Olisikohan monella syy ihan siinäkin, että ns. normaali asuminen ei onnistu niine velvollisuuksineen, joita asumiseen kuuluu. Vuokranmaksu ja järjestyssääntöjen noudattaminen voivat olla vaikeita noudatettavia, jos meneillään on akuutti päihderiippuvuus ja päihteidenkäyttö.
Onhan niitä mökkeröitä ja huoneita heillekin vaikka millä mitalla. Tukiasuntoloita ja tukiasuntoja on pilvin pimein, ja niissä asustelee pk-seudullakin paljon enemmänkin ihmisiä kuin muutama sata. Sitten on vielä tilapäivämajoitukset päälle, kuten Helsingissä Hietsun palvelukeskus. hel.fi/helsinki/fi/sosiaali … keskukset/
Itse asiassa nuihin mainittuihin tukiasuntoloihin menee kyllä aika paljon rahaa. Olen itse kirjoittanut töissä ollessani eräänkin maksusitoumuksen noihin asumispalveluihin, eivätkä ne ihan halpaa lystiä kyllä yhteiskunnalle ole.
Toki ne ovat tarpeellisia ja tärkeitä palveluita, siinä kuin kaikki muutkin sosiaali- ja terveyspalvelut.
Niin, meinaatko että tuolla on tosiaan iso joukko uusavuttomia syrjäytyneitä, jotka ovat asunnottomia ja päihdeongelmaisia siksi, että heille on voideltu leivät valmiiksi? En ole tällaiseen leipien valmiiksi voiteluun kuitenkaan törmännyt sinä aikana kun olen sosiaalihuollon parissa ollut (sekä asiakkana että työntekijänä).
Tietysti leipien valmiiksi voiteluna voi pitää sitäkin, että jonkinlainen asunto tarjotaan niillekin, jotka eivät itsenäisesti pysty asumisestaan huolehtimaan tai sitä maksamaan. Monet asuntolojen asukit hakevat ruokansa leipäjonosta, jota voinee myös pitää ylellisyytenä tai luksuksena, ilmaista kun on.
Voisihan jotkut saada vaikkapa raittiuden päästä kiinni paremmin roskiksessa yöpyessään, mene tiedä.
Mutta tämähän on näitä ikuisuuskysymyksiä, että missä menee tarpeellisen auttamisen ja hyysäämisen raja.
“Mene töihin” → youtube.com/watch?v=fB0FOrMPcUY
Jos nyt taas hiukan annettais olla vääntelemättä… tuskin olen milloinkaan tuollaista väittänyt.
Sensijaan olen useinkin sanonut että minun mielestäni ihmisen omatoimisuutta kannattaisi tukea. Täysin vailla asuntoa olevien kohdalla ovat esim ateriapalvelut ihan perusteltuja. Sensijaan jos ihmisiä, joilla on sekä sähköhella että mahdollisuus ruoka-aineiden ostamiseen houkutellaan omatoimisen ruuanlaiton asemesta vaikkapa jonkun päiväkeskuksen ateriapalvelujen piiriin… minusta se on kyseenalaista. Aktivointi ja omatoimisuuden tukeminen olisi minusta parempi.
Mutta , se omavoimaisuus, itse jonkun asian tekeminen, se on joidenkin mielstä ideologisesti väärin… ja siksi sitä ei oikein sopisi edistää.
Jos nyt ideologiasta puhutaan, niin tuostahan tulee jopa hieman jotkut kokoomuslaiset kannanotot mieleen. Enkä nyt sano että se on vain paha asia. Siis että jokainen ostakoon omat ruokansa ja kokatkoon itse, eikä pidä houkutella (!) ketään minkään vastikkeettomien avustuksien ääreen.
Samaa omavoimaisuuden reseptiähän suositellaan noudattamaan vaikkapa työttömyyden hoidossa. Ne joilla on kaksi tervettä kättä, menkööt töihin pois työttömyysetuuksia mankumasta. Metsänhoitoa on tarjolla Suomessa vaikka kuinka paljon, kuten entinen kansanedustaja Kosken Susannakin huomautti. (Kosken Susanna? Koskenko Susannaa? heh)
Joku Ihalainen vai kuka lie meni sitten kysymään siihen että “ai risusavottaa?”
Sitä mää vaan yhä ihmettelen, että onko päihdeongelmaisten ja asunnottomien suuri ongelma tosiaan se, etteivät he osaa kokata omaa ruokaansa tai voidella leipiään, ja niiden taitojen puuttuminenko heidät on asunnottomuuteen ajanut.
En kuitenkaan ole syrjäytyneillä sen suurempia puutteita noissa taidoissa huomannut kuin meillä “kunnon kansalaisillakaan” (huom. ironiset lainausmerkit)
Voihan semmoistakin ihmetellä.
Ihan mutu-arviona heittäisin että ei se varmaan siinä tilanteessa useinkaan suurin ongelma ole. Toisinaan se ei ole ongelma ollenkaan.
Jos elämänsä saa elettyä niin ettei tarvitse itse huolehtia edes ruoastaan niin mitäpä ongelmaa siinä olisi?
Siitä huolimatta, yhtenä pienenä elämänhallinnan osana voisi olla se että osaa keittää perunat ja kuoria ne. Pienet asiat voivat olla juuri ne, joista oman elämän omassa hallinnassa pitäminen alkaa. Ja usein sitten taas se ruokansa laittaminen on se viimeinen asia joka pitää jopa itsekunnioituksen koossa. Muistan oman äitini pitäneen kovana pudotuksena sitä että hän joutui kotiin tuotujen aterioiden piiriin ( otettiin hella pois kun alkoi olemaan vaarallista). Mielikuva itse itsestään huolehtimaan kykenevänä voi joskus olla ihminen ainoa jäljellä oleva arvokas omaisuus.
^ No mitäs sitten, kun asunnoton ja syrjäytynyt on osoittanut osaavansa kuoria perunoita ja voidella leipänsä?
Todetaanko että nytpä et ole enää avun tai tukitoimien tarpeessa? Mitä jos sillä ei ole leipää saati perunoita, kun vähäisetkin tulot meni viunaan tai huumeisiin?
No, olkoon miten päin vaan.
Ei omatoimisuus ja käytännön kotitaloustaitojen hallitseminen tietenkään kaikkea korjaa eikä kaikkia ongelmia ehkäise. Ehkä ei edes niin paljon että siihen kannattaisi panostaa.
Ehkä mikään yksittäinen tekijä ei ole kaikkeapelastava. (joojoo…joku väittää että onpas, kyllä korkeampi voima hoitaa kaiken kuntoon… hyvä sitten jos niin on, jonkun kohdalla).
Kuitenkin, se mistä muutama päivä sitten lähdettiin, oli se että kannattaa ensin hoitaa asumiskulut, kuten vuokra ja sähkölasku, jos pankrotti on jo käsillä niiden muiden maksamatta jättäminen ei aiheuta ihan niin suuria hankaluksia kuin asunnottomaksi joutuminen.
Ei tietenkään kaikilla syrjäytyneillä, ei kaikilla alkoholisteillakaan, ole taloudellisia ongelmia. Ihminen voi olla syrjäytynyt, alkoholisti, elämäntavoiltaan yleisen moraalikäsityksen vastainen, huumeidenkäyttäjä, steroidi-ja energiajuomaa pääravintonaan käyttävä tai vaikka ammattirikollinen …melkein mitä tahansa ja siitä huolimatta omistaa tätä maallista mammonaa miten paljon tahansa.
Kuitenkin, syrjäytyminen ja alkoholismi joskus myös aiheuttavat taloudellista ahdinkoa ja toisinpäin, joten kai se ainakin joitakin täällä plinkissäkin koskee?
Se mikä tässä ajatuksessasi hieman kalskahti, on rivien välissä oleva oletus, että syrjäytyneet ja kodittomat olisivat jotenkin uusavuttomia, jotka eivät osaa sellaisia elämäntaitoja kuin perunoiden kuorimista tai leivän voitelua. Eli siis he olisivat jossakin 5 -vuotiaan lapsen tasolla.
Tällainen tuntuu hieman alentuvalta näitä ihmisiä kohtaan. Jopa enemmän kuin erään kokoomusnuorten johtajan muinainen “heikompi aines” -lohkaisu.
Välillä huomaan miettiväni yllättyneenä, millainen pieni oikeistolainen metsänreunan sisällä piileekään.
Tässä myös yksi artikkeli köyhyydestä, jossa on tavaroita ja jopa lemmikkieläin, mutta ei rahaa ruokaan.
“Minna Rautiolla on koira, auto ja Marimekon verhot – vuonna 2019 tavara ei kuitenkaan tarkoita, että olisi rahaa ruokaan”. yle.fi/uutiset/3-10970761
kun olen itse ollut pitkään päihdeongelmainen ja ihan tarpeeksi asunnotonkin kuten myös syrjäytynyt, minulla ei ole tuyollaisia harhakuvitelmia. Enkä ole sellaisia esittänyt.
Esitin että minun mielestäni erilaisten päivätoimintakeskusten tulisi mieluummin aktivoida kuin passivoida ihmisiä.
Ei siinä sen kummempaa.
Ja monessa paikassa muuten ihan varmasti tänäkin päivänä tehdään ruokaa yhdessä eikä kävellä valmiiseen pöytään.
Ja etsitään yhdessä töitä, opitaankin toinen toisiltaan monenlaisia asioita.
Päihdeongelmaisten asuntolissa en ole liikkunut moneen vuoteen. Joskus liikuin ja paljon kavereitani asui niissä.
Kovin usein kävi niin, että asuntolaan muuttaminen oli kaverille se “viimeinen voitelu” , jonka jälkeen ei liikuttu kuin omasta huoneesta ruokapöytään (ja puolipakolliseen iltahartauteen) , kun ei enää tarvinnut pinnistellä toimeentulon eteen, luovutettiin ja oltiin vaan. Tilapäiseksi tarjoitetusta asuntolapaikasta tulikin vuosikausien asunto. Usein lopullinen.
Se ei aina ihan hyvältä näyttänyt.
Mutta, taas kerran, toivottavasti tietoni ovat vanhentunutta , eikä niissä enää nykyään laitostu eikä passivoidu.
Aktivoida perunoita kuorimalla? Hei hyvä ystävä, mitä enemmän tätä asiaa avaat, sen vahvemmin minulle tulee miss Kosken risusavotta-kehotukset mieleen.
Ihan oikeesti: asunnottoman ja syrjäytyneen kannalta se on huitsin se ja sama, kuoriiko se perunoita tai voiteleeko leipänsä, kunhan niitä saa. Kyllä ne ongelmat on vähän muissa asioissa, kuin siinä ettei osaisi taitoja jotka osaavat jo ala-asteikäiset.
Seuraavaksi varmaan aiot kehottaa asunnottomia opettelemaan sitomaan itse kengännauhansa?
Olen itse asiassa hankkinut paritkin nauhakengät. Toiset tosin ovat tennistossut, 9 euroa.
ulin siihen tulokseen että minun on ihan terveellistä sitoa kengännauhoja jokunen kerta päivässä.
Se alkoi tuntumaan epämukavalta kun vyötärönmitta kasvoi ja ketteryys väheni. Pienillä asioilla -kunhan niitä on tarpeeksi- voi saada aikaan muutoksia. Tänään jätin jo käyttämättä hissiä mennessäni (talkootyöhön , yhtä yhdistystä helppaamaan kertaluonteisesti) neljänteen kerrokseen. Helpoimmat vaihtoehdot eivät aina ole minulle parhaita… pieni vaivannäkö voi olla hyväksi.
Caruna nostaa sähkön siirtohintaa.
Joltain nettipalstalta löysin määritelmän.
“onnellinen on se joka saa sähkölaskunsa jonkun muun maksettavaksi. Vaikka sossun.”
^ Carunan saatetaan kai luulla vastaavan koko Suomen sähkönjakelusta, mutta näinhän ei oikeastaan ole.
Suomen sähkönjakelusta vastaan eniten firma nimeltä Fingrid, jonka osakkeet eivät ole julkisesti kaupan. Sen kautta kulkee 75 % koko Suomen sähköstä. fi.wikipedia.org/wiki/Fingrid
Eli onnellisia ovat sosiaaliturvan varassa elävät? Kuule, ottaskohan ne sut vielä Kokoomusnuoriin jos yrittäsit liittyä, mitä luulet?
En nyt osaa tuosta sähkönsiirron hinnan jatkuvasta noususta oikein kiitollinenkaan olla. Minusta tuollaiset ns. luontaiset monopolit, joille ei ole tavallisella kansalaisella mitään vaihtoehtoa, pitäisi olla yhteiskunnan omistuksessa.
Kokoomus oli ja on innokkaimpia valtion omaisuuden yksityistäjiä, joten ei minulla ole sinnepäin kovaa hinkua.
Sähkö muodostaa monen ihmisen menoista suuren osan. Varsinkin jos sähköä on käytettävä lämmitykseen, sitä kuluu paljon.
p.s.
Tuo onnellisuuden määritelmä ei ollut minun keksimäni, enkä onnellisuutta noin määrittelisi.
Mutta, joo, jos joku haluaisi maksaa sähkölaskuni niin ei minullakaan mitään sitä vastaan olisi. Kyllä se minun tuloissani tuntuu, sähkölasku.
^ Sähkä maksaa noin 20 - 30 euroa kuussa, ja se kuuluu asumiskustannuksiin jotka sosiaaliturva maksaa, jos ihminen ei itse pysty. Tarkoitinkin juuri, että viittauksesi sosiaaliturvan varassa oleviin ikäänkuin “onnellisina” (!) kalskahti melko lailla kokoomusnuorten retoriikalta.
Olen muutenkin ollut joskus käsittävinäni, että sinun mielestäsi sosiaaliturva ei ole ihan hyvä asia. Siis kuten Jussi Halla-ahoi sitä luonnehti: “luksustuote”.
Vai kuis?
Auttaminen myös mielestäsi passivoi ihmisiä, sillä ovathan syrjäytyneet niin onnettomia, etteivät osaa itse perunoita kuoria, saati leipäänsä voidella?
Jos asuntoaan joutuu sähköllä lämmittämään, se maksaa paljon enemmän.
Elämä ei aina ja kaikilla ole niin helppoa että lämpökään olisi itsestäänselvyys.
Yhteiskunnan omistamien tuottavienkin osien myyntiä yksityisille sijoittajille perustellaan useimmiten sillä että näin saadaan aikaan kilpailua joka alentaa hintoja.
Olipa sähkönsiirto sitten minkä firman hallussa tahansa, käytännössä ei ole mitään kilpailumahdollisuutta. Olipa kysymyksessä sitten fingrid tai caruna tai paikallisesta loppupään jakelusta vastaava peräpönttölän säköyhtiö, rinnakkaisia kilpailevia sähkölinjoja ei ole, eikä edes valtiolla ole resursseja sellaisia rakentaa.
Näinollen linjojen omistajat ovat nimenomaan monopoliasemassa. Tästä on kysymys.
Asiaa ei muuksi eikä edes paremmaksi muuta se että voidaan väittää sähkölaskujen siirtyvän yhteiskunnan maksettavaksi jos kuluttajat eivät pysty niitä maksamaan. Aika ankea suunnitelma sekin. Sähkön pitäisi mielestäni olla sen hintaista että tarvittavan määrän (myös lämmityssähkön) pystyy ostamaan työttömyyskorvauksella, palkalla, pienelläkin, pienimmillä eläkkeilläkin.
^ Ja kuten sanoin, se on asumiskustannus joka kuuluu sosiaaliturvan toimeentulotuen piiriin.
Mutta nyt olikin kiinnostavampi kysymys, mitä mieltä sinä olet sosiaalurvasta ja toimeentulotuesta?
Käytännössä ei ole tosin mitään merkitystä sillä, maksetaanko sähkö työttömyyskorvauksella, eläkkeellä vai toimeentulotukena. Ne tulevat jopa kaikki ihan samalta luukulta: Kelasta.
Paljonko muuten siihen sähkölämmitykseen menee rahaa?
Eli siis tuollako perusteella on oikein että yhteiskunnalle elintärkeät toiminnot yksityistetään tuottamaan lisää kasvua jonkun pääomalle?
Että sama se mitä maksaa jos kerran kuuluu sosiaaliturvan piiriin?
Kyllä me senkin maksamme, tavalla tai toisella.
Nykyään suurimmaksi osaksi välillisinä veroina, aina kun raha vaihtaa omistajaa me maksamme.
Progressiivisen tuloveron osuus on kovin pieni osa veroista ja veroluonteisista maksuista.
Pääoman ja pääomatulojen verotusta on kevennetty, joten verotus kohdistuu nimenomaan pieni- ja keskituloisiin.
Ei se sosiaaliturvaan käytettykään raha ihan niin taivaasta sada että olisi samantekevää kuinka paljon sitä siirtyy suoraan pääomanomistajien taskuihin. Ihan niin yksinkertaista tämä talous ei sentään ole.
Ei käy edes niin että mitä siitä sähkö sitten maksaa jos sen valtio maksaa…painetaan lisää paperirahaa kun kerran painokoneet on -ei se käy ihan niinkään.
Ei tietenkään ihan sama kansantalouden kannalta, mutta sosiaaliturvan asiakkaan kannalta se on sama asia. Jos yhteiskunta kuitenkin maksaa, niin köyhä ei huomaa lompakossaan eroa siinä, että onko se sähkölasku 15 euroa vai 25 euroa kuussa.
Pääoma-mörkö tietysti hyppää tässä esiin kuin Marxin teosten sivuilta, johon nähden onkin kiintoisaa, että näkemyksesi sosiaaliturvasta vivahtavat joskus hyvinkin… hmm… porvarillisilta.
Mielenkiintoinen sekoitus marxilaisuutta ja oikeistolaisuutta. Pääoma = paha, sosiaaliturva = paha? Pelaavat penteleet vielä tässä visiossa ihan samaan pussiin.
Nythän on kuitenkin niin, että kaikki mitä ostamme ja kulutamme, siirtyy tavallaan pääoman omistajien pussiin.
Kun sinö tankkaat autosi, ylikansalliset öljy-yhtiöt kiittävät. Kun sinä ostat ruokaa, joku liikkeenomistaja ja ruuantuottaja silläkin kasvattaa pääomaansa.
Sähkökeskustelu tuntuu näin suurten asioiden yhteydessä lillukanvarsilta. Carunakin on pieni verrattuna vaikkapa Shelliin tai Teboiliin.
Niinpä tietysti.
Kun köyhät kuitenkin maksavat veroa suhteellisesti tuloistaan jopa enemmän kuin rikkaat (köyhien kaikki tulot kun menevät juuri kulutukseen jossa veroa on ihan kiitettävä määrä, eikä mahdollisuuksia "verosuunnitteluun ole) niin nämä sähkölaskut tulevat ihan varmasti maksettaviksi. Ei asia muutu siitä miksikään että maksu menee sen mutkan kautta, verojen ja veroluonteisten maksujen muodossa.
Niin, minun tuloillani sähkölaskut eivät ole mitään “lillukanvarsijuttuja”. Onpa joskus ollut tiukkaa saada niihinkin raha riittämään, ja joskus se on merkinnyt sitä että jostain muusta on pitänyt luopua. Ei se tosiaan ole aina noin helppoa että “kyllä maakunta maksaa…”
→ youtube.com/watch?v=fB0FOrMPcUY
Enkä nyt sano että se on vain paha asia. Siis että jokainen ostakoon omat ruokansa ja kokatkoon itse, eikä pidä houkutella (!) ketään minkään vastikkeettomien avustuksien ääreen.
