Kiitos viesteistä.Tulin juuri luojankiitos kotiin piinaajan luota.Mukana ruokaa ja siideriä Se ei ole piinaaja, muutakuin omassa päässäni kai kehitllyt senkin…mutta mun ystävä sanoi että jokin taka-ajatus sillä on…eihän kukaan voi pyyteettömästi auttaa toista jos ei ole oma lehmä ojassa.
Oma lehmä on jokaisella omanlainen.Tuohon,mitä muiden auttamiseen tulee…mä todellakin autan ystäviäni hädässä,mutta niiden hädät ei johdu alkoholista!Talutan kädestä pitäen kamun polille ja istun vieressä puristaen sitä kättä ja rauhoittelen peloissaan…lohdutan toista joka pelkää skopioita tai jotain.Siis ammatissani näen näitä jatkuvasti eikä mua hetkauta jotkin pelot esim.juuri skopioista joita moni pelkää,ne on mulle ihan tavallista.
Ketostix,et varmasti usko mutta se katkollaolon kestämisen vaikeus ei johtunut alkon himosta!!!Kuten kerroin,ei jaksa kuunnella ukkoja jotka kädet täristen istuu siellä paskalle haisevassa tupakkahuoneessa"oon ollu täällä 37 kertaa peräkkäin".Jumalauta…mä en mennyt sinne toipumaan seuraavaa juomiskertaa ajatellen ja syömään.Menin koska tosissani haluan irti tästä paskalitkusta!
Mä en leiju missään usvassa ja pehmeessä pumpulissa,tää on ihan sitä itseään:pahaa,raakaa päihderiippuvuutta!Nimen muistamisessa ei ongelmaa,ne on osa tuttuja töistä,olen toimittanut monia itse katkolle enkä olis edes päässyt sinne viimeksi jos ei olis ollut suhteita.Ja mokasin koko jutun.
En tiedä mistäpäin Suomea olet, mutta suosittelisin jos mahdollista esimerkiksi sosiaalitoimeen, selvittämään mahdollisuuksiasi päästä kunnolliseen päihdekuntoutukseen, joka tarkoittaisi vähintään kuukauden(mieluummin pari-kolme) kestävää tiivistä kuntoutusjaksoa, jossa voisit rauhassa pureutua niihin syihin ja olosuhteisiin, miksi sinun tarvitsee rankaista itseäsi tuolla tavoin päihteillä. Omaa kokemustani jakaen voin todeta, että vähänpä tiesin elämästä, kun tuollaiseen kuntoutukseen eräänä aurinkoisena pakkaspäivänä perheeni kanssa astelin. Tuolta kuntoutuksesta löysin uuden elämäntavan ja samalla pääsimme rakentamaan elämää uusiksi myös koko perheen osalta. Tuolla kuntoutuksessa kun keskityttiin myös lasten kärsimyksiin, meidän vanhempien ohessa.
Miten tuollainen kuntoutus sopii yhteen vaivalla saamani yksityisen terapian kanssa?Terapia tyssää siihen ja sitä mä tarviin.Siinähän samalla käydään läpi päihdeongelmat,siihen johtaneet syyt tai syyttömyydet ja aivan kaikki.On kuntoutusta ehdotettu joskus…mutta hiilestyin ja sanoin että meen töihin,en ole kuntoutustyyppiä…seuraavana päivänä nakotin töissä ja siihen loppu sillä kertaa.
Niin kauan kun nokan alla on grogilasi, niin varmasti löytyy selityksiä…kokemuksesta tiedän. Kun korkki on kiinni, ongelmat pienevät ja ovat hetken päästä käsiteltävissä inhan vaan saunan lauteilla. Luota tämän sivuston kokeneisiin konkareihin…minäkin olen sen tehnyt ja moneen pohdintaani hyvät vastaukset saanut.
Rohkeutta korkin sulkemiseen, ei se elämä siihen lopu
En minäkään ollut mitään kuntoutustyyppiä, saati “kuivin suin hampaat irvessä raitistelevaa” tyyppiä, mutta niin se vaan viina pisti muutoshalun käyntiin. Huomasin kärsineeni koko elämäni mitä ihmeellisimmistä ennakkoluuloista, joista nuo pari edellä mainitsemaani olivat niitä lievimpiä.
Mitä tuohon terapiaan tulee, sen voi varmasti laittaa tauolle siksi aikaa, ei sitä varmasti kokonaan katkaista. Kaikki on kiinni omasta halusta.
Et kaipaa sääliä, joten en sitä sitten anna.
10% taisi jossain olla niiden määrä, jotka eivät selviä aineista eroon…
Olisiko päinvastoin: 10 prosenttia selviää ja tuokin taitaa olla optimistinen luku.
Mitä tuosta sitten seuraa: kaikki mahdollisuudet on syytä ottaa ihan vakavissaan: auttaisko tuo tai tuo…
sitä voit miettiä maailmasi loppuun auttaisko esim. aa, jos et käy kokeilemassa…
auttaisko yrittää paremmaalla asenteella uudestaan katkolle: ei muita siellä halveksien vaan akikki mahdollinen
apu vastaan ottaen…onko kirkko- ja muut kuppikunnat tullut koeteltua?
Onko käynyt mielessä kertoa ongelmastaa rehellisesti ihmisille, niin monille kuin suinkin: läheisille=ystävät ja
tutut…viranomaisille=lääkärit, sosiaalipuoli, ym…
kenelle tahansa samankaltaisen läpikäyneelle=katkot ja vertaisryhmät…
onko rehellisyys ongelma itsellekkin? loppupeleissä juoppo kusettaa vain itseään,tai mitä nyt käyttääkään…
ongelmaa ei kukaan päihdeongelmaisen puolesta ratkaise, mutta tukea on tarjolla, jos alkaa löytyä
vilpitöntä halua ottaa tukea vastaan…omin voiminkin muutamat ovat selvinneet esim. täällä plinkissä.
sekin vaatii mielestäni ns. ‘neuvojen’ uskomista.
jos hätä kestää sen aikaa kun juomisesta aiheutuva paha olo on päällä ja pienen lepohetken jälkeen haihtuu,
niin tervemenoa vaan harjoittelemaan,siellä voi mennä terveys, rahat ja henki ja moraalin rajat paukkuvat
koko ajan lisää…
kaiken peliin laittamalla on mahdollista selvitä, mutta silloinkin vain mahdollista…
ja se on jo päätetty=minä päätin, että muna oli ensin…mitä tuota enää tarvii vatvoa,voihan v…
Kyllä sitä ns. pyyteetöntä auttamista, aitoon rakkauteen ja toisesta välittämiseen perustuvaa, on olemassa, mutta tuo tilanne, että joku ostaa juopolle siideriä ei sellaista ole.
Mikä se sinun oma lehmäsi sitten on, kun autat ystäviäsi, jollei kerran pyyteetöntä auttamista ole olemassa? Mitä sinä hyödyt tuosta kavereidesi rauhoittelemisesta, lohduttamisesta ja tukemisesta?
Kuitenkin menit heti katkolta lähdettyäsi ostamaan lisää siideriä. Miksi, jos alkon himoa ei kerran ollut? Vai olivatko ne paskalta haisevat ja paskaa puhuvat ukot niin traumatisoivia, ettet kestänytkään selvinpäin? Kyllä mä addiktina tiedän, että aina löytyy syy, kun haluaa vetää viinaa tai huumeita. Ei siihen tarvita edes huonoa katkopaikkaa tai jotakin vieläkin pahempaa. Katkennut kynsi tai liian laiha aamukahvi riittää syyksi vallan mainiosti.
Sori nyt vain, mutta kyllä tuo sinun selvityksesi melko itsesääliseltä vaikuttaa. Ei siinä mitään, kyllä mäkin harrastan usein tuota itsesäälissä kieriskelyä, sellaista se addiktin elämä välillä on, mutta myönnä se edes. Itseäsi sä vain kusetat, koska kaikki muut kyllä huomaavat asian tilan jo kaukaa. Ja sori vain tästäkin, mutta musta alkaa hiljalleen tuntua, että sä tarvitset tukea lähinnä siihen, että voisit jatkaa tuota juopotteluharrastustasi ilman siihen liittyviä ikäviä lieveilmiöitä, kuten ettet pysty huolehtimaan lapsistasi , rahat menevät taivaan tuuliin, ajaudut epämääräisiin suhteisiin jne. Kyllä mä alkoholistina ja narkomaanina tiedän tuon oikein hyvin. En halua lopettaa, koska alkoholista, pillereistä ja huumeista saan jotakin ja pääsen niillä pakoon tätä pahaa maailmaa, mutta silti usein tuntuu, että tarvitsisin apua ongelmani kanssa, koska erilaiset päihteistä johtuvat haitat häiritsevät liikaa. Sulle on ehdotettu täällä vaikka minkälaista apua ja tahoja, joiden puoleen voisit kääntyä, mutta oikein mikään ei tunnu kelpaavan, milloin milläkin verukkeella. Totta toki se, etteivät kaikki apumahdollisuudet suinkaan sovi kaikille, mutta sun kohdallasi tuo vaikuttaa hieman siltä, ettet ole valmis ottamaan apua vastaan, koska se voisi johtaa siihen, että ryyppääminen pitäisikin ihan oikeasti lopettaa ja siihen et tunnu olevan vielä valmis.
Jep, tämä juoppo ja narkkari taitaa palata Saunaan, kun juttuni alkoivat kuulostaa saarnalta ja saarnaamiseenhan mulla ei varaa ole .
Mitä enempi tämän ketjun aloittajan juttuja lukee, sitä enempi siitä tunnistaa oman ajatusmaailmansa viitisen vuotta sitten. Selityksiä ja tekosyitä löytyy, koska viinanhimo on kuitenkin liian suuri sille, että voisi lopettaa. Kenia tuntuu olevan vaiheessa, jossa jokin järjen hiven sanoo, että “täytyis varmaan lopettaa”, mutta halua siihen ei vain ole. Halu on edelleen siellä, että saa juoda. Tuossa vaiheessa se taitaapi olla yhdentekevää, mitä muut sanoo tai tekee. Kukaan muu ei voi saada juoppoa lopettamaan, kuin juoppo itse.
Minulla oli myös nuoruudessa tuollainen “namusetä”, joka piti minut viinoissa (syöminen ei juurikaan kuulunut tapoihini ja olinkin langanlaiha) ja vaatteissa yms. Hän olisi varmasti hypännyt vaikka kaivoon, jos olisin käskenyt; hän oli avoimen toivottomasti rakastunut minuun. Minua ei silloin parisuhde kiinnostanut, minua kiinnosti vain bailaaminen ja juopottelu. Jälkeenpäin ajateltuna, olin hirveä hyväksikäyttäjä ja toivon, etten aiheuttanut pysyviä traumoja tuolle miesressukalle…
Minä sydämestäni toivon, että Kenia saa jostakin sysäyksen raitistumiselle. Mitään muuta tässä ei taida olla tehtävissä. Toivon kaikkea hyvää!
jos hätä kestää sen aikaa kun juomisesta aiheutuva paha olo on päällä ja pienen lepohetken jälkeen haihtuu,
niin tervemenoa vaan harjoittelemaan,siellä voi mennä terveys, rahat ja henki ja moraalin rajat paukkuvat
koko ajan lisää…
Tätä täällä plinkissäkin valitettavan paljon on… henkseleitä paukutellen julistetaan raittiutta ja uuden elämän alkua mutta todellinen halu tehdä asialle jotain, puuttuu. Alkoholisti kun ei voi " syödä ja säästää" samanaikaisesti. Jos haluaa lopettaa juomisen, niin se eka asia on pakko tehdä ihan itse eli korkki kiinni. Sitten etsimään apuja… mikä sitten kenellekin on paras keino.
Winstonilta tuli aikaisen tiukkaa tekstiä tästä asiasta mutta niin kertakaikkisen totta. Siitä viinasta vaan on pakko luopua keinolla millä hyvänsä jos raittiutta etsii.
Skopiat viittasi varmaan sanaan “tähystykset”. Gastroskopia, kolonoskopia ja mitä näitä nyt on.
Ketjun avaajalle voimia avata silmänsä ihan oikeasti ja lopettaa selittely. Kaikki tarpeellinen on tullutkin jo tässä ketjussa sanottua. Selviäminen on mahdollista!
Huomenta.Mulla on aito halu lopettaa.Vihaan tätä litkua jota kurkustani sisään kaadan.Kuka tällasta paskaa haluaa ehdointahdoin?Mä vaan en todellakaan tiedä mistä alotan!Tämä ei ole hauskaa eikä kivaa, tämä on täyttä helvettiä.
Ja kyllä,juomisella asiat vain pahenee päivä päivältä.Laskeutuminen maanpinnalle,jos sinne saakka selviän, tulee olemaan karu.Viime kesänä join 3kk, mistä sain silloin voiman lopettaa…muistan kun istuin sohvalla siideri kädessä ja naks, se vain tuli että nyt loppu, en jaksa enää.Ja se loppui, melkein puoleksi vuodeksi kunnes…ja tässä ollaan.Miksi se naks ei nyt tule?
No siksi kun haluaa paeta sitä todellisuutta Ainakin lähden kohta hoitamaan paperiasioita kaupunkiin, sitten ei tarvii muka siksi juoda että “voivoi kun on vaikeeta ja ne hoitamatta,otampa siiderin”.Sekin on jo eteenpäin.
Winston kysyit mikä se mun oma lehmä on.Tätäkään ei varmasti usko mutta ystävieni kohdalla se on aito auttamisen halu,jos voin tukea ja valaa uskoa, tulee itselle hyvä mieli.Ja oon sellaisella alalla mistä monella ei ole hajuakaan noista erikoisemmista jutuista,tottakai musta on kiva jos joku soittaa ja kysyy neuvoa asiaan jonka kanssa hädässä ja mä voin siinä auttaa.
Tiedän kuinka vaikea on käsittää että ne ukot “traumatisoi” siellä katkolla…siellä on niitä palaverejä joihin pitää osallistua, ei siinä kai mitään mut kärhämää on mm.tv:n katselusta ja muusta, ite en niistä ota pulttia enkä moisiin osallistu mut kai se sit sellasta on siellä ja kuuluu olla…että palaverien tarkotus on kinastella kuka katsoo tv:tä ja miltä kanavalta…äsh,en ehkä osannu selittää mitä tarkotan.
Ryyppäämisen lopettamiseen olen täysin valmis…niinkuin sanotaan, tarjoa vegaanille nälissään kunnon verinen pihvi.Syökö jos nälkä on oikein kova?Tajusitte varmaan mitä tarkotan.
Huomenta “Kenia”.
Hyvä,että otat suoraakin tekstiä ammattimaisella asenteella vastaan. Täysin varmasti meillä kaikilla (uskallan yleistää) on ainoastaan aito halu auttaa. Ja on parempi, että täällä kolkutellaan omaantuntoosi ennenkuin joku viranomainen tulee kolkuttelemaan ovellesi.
Henkilökohtaisesti en epäile muuttumishaluasi, mutta jää sellanen tuntsa, että yliarvioit muuttumiskykysi. Ehkä juuri ammatilaisuutesi on ajanut sinut ajatteluun,että “jos pystyn auttamaan muita niin sitten myös on pakko osata auttaa itseänikin”?Jossain vaiheessa on vain hyvä tunnistaa se piste jossa omat voimat enää riitä.
Onko sinulla mahdollisuutta käyttää sosiaalityöntekijöille tarkoitettuja “lataamoja”? Ja kanavoida sitä - varmasti vilpitöntä- auttamisenhalua itseesi?
Kukaan meistä ei voi sanoa sinulle mitään, mikä raitistaisi sinut. Voimme ainoastaan kertoa sen, millä tavoin itsekukin on raittiiseen päivään tänään saanut herätä. Jokaisella meistä tuo taival on erilainen, mutta yhdistävänä tekijänä kaikilla on kuitenkin se, että olemme tulleet sairautemme kanssa kohdanneeksi oman pohjamme, jota alemmaksi emme enää halunneet vajota.
Vaikka se voi tuntua kerrassaan oudolta, niin usko pois, minäkin olen ollut juuri samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Löysin jokaisesta apukeinosta jotakin sellaista, joka pelotti minua liikaa ja keksin mitä ihmeellisimpiä syitä miksi se ei minulle sopinut.
Harmillista sinällään on se, että juomisen tullessa pakonomaiseksi, juot vaikket haluaisikaan juoda. Yrität perustella juomistasi itsellesi tasan niin kauan kuin se ajaa sinut tilaan, jossa ei oikeasti ole muuta vaihtoehtoa selvitä hengissä kuin ottaa vastaan se apu jota tarjotaan.
Mitä noihin vertauksiisi vegaaneista ja verisistä pihvistä tulee, niin se ehkäpä parhaiten kuvaa tämän hetkistä epätoivoasi. Eihän kukaan ole pakottamassa sinua raittiiksi, kun haluat juoda. Päinvastoin, esimerkiksi me täällä kerromme sinulle että on olemassa erilaisia salaattilaatuja, joita syömällä saa parempilaatuisen elämän, eikä tarvitse edes kuolla nälkään.
Toivottavasti havahdut ennen kuin on liian myöhäistä, koska tylsäkin raitis päivä on parempi kuin juovan alkoholistin päivä.
Eli siis viina ei annakaan enää yhtään mitään, vaikeuttaa vain kaikkea olemistasi, mutta syy miksi juot on se että et halua kokea fiilistä kun putken pistää poikki ja juot siksi? Niinhän tämä nyt olisi ymmärrettävä.
Jälleen pakko korostaa, että se putki menee poikki joka tapauksessa. En nyt maalaile piruja seinälle, mutta vaihtoehdot kuten tiedät ovat kaikki armeliaasta viimeisestä nopeasta infarktista (jos tosiaan aiot juoda ns. loppuun asti) mihin tahansa muuhun fyysiseen ja/tai henkiseen tilanteeseen jossa juominen vain loppuu, sitä ei kysytä enää sinulta… Ja taas olemme siinä kohdassa, että kivempi lopettaa itse kun vielä voi. Lykkäät vain eteenpäin sitä vääjäämätöntä ja jokainen päivä vain pahentaa asiaa entisestään niin fyysisesti kuin psyykisesti…
Mutta kukaan ei sinua voi auttaa jos et sinä itse tilanteelle mitään tee. Siitä on vielä tosiaan paljon paljon paljon liukumäkeä alaspäin huonompaan asetelmaan, kuin tuntea olevansa aivan pohjalla ja kirjoitella netissä aiheesta. (Jo se täyspäinen ja selvällä Suomella kirjoitettu nettikirjoittelukin kertoo monen asian olevan vielä hyvin. Pää toimii ja sormet liikkuvat siten että kirjoittamaan pystyy… Ei lainkaan itsestään selvyys sekään kun vauhtilajeja pelaa…)
Kahea hätä!
No mikä sulla oikeesti on hätänä?
Jatkat juomista…’
Suoraan sanottuna sun elämä on ihan perseellään… Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene uudestaan katkolla ja suosittelen kuntoutusjaksoa.
Oma kohtaisesta kokemuksesta voin sanoa (siitä on jo reilut pari vuotta aikaa) että juomaa saa aina, jos ei itsellä ole rahaa niin kyllä “kaverit” auttaa. Ja hyvää ryyppyseuraahan olinkin kun olin silloin työttömänä ja oli aikaa jakaa muiden sielujen parantamista. Oma sielu vaan jäi ilman parantamista. Pidettiin ruoka kuosissa ja oli olevinaan hyvä olla. Kesti aikaa irtautua siitä piiristä ja vaati elämänhallinnan muutoksen. Toivon sinunkin miettivän elämänhallinnan muutosta.
Mä olisin vielä samassa, jos en pahemmassa jamassa, jos en olisi ryhdistäytynyt ja alkamaan raitistelua.
Voimia ja tsemppiä!
Sullehan on jo monet ehdottaneet miten sen lopettamisen voisi aloittaa, mutta eri asia on haluatko edes lopettaa juomista. Etenkään nyt kun olet löytänyt hyvän sponsorinkin, joka “auttaa” sinua kaatamalla siideriä kurkkuusi kuin Nykäs-Matti Merville ennenmuinoin.
Mutta miten sä pystyt työskentelemään millään alalla tai auttamaan ketään jos olet jatkuvasti siiderissä tai umpijurrissa?
On hienoa jos olet työssä auttamisalalla, mutta se vain pahentaa asetelmaa jos olet sen lisäksi päihdeaddikti.
Kuten olet huomannut, auttamistyön tai alasi gloria ei tee sinua immuuniksi alkoholismille, eikä se myöskään tee kykenevämmäksi ratkaisemaan ongelmaasi ihan vain sormia napsauttamalla. Auttajakin joutuu joskus nöyrtymään autettavaksi.
Mä olen ollut katkolla sekä asiakkaana että töissä. (Luojan kiitos tässä järjestyksessä : )) En sentään samassa paikassa (vielä), vaan työpaikka oli astetta rankempi koska tarkoitettu lähinnä kovista huumeista vierottujille. Ei tämä minuakaan immuuniksi päihdeongelmalle tee, tai tee minusta vähemmän alkoholistia tai voimakkaampaa oman päihdeongelman suhteen jos sellainen minulle uudelleen kehittyisi.
No niin eli onhan siellä katkolla muutakin ohjelmaa kuin vain istua röökillä ja laahustaa käytävillä! On mm. palaverejä, joissa kenties keskustellaan osaston käytännöistä.
Ja jos tosiaan työskentelet auttamisalalla, sinulla tulisi olla myös kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä ongelmaisia ihmisiä kohtaan. Nyt kirjoitat alentuvasti niistä “haisevassa röökihuoneessa istuvista ukoista”, koska ehkä haluat olla hieman parempi juoppo kuin he.
Jokaisen ihmisen ihmisarvo on kuitenkin absoluuttinen ja yhtäläinen, ja sen sisäistäminen kuuluu myös auttamistyön etiikkaan.
Ne röökihuoneen ukot ovat samanarvoisia ihmisiä kuin sinä! Ja minä.
Ja jokainen ansaitsee tulla autetuksi, niin sinä kuin ne röökihuoneen ukotkin.
Minuakin kieltämättä todella ihmetyttää, että eihän tuo otsikko vastaa tekstejä lainkaan. Ei tunnu olevan mikään hätä. Jos olisi aidosti hätä, niin silloin otettaisiin apu vastaan. Hyvä Kenia, sen sijaan, että etsisit uusia mahdollisuuksia juopotella (kuten että menet hakemaan sitä siideriä tämän “piinaajan” luota), niin koetapa seuraavan kerran suunnata ne askelet vaikka terveyskeskukseen. Me täällä plinkissä ei voida tehdä taikatemppua, jolla sinun juominen saataisiin hallintaan… Tiedän, että ketjun aloituksen on tarkoitus olla avunhuuto. Joten ota pliis apu vastaan! Voimia!
Päivää,on ollutkin päivä…piinaaja vei mut kaupunkiin,hoidin käytännön asiat ja kävelin kauheessa viimassa yhteen kirjastoon jossa nyt olen.Onnistuin taas pilaamaan asioita…siis käytännön asiat hoidin mutta pysäytin linja-auton ja no,ei näitä jaksa kukaan kuunnella,horinoita.Mun elämä on tätä tässä tilassa.
Hädästä…osaan ehkä kirjoittaa sillätavoin ettei sitä huomaa.Puhun mustan valkeaksi vaikka kolmessa promillessa.Mun äänestä esim.puhelimessa ei huomaa mitään.Huono,erittäin huono ja hälyttävä asia.
Ammatissani ei ole mitään gloriaa mulle…tai sillätavoin on itselle jos yksityispuolella työskentelee.Sekin on ihan oma vika et olen suoraansanottuna juonut ainakin kaksi työpaikkaa missä olisi riittänyt kaikenlaisia työsuhde- etuja,hyvät työajat,yhteisö jne.Ei tarvitse kuin alkumaljat työpaikan yhteisissä juhlissa ja mulla se on menoa…oon pistänyt sileäksi eräänkin työpaikan koko dynamiikan juomisellani,juonimisillani,iskemällä niin varatut kuin vapaat miehet ja suututtanut naiset,sen jälkeen kiukutellut lapsellisesti ja luovinut itteni pihalle.Jättänyt perääni suljettuja ovia ja paljon kysymyksiä.
Mä en alentuvasti kirjoita omasta mielestäni katkon ukoista,siinä on takana PELKO ettei mene kauan kun itse on siinä tilassa, eli palaa katkolle uudelleen ja uudelleen,ei minkäänlaista toivoa enää palata yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi!Kenenkään ihmisarvoa en kyseenalaista luoja paratkoon!
Sitäpaitsi ei ole hienoa olla töissä alalla, helpompi ois olla vaikka kaupallisella alalla,ei tarviis törmätä jatkuvasti työnpuolesta tuttuihin kun itse tarvitsee päihdepuolen apua.
Kerroinkin jo mitä teiltä pyydän(pyytähän aina voi)eli juuri sitä vertaistukea ja kokemuksia kuinka te olette selvinneet?No,teidät on ilmeisesti varustettu jollain ihmeen selviytymiskeinolla jota mulla ei ole,tarkoitan jotain henkiinjäämisnappulaa päässä!