…muuttumassa jälleen siksi robotiksi jonka tehtävänä tuntuu olevan hyödyttömien asioiden toistaminen päivästä toiseen. Palkkaa vastaan. Välillä. Välillä koulussa sitä valmistumisen lähentymistä vastaan jonka myötä voin mennä enemmän toistamaan hyödyttömien asioiden toistamista suurempaa palkkaa vastaan. Tämä edellä sanomani ei tietenkään pidä paikkaansa. Minulla on kiva työ ja ihanat opiskelut ja kaikki jees paitsi et. Mielenlaatu on tällainen: kerrankin pikku löysä hetki, pieni puolikas päivää kun ei stressaa se kaikki kiire, niin minä teen mitä? Aivot höyryten turhaudun pieneen hetkeen, olen kärsimätön, en tunne saavani tarpeeksi haastetta, tähän väliin voisi keksiä tätä ja tuohon tuota.
Sitten jossain kohtaa kaikki purkautuu, menen prosenttijuomia sisältävään liikkeeseen ja asioin siellä. Istun kerrankin alas ja rentoudun. Eh.
Sovin viikonlopuksi menoa, ettei tarvitsisi juoda. Huomasin sitten vasta, että olinkin sopinut menoni sellaiseen paikkaan, jossa todellakin voisi juoda. Alkoi petaaminen. Tulin plinkkiin. Lopetin sen. Toivottavasti. Nyt kun kirjoitin sen tänne, mahdollisuudet ovat NIIN paljon suuremmat. Ettei. Nähtäväksi jää. Kaikki voimat käyttöön. Joop.Viikonloppukin on vielä kaukana. Lieneekö hyvä vai paha asia.
Minulla on mennyt oikein mukavasti. Mieliala on parantunut, eikä ole tehnyt laisinkaan mieli juoda. (Tällä pätkällä siis vasta 7.päivä menossa, mutta aiemmin on jo aina ja tasan kolmas päivä ollut ihan hirvittävää tuskaa.) Tunnen, että voisin tosiaan tykästyä selvinpäin olemiseen! Eilen tuli hirvittävän euforinen olo juurikin tästä. Olen myös enemmän ja enemmän kiinnostunut käymään AA:ssa, mutta aikataulut eivät oikein anna myöden. “Viralliset” liikuntaharrastukset alkavat muistaakseni ensi viikolla, ja ovat sitten kaksi kertaa viikossa. En vielä tiedä, koska opiskelut alkavat ja mistä sitten koostuvat. Yritän miettiä pääni puhki, miten saisin järjestettyä ne (+työt +muut asiat ja tekemiset) niin, etten kuormita itseäni liikaa. Aika toivottomalta näyttää. Tiedän, että pitäisi jostakin päästä hellittää ja keskittyä olemaan selvin päin, mutta mistä…?
Huominen huolestuttaa. Seilaan edes takas juomishalujen kanssa. Ongelma on se, että olen menossa yksin. Siinä mielessä olisi mukavaa miehelleni, että jos juon, juon siellä ja olen sitten taas kotosalla juomatta. Toisaalta haluaisin olla nyt sen kuukauden juomatta. En tiedä, onko tuollaisissa aikarajoissa mitään mieltä. Ja välillä ajattelen, että aloittaisin sen kuukauden sitten taas reissun jälkeen. Ja toisaalta yritän suhtautua tähän niin, että itseni takia minun on tämä tehtävä. Tämä on oikeastaan täysin noiden lopettajien ansiota.
Kun nyt luen mitä juuri kirjoitin, kuulostaa kaikki sekavalta ja kauhealta selittelyltä. Oma oloni on kuitenkin aikalailla toinen. Jotenkin kaikki etenee suuressa mittakaavassa suoraviivaisesti kohti vähentämistä ja toivottavasti joskus kohti todellista raitistumista. Olen lukenut pitkiä pätkiä, tarina kerrallaan, lopettajista. Tähän mennessä ainakin “1970:n” ja “Askeleen” tarina luettu. Antaa erilailla perspektiiviä, kun ovat useamman vuoden tarinoita. Harmi vain, että Askel päätyi poistamaan lähes kaikki viestinsä, ja monet muutkin ovat niin tehneet. Ahmin näitä tarinoita, ja näin viikonlopun koittaessa myös herkkuja ja jopa limua tuon ainaisen vichyn sijaan.
Älä juo tai ole juomatta sen mukaan mikä miehellesi on mukavinta. Tästä asiasta olet tilivelvollinen vain itsellesi. Koska haluat pitää selvän kuukauden pidä se. Sitten voit ajatella asian uudelleen, pitää vaikka toisen selvän kuukauden, tai useammankin samaan putkeen. Vain sinä voit auttaa itseäsi.
Oikeassa olet. Turha kai se on sillä mielellä ottaa juomista, että jos sortuu juomaan niin mieluummin siellä… Tyhmä minä, pois moiset ajatukset hus!
Huomaan suunnittelevani huomiselle kaikkea tekemistä: otan koiran mukaan, pelikortit, piirustusvälineet, kirjan… jospa niillä saisi ajan kulumaan muutenkin. Uskaltaisinko jopa luvata itselleni mukaan sellaisen mahtavan jutun kuin selvä päivä!
Mitäs tässä, kiitos kysymästä Ei kiitos! Viides raitis viikko lähenee loppuaan. Tänään tosin punnittiin hieman tahtoa, kun löysin tavaroita siivotessani yhden kassin pohjalta täyden siideritölkin. Pieni piru sanoi, että voisihan sen siemaista ja sitten jättää siihen. Joo ei onnistu, tiedän kyllä. Olisin kaatanut pois, mutta yksi sukulainen tuli käymään ja annoin sen matkaan tölkin. Hyvä niin. Valitettavasti vaan kaikki makea on maistunut nyt korvikkeena liiankin hyvin ja paino nousee.
En ole varsinaista stooria kirjoittanut. Olen ollut enemmän lukijana, vastaillut toisten ketjuissa jos on jokin asia kohdalla kolahtanut. Vuoden alussa, kun tämän raitis-taipaleen aloitin, kirjoitin vähän aikaa tuntemuksiani ketjuun “Irtiotto”. Se on jo hautautunut jonnekin tänne, etsi jos kiinnostaa. Olen huono avautumaan mutta peilaan omaa tilannettani toisia kuuntelemalla. Hyvä jos olen pystynyt olemaan avuksi, varmasti on ohilyöntejäkin tullut.
Jokaiselta kirjoittajalta täällä oppii jotain uutta kun pidämme aistit avoimina.
^piti käydä itsekin lukemassa se ketju kun en enää muistanut mitä olin kirjoittanut. Mukavia muistoja sieltä tuli mieleen. Pidän kyllä kirjoittamisesta, mutta esim. päiväkirjaa en ole koskaan pitänyt kun ajattelin että sen kuitenkin joku toinen lukee. Asiat piti pitää omanaan pienestä pitäen.
Mainitsin siellä masennuksestani. Silloin kävin terapiassa ja joissain ryhmissäkin. Niissä painotettin kovasti päiväkirjan pitämistä. Olisi varmasti ollut hyvä asia mutta olin niin lukossa etten pystynyt mitään pistämään paperille. Ennen kirjoittelin runoja enkä niitäkään ole enää pystynyt kirjoittamaan. Harmittaa joskus kun hävitin ne. Kaikki vähänkin henkilökohtaiset asiat, jopa työ- ja koulutodistukset pistin silppuriin. Oli semmoinen itsetuhoinen vaihe päällä. Ajattelin ettei niitä enää tarvita, jääpähän vähemmän selvitettävää sukulaisille kuoleman jälkeen. Todistuksia nyt en enää tarvinne kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle, runoja olisi kiva lukea. Ompa muuten mukavaa kun en vielä silloin kuollutkaan.
Ihanaa Mare! Tosi kiva kuulla. Taisitpa antaa minulle sen viimeisen sysäyksen tähän reissuun olla selvinpäin. Juuri kirjoitin toiseen ketjuun siitä, miten sitä juovana etsii toisten sanomisista tekosyitä juomiselleen. Toimii se näköjään toisinkin päin! Noin, nyt se on sanottu ja päätetty, hurraa!
Tänään hieman haikein mielin katselin kaupassa käydessä terasseilla auringossa istuvia iloisia ihmisiä. Eipä sinne tee mieli mennä edes kirjan ja limsalasin kanssa, kun kuitenkin joku humalainen änkeää seuraan ennemmin tai myöhemmin. Tai näin on parina aikaisempana kesänä käynyt kokeillessa. Aika äkkiä joutuu häipymään paikalta. MUTTA mieleeni tuli myös, miten juovana tuo terassireissu olisi toteutunut. Kotona ensin pullo viiniä ja ehkä pari lonkeroa vielä muutaman tunnin sisään pohjille. Sitten terassille siideriä tilaamaan, että on yhden tai kahden jälkeen ns. samassa vauhdissa harvoin juovien kanssa. Sitä se alkoholismi ja toleranssi teettää. Jäi siis terassi väliin.
Vahvana selviydyin kaupasta alkon ohittaen kurvaten sidukkahyllyjen editse kuin tyhjää vain. Ostin reippaasti karkkia ja sipsejä ja limua, eikä ollut yhtään sellainen olo, että jäisin jostain ilman. Paria tuntia aikaisemmin laitoin miehelle viestiä, että taisin vihdoin voittaa taistelun, joka kestikin sen komeat 5 päivää!
Noh, saaressa sitten oli lähisukulainen päättänyt yllättää, varmaan lähiajan syntymäpäivän vuoksi. Oli viinit ja kuoharit ostettu juu. Mikä pettymys ja sinne meni, meni vielä eilinenkin. Sain vasta eilen sanottua, että tarkoitus ei ollut juoda ja että jatkossa pitää vähentää. Ja vielä että “Kyllähän sinä tiedät, että juon ihan liikaa.” Juu, mutta tiukkapipoiseksi ei sitten kuulemma saa ryhtyä. Jösses… No, tulipahan seuraavaa reissua pohjustettua. Toisaalta, jos nyt jotain iloa vois koettaa tästä löytää, niin olisiko sillä merkitystä, etten itselleni ostanut juotavaa. En vain ollut tarpeeksi vahva vielä kieltäytymäänkään.
Ja koko ajan humalassa ollessa mietin vain, miten tämä on aivan perseestä ja oikein pilkkasin itseäni, kun meinasin liukastua leväisellä kalliolla. Että katso nyt, kuinka säälittävää! (Ihan hyvin siinä olisi voinut selvinpäinkin liukastella kyllä.)
Olo on väsynyt ja ärtynyt, vaikka unta tuli viime yönäkin 10 tuntia. Eipä kannattanut. On todella jokin raitistumisen siemen ainakin tähän naiseen istutettu juu. Jatketaan, selvinpäin!
Tuollaiset “yllätykset” ovat tosi pahoja, kun oma raittius kaipaa vielä paljon tukea. Siinä on varmasti hankala kieltäytyä, että enpäs otakkaan. Itse olen päässyt jo siihen vaiheeseen, ettei seurassa tarvitse juoda. Tätä onkin testattu jo useampaan otteeseen. Tai että esim. mökillä on jatkuvasti alkopitoista juomaa jääkaapissa muita varten. Ajattelen vain, että ne eivät ole mua varten. Vielä vähän aikaa sitten olisi poltellut ja pahasti. Silloin juodut määrät kasvoivatkin niihin sfääreihin, että oli pakko viheltää peli poikki - ihan itse.
A-klinikalla kun olen kertonut rehellisesti juodut määrät, on mua hoputettu saman tien katkolle. Vuosia sitten olen siellä kahteen otteeseen käynyt. Ei sovi paikka mulle. Tuntuu, että siellä klinikalla harmittaa, kun osaan katkaista itse kotona, kunhan pariin ekaan päivään on bentsot fyysisiä oireita lieventämään.
En mä jotenkin usko, että niitä se “harmittaa”. Ehkä he eivät vain oikein luota juopon sanaan, kun noita juttuja joutuvat kuuntelemaan ja varmasti aika harva sanansa pitää… :mrgreen:
Nyt menee taas mukavasti, varmaan viikonloppuna pitää sitten tulla seuraavaksi tukea hakemaan. Suunnitelmissa on: ei mitään erikoista, kotona töitä koko viikonloppu. Jos sitten tuntuu, että aivoja pitäisi päästä tuulettelemaan, kehittelen siihen jonkun alkottoman tekemisen.
Katkolla tutustuin lähemmin muutamaan naiseen, joilla oli ulkopuolisia paineita lopettaa. Toki haluakin. Esim. ei saa enää nähdä lapsenlapsiaan, jos juo tms. Vaihdettiin puhelinnumeroita ja humalassahan nuo sitten soittivat. Onneksi loppui aika saman tien, varmaan heitäkin nolotti.
Hieno aurinkoinen päivä taas. Näin se seitsemäs viikko on pyörähtänyt hyvin käyntiin.
Karmaiseva väsymys! Sain silti siivoiltua, nyt täällä pystyy jo jotenkin elelemään.
Tartuin toissapäivänä härkää sarvista raha-asioiden kanssa. Niin kuin olen kertonut, niiden kanssa on vähän ongelmia. Ei mitään mullistavaa, mutta pikavippiä toisen päälle. Inhottavaa miettiä miten paljon ehtii käymään töissä ja miten opiskella, kun tekee niin tai näin niin ahdistaa. Jos tekee paljon töitä, opinnot eivät etene. Jos opiskelee paljon, ei pärjää rahallisesti. Näihin on ollut vaikea tarttua, sillä usein raha-asioiden pohtiminen saa tarttumaan pulloon. Ja se ei ole halpa harrastus! Sitten pitää ottaa lisää vippejä ja kierre on valmis. Että jos joku nyt siellä mietti, miten nämä asiat liittyvät juomiseen, niin kyllä minulla aika läheisesti. Nyt olin siis tarpeeksi vahva ilman että piti pelätä. Toivottavasti asiat jonkin verran selviävät tällä parin päivän urakalla. Saattaa tämäkin asia siis väsyttää, uuvuttaa kerta kaikkiaan! Toisaalta jo raha-asiat ovat vahva motivaattori NYT pysymään selvänä. Ilmeisesti jotain aatosta sain tässä parina päivänä myös päätökseen, juuri keräsin kaikki pullot kaapista ja ajattelin mennä ne palauttamaan. Heh, pullorahat juomisen lopettaneelta jotta saa rahaa jotka on menneet juomiseen. :mrgreen: Aivot ovat sekaisin ja kaipaavat lepoa!
Jep, pullonpalautusrahat. Muistan kyllä. Mua hävetti ne pullo- ja tölkkimäärät, mitä vuorokaudessa kertyi, joten palauttelin niitä aina samalla, kun ostin uusia.
Eilen ja tänään illalla on ollut niin tolkuton punaviinin himo, että melkein olen sortunut. Olen selvinnyt vain etsimällä netistä kirjoituksia alkoholismista ja juuri siitä, miten “ei nyt yksi kokeilu” -haittaa, tai siis todellakin haittaa ja tilanne palaa nopeasti ennalleen siitä, mistä lähdettiin. Helpotuksen huokaus on päässyt kello kahdeksalta Alkojen sulkeuduttua. Toivottavasti menisi nopeasti ohi tämä tällainen kuumottelu. Kuudes viikko on vasta puolivälissä.
Itsellänikin menivät laskut plörinäksi juodessa. Hoidoissa niitä sitten selviteltiin. Vähällä olen kuitenkin päässyt. Ei koskaan pikavippejä ja luottotiedotkin kunnossa. Järestään hoidoissa kaikilta oli jälkimmäinen vähintään retuperällä.
Joo, onneksi tuli järki minunkin päähän tarpeeksi ajoissa, ennen kuin olivat kaikki arvokkaat asiat menneet, mitä juominen voi viedä. Eli terveys, läheiset, jne jne ja viimeisimpänä rahat. Ei minun tilanteeni niin paha ole, omistusasuntokin löytyy ja ne maksut hoidettu ihan kunnialla. Sellainen pieni ylimääräinen ahdistuksenkohde vain tällä hetkellä.
Eilen nukkumaan mennessä kovasti lähettelin sulle ajatuksia, toivottavasti tuli perille! Ei ole tainnut puhettakaan olla, mites olet tätä vähentämistä suunnitellut? Kun kuitenkin tällä puolella olet. Olikos sulla joku aikaraja, vai päivä kerrallaan vai tavoite missä olla vai miten? Oli mikä vain, niin kyllä vaikealta kuulosti se sinun kamppailusi, että sait juomisen poikki. Ei sellaista varmaan halua ihan heti uudestaan kokea, vai? Etkä sä nyt voi kelkasta tippua, kun minä yritän vasta päästä kärryille! Minulla ollut tämä alkuun pääsy vähän vaikeaa, kone ei ole päässyt nousemaan maasta teknisten ongelmien vuoksi. Raiteet ovat olleet jäässä ja juna myöhässä, pitänyt palata pääteasemalle vaikka matkaan oli jo lähdetty. Ehkä lentokonevertaus on kuitenkin osuvampi, sillä määränpää on vähän tuntemattomampi. Mutta tässä kulkuvälineessä kaivataan kyllä joka ikistä matkustajaa, Mare!
Ei kiitos! Hyvä että sulla on perusasiat kunnossa! Nekin moni onnistuu sössimään aika huolellisesti, mitä olen tosiaan hoidoissa seurannut vertaisporukkaa.
Kiitos ajatuksista. Täällä vähentäjien puolella roikun vielä, kohta siirryn lopettajiin. Oli vain helpompi aloittaa täältä. Olen ihan pesunkestävä alkoholisti-luonne. Kohtuukäyttöä ei ole eikä tule. Määrät vain kasvavat ja kohta ollaan syvemmällä kuin mistä lähdettiin. Vaikken mikään puistojuoppo ole, vaan siististi kotona yksin vinkkupulloja ja tölkkejä tyhjennellen tissuttelemalla.
Mulla tänään…ööh 6. selvä päivä. Vasta. Pärjään kyllä, vaikka onhan se lähestulkoon koko ajan mielessä ja ihan pikkasen ärtynyt olotila ja surumielinen. Nyt kun tuon kirjoitin, tuli mieleen sellainen ajatus, että krapulassa minulla on usein tosi hyvä fiilis (siis silloin kun ei ole sellaista oksennuskrapulaa, joka kyllä aika herkästi tulee)! Se on outoa. Ehkä pidän siitä alitajuntaisesta olotilasta.
Olen tänään taas puunannut kotia ja elukoita. Iski ahdistus äsken kun kävin kirjastossa, ja se on ihan terasseiden vieressä. Vaikka itse en sellaisia harrastakaan. Sitten ymmärsin, että varmaan suurempana syynä juomahimoon on tänäänkin se, että on vähän yksinäinen olo, ja tylsää tekemistä koko viikonlopuksi. Tulin sitten kuitenkin ulos tekemään töitä, se vähän auttaa. Ja se nyt on sitten ihan sama, onko lasissa kokista vai siideriä. Tai siis ei ole, vaan parempi että on sitä kokista. Kaunis ilma. Sitten kun en enää jaksa tehdä töitä tänään, voisin lähteä vaikka uimaan. Autolla, jee jee!
Tämä on minun päiväkirja, kun en jaksa sellaista pitää muuten. Eipä siis haittaa nämä melkein-yksinpuhelut. Marelle kiitos kommenteista, ja hyvää selvää lauantaipäivää muillekin!
Hienoo, Mare!!! Olet jo päässyt pahimman yli, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Ei kiitos!, aivoille pitää antaa vähintään 2 viikkoa tottua muutokseen. Ei 6 pv, ei 9 pv. Kun oot ollut 2 viikkoa juomatta, helpottaa. Kun tekee sen jälkeen viinaa mieli (eri tilanteet, missä on tottunut alkoa ottamaan), pitää ne tilanteet kärvistellä 1-2 kertaa. Vaikeeta, ottaa päähän, ei oo kivaa. Joku tarjoaa, ET OTA. Muuten kaikki alkaa taas alusta. Kestä nää muutamat kerrat, niin helpottaa- ÄLÄ KOKEILE, miltä tuntuisi tai voisitko ottaa vain pikkasen. Et voi.
Ajattele miestäsi, joka on jo lapsuutensa käsinyt äidistään. Ahdistusta. Pelkoa. Onko äiti nyt kännissä? Onko huomenna? Kauan se jatkaa? Henkistä väkivaltaa kauheimmillaan - kokemusta on (yhä näen omasta isästäni painajaisia, vaikkei väkivallan pelkoa tms. ollutkaan, pelkkää humalatilaa arkisin kun oli toimitusjohtaja, joka kestitsi vieraita. Onko isä tänään taas humalassa? Ei tule kotiin työajan päätyttyä? Milloin kuuluu kolina, kun tulee kännissä? Äiti vie nukkumaan…) Pitääkö sen jatkua vielä aikuisenakin? Sinä edesautat sitä sun rakkaan ihmisen kärsimystäsi, Revit haavat auki joka kerta ollessasi humalassa.
Tuhannesti nyt tukea sulle.- Musta tuntuu, luettuani alusta asti tämän viestiketjun, että oli joku tarkoitus sillä,et tekstis näkyivät myös lopettajissa…
Viides raitis viikko lähenee loppuaan. Tänään tosin punnittiin hieman tahtoa, kun löysin tavaroita siivotessani yhden kassin pohjalta täyden siideritölkin. Pieni piru sanoi, että voisihan sen siemaista ja sitten jättää siihen. Joo ei onnistu, tiedän kyllä. Olisin kaatanut pois, mutta yksi sukulainen tuli käymään ja annoin sen matkaan tölkin. Hyvä niin. Valitettavasti vaan kaikki makea on maistunut nyt korvikkeena liiankin hyvin ja paino nousee.
Noin, nyt se on sanottu ja päätetty, hurraa!
Mikä pettymys ja sinne meni, meni vielä eilinenkin. Sain vasta eilen sanottua, että tarkoitus ei ollut juoda ja että jatkossa pitää vähentää. Ja vielä että “Kyllähän sinä tiedät, että juon ihan liikaa.” Juu, mutta tiukkapipoiseksi ei sitten kuulemma saa ryhtyä. Jösses… No, tulipahan seuraavaa reissua pohjustettua. Toisaalta, jos nyt jotain iloa vois koettaa tästä löytää, niin olisiko sillä merkitystä, etten itselleni ostanut juotavaa. En vain ollut tarpeeksi vahva vielä kieltäytymäänkään.
Mua hävetti ne pullo- ja tölkkimäärät, mitä vuorokaudessa kertyi, joten palauttelin niitä aina samalla, kun ostin uusia.