Ensimmäinen päivä! Taas..

Me Vähentäjät
61

Kiitos tuesta jolea! Kyllä se kuukausikin vielä onnistuu (ja sen jälkeen toivottavasti jatketaan, mutta hys siitä, en oo kertonu vielä vp:lle…).

Sama täällä, universumin viesti otettu vastaan, marinoidaan, prosessoidaan. :sunglasses:

Terve muistutus miehen äidistä. Tekee kipeää, sillä syytönhän minä hänen äidin tekemisiin olen. Hyi kun hävettää tuo edellinen virke, mutta ollaan nyt rehellisiä. Eilen luuli muuten mies, kun tuli kotia, että olisin täällä juonut! Teot puhuvat puolestaan ja eilen ne sen tekivät. :slight_smile:

Tuli samalla sovittua yhdet ilmasen viinan pippalot tuohon syyskuun alkuun. Sanoin miehelle, että varmaan sitten siellä juon. Hän sanoi niin arvelevansakin, ja että ehkä itsekin ottaa (vaikka on sanonut olevansa loppuvuoden juomatta). No sitten aloin sitä miettiä, ja tulin siihen tulokseen, että eihän mun TARVITSE välttämättä siellä juoda. Jos en halua. Enkä välttämättä edes halua. :open_mouth: Outoa. Katsellaan, siihen on vielä aikaa. En meinaa miehelle mitään sanoa, puhukoot ne teot sillonkin puolestaan, miellyttävä yllätys se olisi hänelle (ja minulle!) Vastaavanlaiset pippalot vedin hyvällä menestyksellä kyllä keväälläkin selvinpäin läpi. Voisi olla mukavampikin niin, ei tarvitsis pelätä noloa krapulaa seuraavalle päivälle (ollaan siellä yötä) tai kytätä sitä omaa juomista. Välillä tuntuukin, että täyslopettaminen olisi paljon HELPOMPAA kuin vähentäminen.

62

Niin se onkin. Vapautusi paljon energiaa tuosta suunnittelusta, tarkkailusta, kontrolloimisesta ja pelosta mielekkäämmille asioille.

63

Kiitosta vaan Tuulenviemälle jälleen osuvista sanoista!

Yöh, mikä fiilis. Alkoi eilen, ja tänään todella vyöryi yli. Taitaa alkaa tehdä tehtävänsä se, että kun niitä ajatuksia ei nollaa viikonloppuna, niin ei ne sieltä sitten mihinkään menekään. Tahmeaa, tahmeaa on mielen kulku. Eilen vain tuijotin lasittunein katsein eteeni, teen asioita mekaanisesti kuin kone ja päässä suhisee ja surraa. Oli varmaan sitten tänään kaiken huippu, kun täytin takautuvasti Jeppe-juomispäiväkirjaa. Tsiisus, mitä määriä! Ja varmaan niitä näin jälkeenpäin laitteli vähän alaspäin vaikka kuinka yritti oikein arvioida. Ja jonkinlainen kirjanpito on alkanut vasta vähentämispyrkimysten myötä… että silleen. Siihen vielä audit, ja jälleen tämä kysymys, ajattelitko lopettaa vai vähentää… enpä kerro, mitä siihen laitoin. Ajattelin kuitenkin, että tähän olisi hyvä sauma nyt täyttää Jepen, kun alkoivat tietynlaiset suunnitelmat vallata alaa siellä pääkopan surinan keskellä. Pääsi sitten oikein kunnon itku. Enpä muista edes, koska viimeksi selvinpäin olisin yksinäni itkeskellyt.

Eteenpäin, sanos…en mä muista kuka. Pakko vaan jaksaa. Pyykit koneeseen ja takaisin sorvin ääreen. Tästä olisi kuulkaas sitten kiva nähdä jotain hyötyä jossain vaiheessa. Ei tällasta jaksa.

64

Yritin tuossa lainata tekstikohtaa, jossa kirjoitit siitä, että tämä foorumi toimii päiväkirjanasi… Noh, eihän se lainaus onnistunut, jotenkin on hyvin hankala minusta tässä foorumissa tuo lainaussysteemi… En löytänyt koko tekstiä enää… Mutta itse ajattelen ihan samoin, ajattelen myös, että joskus aikojen kuluttua tulostan itselleni muistoksi omat kirjoitukseni. Ehkä siitä näen, miten asiat etenivät ja ehkä opin jotain itsestäni.

Tuosta kokonaan lopettamisesta. Minä taidan olla sellainen jääräpää, että asiat pitää aina tehdä vaikeimman kautta. Olisi liian yksinkertaista päättää vain lopettaa KOKONAAN. Ja toisaalta haluan pidättää itselläni oikeuden haaveilla kännistä edes kerran vuodessa. Niin, voisihan se olla vaikka sitä, että joisi kerran vuodessa. Muistelisi ikään kuin menneitä. Toisaalta kyllä haluan pidättää itselläni oikeuden myös ottaa hyvän ruoan painikkeeksi hyvää viiniä. Luulen, että se on mahdollista. Enkä usko, että sitä jaksaa loputtomiin miettiä, milloin saa juoda, kuinka paljon ja missä. Kun tekee itselle selvät sävelet eikä esimerkiksi tissuttele viikoittain.

65

Ja piti vielä sanoa, että minä luen näitä kirjoituksia paljonkin. Päivittäin, kännykällä. Sillä taas ei oikein jaksa alkaa vastaamaan, vaikka jotain tulisi mieleenkin. Ja harmittaa vietävästi, että tänne Vähentäjiin kirjoitellaan niin harvoin. Siksi välillä on pakko lukea Lopettajien kirjoittelua, vaikka yhtymäkohtaa omaan juomiseen ei aina ole niin paljon kuin täällä.

66

No sehän se vasta jääräpäistä onkin se kokonaan lopettaminen! :smiley: Sitä se kai onkin, suuri askel. Suuri ja selkeä. Ja erittäin, erittäin jääräpäinen. Aika moni taitaa kokeilla sitä vähentämistä monen monituista kertaa ennen kuin toteaa, että ei siitä vain tule mitään, ja siksi lopettaa kokonaan. Ei kaikkien tarvitse. Ja jos tuntuu, että tilanne on hanskassa, mikäpä siinä. Minusta vaan tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että minun tarvitsee luopua siitä varmaan vallan. Varmaan siksikin, kun tosiaan tänne puolelle eivät monet kirjoita, ja lopettamaan vaan kaikki kehottavat. Lähinnä yritän leikitellä sillä ajatuksella. Saa nähdä. Eikä sitä nyt tarvitse päättääkään.

Se on jotenkin ihmeellistäkin, että miksi täällä niin vähän kirjotellaan. En tiedä. Itse tunnen olevani jotenkin väliinputoaja, enkä uskalla kyllä vielä mitään niille sanoa :laughing: . Ehkä kun saa vähän enemmän raittiita päiviä alle. Mukavaa silti, kun välillä jaksavat käydä täälläkin. Voihan lopettajien jutuista silti saada paljon irti. Sellaista raittiin ihmisen elämäntapaa, joka ei paljoa hötkyile. Paitsi jos tarvitsee takoa järkeä meidän päähän!

67

…jatkan vielä, kun juttua tulee. Hävettääkin kirjoittaa tänne näin paljon, yritän aina hillitä itseäni. Mutta, hahaa, varmaan tämä alkoholistinen persoonani estää kohtuuden tässäkin asiassa! :laughing:
Nyt luen Basin tarinaa. Ihan samalla lailla on hänkin kipuillut vähentämisten kanssa. Varmaan minäkin sitten siirryn vasta lopettajiin, kun päätös on kirkkaana mielessä, mikäli joskus on. Jos joskus saa tarpeekseen. Eksyn aiheesta. Osaisikin kirjoittaa niin, kaikesta huokuu sellainen itsensä tutkiminen, mikä varmasti tekee kaikille hyvää ihan alkoholistakin riippumatta. Osaisikin tuntea itsensä niin! Joku syy siihen varmasti on, miksi liikaa juo. Miksi minä juon? Miksi sinä juot? Olisi mielenkiintoista kuulla teidän vastauksia, kaikki niin eri vaiheissa ja eri päämäärillä. Mare, Tuulenviemää, Oodi ja muut? Vai onko sitä edes tarpeen tietää? Onko se selvinnyt yhtään olemalla juomatta?

Minulle on kaksi eri A-klinikan tätiä sanonut, että onkohan se vain tapa? No tottakai se on tapa, mutta en nyt sanoisi sen olevan vain tapa. Muistan tuon kommentin ärsyttäneen minua jo silloin pari vuotta sitten, kun ensi kertaa aloin asiasta huolestua ja siihen hain apua, vaikken minkäänlaista mietintää ollut harrastanut vielä asian tiimoilta.

En ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta eräs kirjailija kehui ohjelmaa “Write or die”, missä pitää kirjoittaa hurjaa vauhtia tai ruutu alkaa hehkumaan punaisena. Jos kerran kirjoittaminen on parasta terapiaa, niin miten hyvää terapiaa voikaan olla tuollainen alitajuntainen kirjoittaminen? Kerron sitten, tai käykää kokeilemassa ja kertokaa minulle.

Mukavaa raitista maanantaita kaikille vähentäjille ja lopettajille ja juopoille ja läheisille ja lukijoille ja kirjoittajille ja tänne eksyneille ja…

68

Se on ihan hyvä että kirjoitat paljon. Kertoo että mietit asioita. Enimmäkseen selvität niitä itsellesi, löydät vastauksia huomaamattasi. Itse en osaa kirjoittaa omaa tarinaani enkä mietteitäni. Luen muita kirjoittajia paljon ja mietin asioita itsekseni, teen pääni sisällä sen pohtimistyön jonka monet tekevät täällä kirjoittaessaan. Jokaisella on oma tyylinsä toimia. Oman tapani negatiivinen puoli lienee siinä, että se antaa minusta “opettajamaisen, neuvoja jakelevan ihmisen kuvan”. Se ehkä ärsyttää monia, ymmärrän sen.

Miksi taas monet aloittavat täällä vähentäjissä ja siirtyvät sitten lopettajiin. Olen juoma-aikani yrittänyt vähentämistä todella monta kertaa. Ensin ihan järkeilemällä juomamääriäni, päättänyt vähentää kertoja, vähentää määriä, päättänyt tilata välillä alkoholitonta etten juopuisi niin nopeasti, vaihtanut ainetta kaljasta viiniin. syönyt antabusta, käynyt a-klinikalla terapiassa ja ryhmässä. Vuosia tärvääntyi, juominen lisääntyi. Ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin lopettaa. Viimeinen seinä tuli vastaan, vaikeuksia alkoi olla jo liikaa, turhautuminen voitti elämänhalun. Piti valita juonko itseni hautaan vai lopetanko juomisen. Päätin elää ja lopettaa juomisen. Kirjauduin plinkkiin lopettajiin.

En ole erikoisimmin miettinyt syytä. Alussa se oli ystävien saaminen ja hyväksynnän hakeminen. (olin fiksu ja varma keskusketelija, tarvittaessa sopivan pikku-hävytön puheissani pärjätäkseni miesten huulenheittoon, mutta koskaan en mennyt liian roiseihin juttuhin mukaan. Tämä siis känninen minä.) En tiedä onko tarpeellista selvittää syytä juomiseensa. Ehkä se riippuu syystä. Onhan usealla tosi traumaattisia kokemuksia elämässään ja niiden auki saaminen on tervehtymisen kannalta tärkeää.

Ehkä se sittenkin on tärkeää jossain vaiheessa. Koin totaalisen työuupumisen ja sairastuin vaikeaan masennukseen. Näitä asioita puitiin terapiassa kolmisen vuotta. Silloin ei juuri puhuttu alkoholismistani, se sai rauhassa jatkua ja edetä. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen, eivät ne keskustelut hukkaan menneet. Ne tekivät alitajunnassani omaa myyrätyötään vielä kauan.

Onhan se tapa. Vähentämisessä/raitistumista tärkeintä on päästä näistä tavoista eroon, korvata ne terveemmällä tavalla. Mutta tuon tavan takana on alkoholismi (eri asteineen), eikä niistä tavoista irti pääse yhtä helposti kuin huonoista pöytätavoista tai lattialle sylkemisestä.

Yritin parhaani mukaan vastata kysymyksiisi ja ajatuksiisi, Ei kiitos. Toivon etten sanonut mitään loukkaavaa. Hyviä syksypäiviä sinulle ja kaikille muillekin täällä.
Tuulenviemää.

69

Alkoholistilta ei vähentäminen pitemmän päälle onnistu, määrät lipsuvat ennen pitkää. Jos taas ei ole alkoholisti sanan varsinaisessa merkityksessä, voi hyvinkin onnistua. Jos taas ei ole mitään ongelmaa alkoholin tai varsinkaan sen juomisen kanssa, miksi ihmeessä kuluttaisi aikaa tällaisilla palstoilla? Sama kuin kävisi paljonvartijoissa jos ei ole koskaan painanut enempää kuin 45 kg…Pätemistä?

70

Olen pitkälti samaa mieltä, että näin se taitaa olla tuon alkoholismin kanssa. Onneksi en itse koe olevani alkoholisti, vaan alkoholin suurkuluttaja (enkä sitäkään tällä hetkellä). Siksipä uskon, että vähentäminen onnistuu. No, se jää nähtäväksi. En tiedä, pyöriikö täällä noita ihmisiä, joilla ei ole ongelmaa alkoholin tai sen juomisen kanssa. En ainakaan ole itse vielä törmännyt.

Ei kiitos! Minulla juomisella on aina ollut eri funktio eri ikäkausina. Yläkäsitteeksi sopisi joku “tunteiden hallinta” tai “tunteiden käsittely”. En tiedä, vaikeimpina elämänvaiheina olisin ehkä ilman juomista ollut psykiatrisella osastolla, mutta juomalla olen ikään kuin nollannut tilanteen ja krapulassa sitten taistellut krapulan synnyttämiä demoneja, en niinkään omasta psyykestäni nousevia demoneja, vastaan. Siksi ajattelen, että juomisella on ollut myös omat hyvätkin puolensa elämässäni. Mutta juominen estää tehkokkaasti aikuistumisen ja psyykkisen eheytymisen, kokonaiseksi itsekseen tulemisen. Siksi on aika luopua tekojaloista ja alkaa seistä ihan omilla elävillä, tuntevilla jaloillaan. Nyt viime aikoina olen juonut rentoutuakseni, tyhjentääkseni hetkeksi mieleni liian raskaista ajatuksista…

71

Miksi juon ?

  • on tylsaa, olen yksinainen, otanpa lasin viinia.
  • toissa ahistaa, otanpa lasin viinia.
  • joku loukkasi tunteitani, otanpa lasin viinia.
  • ikakriisi iskenyt, otanpa lasin viinia.
  • katson peiliin ja naen laskin, masentaa, otan lasin viinia.

Syita loytyy…useimmat niista ovat tekosyita. Minulla ainakin ikavystyminen on yksi syista, olenkin miettinyt viime aikoina miksi, vaikka minulla on urheiluharrastus, elaimia, jotenkin tuntuu etta elama on tylsaa ja mitaan en tapahdu. Onko tama vain keski-ian kriisia kenties.

Ja juu, painon nousu ottaa paahan…yritankin nyt olla raittiina viikot ja vain yksi paiva viikosta jona voi ottaa sita viinia.

Tuntuu kylla valilla todellakin silta etta taydellinen juomattomuus olisi helpompaa koska silloin sita yhta paivaa ei tarvitsisi odottaa. Totuus on etta oma kulutus on kohta kriisirajoilla joten jotain taytyy tehda.

72

Ohhoh, olipas tullut kommentteja. Kiitos niistä!

Ihan totta, hyvä että tiedostat sen. Aika moni kuitenkin lukee näitä juttuja ennen tänne kirjoittamistaan, ja eri nimimerkkien tyyli tulee tutuksi. Tai sitten se tulee ihan puskista, niinkuin mulle, sillä melkein välittömästi kun tämän palstan löysin, aloin tänne kirjoittamaan. :smiley: Vähän siinä ensin hätkähti (en puhu vain sinun kommentestasi). Sinä oot Tuulenviemää hyvä tyyppi, sieltä tulee välillä hiukan töks töks mutta kyllä sieltä läpi kuultaa erittäin herkkä ja lämmin ihminen! Et ole minua ainakaan loukannut.

Näin minäkin ajattelen. Sama se on siinä, että kun tänne kirjoittelee ja lukee näitä juttuja, joku varmasti jää kytemään ja kasvamaan. Vaikka ei olisi valmis vielä mihinkään tekoihin.

Oodin sanat olivat tosi osuvia, ja löydän paljon yhtymäkohtaa. Yritin poimia tuosta jotain ydinlausetta, mutta oli kyllä niin osuva koko kappale. Ehkä pitää lopettaa tämä ylenmääräinen quottaaminen. :laughing:
Maukkis, jotenkin ajattelisin sen niin, että tekosyitä löytyy vaikka kuinka, mutta jostain se juopottelu on alunperin lähtenyt. Sittenhän se leviää koskemaan kaikkia mahdollisia tilanteita. Kuka se olikaan, joka sanoi jotenkin että "juon vain kun olen yksinäinen, tai hyvässä seurassa. Juon vain murheisiini, tai kun olen oikein iloinen…"jne. Että onkohan siellä pohjalla löydettävissä jokin perussyy, pohjasyy. Kun sen juomisen keksii ratkaisuksi, voikin sitä jatkossa soveltaa vähän joka vaivaan.

Itse muutin nuorena suoraan lapsuudenkodistani ulkomaille. Siellä jo alkoi juopottelu, mutta se oli huoletonta menoa ja viini oli halpaa! Olen kai vähän mennyt sellaisella asenteella koko elämäni, että “tottakai mä pärjään”. En ole koskaan edes sitä ajatellut, kuinka hurja tuokin teko oli, porskutin vaan elämää läpi kauhealla voimalla ja innolla. Niin minä teen nytkin, mutta kun alkaa olla jo se tilanne, että henkinen romahtaminen on edessä kun kaikki langat eivät vain pysy käsissä.
En oikein osaa olla mistään kiitollinen. En osaa pysähtyä. En osaa ajatella. Olen ulospäin kyllä erittäin ystävällinen ja pitkämielinen, rauhallinen ja positiivinen. Etenkin viimeistä nykyään vähemmän, ei jaksa enää kun tuntuu että se on ainoa asia, mikä ei tule suoraan sydämestä enää. Hiukan ilkeäkin (tai omasta mielestäni tietysti vain suorasanainen) olen välillä, kun kuvittelen kaikkien muiden olevan vieläkin vahvempia kuin minä. Ja jostain, jostain, jostain vaan se kumpuaa: joku raivo. Silmitön viha. En ymmärrä sitä. Se on se, mikä lopulta laittaa sanomaan että paskat kaikesta, en jaksa enää. Vaikka ei ole rahaa eikä pitäisi niin pönttö pitää saada sekaisin. Tässä selvinpäin pysymisessä minulle onkin tärkeintä koko ajan rauhoitella itseäni. Niinkuin jotain lasta. “Noh, noh, sinulla on vain nälkä. Kohta saat ruokaa, jaksat kyllä odottaa vielä hetken.”
Ehkä pitäisi ennen kaikkea opetella rentoutumaan ja höllämään ihan koko yleisessä elämisessä, ja toisekseen voisi opetella epäonnistumaan. Äskenkin se kävi mielessä, kun olin lenkillä. “Katso, tuossa on ruusupensas. Miltä se tuoksuu.” Normaalisti menen maanisesti kuin kone, että saan kaiken tehtyä. Minkä kaiken? Ei maailmasta tekemällä valmista tule.

73

Tämä näin julkisesti kirjoittaminen on myös minulle jatkuvaa epäonnistumisen harjoittelua. Ei ne asiat tule sieltä päästä ulos yhtään niin hienosti kuin tarkoitin. Siksi täällä olenkin koko ajan suuna päänä, että saan oikein kovasti harjoitella tätä itseni puolijulkista häpäisemistä.

Ai niin, 9.päivä tänään.

74

Jep. Vajaat kuusi viikkoa meni ja sitten tuli tilaisuus, missä halusin juoda. Ei olisi pitänyt. Mun juominen on kaksin käsin vetämistä. Pari enssimmäistä juomaa, siideri ja lonkero maistuivat pahalta, vaikka olen niistä kovasti tykännytkin. Se alkoholin maku oli pistävä. Siitä sitten jatkettiin ja vasta tänään kärsin ihan kaameasta krapulasta. Pakko se on kärsiä, en jatka. Paluu ruotuun. Hukkaan menee yksi päivä ja toimupinen ylipäänsä.

75

Yritän keksiä vastausta, mutta kädet vaan leijuu näppäimistön yläpuolella. Jotenkin arvasin, kai kun sinusta ei kuulunut hetkeen. Kuusi viikkoa oli hyvä alku taustasi huomioiden, siihen asti ne voimat jaksoivat kantaa. No, ylös vaan ja jatkamaan.

76

Tästä se taas jatkuu, raittius. Ihan karsea olo tosiaan, ja pitää ottaa huomioon vielä tuo mun kramppiriski. Kuulemma jos on kerran ollut, niin tulee helpommin uudestaan. Ja niitähän on takana kolme tai neljä. Täytyy sanoa, että elämänlaatu oli kyllä parempaa ihan selvin päin. Ei ollut nousuja, mutta ei laskujakaan.

77

No, ehkä sitä voi jotain oppia sitten tästä. Onko sinulla ketään, jolle voisi soittaa mikäli kramppeja tulee?

78

Tuppaudunpa minäkin tähän ketjuun, näyttää olevan aktiivinen. Eka päivä tänään, monta huonoa takana, mutta nyt pitäisi rajoittaa taas.
Tsemppiä kaikille, yhdessä pärjätään.

79

Tervetuloa vaan. Olenkin sinun juttusi lukenut, pari vuotta ja tuskaista on tuntunut olevan.

80

Valitettavasti ne krampit ovat tulleet julkisilla paikoilla. Plus alkoholipsykoosi kaksi kertaa. Siinäkin riski kasvaa, jos on kerran saanut. Riippuvuus on silti voimakkaampi noita. Pitää lopettaa, mutta vielä ei uskalla mennä lopettajien ketjuun, kun AA:ssakin on kuullut alkuaikojen repsahtaminen olevan yleistä. Yksi henkilö oli kuulemma lähes viidentoisen vuoden jälkeen tipahtanut hetkeksi.

Koko ajan vahtaan nytkin kelloa, että vielä ehtisi käydä kaupassa. Vaan en mene. Kuten monta kertaa aiemminkin. Sitten ei tarvitse enää huolehtia alkoholin saatavuudesta, kun en baareja harrasta.

Mä varmaan muokkaan, kun olet lukenut.