niistä…omaa pelkoaan ne parkuu…
jatka yrittämistä…tsemppiä
En onnistunu.Lonkeroa juotu hitaaseen tahtiin.Meen näköjään erittäin baby steps.Onnistuin viivyttämään 45 min lonkeron aukaisua.Huokaus.Tänään en kuitenkaan lähde mihinkään,pysyttelen kotona enkä juo humalaan.Saunon ja katson tv:tä.Siinä mun pienen tähtäimen tavoitteet.
Ompa typerä tuo otsikkokin,kauhea hätä huutomerkillä varustettuna.Ihan kuin olisin ainoa.Joskus vain on se hätä ja turvautuu tuollaiseenkin.Noloa.Päihderiippuvaisen itsekeskeisyys siinä huutelee.
Hei, kyllä tämä minun mielestä on juuri sellainen paikka, jossa saa olla sellainen kuin on 
Ja siksi justiin niin kiva!
Ja hullu YouTube linkittäjä iskee jälleen:
youtube.com/watch?v=MxvUeeIh4y8
Huomen.Ei oo mitään hullua linkittää hyviä biisejä, hulluus piilee muualla.Aloin aamun ratoksi lukemaan oppariani netistä.Empä arvannut silloin että näin pahaksi menee tämä touhu.Hyvin mielenkiintoista on ihmisen riippuvuus ja riippumattomuus-osio.
Samoin päihderiippuvuuden muutoksen vaiheet.
Tänään on lääkkeiden haku apteekista ja edelleen pähkäilen uskallanko ne aloittaa.Aurinkoista lauantaipäivää jokaiselle.
Nyt kun tilanne näyttää hieman rauhoittuneen (teksteistäsi päätellen), niin hae ne lääkkeet ja aloita hoito. Jospa pääsisit alkuun.
Mielestäni sinulla on ongelma avun vastaanottamisessa. Sinulla on terapeutti ja täällä runsaasti tukijoita, ilmeisesti lähipiirissäsikin, mutta tuot vain esille miten paljon itse tiedät asiasta, sinulla on kokemusta ja koulutusta, olet auttanut toisia jne. Sinun pitäisi nyt myöntää itsellesi ettet pääse eteenpäin jollet “heittäydy toisten armoille, autettavaksi”. Tällä tarkoitan että pitäisi luottaa auttajiisi. Huonompaan tilanteeseen he eivät sinua vie, miksi et siis lopeta taistelua tuulimyllyjä vastaan ja kokeile toisten jo kokeilemaa ja hyväksi havaittua? Itsepäisyys ei läheskään aina ole hyvä vaihtoehto jos ei osaa kanavoida sitä oikeaan suuntaan.
Pääset aina takaisin nykyiseen tilanteeseesi. Hellitä nyt hetkeksi ja noudata terapeuttisi ohjeita. “Piinaajakin” näyttäisi ajattelevan parastasi jos vain haluaisit nähdä hänessä sen puolen. Kun olet päässyt juomahelvetistä voitte ja osaatte sopia ystävyydestä ilman kummankaan hyväksikäyttöä.
Erittäin moni on joutunut aloittamaan tyhjästä, yksin, ilman tietoa ja tukijaa, joutunut astumaan ovesta pimeään ja tyhjään ja silti selvinnyt. Sinulla on kaikki mahdollisuudet, mikset käytä niitä?
Kenia hyvä, hae ne lääkkeet! Let the sunshine in!!!
Kenia hyvä
Sinulla olisi mainio tilaisuus auttaa alkoholisteja kertomalla selvin päin omat kokemuksesi kasvotusten toisille alkoholisteille ryhmässä. Nyt kun et tänään ole juonut, voit toteuttaa tällaisen operaation jo tänään.
Samalla voit auttaa itseäsi. Tämä on kyllä vaikea askel, joten ymmärrän sinua,jos et vielä ole valmis ottamaan vastaan ihmisten antamaa tukea. Kemia ei ole sitä, eivät pillerit eivätkä pallerot. Nekin ovat joskus välttämättömiä, mutta eivät ratkaisu pysyvään raittiuteen.
Paljon mahdollista et ongelma on avun vastaanottamisessa.Osaan ottaa vääränlaista apua vastaan,siis lonkeroa ja ruokaa ja sellaista mikä ei edesauta tilannettani.
Mietittiin ystävän kanssa molempien juttuja kännyssä ja ihmeteltiin miksi kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.Kai se kohtaisi jos laskisi kriteerejä tai suostuisi normaaliin elämään.Siitähän itselläni ei ole käsitystä…tai on jonkinlainen häilyvä aavistus,muttei omakohtaista kokemusta.
Mulle normaali elämä merkitsee töissäkäyntiä,pieniä iloja arjessa lapsen kanssa ja urheilua.Jotain siitä puuttuu,en millään keksi mikä…tiedän kuitenkin senkin:parisuhde,tavallinen,toinen toisensa huomioon ottava kanssakäyminen ja arjen jakaminen.Täysin vierasta.
Ja tosi hävettävää.Kaivata jotain tuollaista joka on inhimillistä!Ja vielä kertoa se jollekkin O.O
Tajusimpa senkin että moni kunnollinen mies on koittanut selittää asiaa mulle monta vuotta, sitä nopeammin olen ottanut jalat alleni ja alkanut määritellä niitä vikoja mikä miehistä löytyy.Jos se ei oo se vääränvärinen kenkä niin ainakin pisama poskessa 
Jos sitä eläkeläistansseissa 25 vuoden kuluttua jo osais olla ihminen ja karsia jonninjoutavat kriteerit.Hävettää.