Anteeksi vain jälleen suorapuheisuuteni, mutta mua alkaa nyppiä myös tuo, että kutsut piinaajaksi jotakuta, jota itse tunnut vain käyttävän hyväksesi, että saisit hoidettua asioitasi ja jatkettua ryyppäämistäsi. Ehkä kyseinen mies ei ole sinun mieleesi, mutta saattaa silti olla tosissaan sinuun ihastunut tai epätoivoinen yksinäisyydessään ja sinä leikit hänen tunteillaan . No joo, Silent(?) taisikin jo jotain tämän suuntaista mainita tässä ketjussa.
Pelko on toki hankala tunne käsitellä, mutta jollet katkaise tuota ryyppäämistäsi, niin pelkosi saattaa hyvinkin muuttua todeksi ja sitten olet samanlainen, kuin ne katkon ukot . Eipä rankasta juomaputkesta yleensä ilman katkoa selviä, joten se nyt vain on se sinun ensimmäinen vaihtoehtosi, jos ongelmallesi haluat jotakin tehdä, vaikkei se katko mikään viiden tähden hotelli olisikaan ja vaikka siellä, herra paratkoon, on muitakin alkoholisteja. Katkon jälkeen voit sitten miettiä, mikä olisi sulle paras keino jatkaa raittiutta, vinkkejähän siihen on annettu täällä jo vaikka kuinka paljon.
Jos/kun tässä ketjussa ei ole tarpeeksi tarkasti kerrottu eri ihmisten omista selviytymistarinoista, niin niitä löytyy täältä Lopettajista kyllä paljon muista ketjuista, joten kannattaa tutustua niihin .
Kenia, pyydät vertaistukea ja kysyt kokemuksia. Voin lyhyesti ja selkeästi kertoa kokemuksestani, että AA on toiminut vertaistukena kohdallani mainiosti. Ja uskon, että kasvokkainen tuki vaikuttaa molemminsuuntaisesti.
AAn askelohjelma ja vertaistuki, terapia, kirjoittelu täällä, lukeminen ja tiedon hankinta, suhteen luominen oman käsitykseni mukaiseen Jumalaan… sellaisin eväin minä selvisin.
Mutta… sitä edelsi halvaannuttava tyhjyyden tunne, täydellinen kyllästyminen juomiseen ja itseeni. Halusin jotakin muuta enemmän, kuin jatkaa juomista.
Itse tämän on aiheuttanut.Postilaatikossa odotti perin ilahduttava kirje lasten"suojelusta":edellytämme ja vaadimme selvityksiä päihteidenkäytöstäsi ja siitä kuinka aiot tavata lastasi.Sinun on tultava henkilökohtaisesti selvittämään meille olosuhteesi".
Voi luoja,tätä juuri tässä kaipaa,vaatimuksia,edellytyksiä ja selvityksiä joillekkin instansseille.Anteeksi kiroilu…vittuku koittaa pysytellä hengissä ja saada olla rauhassa.Ei juoda rauhassa vaan saada hengähtää!
Tämä on nyt varmaan sitä juopon/alkoholistin/päihderiippuvaisen itsesääliä: miksi MINUN ei anneta olla rauhassa,vaaditaan jokapuolelta jotain.
On se saatana,itse saatana ja piru päälle tämä alkoholi.Vielä enemmän ite on pirupaska,heikko luuseri!Mut kuten kerroin,sen vuoksi mulla on se terapia.Sen kun vielä missaan…taidampa soittaa terapeutille ja kysyä muutaman asian.
Suunnittelen taas ihan hulluja…miks en voi mennä psykoosiin, se ois niin helppoo.Ei oo varustettu ilmeisesti mun aivot psykoosiin menolla,oisivat menneet jo ajat sitten muutoin.
Nyt pelottaa taas,varmaan joku jo tunnistaa mut täältä mutta siinäpähän menee.En ole lainkaan sellainen joka saa mitään kiksejä viranomaisten morkkaamisesta tms.Päinvastoin.Saati juoksemisesta joissain oikeusasteissa.Me on jouduttu haastamaan oikeuteen sosiaalitoimi.Sekin on rankka kokemus, ei siihen käydä noinvain.Eikä mikään meriitti jonka vois laittaa cv:hen.
En koskaan unohda kuinka sostoimen edustajat nauroi oikeudessa"hihhihhii,meille tulee näitä juttuja niin monia kymmeniä päivässä että tässä on menneet eri perheiden lapset sekaisin paperilla".Kyse oli mun lapsesta, ei heille ainutkertaisesta yksilöstä!!!Todistajana oli lapsen eskariope joka tuntee lapsen ja minut plus isänsä,monen vuoden ajalta.Sen jälkeen se sostoimi sanoi että he on koittaneet etsiä porsaanreikiä oikeudenpapereista,mutta eivät löydä joten…mutta tämä on niin kipeä asia,etten halua enempää täällä tästä,enkä muuallakaan.Se vain etten voi luottaa.Kyllähän mä ensitilassa juoksisin hakemaan sieltä apua muutoin.
Pyysin lapselle silloin apua kestää se ruljanssi,ne havahtui että ainiin,lastakin pitää tässä huomioida Sain ajan perheneuvolaan jossa käytiin lapsen kanssa minä ja isänsä.Siellä sentäs oli kiihkotonta ja asiallista väkeä.Pyysin tutkimaan lapsen,jos olisi jotain terapian tms tarvetta ja mielelläni olisin sen ottanut vastaan lapselle.Ei ollut,koko perhe tutkittiin ja testattiin.
En yhtään vähättele etteikö lapsi ole joutunut kärsimään mun alkon käytöstä.Ja voinhan olla liian vähätteleväkin kuten päihdeongelmaiset usein on.Tunnetasolla siis…ruokaa,puhtautta ja leikkiä on ollut aina.Ei ole ollut sillälailla heitteillä koskaan.
Toisaalta ajattelen,että lapset jokatapauksessa saa traumoja,oli syy päihdeongelma tai joku muu.Sellaisten vuoksihan itsekkin hain terapiaan, saa nähdä mitä sieltä paljastuu.Työn teen itse, terapeutti ohjailee mielen syövereihin.Mä en osaa lastani varjella samalta kohtalolta.
Jos et pysty itse suojelemaan lastasi, niin parasta mitä voit tehdä, on antaa muiden suojella häntä. Kaikkein parasta kaikille osapuolille olisi se, että se tehtäisiin yhteisessä ymmärryksessä. Toivon sinulle sydäntä ja järkeä vaikeaan tilanteeseen. Tee lapsellesi oikein, turvaa hänen kasvunsa. Anna muiden auttaa.
Basi,juuri kerroin mitä se “apu” on ollut.Ehkä itse luottaisit…Mun lapsella on hyvä olla toisen vanhempansa kanssa nyt ja sen puolen suvun.
Kyllä sen jokainen äiti-ihminen tajuaa mikä jumalaton ikävä on lasta ja se syyllisyys,häpeä…onneksi sentään tajuan että lapsen on paras olla isällään nyt.Ei kai se poissulje sitä etteikö tilanne voi korjaantua.Tämä on sitten sitä itsesääli-osiota:kamalaa mennä lapsen huoneeseen ja nähdä pehmolelut,topmodelit,piirrustukset,hellokittyt, aarrepiilot ja lapsen tuoksu!
Vittu,vittu ja vittu mikä se saatana oikeeasti on joka ajaa noiden edelle!Alkoholi.Miksi? Sen kun tietäis.
Aamunkoittoon on niin pitkä aika.Jos nyt laittautuu nukkumaan…horrosta riittää max tunti.Siinä sitä ollaan.Jos laittais saunan,jos kävis ulkona,jos ja kun ja muttakun,sitkun,ehkä.
Hyvä, että isä huolehtii. Kieltäytyminen selvityksestä ja yhteistyöstä ei auta asiaasi eikä lastasi. Varmasti myös sossu on tyytyväinen, jos toinen vanhemmista on kykenevä huolehtimaan lapsesta, mutta he tarvitsevat tiedon. Muutoin laki velvoittaa heitä ryhtymään lastensuojelutoimiin. Mitä kysymykseesi tulee, niin kyllä, se on juurikin sealkoholi ttai pikemminkin alkoholismi, mikä on kiilannut edelle ja ohi lapsenkin. Mutta, koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa. Ystävä hyvä, sulje korkki ja ala ottamaanapua vastaan.
Edellytetään,vaaditaan,selvitellään.Todellakin mielelläni tekisin kaiken tuon jahka kyseessä olisi taho joka ehtii perehtyä,kuten kerroin perheen asioihin eikä vain sotke kiireissään ja naureskellen lapsia toisiinsa!
Mitä pelinappuloita me ollaan,lapsi,ex ja minä?Luen tätä kirjettä uudelleen ja uudelleen,tämäkin on hätäisesti laitettu postiin,täynnä kirjoitusvirheitä!Monellekkohan perheelle sama monistuksena laitettu.Mittani alkaa täyttyä.En jaksa!
Älä sotke asioita keskenään. Jos aiemmin on kohdeltu huonosti, niin et voi sen taakse loputtomiin mennä. He haluavat selvityksen, koska on olemassa ilmeisen vahva epäilyS sinun päihdeongelmasta. Nyt on kysymys vakavasta asiasta Kenia. Et sinä tätä asiaa pakoon pääse. Äitiys ei häviä sinusta. Suostu selvitykseen ja ala hoitamaan itseäsi kuntoon. Itsesi vuoksi.
Hyviä neuvoja olet saanut. Viranomaisten aiempi kohtelu voi ketuttaa, mutta ei sinulla ole oikein muuta vaihtoehtoa, kuin selvittää ensin itsesi ja mennä sitten selvittämään lapsen asiat. Lapsen paikka ei ole humalaisen/krapulaisen aikuisen kanssa, jos ei pysty olemaan juomatta, on parempi antaa muiden hoitaa lasta. Haluat kuitenkin olla ja elää lapsesi kanssa, joten keskitä nyt tarmosi siihen, että nouset kaivamastasi kuopasta ylös. Luulenpa, että epätoivosi hellittää pikku hiljaa, kunhan vaan laitat korkin ihan kokonaan kiinni ja ajatukset selkiytyvät.
Psykoosi ei ole mikään leikin asia, nimimerkillä kaksi kertaa kokenut ja suljetulla ollut pari viikkoa sen takia.
Ja psykoosin esto lääkitys vieläkin päällä.
Koeta nyt vaan ryhdistäytyä, ei ne turhaa ole sieltä sitä lastensuojelu kirjettä laittanut. Sullahan on ihan selvä ongelma. Toistan itseäni, mene uudestaan katkolle ja hakeudu sen jälkeen kuntoutukseen. Saat aikaa hengähtää itsesi kanssa ja asioita järjesteltyä. Kyllä ne töissäkin kohta huomaa sun ongelman.
Aloita raitistumaan itsesi takia. Ennen sitä päätöstä sinusta ei ole paljon apua muillekkaan.
Terve Kenia. Puolitoista vuotta sitten menossa oli samanlainen putki, josta halusin niin kovasti eroon ja halusin ongelmistani eroon ja halusin tuskasta eroon. Ilmaisin asian sanomalla että haluan alkoholista eroon vaikken halunnutkaan. Ja tätä jatkui. Se ikuinen ruikutus siitä, että kun vain joku osaisi auttaa, kun joku vain ymmärtäisi, kun vain tämä paha olo poistuisi, kunpa kaikki kääntyisi hyväksi.
Ryyppäsin ja noita edellä mainittuja ajatuksia pyörittelin. Mielessä oli epätoivo, mutta minullehan ei sopineet ehdoitetut hoitomuodot, koska en minä nyt NIIIIIIIN pahassa tilassa ole vielä? Väkisin syötin itselleni ajatusta, että jotenkin, jonakin päivänä, jollain tavalla ongelmani vain ihmeellisesti ratkeaa, ja se oli ainoa ajatus joka todellisuudessa esti minua tappamasta itseäni.
Sitten se päivä tuli. Päivä jolloin makasin liikuntakyvyttömänä, vakavasti vammautuneena sairaalassa. Tällöin ensimmäinen ajatus oli: Miksi minun pitää olla tässä, antaisin mitä tahansa, että olisin ymmärtänyt ottaa aiemmin apua vastaan. Se hetki oli se, jolloin en kyennyt enää kuvittelemaan elämää ilman alkoholia sen enempää kuin viinan kanssakaan, saati että kaikki järjestyisi. Ja tämä hetki oli se, jolloin MIKÄ TAHANSA apu MISTÄ TAHANSA kelpasi. Menin uudella asenteella päihdekuntoutukseen ja vertaistukiryhmiin ja noiden tapahtuminen jälkeen ei ole tarvinnut juoda.
Olet Kenia alkoholisti ja taudin myöhäisessä vaiheessa menossa. Eikä mikään ongelmasi voi ratketa ellet ensin lopeta juomista. Ja ensimmäinen asia juomisen lopettamisessa on lopettaa juominen.
Toivotan voimia ja ymmärrystä sen asian tajuamiseksi, ettei kukaan muu voi auttaa sinua, ennenkuin olet viimeisetkin puolustelusi heittänyt roskiin.
koetan laittaa vähän kannustavamman tällä kertaa…taisi viimeinen olla turhan tyly…
yritän…
päihderiippuvuus on sairaus ja siihen sairastunut pyrkii koko ajan keksimäänä hyviä syitä
käyttää päihteitä.
en tiedä onko tuo synnynnäistä vai elämän mukanaan tuomaa vai päihteiden käytöllä
hankittua…ja…ihan sama…
aine houkuttelee juomaan/käyttämään: olen kaverisi, olen helpottaja, olen unohduslääkkeesi,
minuun voit turvata ja avullani paeta…
no mitä tiedämme? aine puhuu paskaa…kroppa ja pää pyytää lisää samaa toimimatonta paskaa
ja pako jatkuu…pako itseltä…mikä voisi auttaa…
sanoisin yksinkertaisesti, että ehdoton rehellisyys: itselle ja ihan kaikille muille…tutummille ja
sosiaaliämmille…naapurin kissalle ja peltipoliisille…harhanäyille ja …
niin…ja mikä muuttuu? ihmisten suhtautuminen minuun, sinuun, ongelmaiseen…
ei ehkä heti, mutta yllättävän nopeasti…ihmisissä herää halu auttaa, kun he alkavat uskoa
vilpittömään haluun pois aineista ja haluun muuttua…
aineet tuskin jäävät, ellei ole halua tai kykyä muuttaa mitään…
mitä pitää muuttaa…omia käsityksiä, harhaluuloja ja ennenkaikkea omaan asennetta…
ja taas ei hetkessä…hokkuspokkusratkaisuja ei ole,tai en usko olevan…
nöyryys on hyvä sana mielestäni,se kuvaa halua muuttua…ei vaatimalla, vaan mieluummin
hyväksymällä tosiasiat…kohtaamalla itsensä,ei syytellen vaan todeten…
mikä mättää??? ja mikä mättää, sitä tulee alkaa korjata…
maailma ei muutu sellaiseksi kuin haluaisin eikä ihmiset,ei vaikka kuinka parkuisi ja
tuhoaisi itsensä millä tahansa aineella tai addiktiolla…
ainut mitä voi muuttaa on minä itse,pyrkiä sopeutumaan ja hyväksymään…
jahhas,taisi tulla pitkä saarna.-…toiv. ette pitkästyneet…
amen…ja mukavata illanjatkoa, siis kunkin oloihin ja olosuhteisiin nähden…
Kylläpä se näin taitaa olla Foo…TUO voi olla se ratkaiseva kulmakivi…vaikka kuinka auliisti myöntelen että olen päihderiippuvainen, jos saankin sillä oikeutuksen jatkaa!!!Mä oon mä,minkäs sille voi kunhan siideriä riittää,please ymmärtäkää kaikki"