En raitistu

AA-ssa on sekin hyvä piirre, ettei AA:sssa käynnistä jää minkäänlaista merkintää mihinkään rekistereihin. Ei tarvitse olla lainkaan huolissaan siitä, selaako joku joskus niitä meidän potilastietoja.

Aikamoiset hinnat. Kotikuntasi ei ilmeisesti ole tehnyt sopimusta a-klinikan kanssa jolloin palvelut olisivat maksuttomia… ?

Kunnallisen puolen A-klinikkakäynnit ovat maksuttomia, Yksityiset avuntarjoajat ovat erikseen. Nuo maksut kuulostavat yksityissektorin hinnoilta. Jos ei tämä yhteiskunta ole mennyt ihan pyllylleen, päihdehuollon järjestämisvastuu kunnilla on kirjattu terveydenhuoltolakiin.

Hain apua ns. luottamuslääkärin kautta kun ensin olin mennyt AA:n. Tyhmät ennakkoluulot estivät A-klinikalle menon, kun ajattelin että siellä tarjoillaan kohtuutta ja antabusta. En ole elitistisellä alalla (kuten Elliot arveli), mutta töissä humalassa tehty moka olisi aiheuttanut toiselle ihmiselle jopa kuoleman. Töistäni tuskin olisi tullut potkut kerralla, siinä liioittelin, mutta pitkä hoitoonohjaus kylläkin, lisäksi vakava varoitus ja oikeustoimet. Se olisi tosin mahdollisesti katkaissut juomahistoriani aikaisemmin.
Suurin syy hakea apua mistä tahansa ja voimattomuuteni tunnustaminen oli yksinkertaisesti haluttomuus luopua lopullisesti alkoholista ja siinä rinnalla kummallinen ylpeys pärjätä omin voimin.

Tsemppiä AA-taipaleellesi :slight_smile:

Tunnistettava oireyhtymä minullakin ja oiskohan muutamalla muullakin alkoholistilla. :stuck_out_tongue:

Piti vielä sanomani että eikö ole aika hullunkurista kuinka esim tuo 90 e on iso raha lääkärille maksaa, mutta viinakaupassa, ravintolassa, taksissa… ei tunnu missään :unamused:

9

Tuota olen itsekin kelaillut. Kotona nautitut kännijuomat tekevät noin 20 euron loven lompakkoon, yksi ilta lähikuppilassa maksaa ainakin 40 euroa ja jatkojen +taksimatkojen kanssa illan hinnaksi saattoi tulla hyvinkin sata euroa. Jos putki jatkui useita päiviä, ajeltiin taksilla enemmänkin ja rahaa hupeni noin 400 euroa.Sitten säästeltiin ruokakuluista. En raaskinut laittaa viittä euroa juustoon!!! Moni tälläkin palstalla on valittanut, ettei ole mtään tekemistä raittiina. Rahaa ei ole, eli mitä voi tehdä…?? Jostainhan ne parikymppiä löytyivät myös siihen vinkkupulloon ja bisseihin, joten persaukisenakin voisin laittaa parikymppiä vaikkapa teatterielämykseen, jos raittiuteni sitä vaatisi. Eli kaikki on tosiaankin suhteellista.

Itse hain antabukset yksityislääkäriltä. Maksoi noin 60 euron verran. Aika pieni summa suhteutettuna juomisen kuluihin.

Minulla ainakin juttu menee niin, että kännissä ei tosiaan euroja tule laskettua ja sen takia raha-asiat menevätkin usein päin p***että. Nyt, kun yritän saada elämää kasaan, joudun myös alkaa laskemaan rahojani vastuullisemmin ja huomaan, ettei ylimääräistä yksinkertaisesti ole. Arkielämän rasitteena on vielä kaiken maailman vipit ja osamaksut, joita on tullut juodessa hommattua.

Minä olen monta kertaa jättänyt vuokrankin rästiin useaksi viikoksi, jopa kuukausiksi, jotta olen saanut juomarahaa. Ihme, että kämppä on vielä tallella! Nyt haluan näyttää myös vuokranantajalle, että maksan vuokran ajallaan, ilman mitään sähläystä. Jospa sielläkin päässä voin saada luottamuksen takaisin vielä joskus. Luulen, että ongelmani ovat sielläkin tiedossa. Taas nousee häpeän puna kasvoille. :blush:

Tänään olen ollut kärttyinen, kun töissä on ollut hankalia hetkiä ja kotona en voinut nukkua alkuillasta, vaikka väsytti ihan älyttömän paljon. Nyt väsymys meni ylikierrosten puolelle, jolloin on vaikea saada unta. Alan itsekin miettimään Huiskiksen

. Täytyy saada tämä tunteiden vuoristorata jotenkin tasoitettua - ellei tämä nyt sitten ole sitä oikeaa elämää, jonka olen aiemmin turruttanut alkoholilla.

Jonkinlaisia rauhoittumisen ja mietiskelyn taitoja täytyisi varmaan kehittää, jotta osaisi olla sinut itsensä kanssa.

Kuulostaa kamalan kalliilta. Eikö niitä A-klinikkapalveluita ole ympäri maata?
Itse haen antabusta naapurikaupungin yksityislääkäriltä (yleislääkäri), käynti maksaa noin 30 euroa eikä ne antabuksetkaan maksa paljon mitään. Otetaan tietysti sieltä kaupungin apteekista, ei oman pikkupaikkakunnan kaupasta.
Kun aloittelin raittiusuraani, käänsin nuo rahajutut ylösalaisin: pakotin itseni laskemaan, paljonko minulta OIKEASTI meni viinaan (paljon) ja sitten hakeuduin kalliiseen yksityishoitoon. Ja päätin, että pakko minun on ainakin niin kauan olla raittiina, että ehdin säästää juomattomuudella hoitorahat takaisin…
Tietääkseni viinin litrahinta on suurempi kuin bensan, joten niillä viikonlopun viinirahoilla sinäkin apila huristelet iloisesti sinne AA:han. Ensimmäinen askel on vaikein, älä nyt anna periksi

Tuttua,itsekin onnistuin raha-asioita sotkemaan. Kun meinas ero tulla ja lupasin lopettaa juomisen niin alettiin miehen kans käymään läpi raha-asioita jotka on retuperällä. Kummasti vaan on juomiseen riittänyt rahaa. Kaikkia rahatöppäyksiä en ollut edes kehdannut myöntää kuin vasta pakon edessä(kyse ei ollut mistään tuhansista vaan sadoista euroista jotka nekin mulle vähän ja säännöttömästi tienaavana on tosi isoja rahoja) No siinä sitten tämän “talousillan” jälkeen sain asioita vähän enemmän kuntoon. hävetti ja tuntui ettei mun mies ole sellaista ansainnut. Ei vaan yksinkertaisesti kehdannut aiemmin sanoa et oli laskuja rästissä juomisen takia kun olen yleensä asiat hoitava ihminen. No sain salailut anteeksi nyt. Asiat voi järjestyä!

Hyvä huomio!
Huomenna olen sinne AA:han menossa. Perjantai-iltaa sopivampaa aikaa siihen ei olekaan.

Raimo O. Kojon kirjasta olen lukenut lukua 12 “Kohti aitoa raittiutta”. Melkein heti alussa siinä todetaan: “Järjellä on ensinnäkin valittava sellaisia asioita, jotka edesauttavat viinattomuutta. Toiseksi on luovuttava sellaisista vanhoista tavoista, ajatuksista ja mielihaluista, jotka houkuttavat juomaan. Juomattomana voi sitten odotella raitistumista, luoda sille edellytyksiä.” Ensin ahdisti tietoisuus siitä, että minun pitää itse - juoponlaiskuudestani huolimatta - tehdä asialle jotain, mutta senkin pystyin kääntämään positiivisemmaksi: ihanaa, että saan itse vaikuttaa elämääni!

Luin kyseisen luvun jopa ääneen (hiukan luetteloita yms. oikoen) ja tallensin sen kännykkääni. Aika hoopoksi tunsin itseni, kun papatin huoneessani yksin: “…huonoinkin viinaton päivä on parempi kuin yksikään juopotteluajan parhaista päivistä.” :slight_smile: Olen kuitenkin usein ajatellut, että olisi mukavaa kuunnella kyseistä tekstiä vaikka autolla ajaessa. Varsinkin näin viikonlopun lähestyessä, kun pelottaa, että viinanhimo iskee jälleen.

Antabuksiakin olen miettinyt, mutta pelkään niistä tulevia sivuvaikutuksia. Viikot kun ovat menneet ilman viinaa muutenkin. Työterveydessä voisin kyllä mittauttaa maksa-arvot yms. jotta saisin tietää missä mennään. Eikös naisilla kroppa mene alkoholista sekaisin melko nopeasti?

Neljä vuotta sitten käytin antabusta ekan kerran. Silloin otin niitä ihan ohjeen mukaan… en nyt muista montako tbl annostus oli… joka tapauksessa enemmän kuin yksi, ylläpito oli sitten 1 tbl. Silloin alussa sain päänsärkyä sivuoireena, maksa-arvoissa ei muutoksia. Viime kesänä tarvitsin sitä “kainalosauvana” jonkun aikaa. Otin yhden aamuisin, ei edes päänsärkyä. Tein joskus myös niin että vaikka olin viikon ollut sitä käyttämättä niin sitten esim. perjantai ja lauantai aamuina yksi. Minulle jo se riitti pelotteeksi :slight_smile: Tällä hetkellä en enää sitä tarvitse.

Tsemppiä vaan sinulle :smiley:

HUH ! Toista päivää elämäni pahimmassa vatsataudissa…ja kerrankin ihan rehellisesti :wink:

90e A-klinikka!! Ei ole totta, ellet ole yksityiselle mennyt…?
Mulla itsellä oli tapana vuosia keksiä keinoja harhauttaa itseäni, ettei vain tarvitsisi nostaa kissaa pöydälle.
Se kuuluu taudin kuvaan, mutta sitten vasta kun tunnustat itsellesi että nyt ei jaksa enää juoda, niin silloin rupeat automaattisesti toimimaan sen hyväksi. Kaikki keinot ovat sallittuja raitistumisessa, käytä ne hyväksi.

Niin, no viinahan ei ole ollenkaan pahaksi maksalle :mrgreen: Antabuksissa on se etu, että vaikka ne rasittaisivatkin maksaa viinan lailla, niiden kanssa ei päädy sekoilemaan ja tuhlaamaan holtitomasti rahaa. Eivät maksa-arvot minullakaan kohonneet, vaikka hölmönä sahasin antabuskuurini kanssa. Lopetin, kun oli tulossa eteen jotain juomisen arvoista tilannetta ja kun olin aikani sekoillut, jatkoin taas kuuria. Kyllä ne kannattaa ottaa avuksi, jos ovat muut avunlähteet vähissä, kuten olet itsekin tässä todennut. Kaikenlaiset keinot kannattaa ottaa käyttöön, eikä laittaa raitistumista vain yhden kortin varaan. Jos tekee niin, turha on ihmetellä ja itkeä, jos päätyy juomaan.

Juu-u.
ihan tosissani väänsin tuon sinun otsikon postiiviseen muotoon ja kaikissa persoonapronomineissa tuolla aikaisemmin.
Ala ajattelemaan, että minä raitistun, niin alat toimimaan pikkuhiljaa sen mukaisesti. Kuten hankkimaan vaikkapa ne antabukset. AA sinulla jo taisikin olla plakkarissa tulossa. Tsemppiä, itsensä aivopesu on ihan tuloksellista toimintaa. :smiley:

Aivopesua saattaa tulla muiltakin tahoilta. Tänään, kun ajoin töistä kotiin tuli radiosta yllättäen ohjelma, jossa kuvailtiin minkälaista on olla viininmaistaja ja miten hyvää viiniä tulee kuvailla. Apua! Hetken aikaa kuuntelin ohjelmaa ja ehdin jo kuvitella “maistelevani” viiniä hyvien juustojen kanssa sivistyneesti :unamused: , mutta sitten muistin taas oman “sivistykseni” tason, ja sammutin radion.

Muillakin on varmaan ollut juomattomana/raittiina hetkiä, jolloin ulkomaailma tuntuu tuputtavan alkoholia kaikin tavoin kurkusta alas. Huomenna olisi työpaikan juhlat - minä menen AA:han. Ja hyvä niin.

Tässä on asennetta ja kertoo aidosta halusta raitistua.

Noita kyllä tulee ja siihen voi varautua. Mutta alitajunnan houkuttava kutsu juomaan ei suinkaan tarkoita sitä että kutsua pitäisi noudattaa. Se on vain käsitettävä terveelliseksi muistutukseksi alkoholismi nimisestä sairaudesta jossa vastustaja on pirullisen salakavala,viekas ja hämäännyttävä.

Olin ollut yli 15 vuotta raittina kun kävelin kadulla ja yks’kaks äkkäsin että uusi ravintola oli ilmestynyt. Hienon näköisestä mosaiikkimaisesta pinnasta tavasin ravintolan nimen K-U-K-K-A. Jotenkin voimakkaana iski ajatus että minunkin pitäsi alkaa käymään siellä. Tuollaisessa prahalaista oluttupaa muistuttavassa himmeässä miljöössä olisi varmaankin rattoissa istuskella ja keskustella henkeviä toisten samankaltaisten hillittyjen miesten ja kauniiden naisten kanssa. Joisin tuopin hitaasti ,perjantaisin ehkä kaksi,lukisin lehtiä ja olisin vaan… Tunne tuntui vahvalta ja yks’kaks olin jonkinmoisessa henkisessä umpisolmussa jossa kaikki raittiuteni puolesta puhuvat syyt tuntuivat menettävän merkityksensä. Menin samana iltana vielä AA-kokoukseen, tuttuun paikkaan tuttujen tovereiden pariin ja kerroin tuon vavahduttavan kokemuksen Kukka-ravintolasta ! Vähitellen sitten sain palautettua itseni pois sfääreistä ja pystyin olemaan rehellinen itselleni ja muistamaan elävästi ne juomavuosieni kurimukset, millaista oli herätä viikon putken vedettyään putkan lattialta veemäisen konstaapelin tullessa aamulla herättämään kovaäänisesti sukunimeäni karjumalla, siitä vaan kadulle talsimaan,partaisena , nälkäisenä,rahattomana vailla toivoa. Ainaoana ajatuksena päässä että mistä helvetistä saisin huikan ! En halua takaisin sinne - sellaista kukkaa ei maa päällään kanna !

P.S Vasta paljon myöhemmin huomasin että ravintolan nimihän on Kuikka :smiley: Olkoot !
oluthuone.com/kuikka.html

Olen kuullut minäkin kokemuksia siitä, kuinka viinanhimo on “yllättänyt” jopa kymmenienkin vuosien juomattomuuden jälkeen. Useimmiten kertojat ovat selvinneet tilanteesta terveen järjen ja kokemuksensa turvin, sekä käyneet sitten palaverissa ammentamassa voimia ja mielenrauhaa. Ei lainkaan poikkeuksellista.

Mielipiteeni ja kokemuksenikin on, että viinanhimo ei yllätä salakavalasti, vaan alitajuisen toiminnan myötä. Sanotaan, että jossain sisikundin pohjalla vanha lusifeerus vartoo snapsia. Toisin sanoen “lusifeerus” on edelleen hengissä ja asustaa mielen syövereissä. Herääkin kysymys, että onko todellakin kaikki ajatusmaailman ja ajattelutavan muutokseen tähtäävät toimet onnistuneet? Ovatko lukemattomat miitingit ja itsetutkiskelu tuottaneet sen kaivatun tuloksen, mihin tulisi pyrkiä? Sehän on mielenterveyden palautuminen. Väitän, että jos/kun se on saavutettu, lakkaa “lusifeerus” vartoomasta snapsia. Edes hetkellisiä tunteita siitä, että jospa kuitenkin joskus tai juuri nyt ottaisin ihan pienet, ei enää tule. Kroppa on puhdas ja mieli samoin. Puhdas, ajattelutavan muutoksen ja terveyden palautumisen kokenut mieli ei kaipaa enää alkoholia. Ei edes ns. hetken mielijohteesta.
Näin olen kokenut ja jos joku toinen kokee toisin, niin mitäs sitten…? Ei mitään, koska kokemusta ja oivallusta ei voi opettaa…

Päihdeongelmaisetkaan eivät ole mikään homogeeninen ryhmä - onneksi. :smiley: Toisilla on enemmän psyykkisessä elämässä vaurioita kuin toisilla. Toisilla myös raittius on enemmän jännityksen ja ahdistuksen sävyttämää kuin toisilla.

Itsellä ei ole sitä vaaraa että mielenterveys aivan kokonaan palautuisi tai no ehkä jos eläisin 150 vuotiaaksi niin saattasin eheytyä riittävästi. Romusta ei tule jalokiveä ja sellaista päihdehuoltoputkea ei ole että jos toisesta päästä lapiodaan paskaa niin toisesta päästä lentää enkeleitä ulos. Jos olisin ollut terve nuorena niin en olisi joutunut viettämään lähes vuotta mielisairaalanomaisessa hoitolaitoksessa.

Mutta terveys voi palautua sille tasolle että voi viettää aivan hyvää elämää ja olla ns. yhteiskunnan hyödyllinen jäsen tässä joskus mielestäni kyseenalaisessa yhteiskunnassa. Ja ennen kaikkea terveys voi pysyä sillä tasolla jossa pakonomainen juominen pysyy poissa päivästä toiseen,vuodesta toiseen.

On sellaisiakin, jotka kärsivät vakavista tunne- ja sielunelämän häiriöistä, mutta monet heistä toipuvat, mikäli kykenevät olemaan rehellisiä.