Eilen meni miehellä hermot, kun tuli kolmas päivä juomista. Olin suunnitellut sen homman kyllä niin jo alunperin, että eilen vielä ja tänään ei sitten enää. Ostin viinojakin sen verran, että suunnittelin niiden riittävän, mutta ei. Huoltsikalta hain sitten sidukkaa ja riita oli valmis. Hän sitten sanoi jo alkavansa katsella uutta kämppää. Perui sitten puheensa mut eipä siitä mikään kovin kiva ilta muodostunut. Istuin taas pitkästä aikaa puukko kädessä mut en mä enää jaksa ees noina kaikkein karseimpina hetkinä sillä mitään tehdä, kunhan pidän kädessä, sekin jotenki helpottaa.
Tässä nyt lyhyesti taustatietoja minusta: nuori nainen, vielä hetken alle 30vee. Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tänne. Olen työssäkäyvä menestyvä huippualan opiskelija, ei lapsia, eikä tulekaan ennen kuin muutun aika lailla tän alkon suhteen. Huumeet jäi suurimmaksi osaksi n.6 vuotta sitten ja ihan täysin tuossa pari vuotta sitten. Alkoholi ollut liian isossa osassa elämää sellaset 12 vuotta. Keväällä hakeuduin toisen kerran a-klinikalle, mutta se valitettavasti jäi kun tuli työ- ja opiskelukiireet vastaan. Antabuksia tuli siinä kokeiltua ensimmäistä kertaa, ja ne toimikin ihan hyvin. Käytin vaan ihan liian lyhyen ajan niitä, enkä ole saanut aloitettua uudestaan.
Kesäloma alkaa viikon päästä, sitä nyt sitten lähinnä mietin että mites ne tavoitteet nyt itelleni siihen laitan.
Jos ne antabukset toimi niin aloita ne uudestaan. Ne ovat oivallinen kainalosauva alkuaskelilla, ei tarvitse miettiä ottaako vai eikö ota. Suunnittele se kesäloma juomattomaksi, on rauhallista aikaa kärsiä mahdolliset vieroitusoireet ym. Voiko sinne a-klinikalle palata taas? Tällä kertaa tosimielellä.
Kiitos tsempistä! No kun kerrankin vois “hyvällä mielellä” sillon tällön ottaa, kun ois lomaa. Ei mulla vierotusoireita ole, sen sijaan aivan järkyttävät krapulat tulee usein vaikka en itseäni mihinkään tolkuttomaan änkyrään ikinä juokaan.
Ajattelinkin, että jos vain ovat kesällä auki, menen sen heinäkuun ajan sinne A-klinikalle. Kävisin muutoinkin siellä mielelläni, mutta aikataulut ovat ihan oikeasti nyt olleet sellaiset, etten ole ehtinyt.
Harmittaa sitten “pilata” kesäloma siihen kärvistelyyn. Ymmärrän ajatukseni epäloogisuuden. Toisaalta mielessäni alkaa hahmottua seuraavanlainen suunnitelma: mies on minun ensimmäisen kesälomaviikon ajan vielä töissä. En juo häneltä salaa (Miten sellanen yleensäkään edes tehdään, kun kyllähän sen haistaa vaikka olisi yhden juonut tunteja sitten ja pessyt hampaansa ja ottanut suuvettä ja ties mitä hengitykseraikastajaa ja syönyt valkosipuliruokaa ja…) mutta ymmärrettävistä syistä hän ei sitä juurikaan jaksa nykyään katsella. Eli jos ottaisin ekan viikon rennosti ja ryhdistäytyisin sitten yhteisellä loma-ajalla. Hmm…
En minä sillä puukolla enää mitään, ennen muinoin ihan karseimpina hetkinä vähän nyrhinyt ranteita. En oo siihen pitkään aikaan ees tarttunu, eilen vaan sen kanssa hetken istuskelin.
Antabus olikin siitä kiva, että ei tosiaan tarvinnut miettiä. Lomalla ei kuitenkaan haluaisi olla ottamatta YHTÄÄN.
Eikös nuo a-klinikat ole kesällä kiinni? Sitten sinne tulee hirveät ruuhkat kesän jälkeen. Jos haluat ottaa, niin pystytkö asettamaan mitään rajaa? Ilmeisesti kannattaa hankkia vain päivän juomat, jos uskoo pystyvänsä pysymään siinä. Nuo kolmen päivän varastot loppuvat ainakin mulla aina ja poikkeuksetta kesken.
Sulla on vielä mies, mulla ei enää, joten parisuhteen kannalta tsemppiä! Valitettava tilastollinen fakta on se, että miehet eivät katsele alkoholisti-naista, kuten alkkismiesten vaimot puolisoitaan. Vaihtavat raittiiseen tai kohtuukäyttäjään, mikäli itse ovat sellaisia. Todella vaarallisilla vesillä liikut siis, se kannattaa tiedostaa. Puukot ja viiltely kännidraamakäänteinä kannattaa unohtaa kokonaan. Hae mielummin apua asiaan. Tuokaan ei edistä tervettä parisuhdetta. Itselläni miehen lähdettyä juominen vain lisääntyi ja lisääntyi. Ei hyvä vaihtoehto odottaa.
No höh, jos ovat kiinni.
Pystyn kyllä pitäytymään rajoissa, en ole muistaakseni koskaan lähtenyt ostamaan enää lisää ja baareissa en käytännössä edes käy. Yleensä vain kerta-annoksen haenkin, tuo juhannus tuossa vähän sotki tietysti. Sitten en tiedä, paljonko mies niistä joi, kun oli yhteiset. Mies on siis kohtuukäyttäjä, mutta isoon mieheen uppoaa määrällisesti paljon. Erikoisena asiana tässä on se, että nimenomaan miehen äiti on alkoholisti.
Olenkin sitä miettinyt, et jos tämä parisuhde kaatuisi, niin mikään ei varmaan mun juomista sitten kyllä enää lopettaisi. Aika pelottava ajatus! Täytyy pitää se mielessä tässä lomien aikana, ettei lähtisi ihan käsistä tämä homma.
Olikohan tuo “juo, kunnes et enää halua juoda” ihan tosissaan kirjoitettu? En ole ainakaan itse koskaan asiaa tuolla tavalla ajatellut.
Jostain merkillisestä syystä kirjoituksesi menevät molemmille puolille.
Uskoakseni kommentti “juo kunnes…” on ihan tosissaan kirjoitettu. Lopettaa harvempi voi, jollei todella sitä halua ja kuten eräs alkoholisti kaverini totesi, että siinä vaiheessa oli aivan valmis tekemään ihan mitä tahansa, jotta sai lopettettua. Hänen arvionsa oli, että hän olisi kuollut hyvin pian tai viettänyt lopun ikäänsä linnassa.
Hän sitten lopuksi meni, kokeiltuaan a-klinikan, laitoshoidot ym, AA:n ja raitistui ihan kelpo kansalaiseksi.
Jollekin muulle ihmiselle voi jokin muu hoito toimia aivan yhtä hyvin.
Tosin nämä lienee ihan turhia juttuja, koska kirjoittelet vähentäjien puolelle.
Kyllä tämä minun koneessani on lopettajien puoli.
Saahan täältä uskoa hakea vähentäjäkin, vastaukset voivat olla toisenlaisia kuin odotit.
Itse en usko vähentämiseen, mutta omapahan on asiasi. Oman elämäsi pilaat, et minun. Tunnuit olevan ilahtunut kun a-klinikka on todennäköisesti kiinni joten et voi edes yrittää juomattomuutta. Kertoo sen ettei motivaatiosi vielä riitä. Ei kai siinä muuta voi kuin juoda ne juomattomat viinat ettei tarvitse “tuhlata hyvää lomaa kärvistelyyn”.
Menin jo nukkumaan, mutta ei tule uni. Neljän tunnin päästä pitäisi jo herätä töihin.
Olit varmaan oikeassa siinä, että tuli jo heti asioita, joita en halunnut kuulla. Enpä silti tiedä, uskonko itsekään vähentämiseen, mutta olen aloittanut tällaisen prosessin, joka varmaankin on pitkä ja kivinen tie. Täysin lopettaminen on vielä aika vieras ajatus. Niin kuin sanoin, ymmärrän itsekin ajatusteni epäloogisuuden tämän loma-asian suhteen. Tulin tänne kirjoittamaan, kun ajattelin saavani tukea. Siis en mitään säälipisteitä hae, antakaa tulla vain. En tiedä, onko ruoskinnasta mitään hyötyä, vaikka sitä tulee kyllä harrastettua omassa päässä noin niin kuin pääosin.
Olen ylisuorittava ihminen, enkä osaa vain olla. Siihen koloon se alkomahooli on varmaan alun perin itsensä ängennytkin. Olen burn-outin partaalla, ja tämä loma on minulle todellinen henkireikä. Vaikeaa ajatella siihen niinkin isoa prosessia, mitä juomisesta luopuminen varmasti tulisi olemaan.
A-klinikan henkilön sanoin: Pitääkö sen aina mennä niin, että on käytävä pohjalla ensin? Vai olisiko se mahdollista tehdä muutos jo nyt, kun vielä kaikki on suhteellisen hyvin?
Tulipa nyt sekavaa tekstiä, ajatuksetkin on ihan sekaisin päässä.
Voisi silti olla selkeämpää laittaa tämä tuonne vähentäjiin, ehkä tulen sitten sen pohjan kautta joskus vuosien päästä maagisen rajan toiselle puolelle.
Jos joku vielä viitsisi ystävällisesti vinkata, miten heille saa laitettua viestiä siirrosta kun en itse löytänyt.
Ehkä tämä söhläys vähentäjien ja lopettajien välillä oli jotain viestiä universumilta minulle…
Nyt en ole juonut neljään päivään.
Aika erikoista, että aloin nyt tässä kohtaa tänne kirjottelemaan ja etenkin lukemaan muiden juttuja. Tietynlainen “toipuminen” on tosiaan ollut käynnissä jo keväästä asti. Ennen sitä a-klinikkaa oli tilanne päässyt hiipimään aika pahaksi. Olen aina ollut huono pitämään juomisista kirjaa, etenkin niinä huonoina aikoina, mutta joku viikkoannos oli tuossa alkukeväästä ennen ryhdistäytymistä semmoiset viitisenkymmentä. Klinikalla ihmettelivät, miten voin olla niin hyvässä kunnossa noilla määrillä.
Sitten olin kolme viikkoa ihan täysin ilman, ja sittemmin on kyllä vähentynyt reippaasti. Ja olin tyytyväinen tuohon kolmeen viikkoon, vaikka se oli ihan mitätön aika, koska olin jo pitkään halunnut olla kaksi viikkoa, eikä se tuntunut onnistuvan millään.
Laihtunutkin olen alkukeväästä 15 kiloa! Vaikka en ole mitään ihmeellistä tehnyt, syönyt jäätelöä ja pizzaa entiseen malliin.
Oli tosi mukavaa löytää tämä palsta, ja tietää että meitä on monia muitakin!
Meidän paikallisella klinikalla ei ole kesätoimintaa, ei ainakaan ole aikaisempina kesinä ollut. Tsekkaa netistä oma lähin ja sen aukioloajat.
Etenkin jos miehesi äiti on alkoholisti, niin hänen luulisi olevan vielä enemmän karvat pystyssä viinaan menevään naiseen, kun on nähnyt, mihin se juominen johtaa.
Voi Mare! Enpä tiedä, mitä sanoa. Onko sinun tarinasi jossain, lukisin mielelläni. Ja siihen, että miehen äiti on alkoholisti, sanoisin että toisaalta onkin enemmän karvat pystyssä mutta toisaalta ymmärtää sitä myös paremmin.
Enpä ole saanut tänne kirjoitettua, eikä nytkään tee mieli. Tekee kai vain mieli pistää aivot kiinni näistäkin asioista. Loma alkanut kivasti ja mieli on hyvä. Juomapuoli vaan mennyt hiukkasen huonommin, kun olin ajatellut. No viime viikolla alkoivat naisten vaivat, ja jostakin syystä minulle ovat aina merkinneet hillitöntä juomista edellisenä päivänä. Niin ne hormonit toimivat. Mutta siitä tuli huono mieli kyllä. Meni siis n. 6 annosta. Menin seuraavana päivänä töihin, olo oli aivan mieletön! Siis aivan huiman hyvä fiilis! No jossain vaiheessa sitten se meni tajuntaan: olin vielä humalassa. Aivan hirveetä, noloa ja hävettää. Enkä ymmärrä miten voin noin pienestä määrästä edes olla! Ja jatkoa seurasi sitten sinäkin päivänä. Kiva aloitus lomalle eli ei.
Siinä välissä sitten 3 päivää juomatta, ja tänään PALJON. Mutta se oli suunniteltu. Torstaina haen Champixit tupakoinnin lopettamiseen ja ryhdistäydyn. Kävin jopa eilen juoksemassa, ja syksyn liikuntaharrastukset on jo suunniteltu. Maksoi mitä maksoi, sinne on päästävä.
Mutta kiva nyt kun ajattelee: tänään mennyt 0,7l viinaa, ja vähän aikaa sitten hain kaupasta 7 siideriä. Katsotaan nyt meneekö ne kaikki. Aika mielenkiintoista huomata, että ensinnäkin en ole kovinkaan humalassa ja mielestäni tässäkään tekstissä ei juuri olekaan kirjoitusvirheitä tai muuta vastaavaa. Toisekseen: ei edes tee mieli juoda. Olin vain sen näin ajatellut lukuunottamatta viime viikon juomisia.
Taidan yrittää jaksaa kirjoittaa tänne, kun se saa oikeasti tajuamaan nämä omat määrät ja välipäivien todellisen vähyyden. Toivottavasti loppuloma menee paremmin. Tai menee se.
