Tänään sitten loiventava päivä, ja huomenna loppuu. Paska fiilis oli aamulla ja on edelleen. Väsyttää ja silmät tuntuu sumeilta. En mä tätä halua.
Loiventavat on perseestä. Kuinka monella olisi jäänyt koko alkoholiongelma, jos ei olisi keksinyt ottaa loiventavia? Hyvä oli ekan A-klinkan tädin ohje, että kärsi se krapula. Ei loiventavia, siitä ne ongelmat alkaa. Muistan vieläkin sen hetken silloin joskus vuosia sitten, kun loiventavat keksin. Paskaa, paskaa!
Mare: ole sinäkin huomenna selvinpäin! Valmistaudutaan siihen jo tänään, vähemmän juomaa, paljon hyvää ruokaa ja muutakin juotavaa kuin alkopitoista. Ollaan yhdessä huomenna selvinä, sinä siellä jossain ja minä täällä jossain. Mennään helvetti soikoon sillä banaalilla päivä kerrallaan ajatuksella. Huomenna en juo!
Tuohon miehen äidin ja sinun juomiseesi: ehkäpä miehesi etsii (alitajuisesti) juovaa naista. Se on tuttua ja turvallista. Ehkä hänellä ei ole lainkaan karvat pystyssä.
Epäloogisuutesi on tuttua minullekin. Haluan juoda, en halua juoda. Haluan lopettaa, haluan vähentää, en halua varmasti lopettaa enkä edes vähentää. Osalle on kirkastunut, mitä he haluavat ja miten. Me vielä taidamme etsiä. Hyväksyn itseni keskeneräisenä, epävakaana (tämän asian suhteen, muiden suhteen niin täysin varmana 
), etsivänä, puutteellisena. Minä uskon, että jo asian pohtiminen, puiminen, jakaminen on askel. Aina ei tarvitse tietää määränpäätä heti, takapakit ovat sallittuja. Mutta jo tänne kirjoittaminen on juojalle merkityksellinen teko, minulle ainakin. Ja haluan uskoa, että se auttaa. Tsemppiä!
Ai niin, juuri tuo, että juo rentoutuakseen on minullekin niin tuttua. Painan pitkää päivää, teen 2-3 työtä, kaikkia osittain, kaikista pidän. Sitten kun rauhoitun, en osaa pysähtyä ilman juomista. Siinäpä yksi asia jota harjoitella.
On se minullakin mielessä käynyt tuo miehen alitajuntainen suhtautuminen… Tosin hänelle se selvisi vasta suhteellisen myöhään, että josko ei ainakaan ihan alussa olisi ollut taustalla. Ja kyllä toisaalta hänen asenne koventuu mitä enemmän juon, ja kun on mennyt överiksi niin sitten on tullut mukaan nämä erouhkailut. Ja sanonut on myös, että hän ei missään tapauksessa suostu mihinkään lapsuuden toisintoon ja lähtee jos ei muutu toiminta. Eli ihan normaalia sinänsä, enpä tosiaan usko että kauan minun alkoholisoitumistani katselisi.
Olen kanssa samaa mieltä, että kyllä tässä vaiheessa varmaan kuuluukin olla vähän hukassa, että miten nyt pitäisi toimia kun selkeästi ei olla vielä käyty lähelläkään sitä kuuluisaa pohjaa mutta josko menisi vähemmälläkin kaaliin. Näiden pohtimiseen tämä kirjoittelu ja lukeminen täällä on ihan verratonta! Olenkin hyvää vauhtia koukuttumassa tähän palstaan, parempi varmaan niin. 
Tuohon rentoutumiseen sinulle jo kommentoinkin tuolla toisaalla. Opetellaan, opetellaan!
P.S. Tänään en juonut mitään. Enkä aio huomennakaan!
Ei kiitos, hienoa, kun olet onnistunut olemaan juomatta.
Mare, pikkulinnut lauloi toisaalla, että juomatta olet onnistunut olemaan kolme päivää, jatka vain samaan malliin!
Itsellä meni taas plörinäksi, minulla on alkanut olemaan ihan noita “putkia”. Kauheasti en uskalla tunnistamissyistä kertoa, mutta olin minireissulla ja kaikki meni niin hienosti. Lipittelin sivistyneesti kolme päivää. Ilmeisesti tästä syystä jäi sellainen olo, että jäivät ne “kunnon kännit” saamatta. Vetelin sitten heti kotiin päästyä yksi ilta 0,5 litraa viinaa, siitä seuraavana päivänä kauhea krapula, jota loiventamaan vaadittiin näemmä ei enempää eikä vähempää kuin 11kpl puolen litran siidereitä. Loistavaa, not!
Paitsi ehkä siinä mielessä, että nyt mulle riitti vähäksi aikaa. Kun kerran keväällä olin sen 3 vkoa, tällä kertaa olen sitten neljä! Siihen väliin mahtuu ties mitä festareita ja omat synttäritkin, mutta mitäs sitten! Sisulla ne vedän (ja tarvittaessa antabuksella). Kiva aloittaa sitten elämän uusin vuosikymmen selvinpäin!
Ei kiitos! Tunteeko joku mut täällä? Taidan lakata kirjoittamasta.
Ei ei! Vaan itse kirjoitit jonkun toisen vuodatukseen siitä! Ei mitään hätää siis.
^ Huh, hyvä. Ehdin jo pelästyä. Varmuuden vuoksi poistin tarkempia tekstejä itsestäni. Te ketkä olette ehtineet lukea, tiedätte kyllä tilanteen.
Jep. Nyt kolmas päivä täysin ilman alkoholia. Meni kohtuullisen kivuttomasti jo. Mielitekoja olisi tietysti koko ajan, mutta olen keskittynyt ajattelemaan muuta. Odotan taas yöllistä hikoilua. Tuolla toisessa ketjussa sanottiin, että olisi vieroitusoireita. Niitä varmaankin.
- päivä alkamassa. Eipä ole juuri tehnyt tiukkaa. Eilen, kun oli lauantai, vähän enemmän. Mies sanoi juovansa, mutta ei sitten juonutkaan. Näki, että tekee minulla pikkusen tiukkaa ja pyysi anteeksi, kun huomaamattamme kävelimme kaupassa siiderihyllyn ohi. Ihana mies minulla, kun tukee! Tällä plinkissä tulee vietettyä varmaan yhteensä useampikin tunti päivässä lukemassa muiden juttuja, myös lopettajien puolelta. Jossakin joku kirjoitti, miten oma mies oli huomauttaunut, että “Joo joo, jos nyt otat nuo kaksi niin muuttuu äkkiä kahdeksi sadaksi.” Nainen oli taistellut hetken ja mennyt sitten ottamaan ennemmin antabuksen. Siitä tuli mieleen omat reaktioni: jos mies on huomautellut, olen oikein uhmapäissäni mennyt ja ottanut VIELÄKIN enemmän juotavaa. Ihan lapsellista touhua. Kyllä joku sellainen perinteinen nöyrtyminen tässä olisi alkuun varmaan ihan paikallaan. Silloin keväällä, kun pidin taukoa, en käsitellyt näitä asioita yhtään, koska pelkäsin että ne saavat minut vain juomaan. Tällä kertaa olen oikein rypenyt näissä asioissa. Sillä, jos täällä vähentäjissä olen, olen selkeästi myös vähättelijöissä. Siis että olen oikein nyt sitten miettinyt mahdollisimman rehellisesti, miten paljon minä ihan oikeasti juon ja mitä kaikkea on tullut tehtyä ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Itseltään kieltää kaikenlaista ja “eihän se minun tilanteeni nyt niin paha ole.” No, on se rehellisesti sanottuna (ollut) aika paha. Vaikka juon useimmiten yksin kotona, ja ne mokat ja vaikutukset on silloin paljon vaikeammin nähtävissä.
Tuosta nöyrtymisestä vielä. Käytän ihan tahallani eri sanaa kuin tuo antautuminen, koska sana nöyrtyminen aiheuttaa suurinpiirtein oksennusreaktion. Mutta tästä siis oli minulle apua: juhakemppinen.fi/index.php?id=fd93cm46jmgugq
Olen jo pitkään ajatellut, että kyllähän minä myönnän olevani alkoholisti. Että ensimmäinen askel on jo otettu, eivätkä asiat silti etene suuntaan tai toiseen. Tuon jutun luettuani tajusin, etten ole ottanut vielä sitä ensimmäistäkään askelta. En minä sitä ole todella myöntänyt.
Toinen asia, mistä on ollut suunnaton hyöty, ja tulee varmasti vielä olemaan, oli tämä mitä joku sanoi: Ensimmäinen asia, kun haluaa lopettaa juomisen, on lopettaa juominen. Eli laittaa se korkki kiinni.
Anteeksi näille kahdelle kun en muista kenen sanomisia ovat ja missä ketjussa. Ei sitä tiedä ennen kuin näitä asioita päässään pyörittelee, mitkä sanomiset sinne jäävät eniten pyörimään.
Viikko takana ja samaa linjaa jatkan. Rupesin miettimään, etten ole kahteen vuoteen ollut näin pitkään raittiina ja silloinkin se on ollut tuettua. Nyt sopivan lääkityksen avulla päätin ihan yksin ja hyvin olen pärjännyt. Nyt alkaa kaupassa kiinnittää eri tavalla huomiota ihmisiin, jotka ostavat krapulakaljaa tai sitten viimeisinä minuutteina ennen yhdeksää illalla viimeisillä kolikoillaan ja pullonpalautusrahoilla tankkaavat vielä varastoaan. Ja se vanhan viinan haju… Ei ole itse tarvinnut nyt pelätä, että muut huomaavat, että alkoholisti siinä liikenteessä. Ryhti on suora ja askel reipas.
Näin me mennään Mare Päivittäistavaroita on tosiaan kivempi ostella, kun niihin ei kuulu siiderit ja tupakat ja ai nii oliks sit viel muutaki mitä piti ostaa.
Tänään on menty todella matalalennolla, tai tuskin ees rävelletty, pikemmin ei. Syynä tähän kuitenkin varmaan enempi se, että tänään tiputeltiin myös tupakat pois meikäläisen päihteistä pois plompsis. Sama se, johtuu mistä johtuu. Turha sitä on sen enempää mietiskellä, kunhan on se pääasia siellä päällimmäisenä. Eli varastellaan pari johtoajatusta, kun en ole omaa noin loistavaa ainakaan tänään tässä sumuisessa päässä saanut muodostettua. “Ei viinaa selvään päähän.” ja “Olen oman osuuteni jo juonut.” Jos siis pää on samea, ei se johdu päihteistä vaan päihteiden puutteesta.
Viettänyt monen montaa hetkeä tuolla lopettajissa. Kai se olisi viisaampiaan uskottava, ettei tässä auttais mitkään vähentelyt vaan ihan kertapoikki erohautajaiset. Mieltä kutkuttaa tuo. Ja yksi sellainen ajatus oli tässä jo aiemmin: hautajaispaikka sille viimiselle pullolle. Tekisi ihan ristin ja noin. Onkohan kukaan sellaista tehnyt? Haaveita taitaa silti olla moiset tässä vaiheessa, mutta tänään en juo.
^ Hyvä hyvä! Jotkut kirjoittavat jäähyväiskirjeen alkoholille. Itse olen tyytynyt vain punnitsemaan elämää, miltä se näyttää tulevaisuudessa alkoholin kanssa tai ilman. Sanomattakin selvää, että jälkimmäinen vaihtoehto voittaa aina. Mutta se sammumaton jano, huoh. Pitää vain pyristellä vastaan.
Tänäänkin ollut hyvä päivä. Hieman hikoilutti vieläkin viime yönä. Kroppa ei ihan heti sopeudu näin pitkän juomisputken jälkeen.
^ei se jano sammumaton ole jos sitä ei ruoki. Vie tosin aikaa - toisilla enemmän, toisilla vähemmän - mutta jossain vaiheessa se muuttuu normaaliksi nestehukaksi jota voi hoitaa vedellä ja vichyllä. Alkusammutukseen voi käyttää makeita hiilihapollisia virvoitusjuomia. Niidenkin tarve vähenee jossain vaiheessa.
^ Nyt onkin kulunut vichyä ja light-limsoja. Myös makeannälkä jossakin muodossa on palannut. Miten alkoholi blokkaa sen? Juomisen aikoina en ikinä tykännyt mistään karkista tai suklaasta. Olen kuullut myös hoitajilta, että narkomaaneilta hoidossa pitää piilottaa jopa sokeripurkit, kun syövät niistä muuten suoraan lusikalla.
Kuuntelen kropan tuntemuksia ja miten vähitellen tässä muuttuu ja sopeutuu raittiiseen elämään. Oikeastaan pitäisi olla lopettajien puolella, mutta jos sanon, ettei ikinä enää koskaan, niin se on varmimpia tapoja retkahtaa, kun tuntuu mahdottomalta suoritukselta. AA-tyyliin, tänään en juo, on parempi. Toki pidempi kantama aina kuitenkin mielessä.
No joo, en tiedä ootteko kattonu Jopet-showta mutta itsestäni tulee mieleen se nenä punaisena rönttökuteissa vichyä alkoholistina vetävä rapajuoppo, jolle lääkärikin on sanonut että lopetettava olisi.
Kauhee uhma tuli äsken, ja pitäähän se tänne purkaa. Älköön kukaan ottako henkilökohtaisesti. Kaks virkettä v*tuttaa pahanpäiväisesti: “Et ole vielä käynyt pohjalla.” “Sulla on juomatonta viinaa vielä jäljellä.” Eli tuhoontuomittuja ovat nämä yritykset ja lukemiset ja pyrkimykset, kun mulla on vielä talo, opiskelupaikka, työ, elukoita ja ukko? No voi paska. Pitäis varmaan lähtee sinne alkoon sitte. On se nyt kumma! Rahaa mulla ei enää kauheesti ole, opiskelijan tuloilla ei tätä ihanaa harrastusta kauaa tueta ilman lainaa jos jonkinlaista. Mutta nekin velat on hanskassa. Pitäiskö mun käydä tuolla vähän sitten tietentahtoen örveltämässä ja tuhlaamassa nekin vähät? Velkavankeusko mut vasta raitistais? Pitäiskö miehen hakee valekämppä? Voisko sitä VP:tä huijata?
Jos tämä nyt on joku ultimate totuus, niin ei tästä akasta raitista tällä menolla saada.
Mut ei se mitään, en siltikään meinaa tänään juoda, sanotte mitä sanotte, ja vaikka kuinka nurkan takaa vaanivaa retkahdusta venaatte! 
Joskus ihmistä on tarpeen herätellä raa’emmalla tavalla. Ainakin itse käytän noita lauseita tarkoituksella ravistella toista totuuden huomaamiseen. Hyvä että suhtaudut niihin uhmalla “kyllä minä näytän niille”. Se on oikeanlaista uhmaa.
Pohjalla käyminen on jokaisen juovan henkilökohtainen asia, ei tarvitse rypeä ojassa kaiken menettäneenä. Monet ikävä kyllä mahdollistavat alkoholistin juomisen juuri tuolla lauseella, siitä saa tunteen ettei tässä ole vielä mitään hätää, otetaan vielä. Kuitenkin vain sinä itse voit itsesi raitistaa. Älä turhaan haudo mielessäsi asiattomia huomautuksia, näytä niille mistä kana pissii. 
Tsemppiä.
Mitäs tänne kuuluu?
Mulla on neljäs raitis viikko alkanut. Välillä painin mielitekojen kanssa, mutta otetaan päivä kerrallaan ilman.
No heippa Mare! Ja hienoa, hyvä saavutus sinulla! Huonoa kuuluu minulle, kiitos kysymästä! Mulla taas se ensimmäinen päivä. Tänään. Olin tuossa välissä kahdeksan päivää ilman ja sitten kuitenkin keksin kokeilla, miltä se tuntuis maistaa lasillinen viiniä ilman sitä tupakkaa. No, hyvinhän se meni (siis se tupakointi loppui ja siitä olen ylpeä, ehdin polttaa aktiivisesti eli paljon yli 10 vuotta. Mutta se asia nyt ei varsinaisesti tänne kuulu). Ja sitten menikin paaaljon muuta. Eli nyt oon juonut sitten siitä joka päivä paitsi pari päivää jossain välissä ilman. Mutta nyt loppui loma ja juominen se loppui nyt siinä samassa. Ainakin siis se kuukausi nyt olen ilman.
Yritän tänne palata myös, vähän nyt hakusessa tämä homma. En ole paljon käynyt lukemassa edes täällä. Ahdistaa ja ärsyttää kaikki. Ihan kaikki. Olen miettinyt muutaman päivän jotain tosi isoa muutosta elämään. Siis ihan vaikka muuttoa ulkomaille tai jotain. Tuskinpa aion sellaista tehdä, mutta tympii tämä nykyinen elämä. Tylsää kuin mikä, vaikka siis tekemistä kyllä on ja ihan liikaa, mutta mikään ei innosta. Joku uusi intohimo pitäisi löytää.
Yritän nyt lähinnä kannatella sellaista ajatusta, etten edes tiedä, johtuuko tämä olo alkoholista, kun en ole kokeillut ole ilman taas sen pidempää aikaa. Siis vaikka tuntuu, että ajatus arjen alkamisesta ja juomisen lopettamisesta ahdistaa, ehkä se huono olo johtuukin vain juomisesta. Serotoniini. En edes tiedä niiden todellisen tason mukanaan tuomaa tunnetta. Ja se on huono asia se.
Ei kiitos!, hyvä kun arkirytmi palaa normaaliksi. Auttaa varmasti osaltaan asiaan. Tuo tympiminen ja muut lieveilmiöt voivat muuten johtua ihan alkoholistakin. Itselläni taas pinna piteni huomattavasti siihen normaaliin, mitä en muistanutkaan jo vajaan kahden viikon kohdalla viimeistään. Ulkomaille meno ei myöskään ratkaise asiaa, saattaapi itseasiassa pahentaa. Siellä ei ole tuttuja ihmisiä ja ympyröitä. On aika yksin oman pään ja ongelmiensa kanssa. Itselläni varmasti juominen pahenisi heti.
Tupakasta irti pysymyinen on kyllä aina huomionarvoinen asia, hyvä! Vaikken poltakaan, niin olen tuttavapiirissä nähnyt lopettamisen tuskan ja vaikeuden.
Serotoniinitaso varmasti heittelee pitkän juomaputken seurauksena. Itse söin serotoniiniä samalla kun join, mutta eipä se mielialaa juuri kohentanut alkoholin kanssa läträtessä.
Itselläni on edelleen välillä tehnyt enemmän tai vähemmän mieli punaviiniä, mutta sitä on ihan turha ottaa edes sitä yhtä pullollista (lasillinen olisi pelkkä vitsi). Tässä on nyt se kuukausi ihan justiinsa vierähtänyt ilman alkoa. Maanantaina käyn labratesteissä uudelleen. Edelleen kiinnostaa GT. Huiteli nimittäin taas taivaissa, kuten arvata saattaa. Mulla ei tosiaan ole koskaan ilman hoitojaksoja ollut näin pitkää raittiutta. Ja tästä on hyvä jatkaa. Tsemppiä sinulle!
Lähinnä sitä mietin, että kun se arkirytmi EI auta. Arkirytmi on hektinen ja hillitön, olen arvellut juomisen pahentuneen juuri siksi. Ja siihen voisi auttaa jokin suuri muutos. Yksi ulkomaille muutto on jo takana, yli kymmenen vuoden takaa. Silloin se toimi alkusysäyksenä huumeille ja alkoholistin uralle, mikä jottei voisi toimia vastaavana suurena sysäyksenä nyt toiseen suuntaan. Mutta ei sille ole nyt mahdollisuuksia, joten se siitä ainakin toistaiseksi. Ja lähinnä se oli esimerkkinä jostain sellaisesta suuresta asiasta, ikään kuin selvittämään suuruusluokkaa.
Päivän mietelmänä tänään ollut tämä vähentäjät/lopettajat. Tällä puolella paljon vähemmän väkeä ja kommentoijia. Lopettajien puolta luen enemmältikin. Aika moni tuntuu kuitenkin raitistuvan sitä kautta, että ensin kokeilee vähentämistä useaan otteeseen ja huonolla menestyksellä. Tai sitten tehdään niitä juhlavia päätöksiä suureen ääneen lopettajissa ja sitten kuitenkaan ne eivät onnistu laisinkaan. Että toisaalta hassu jako, toisaalta ihan ymmärrettävä. Raja-aita kuitenkin helposti ylitettävissä suuntaan tahi toiseen.
Lopettajien puolen juttuja lukiessa saa käsittämättömästi tietoa sellaisesta sairaudesta joka on riippuvuus. Miten esimerkiksi ihminen voi käytökseltään olla “alkoholistinen” vaikka ei tipan tippaa joisi. Todella mielenkiintoista. Tällaista tänään mietin. Vaikka täällä pysyn ja ensinnä on nyt se 4 viikon tavoite.