Miksi muokkaat, ei ole mitään syytä. Oikeasti, nyt häpeä pois ja haet apua jos tarvitset! En tiedä millaisia ovat krampit ja psykoosit, mutta yksin ei tarvitse olla.
…Ja vielä: jos haluat, voit ihan hyvin mennä kirjoittelemaan lopettajien ketjuun. Se on ihmisille, jotka haluavat lopettaa, ei vain niille onnistuneille. Siellä puolella saat ihan varmasti hyvää tukea! (Ja minä lupaan seurata sinun juttujasi hamaan tulevaisuuteen saakka). Epäonnistua saa, se on ihan inhimillistä. Jos se lopettaminen helppoa olisi, ei kai me tänne kirjoiteltaisi. Älä vaan lopeta kirjoittamista, minä ainakin jo huolestuisin!
Olet kyllä oikeassa. Mutta mä konkarina olisin hieman huolissani sun tilanteesta. Siis jos läheiset kuten mies huomauttelee. Siinä vaiheessa kannattaa jo miettiä käyttöä. Ne määrät lipsuvat niin helposti aina vaan suurempiin. Tsemiä!
Voih, kyllähän tässä huolissaan ollaan! Kiitos tsemistä, ja onnea lopettajiin siirtymisestä. Päätös saattaa mukavammin siirtyä myös sinne alitajuntaan.
Mulla kasvoi juomahimot tällä viikolla eksponentiaalisesti tähän pisteeseen saakka. Töissä oli hirveä päivä, sieltä kouluun ja syksyn karmeita aikatauluja selvittämään. En ehtinyt syödä. Päässä surisi kaikki, päätökset on tehtävä miten selviän opiskeluista. Liikenne kotiin aivan tukossa. Lupauduin käymään kaupassa kotimatkalla, tyhmänäni. Se oli sitten sitä myöten selvä. Janokin oli kova. Aika kovaa vauhtia muut ostokset läpi ja sidukkahyllyn eteen seisomaan. Katselin niitä aikani, sidukat ja kaljat. Muistin sen maun. Ei se niin hyvä ole. Kalliitakin ovat! Vaikka teki mieli, niin jotenkin ei tehnyt yhtään mieli. Pääsin kassalle, jälkeeni tuleva latoo perustorstai-illan setin (6x0,5l) hihnalle, sivulla oleva mättää kassiin mäyräkoiraa.
Jotenkin pääsin ajamaan kotiin ilman onnettomuuksia, vedin kauheat raivarit miehelle roskapussista, rupesin itkemään ja selitin hänelle kaiken. Minä olen ylpeä itsestäni (ja niin on mieskin). Palkinnoksi suon itselleni tänään loppuillan (no joo, eihän sitä ole enää kuin pari tuntia jäljellä) vapaata rentoutumista limun ja jäätelön kera. 
Tuntuu, että tästä viikonlopusta tulee vaikea. Olisiko jollakin heittää sitä linkkiä, mistä voi hakea oman paikkakunnan AA-ryhmiä? Nyt voisi olla hyvä sauma käydä tutustumassa siihen. Tai olen yhden ryhmän jo katsonut valmiiksi, mutta jos sattuisi löytymään joku, jolla olisi viikonloppuna kokoontuminen, voisi olla parempi.
aa.fi/groupsearch.php
Toivottavasti löydät jonkun ryhmän, jotta pääset viikonlopun yli. Et ole yksin. Tsemppiä!
Kiitosta seiskaviis. Huomiselle katsottu yksi mahdollinen. En tiedä saanko vielä mentyä. Pahimmasta vaiheesta pääsin jo ohi kunnialla tämän päivän osalta. Tällä kertaa meni kyllä aika lailla järkisyillä, lähestulkoon pakkosyillä: yhtään ei ole rahaa ja mies tuli onneksi jo aikaisin kotiin minua “vahtimaan”. Näin aikaisessa vaiheessa saa kyllä tiukoissa paikoissa pakkosyilläkin mennä, mielestäni.
Ja nythän vasta tajusinkin, että mullahan on vielä PMS, eli yleensä ollut pahin mahdollinen ryyppypäivä. No niin, sekin siis koettu pitkästä aikaa selvänä.
12.päivä on käytännössä jo selätetty.
Hienoa kun pääsit houkutushyllyn ohi! Kannattaa se AA ennemmin tai myöhemmin tsekata. Edes yhden kerran. Olisi vähän viisaampi, millaista siellä on ja miten kaikilla on se yhteinen ongelma. Siellä en tiedä, kannattaako sanoa, että haluaa vain vähentää. En tiedä, onko sellaisiakin ryhmiä.
Ei varmasti kannatakaan. Eikä sinne varmaan kannata mennäkään sillä ajatuksella, että on vähentämässä. En olekaan vähentämässä. En ole myöskään lopettamassa. Olen nyt vaan juomatta. En jaksa vääntää nyt tätä iänikuista. Kröhöm, se kuulosti aggressiiviselta, ei ollut tarkoitus.
Tämä sunnuntai on huomattavasti mukavampi kuin lauantai. Kai se on sitä, että ajattelee aina että la on “kaikki” juomassa ja tekemässä jotain hauskaa. Mikä on sinänsä erikoista, että ei minun tuttavapiiristäni juuri kukaan ole. Feisbuukkini ei täyty tällaisista päivityksistä. Lähestulkoon kaikki ovat kotona pienten lastensa kanssa, tai muuten vain. Tai jos ovatkin jossain, aika harva heistä todella juo. Yhdelle ystävälle soitin eilen, lähtisikö hän lenkille. No hän oli poikkeus, oli ollut juhlimassa ja oli vähän heikko olo. Minulle tuli vain vähän sääli, teimme sopimuksen että ollaan kuun alusta kuukausi juomatta. Houkuttelin hänet mukaan kun tuli puheeksi hänen käyttönsä. Ei minulla ollut mitään kateuden hivettäkään. Tänään on siis hyvä olla, kai kun saa luvalla lepäillä. En kyllä lepäile. Teen pihatöitä, eilen siivottiin koti pääosin mutta tälle päivälle jäi paljon pyykkiä, hoidan elukoita, kohta lähdetään anoppilaan syömään ja töitäkin pitäisi saada tehdyksi.
Kädet tärisee pitkästä aikaa. Varmaan pihtöiden takia. Ennen ne tärisivät ihan koko ajan, oikein nolotti välillä. Sen teki tupakointi ja juominen. En ole edes huomannut sen lakanneen ennen kuin nyt. Olisi kyllä mukavaa, jos tämä juomattomuus toisi nyt tällä kertaa vähän hyviäkin fiiliksiä. Sen verran on vähän kuitenkin niitä tosi huonoja juomisesta, että niiden kantamana ei pitkälle pötkitä. Nyt on sellainen olo, että vaikka anoppilassa tarjottaisiin viiniä (mitä ei varmaan nyt tehdä) ei olisi mitään ongelmaa kieltäytyä. Hirveän kivaa ja selkeyden värittämää päivää kaikille!
- päivä
Yritin vaihtaa nimimerkkiä. En onnistunut. Nykyinen on tyhmä. Jos joku osaa neuvoa, ottaisin kiitollisena myös sellaiset vinkit vastaan.
Olen löytänyt pääasiallisen syyn liialliselle juomiselle. Tämä syy haarautuu kahteen sivujuonteeseen. Olen siitä syystä kirjoittanut täällä aiemminkin: liian kiire. Satamiljoonaa hoidettavaa asiaa. Jotenkin se vielä menee kun voi keskittyä vain yhteen. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin aina se, kun yliopistolla on useampi kurssi kesken niin ettei voi keskittyä vain yhteen. Pahimmassa tapauksessa täytyy vaihtaa jopa useamman kerran päivässä. Kun käy koulussa, ehtii käydä vähemmän töissä, mikä johtaa siihen että siellä pitää hoitaa eri asiat nopeammassa tahdissa. Priorisointi menee niin että se homma, millä on pahin tulipalokiire, hoidetaan ensin. Välillä pomokaan tiedä, mikäköhän kaikista projekteista olisi se kaikkein kiireisin. Kaikilla on kiire. Tämä on siis pääsyy.
Sivujuonne tästä on se, että kun opiskelu ei lopu ikinä, kuten työpäivä. Se vaan jatkuu ja jatkuu. On rajallista, kuinka monta iltaa täyden työpäivän jälkeen ja kuinka monta viikonloppua jaksan vain opiskella. Tästä seurauksena on, etten tunne koskaan ansainneeni vapaa-aikaa ja etenkin aikaa tavata ystäviä ja kavereita. Sitten kuvittelen opiskelevani juomisen ohessa. Tai sitten vain lähden kauppaan tai alkoon kun en vain jaksa enää. Ei silloin jaksa kavereille soitella, kun on ihan poikki. Tai vaikka jaksaisi, ei kukaan enää lähde ex tempore mihinkään. Kaikki menot pitää sopia ainakin viikkoja etukäteen.
Nämä syyt ovat tietenkin sitten johtaneet muuhunkin juomiseen, juuri siihen “tapaan”, että tulee juotua vähä joka välissä eikä se pysykään enää hallinnassa.
Opiskeluissa alkaa loppusuora tänä vuonna. Todella rankka vuosi siis tulossa, mutta onneksi loppu jo häämöttää. Vuosi on kuitenkin pitkä aika. Suurin unelmani on valmistua ja saada ensimmäinen lapsi. Kuinka ihanaa olisikaan köllötellä sen kanssa kotona! Ennen kuin kaikki äidit älähtävät: en todellakaan kuvittele sen olevan mitään lomaa. Erilaista arkea vain!
Toivottelen selvää päivää kaikille, työelämän statuksesta ja perhetilanteesta riippumatta!
-Iiris-
edit:lisäsin loppuun nimimerkin, jonka haluaisin käyttöön.
Kiitos ihanan vauvahaaveen jakamisesta. Se sai onnellisen hymyn huulilleni -ehkä juuri tuollainen pieni onnen häivähdys, lepatus sydämessä liittyy niihin vähentäisen/raitistumisen hyviin puoliin.
Ajatus lapsesta sai minut ehkä perinteisille ajatuslinjoille: “Joo, nyt sinun täytyy raitistua, koska sitten olet parempi äiti lapsellesi, kun et juo. Lapsi tarvitsee raittiit vanhemmat.” Mutta ei, ei lapsen takia pidä raitistua, vaan ihan puhtaan itsekkäistä syistä. Nautit äitiydestä, vanhemmaksi tulemisesta ja lapsesta paljon enemmän ja syvemmin, kun et juo. Jäytävät syyllisyys ei syö äitiyttäsi eivätkä krapula-aamut nakerra lapsiperheen arkea. Äitinä olo on ihanampaa ilman juomista! Ja vaikka se ei aina ole niin ihanaa edes raittiina, niin kuitenkin parempaa kuin juovana. Kyllä äititkin silti juoda saavat, kohtuudella. Toivon haaveistasi totta!
Voi kiitos, vallan liikutuin! Ja juuri niin, eihän kukaan pakota minua lapsia hankkimaan. Ei kukaan pakota minua myöskään olemaan juomatta. Juomattomuuteen ei tulisi suhtautua niin kuin johonkin rankaisuun. Moni näistä asioista lähtee juurikin siitä, mikä on sitä minun näköistäni elämää. Haluanko olla lapseton juoppo vai lapsellinen raitistelija? Ainakaan en tahdo olla lapsellinen juoppo! 
Mun on ihan pakko kysyä (vaikka tiedänkin vastauksen), onko tuo nimimerkki iillä vai ällällä? Molemmat sopis palstalle. Alkoi naurattaan. Sori, ethän pahastu 
Hah, kyllä se on ihan iillä. 
En ajatellutkaan sitä noin. En suinkaan pahastu hauskasta jutusta! :mrgreen:
Se on minun alter egoni nimi ollut jo vuosia. Ja ajattelin sen kelpaavan vielä mikäli vuosia täällä viihdyn!
-Iiris oli liris-
Itsekin haaveilen lapsista ja tietysti sitten kumppanin löytämisestä. Ei ole ihan juuri nyt ajankohtaista, kun taistelen tämän raitistumisen kanssa. Ihan ykkösaihe deiteillä tuskin “olen alkoholisti”. 
Tulisi ainakin asia heti selväksi! :mrgreen:
Onhan se perhe tärkeä. Ei Mare muuta kuin treffeille vaan heti kun raittius saa taas vähän jalansijaa. Ja tapaamispaikka muualle kuin ravintolaan. Oman löysin muuten ihan virtuaalimaailmasta! Ei tarvinnut edes heti tavata, saattoi tutustua toiseen ihan rauhassa.
Ilmasen viinan bileet lähestyy. Ei oikeastaan jännitä yhtään. En halua siellä juoda enkä toivottavasti juokaan. Tosiaan putkahtelee koko ajan mieleen vanhoja mokailuja. Vaikka ei mitään kovin pahaa ole tullut tehtyä, ihan vain kaikki tekeminen juovuksissa hävettää. Sanonut jotain vähän väärin tai sellaista. Toisaalta välillä putkahtelee pahempiakin juttuja mieleen. Ovat vielä aika sumeita, enkä muista kaikkia. Siis ei ole muisti mennyt juodessa eikä jälkivaikutuksinaan, kai ne asiat vain sulkee mielestään. Sieltä nyt tuntuvat tulevan juomattomuutta tukemaan sopivina annoksina.
Hyvältä tuntuu, ei ole vaikeaa. Taas se vain yllättää, miten vähän juomatta oleminen lopulta ratkaisee. Olen ärtynyt ja väsynyt, kiire ei ole loppunut mihinkään, ongelmat eivät mystisesti selviä vain olemalla juomatta. Tosin näin tuntuu olevan vain harvoilla, minä kuulun niihin joilla taivas ei aukene. Mutta olkoon niin. Samaistun tuohon Wikaan. Juomatta vaan ollaan vaikka ei niin ihmeelliseltä tunnukaan. Ei tämä mielestäni mitään kuivahuikkailua silti ole, ihan kivaa olla ilman. Näihin mietteisiin, mies putkahti ulko-ovesta sisään joten taidetaan painua selvää iltaa viettämään. (Eli nukkumaan, viideltä taas herätys.)
Voi, opiskeluaikoina lukemattomia kokemuksia ilmaisen viinan bileistä. Harvoin ne mitenkään mukavasti päättyivät (ts. räkä poskella itse kullakin).
Baareista en haluaisi tuttavia tai miehiä edes etsiä, en ole aikoihin viihtynyt niissä sceneissä. Mielummin vaikka harrastuksen tai kavereiden kautta tms. Mutta nyt siis hoidetaan omaa ongelmaa ensin.
No niin, minulla on sitten ensimmäinen päivä…taas. Kaksi viikkoa ja neljä päivää ja tipuin kelkasta.
Tipahdin siis jo perjantaina, vaikka nämä suuresti pohditut pippalot olivatkin vasta lauantaina. Varmaan silti heijasteli siihen edelliseen päivään. Olin aikaisin kotona, olin yksin. Ei tilaisuutta juoda yksin kotona tulossa vähään aikaan. Palkkapäivä. Ostin valkoviiniä, pullo meni nopeasti. Mies kun tuli kotiin niin riitaan riitti se, että olin juonut. Niin se tahtoo nykyään olla. Huudettiin joku vuorokausi. Saatiin sovittua ja lähdettiin yhdessä juhliin. Juhlissa oli hauskaa, mieskin joi. Mitä nyt olin vain hurjan väsynyt. Siellä meni kohtuudella. Ehkä joinkin perjantaina siksi, ettei olisi tarvinnut liikaa juoda juhlissa. Sain aivan mahtavan krapulan silti, tietysti. Mies oli aika päissään eikä lähes ollenkaan krapulassa. Eilen ostettiin ihan molemmat krapulajuomaa. Ostin neljä 0,5l siideriä, mies ihmetteli että niin vähän. On minussa joku muuttunut jo, en minä enää mitään humalaa kaivannut. Lipittelin ne siinä pikkuhiljaa päivän aikana ja odotin vain että pääsisin takaisin kelkan kyytiin.
Eli kyydissä ollaan takaisin. Uutta kertaa yrittämään, kuukausi edelleen alkutavoitteena. Onko vaikeampaa, onko helpompaa? Kyllä ja kyllä. Onneksi ei ole tiedossa vastaavanlaisia juhlia pitkään aikaan. Lopettamisajatus ainakin on karannut kauemmas. Väsyttää. Kannattiko? No ei tietenkään. Olisi siellä voinut selvin päinkin olla. Töissä tuli aika masentavia uutisia, kaikki kotityöt jäivät viikonloppuna tekemättä. Nimimerkin muutokseenkaan en saanut plinkistä lupaa (eli teen jossain vaiheessa kirjautumisen nimellä Iiris). Jos olisin tavis, olisin ottanut juhlissa kohtuullisesti tai vähän reippaamminkin, en olisi juonut edellisenä päivänä jotta ei tarvitse juhlissa juoda niin paljon.
Kerta kerralta selvä kausi kuitenkin pitenee. Se on mukava asia.
-Iiris-
Vähä kerrallaan pidempiä askelia, Iris. Et ainakaan ole luovuttanut, se on hyvä.
Ihminen tarvitsee itsensä palkitsemista, ongelma on vain siinä että olemme unohtaneet kaikki muut keinot kuin juomisen (ei suklaatakaan jaksa aina syödä). Mutta vaikutat jo selvästi kyllästyneeltä tuohon entiseen elämään, se kertoo että alitajuntasi etsii ratkaisua tilanteeseen. Hitaasti kiiruhtaminen on ihan viisasta, ei pidä väsyttää itseään liialla yrittämiselläkään.
Joku - olikohan se Kaaleppinen? - sanoi että raitistuminen alkoi kun lakkasi yrittämästä. Minusta se oli viisaasti sanottu.
Muista hengittää ja levätä, fyysisesti ja psyykkisesti.
Kiitos tuulis! Olikin jo ikävä. Tuurasin sinua tuolla Marsukan ketjussa vähäsen. Hui kamala kun tulee melkein tippa linssiin kun kannustat. Sinä olet vähän sellainen äitihahmo, käyt välillä meitä poloisia vähentäjiäkin kommentoimassa, yleensä tiukoin rehellisin sanoin. Siksi varmaankin sinun kannustuksesi ja armahtava asenteesi tuo toivoa minulle. Nyt poistun, en juomaan vaan nukkumaan.
-Iiris-