entisen alkoholistin taloudenhoito

Me Lopettajat
41

Kai se on jotain tähänkin skorpparin ketjuun ladattava.
Ois kyl paljonkin ja varmaan monenlaista tarinoitavaa
tästä aiheesta. Talous on yksittäisenkin ihmisen
hyvinvoinnin perusta, saati sit perheen ja
yrityksen ja perheyrityksen jne, yep jep.

Olin sangen huoleton dokausvuosina finanssipuolesta, sillä mulla oli 13 vuotta ihan hyvä sponsori,
jolta sai pieniä summia massia ja kalijaa ja viunaa ja smurffeja ihan kunnon bentsokoukkuun asti.

Nyttemmin en käytä mitään ja olen aikasta pedantti fyrkankäytön suhteen, mutten mikään pihikeijo.
Tämä näin lyhykäisyydessään. Huolettomuus ja välinpitämättömyys vaihtui vastuuntuntoon ja suunnitelmallisuuteen.

Velkaa ei ole, eikä varmaan tule. En jaksais sellasia kantamuksia, sillä nehän ois kuin kivinä repussa ja joka paikassa.

Eipä myöskään ne suuret tulot haittaa tai kuormita kännykkälompsan ohkaisia sivuja,
mutta kaikkea tarpeellista romua kyl on materialistisesti.

and u can´t buy me love

42

Kuten seiskakymppikin, on sitä tullut joskus kovin huoletonkin oltua.
Kun joskus lujaa meni, niin päivä kerrallaan tuli elettyä. Ei paljon tulevaisuus mieltä painanut.

Ja joskus sitten meni huonosti. Minut pudotti se lama. Se isompi sellainen, 90-luvun alkuvuosina. Kaikki meni eikä riittänytkään. Se otti aikaa, siitä selviytyminen, mutta mitäpä tuosta. Ollut ja mennyt.

Vadelmamunkin kanssa välillä olen kinastellut, siitäkin että onko täällä kaikilla ollut samat mahdollisuudet vaikkapa lukea itselleen sellaiset oppiarvot että hyvinpalkattuja virkoja olisi eteen auennut ja onko kaikki ihan vaan omia valintoja -että siitä sitten joku on valinnut nousujohteisen ura- ja koulutusputken ja toinen kurjuuden…

Ei se ihan noin ole mennyt. En kiistä, etteikö tämän päivän nuoremmilla sukupolvilla olekin jo aika hyvin mahdollisuuksia, mutta esimerkiksi minua vanhemmat ikäluokat ovat kyllä saaneet aika epätasaisesti niitä valinnanmahdollisuuksia -aika monille oli ainoa vaihtoehto lähteä töihin heti kun kynnelle kykeni.

Jos elämä olisi todellakin vain valintoja ja jokaisella olisi ihan oikeasti mahdollisuudet nostaa itsensä mielle elintasolle haluaa, niin ei kai tässä mitään hyvinvointiyhteiskunnan turvakoneistoa tarvittaisikaan. Jokainen valitsisi ja eläisi sitten valitsemallaan tasolla. Mutta kun se ei sittenklään ihan niin ole, niin yhteiskuntaa ja nimenomaan hyvinvointia heikommin pärjäävillekin tarjoavaa yhteiskuntaa tarvitaan.

Ja tämä nyt sitten oli yksinkertaisena vastauksena myös Vadelmamunkinm kysymykseen siitä miträ mieltä sosiaaliturvasta olen Ei kai jäänyt nyt epäselväksi että tarpeellisena sitä pidän.

Ja nyt voin sanoa ettei ole edes ns oma lehmä ojassa, tällä kertaa. Ei ole muutamaan vuoteen kovin huonosti mennyt, on asunto ja sapuskaa ja vaatteenrääsyäkin kaapeissa sen verran että pakkaselakin ulos pääsen.

43

Eikä maksa. Minun veroprosenttini on 9 %, Alexader Stubbin veroprosentti on ollut 49 %,

On muutenkin outo ajatus, että progressiivisen verotuksen piirissä köyhät maksaisivat jotenkin enemmän veroja. Polttoainevero ei koske köyhimpiä, koska oikeilla köyhillä ei ole autoa. Tupakkaveron ja alkoholiveron maksaminen ovat vapaehtoisia. Niiltä välttyy kun ei tupakoi tai juo alkoholia.

Sähkölaskusta valittaminen tuntuu oudolta, jos et edes pysty kertomaan paljonko sähkölaskusi on, ja paljonko siinä on liikaa.

Eli tässä taas pistät alta lipan sosiaaliturvan varassa olevia, joiden sähkölaskun Kela (aiemmin sosiaalitoimi) maksaa? Eli onko näin, että arvelet sosiaaliturvan varassa olevien olevan jotenkin pilalle lellittyjä, koska eivät ole eläneet niin kovissa oloissa kuin sinä?
Mikset sinä muuten ole hakenut sitten toimeentulotukea, koska kyllä se on sinunkin saatavillasi ollut. Se oli jo varmaan 1970-luvulla…

Sosiaaliturvan nauttijoilla on siis niin “helppoa kun maakunta maksaa”? Niimpä. Olet oikeassa. Kenties jopa melko hyvin oikealla. :slight_smile:

44

Jos ei ole vammainen tai vakavasti sairas, niin kyllä ne mahdollisuudet on aivan samat. Et sinäkään olosuhteiden uhrina ole hyvinvointivaltiossa ollut kouluttautumatta mihinkään ammattiin, vaan se on ollut ihan oma valintasi. Deal with it.
Sinulla on ollut ne samat tsännsit kuin vaikkapa ikätoverillasi Hannu Lauermallakin. Toinen on valinnut tulla psykiatriksi, toinen ei ole.

Olosuhteiden uhriksi heittäytymisen luulisi olevan ihan vihoviimeinen selitys jollekin, joka vannoo omavoimaisuuden nimeen.

45

Että mitäs olette valinneet köyhyyden.
Valitkaa rikkaus ja olkaa hiljaa.

Just. Minä muuten lähdin tänä aamuna jäiselle peltikatolle työkaluja roikottaen kuusvitosena enemmänkin huvikseni, tällä n. tuhannen euron eläkkeellä kyllä pärjää. Mutta tunnen suunnilleen saman ikäisiä , joiden on pakko lähteä aamulla töihin, eläkekin kun on vielä pienempi ja se ei kertakaikkiaan tahdo muuten riittää. Olipa sitten kysymys valinnoista tai ei, niin muistelen että tuollaiset hommat taisivat minullekin sopivampia olla silloin seitsemäntoistavuotiaana kun ketteryyttä ja kuntoa enemmän oli… minusta kyllä saisivat nostaa niitä pienimpiä eläkkeitä sen verran ettei kenelläkään olisi enää näillä ikävuosilla pakkoa fyysisesti rankkoihin hommiin.

Tottakai niitä tehdään, mutta mieluummin tosiaan näin lyhyempinä työpäivinä ja ilman taloudellista pakkoa.

Eikä se muuten taitaisi auttaa, vaikka kaikki valitsisivat sen korkeaan asemaan oikeuttavan koulutus- ja ansioluettelonkasvatuspolun.

Kun niitä mukavia, kevyitä, hyvinpalkattuja ja komeita eläke-etuja tuottavia virkoja ei sittenkään taitaisi lisääntyä niin paljon että kaikille riittäisi. Ehkä jonkun sittenkin täytyisi myös tehdä ihan konkreettisesti jotain jaettavaa, materiaalista tulosta tuottavaa työtä? vai tekiskö ihan oikeasti robotit sen kaiken ja me ihmiset istuisimme sitten konttoreissa suunnittelemassa roboteille uusia hommia… siihen ehkä vielä on hiukan matkaa.

46

Ei koulutus takaa mitään rikkautta. Minulla on korkeakoulututkinto, jossa lähtöpalkka on alle 2500 euroa kuussa bruttona. Se on aika vähän korkeakoulutetulla, mutta naisvaltainen ala, you see. “Ei ne huorat mitään liksaa tarvitse, nehän on kutsumusammatissa”, sanoo setämies.

No, se oli vähän kärjistettyä. :slight_smile: Mutta köyhyyteen voi johtaa myös sairastuminen, ja muut elämän vastoinkäymiset. Useinkin kyse on jonkinlaisesta sairastumisesta, joka johtaa työkyvyn alenemiseen. Silloin on sosiaaliturvan varassa.

Mutta se, jos sinä et ole käynyt kouluja, mies metsänreunasta, se on oma valintasi. Eikä se muuksi muutu. Et ole haikkolahjainen etkä vammainen, etkä tyhmä.
Koulutusjärjestelmä on antanut sinulle samat tsänssit kuin ikätovereillesi Lauermalle, Enqvistille. Valtaojalle. Kukin teistä on tehnyt oman valintansa.

47

Olen kai aika moneen kertaan sanonut, että minulla ei mitään hätää tai puutetta ole. Nuo heitot uhriutumisesta tai olosuhteiden syyttelemisestä siis ovat hiukan turhia.

Minulla tosiaan on noin tonnin eläke. Sillä pärjää ihan mukavasti (tottakai enemmänkin kulumaan saisin).
Ja miksei paljon on valintoja tehty. Osa vääriäkin, mitäs sitä kiistämään.

Mutta on minulla tässä elämässä hauskaakin ollut, ja on muuten vieläkin. Ei siis mitään moittimista.

Sitten on kuitenkin ihmisiä, joilla ei ole näinkään hyvää toimeentuloa. Ja kun se sinne takuueläkkeen tasolle jää, niin se voi olla hyvinkin tiukkaa. Olipa sitten valintoja tehty miten vaan, niin minusta vanhuudessa pitäisi jokaiselle tasapuolisesti turvata toimeentulo. Eli, minusta olisi oikein ja kohtuullista jos jokaiselle maksettaisiin vaikkapa suunnilleen senverran kukaudessa kuin minullekin nyt. Eikä se yhteiskunnalle kovin kallistakaan olis. Mielstäni sieltä yläpäästä voisi hiukan ottaa poiskin.

Ja sitäkin mieltä olen, että minimipalkankin pitäisi olla edes samoissa lukemissa.
Ja jos ihmiselle ei koko maasta työtä edes löydy, tai jos sairauden tai vamman vuoksi ei pysty tekemään mitään, niin silloinkin, kyllä tuon verran sopisi rahaa antaa. Oikeastaan kai se on sama millä nimikeellä se raha sitten annetaan, maksettaisiinko se eläkkeenä, kansalaispalkkana, jonkinnimisenä tukena tai millä nimikkeellä tahansa, kunhan se jokaista ihmistä koskisi, ja tulisi niin automaattisesti ettei vähäymmärryksinenkään sitä ilman jäisi .

48

Jos on perusasiat kunnossa. Jos on asunto, ruokaa, vaatteet, raha riittää nettiin ja sähköön. Ei riitä silti. Ihminen on sellainen että haluaa aina vähän lisää. Jos saa vähän lisää se tyydyttää vähän aikaa mutta sitten taas tahtoo lisää. Ei se aina ole tavaraa tai rahaa. Joku haluaa kuuluisuutta joku upseerinarvon tohtorinarvon sosiaalineuvoksen arvon paremman asuinpaikan vaikutusvaltaa mainetta suomenmestaruuden maailmanmestaruuden marttaliiton ja AA:n viirin ja tatuoinnin perseeseen. Eikä nekään riitä.

49

Minulla nyt ne perusasiat on kunnossa. Ehkä on jossain mielessä hyvä että aina ei ole ollut. Ei se köyhyys tietysti tavoiteltava olotila ole, mutta ehkä siitä jotain oppii. Sitä tyytyväisyyttä, sitten kun köyhyys on ohi.

No niin, jotenkin näinkin asiaa määritellään: ”Pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta.”"

Taas törmätään sivistymättömyyteeni, en minä tiedä edes mitä ne ekvivalentit ovat… pitää odottaa jos vaikka Vdelmamunkki sen minulle selittäisi kun plinkkiin ehtii.

Luulen silti että noiden määritelmien mukaan taidan kuulua köyhiksi luokiteltuihin. Mutta kun ei minulla ole lainkaan köyhämäinen olo!
Asunto ja ruokaa on, vaatettakin. Ja kun on ewdes jonkinlaista säännöllistä tuloa niin tietää että on huomennakin.

Että haluaisinko sitten koko ajan jotain lisää? Skorpionin mainitsemia asioita? En ainakaan kovin kiihkeästi. Jotain aina joskus tietysti haluan, mutta en kai kovin suuria asioita henkilökohtaiseen elämääni. Siihen aiheeseen ehkä voin palata, kun tässä joskus toimerrun mietimään mitä oikein himoitsisin niin kavsti että mainita kannattaisi. Kai sitä jotain sit löytyy.

50

Aivan niin. Olemme tästä samaa mieltä. Kuitenkin vielä eilen vaikutit olevan kärmeissäsi siitä, että sosiaaliturvan toimeentulotuella maksetaan ihmisten sähkölaskuja, jotka sitten menevät suurpääoman hyväksi.

Olet myös joskus muistaakseni kritisoinut asumistukea ja muita sosiaalietuuksia, mutta sitten hetken päästä ilmoitat että kyllä rahaa pitää antaa köyhille. Olet myös moittinut että avun antaminen passivoi syrjäytyneitä, jotka ovat jo kaiken saamansa paapomisen jäljeen niin tumpeloita, etteivät osaa kuoria perunoita ja voidella itse leipäänsä.

Vaikuttaisi siis vähän siltä, että mielipiteesi asioista vaihtuu hieman päivästä riippuen sen mukaan, millä keinolla saisi hieman provosointia aikaan. :slight_smile:

51

Ja mitäs pahaa siinä on, jos haluaa vaikkapa saada elämässään jotain aikaan, muutakin kuin “leivästä paskaa”, kuten isäukkoni tapasi sanoa. Eikö elämään anna merkityksiä juuri itsensä kehittäminen, jonkun hyödyllisen asian tekeminen, itsensä tarpeelliseksi tunteminen?
Siihen voi liittyä myös erilaisia tavoitteita ja päämääriä, jotka antavat itselle iloa ja sisältöä elämään.

Vai oletko sinä, skorpioni tosiaan sitä mieltä, että elämän sisällöksi pitäisi riittää syöminen, nukkuminen ja pelkkä perustarpeiden täyttäminen?

52

Olen tainnut joskus mainita että minun mielestäni pienimpienkin palkkojen, eläkkeiden ja työttömyysavustusten tulisi olla edes sen kokoisia että niillä ihminen pystyy sekä syömään että asumaan ja muutenkin perustarpeet tulisivat tyydytetyiksi.

Erillisiä tukia sitten tietysti joskus tarvitaan, mutta ei niidenkään pidä olla ikuisiksi ajoiksi joillekin läänitettyjä -kyllä niiden tarpeellisuutta pitää voida myös harkita.
Maataloustuet, vientituet teollisuudelle, verohelpotukset pääomatuloille, jossain tilanteissa tarpeellisia mutta edes kymmenen vuoden välein pitäisi miettiä mikä on todella oikein ja tyasapuolöista kaikkia kansalaisia ajatellen.

53

Raittiina tietysti on helpompaa pitää raha-asioistaankin huolta. Siitä tuskin vallitsee erimielisyyttä.

Ja joskus porukassa selvä ihminen on just se joka osaa etujaan ajaa. Monia asioitakun vieläkin saatetaan sopia vaikka saunaillassa, osan ottaessa ja osan ollessa selvinä. Onko sitten moraalisesti oikein käyttää hyväkseen sitä että on itse ajatuksiltaan virkeämmässä kunnossa, se voisi olla oman keskustelunsa aihe.

Taas tässä täytyy ottaa mukaan muistikuvia elämän varrelta.
Yksi kavereistani , rakennusurakointia hänkin harjoitti, lupautui jonkunkerran tekemään tutlle kaverille homman -kun sitä voiteluaineita nauttien hinnoiteltiin- hyvinkin halvalla. Muistan yhden tapauksen jossa ei enää voinut tuntipalkasta puhua…mutta kun sovittu oli tekipä kuitenkin.

Kaveri on myös raitistunut, ja nykyään, sikäli kuin kuullut olen, on täysin tunteeton ja skarppi näissä asioissa. Ottaa kai takaisin nyt noitakin lipsahduksia, hintataso on todella korkea. Hommia silti aina jonkun verrran riittää, työnsä laatua kun en ole myöskään kuullut koskaan moitittavan.

54

^ Mistään tärkeistä asioista ei tietenkään pitäisi enää sopia siinä porukassa, jossa juodaan alkoholia. Ellei nyt tärkeät päätökset koske jotain tyyliin taksin tilaamista tai mihin mennään jatkoille.
Työasioita, yhdistysasioita tai poliittisia asioita ei kuitenkaan pitäisi enää päättää kun alkoholi virtaa, vaikka osa porukkaa olisi selvinpäin ja osa vasta humaltumassa.

Asia on ajankohtainen nyt loppuvuonna, kun monet yhdistykset, myös poliittiset yhdistykset viettävät syyskokouksiaan ja samalla pikkujouluja.

On selvää, että pikkujouluihin siirrytään aina vasta sitten, kun puheenjohtajan nuija on kopauttanut kokouksen päättyneeksi ja kaikki kokousasiat käsitellyksi. Siihen asti saavat juomat odottaa korkkaamatta, vaikka sitten viinilaatikot ja kaljat lojuisivat valmiina näköetäisyydellä jossakin nurkassa.

Nykyisin monet saattavat joutua tuomaan kokouksiin myös pieniä lapsiaan, ellei heille ole löytynyt siihen kohtaan hoitopaikkaa, ja lapsiperheille on myös hyvä jättää mahdollisuus poistua paikalta ennenkuin jotkut päihtyvät liikaa.

55

Ilokseni olen huomannut että yhdistystoiminnassa alkoholin käyttö on muutaman vuosikymmenen takaisesta vähentynyt lähes olemattomiin.

Omaan talouteen voi vaikutusta olla puhelinmyyjillä. Pienessä hiprakassa saattaa hyvinkin reipas ja miellyttävä puhelinmyyjä tuotteineeen tuntua niin mukavalta että hiukan helpommin tilauksen tekee kuin selvänä.

No, minä tuskin tilaisin mitään vaikka ryypynkin ottaisin. Tuo puhelinmyyntihomma on minusta niin häiritsevää ja tyrkyttävää että en puhelimessa tee mitään kauppaa _ellei asia ole jo ennestään vireillä, tottahan sitten soitellaan kun muutenkin jotain on tekeillä). En myöskään kerro asioistani puhelimessa kyseleville yhtään mitään, kehotan edelleen lähettämään asiansa joko kirjeenä tai sähköpostilla jotta saan rauhassa tutustua asiaan ja miettiä hiukan hitaamalla vauhdilla mistä milloinkin on kysymys.

Kaikenlaista olen minäkin eläissäni tehnyt, mutta puhelinmyyjäksi en ole ryhtynyt. Enkä ryhdy, jos vaan jokin muu tapa on olemassa elantoa hankkia. Yleensä on.

56

^ Minä olen tehnyt sitäkin! :smiley: Siis ollut puhelinmyyjä. Kuukauden päivät taisin jaksaa sitä hommaa, eli huomattavasti kaeummin kuin monet muut, jotka jaksoi pari päivää, tai lyhimmillään yhden päivän. Lehtiä myytiin: MeNaisia, Apua, Aku Ankkaa, ET-lehteä ym.

“No hyvää päivää hyvä rouva/herra! Ihan kuule semmosella kivalla asialla lähin soittelemaan nyt teille että…”

Joo, poliittisessakaan yhdistystoiminnassa ei hirveesti sitä alkoholia liiku, mutta tiettyjä ns. juhlapäiviä on muutama vuodessa. Pikkujoulut ja sitten sen ison puoluekokouksen ns. illanvietto. Joskus saattaa myös olla jotain tapahtumia, jotka ovat kapakassa, mikä ei tietenkään tarkoita että kaikki joisi siellä automaattisesti alkoholia.

En tiedä sitten onko puolueissa eroa, ja ryypätäänkö miesvaltaisissa puolueissa enemmän. Siellä yhdessä vastaleirissähän on ollut yksi Teuvo, joka juo kaikkien muidenkin juomat. :laughing:

57

Ovelta ovelle myyjänä olen minäkin joskus ollut. Kiertävänä kalakaupiaana, vakuutusasiamiehenä, ensiapulaukkujakin joskus myin… huhhuh.
Se kalakauppa oli jotenkin silloin järjellistä. Maaseudulla etäisyydet kauppoihin olivat pitkiä eikä kyläkauppojen valikoimakaan niin häävi ollut. Sillä hommalla jotenkin eli, ne muut kaupustelut olivat hiukan niin ja näin.
Puhelintakin sitten myöhemmin käytin, mutta se myynti kohdistui melkein yksinomaan yrityksiin ja kyseessä oli niiden tarvitsemat tuotteet, yksityisille en ole alkanut soittelemaan.
Torikauppiaana sitten taas olin ihan mielelläni. Vaikkei kauppa niin hyvin käynyt mutta sai ainakin jutella ihmisten kanssa, ei siinä aika pitkäksi tullut.

Mutta siitä on kauan. Myyntityötä ei ole tullut harjoitettua aikoihin, ainakaan ihan elinkeinona. En tiedä miten onnistuisi nykypäivän kaupanteko… kai siinä sittenkin vähän samoilla tavoin toimitaan kuin ennenkin. Ihan hyvin voisin ajatella lähteväni vaikka jotain työkaluja tai tarvikkeita edustamaan yrityksille, mutta yksityiset ihmiset kai nykyään saavat tilattua netistä ja haettua yötä päivää auki olevista tavarataloista kaikkea mahdollista. En taida nyt muillekaan suositella edustusliikkeen perustamista tai ovimyynnin kokeilua… ehkei se ole enää hyvä idea.

Mutta kokeilumieltä ja mielikuvitusta ja ennakkoluulottomuutta, sitä kyllä tyrkytän asenteeksi elinkeinojen valinnassa. Eikä mitään hommaa kannata tyrmätä sillä perusteella että ei siitä kuitenkaan loppuiän elinkeinoa tulisi… ainakin nuorempana voi ihan hyvin kokeilla erilaisia hommia, kyllä niistä kaikista jotain oppii. Ja vaikkei se tulopuoli niin runsas olisikaan, niin kai se aina laiskanaolon voittaa?

58

Jäi tänään(kin) menemättä sienimetsään ja puolukoita pomimaan.
Vaikka siinä onkin kysymys harrastuksesta ja rentoutumisesta niin kyllä se on taloudenpitoonkin liittyvä asia.
Jokainen itsekerätty ämpärillinen säästää euroja.
Ja luontoa, kun ei tarvitse ostaa toiselta puolen maapalloa rahdattuja hedelmiä.

Onko mielessänne muita suoraan taloutta kohentavia ilmaisia harrastuksia?

Harrastatteko sellaisia? (onko edes tarvetta miettiä rahan riittämistä?)

59

Jos joskus kävi huonosti ja meni kaikki ja jäljelle jäi vain velkaa on hyvä muistaa että siitäkin voi selvitä.
Velat myös vanhenevat.
Tämä kannattaa lukea tarkoin
https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Maksut-laskut-perinta/velkojen-vanhentuminen/velkojen-lopullinen-vanhentuminen/

60

Niinpä.
On käyty läpi, se konkurssi.
Kun laman tullen pysähtyi koko työnteko, ja saamatta jäi suunnilleen vuoden saatavat pelkästä työstä ja materiaaleja päälle, jäljelle jäi vain velkaa.
Ja silloin ei pikkuyrittäjille ollut vielä mitään työttömyysturvaa, elit sitten miten parhaiten taisit.

Se tolsiaan tuntui siltä että tästä ei enää nousta, ei niin millään. No, verovelat ja semmoiset tosiaan vanhentuvat aikanaan, mutta meistä, joille ei jäänyt kuin polkupyörä ja muovikassillinen vaatteita sarveen roikkumaan, eivät kaikki koskaan nousseetkaan. Osa meni hirteen ja osa jäi kapakkaan, nyttemmin sitten työkyvyttöminä eläkkeellä, joku alkoi kokeilemaan rikollisen uraa -niistä aina joku tietysti sitten menestyikin.

Paljon ovat systeemit helöpottuneet täääämän vajaan kolmenklymmenen vuoden aikana. Sosiaaliturva on parantunut ja velkojenkin kanssa voi jo järjestellä asioitaan. Eikä ole sen jälkeen niin totaalisesti seisauttavia lamakausia onneksi ollutkaan, enempi kuitenkin nousujohteista, pienistä takapakeista huolimatta.

Silti, vaikei nyt yleisesti ole lamaa ollutkaan, niin omalle kohdalle osuessaan joku paskamainen konkurssi on silti usein kova paikka. Ei siinä lohduta se, että tänä vuonnma ei vararikkoja ole ihan niin paljon ollut… omalta kohdaltaan kukin asioita joutuu kuitenkin katselemaan.

Nuo velkojen vanhenemissäännöt eivät minusta kyllä ihan yksinkertaisia ole. En oikein vieläkään ymmärtänyt, miten kauan joku velka voli olla voimassa, jos velkoja muistaa ennen vanhenemisaikaa tehdä uusia perintäyrityksiä… asia ei ihan minulle auennut. Ehkä joku voisi laittaa oikein rautalankamallia tänne, en liene ainoa joka vielä on ulkona?

Ja usein on niin, että entisillä päihdeongelmaisilla on jotain painolastia taloudessa, kun ihan kaikkea ei iloisesti hummatessa tule niin huomattua. Helposti siinä aina jostain kohdasta talous hiukan jää hoitamatta.