xx
xx
Voimia ja lämpimiä ajatuksia sinulle. Kysyit tuolla aiemmin, että mistä saisi apua. Jos paikkakunnallasi toimii yksityinen lääkäriasema niin aivan varmasti saat sieltä ihan yleislääkäriltä jo jotain apua ja tukea vaikka heti tänään. Ainakin voitaisiin katsoa veriarvot ja jos olet valmis, niin kokeilla vaikka antabusta. Hienoa, että lähipiiri on tukenasi.
Älä mieti nyt liikaa miten joulu meni ja mikä sinun osuus siihen on. Koita keskittyä nyt vain siihen mikä sinusta voi tulla. Se entinen oma itsesi. Näin minä ainakin koitan ajatella. Minuakin väsyttää paljon. Hienoa, että läheisesi tukevat sinua. Mites nyt menee?
xx
xx
Hei ja onnea kolmannesta 
En ole sillä tavalla kokenut ? että minulla olisi erityisiä strategioita mietittynä. Käytännössä olen yhtä ummikkona tässä kuin sinäkin, vaikka olen tämän asian edessä ollut jo jonkin aikaa. Itsekin mietin tuota kaupassa käymistä, koska ensimmäisenä päivänä olisin sortunut. Toisena ei ollut mitään ongelmia. En tiedä johtuiko siitä, että kävin eri aikaan eli keskipäivällä ja ajatukset oli vain perusjutuissa. Ostin itselleni myös sipsipussin herkuksi korvaamaan sekä makuvissyä. Kyllähön ne sanoo, että se helpottaa, joten täytyy siihen uskoa. (On minullakin hieman levoton olo nyt, mutta ajattelin taistella). Tsempit!
Sehän on kuitenkin ihan hyvä idea, että haet sitä noutoruokaa ja vältät koko jutun sillä, jos se auttaa. Ei varmaan kannata ottaa nyt riskiä. ?
Kyllä se helpottaa, mutta on hyvin yksilöllistä missä vaiheessa. Ensimmäinen viikko ja kuukausi on pahin, elimistöllä menee kolme viikkoa (niin muistelen lukeneeni) ennen kuin se on kokonaan puhdas alkoholin vaikutuksesta. Psyykkinen riippuvuus on vielä vaikeampaa, siihen voi mennä vuosia.
Toki oireet lievenevät koko ajan. Sinulla on selvästi painetta myös äitisi terveyden taholta. Sinulle tulee paha mieli äitisi kohtaamisesta ja siihen pahaan mieleen sitten juot. Voitko yhtään pitää taukoa äitisi luona käymisestä jotta voit keskittyä vain itseesi? Voitteko käydä kaupassa miehesi kanssa yhdessä? Hän pitäisi huolen ettei alkoholia tule ostettua.
Minusta on outoa ettet saanut työterveydestä apua, onhan työnantajalla lakiin perustuva velvollisuus hoitoon ohjauksessa. Tosi outoa. Mutta käytä nyt yksityistä tai kunnallista terveydenhuoltoa. Katko olisi ehkä paikoillaan, siltä saisit myös jatkohoitoon apua. älä jää yksin, apua löytyy kyllä, mutta sitä ei valitettavasti tarjota, sitä pitää itse pyytää. Alkuun pääseminen on nyt tärkeintä. Oletko pyytänyt mieheltäsi apua?
Jaksamista, voimaa.
xx
Hieno selviytyminen. Jatka samalla tavalla, keskity ajattelemaan iloisia asioita. Jätä alkoholista murehtimen pois, ajattele mitä iloa saat raittiudesta.
xx
Minulla meni suurinpiirtein samoin. Turhauttaa todella paljon. Jos nyt vain keskittyisi siihen tulevaan. Kirjoitan tässä samalla siis vähän itsellenikin. Sinulla pysyi vähemmässä kuin aiemmin. Olet pysynyt täysin ilman lisäksi muutaman päivän. Sehän on hyvä. Kai se on niin, että tässä on kaksi suuntaa josta valita. 
(Käsitin siis, että yrität lopettaa kokonaan.) Tsemppiä kovasti!
Hyvään suuntaanhan sinulla on kehitys mennyt kun niistä alun itsetuho-ajatuksista olet siirtynyt toiveikkuuteen.
Minkälaisia toimenpiteitä olet ajatellut tehdä, ettei tarvitsisi niitä pariakaan ottaa?
xx
.
Kyllähän tuo aika hirveältä vaikuttaa, että vahtimalla koitetaan pitää juomattomana. Ei raittiina. Raittius on mielestäni ihan eri asia, eikä sitäkään kukaan kunnolla ole määritellyt.
Tuurijuoppona minulle kertyi paljon kokemusta lopettamisesta, jonka aina ajattelin olevan lopullinen.
Omasta kokemuksestani voin kertoa seuraavaa. Katkolla en koskaann ollut. Kokeilin lääkärit, psykologit ja psykiatrit. Todella arvostetut sellaiset eivätkä ne pystyneet minua auttamaan.
Lopulta olin niin epätoivoinen, että menin AA-ryhmään. Missään en ole saanut niin lämmintä ja ystävällistä vastaanottoa kuin siellä. En osaa sanoa mistä se varsinaisesti johtui mutta jo ensimmäisellä kerralla pahin ahdistus haihtui ja jatkossa kun lähdin palaverista oli todella helpottunut olo.
Korostan vielä että en ole ollenkaa uskonnollinen henkistynyt tms. Tunsin kyllä ohjelman mutta sillä ei juurikaan ollut minulle merkitystä. Olin asioita tehnyt jo ennen muutenkin kuten listan tärkeimmistä onnistumisista ja myös epäonnistumisista elämässäni. Aina kun oli joku paha epäonnistuminen niin alkoholihan siihen liittyi. Onneksi oli paljon onnistumisiakin. Toinen hyödyllinen asia on ollut päiväkirjan pitäminen.
Minulle se ryhmissä oleminen ja omien juttujen puhuminen oli ilmaista terapiaa.
Kerroit, että AA ei ole sinun juttusi ja niin voi olla. Eihän se kaikkien juttu ole. Samalla lailla silloin tällöin aina joku muukin täällä kirjoittaa. Mietin vaan, että moniko on todella kokeillut vai perustuuko näkemysn vain ennakkoluuloihin.
Olisin mielenkiintoista tietää miten tuollaisia näkemyksiä perustellaan.
Omalla kohdallani tommonen ryhmä kokoontuminen missä on tuntemattomia ihmisiä on täysin pois suljettu ajatus. Olen sitä miettinyt kyllä mutta tunnen itseni tarpeeksi hyvin, että edes yrittäisin tuota.