En raitistu

Jos ystäviä ei ole, kirjoita tänne päihdelinkkiin mieltä painavista asioista, tai soita AAn palvelevaan puhelimeen, tai mene palaveriin. Päiväkirjan kirjoittaminenkin auttaa. Tärkeintä on saada ne asiat purettua jollain keinolla. Kannattaa muuten erottaa toisistaan a) tuen hakeminen mieltä painaviin asioihin tuttavapiiriltä ja b) sosiaalisten kontaktien hakeminen. Molemmat ovat tärkeitä, mutta niillä on aivan eri tarkoitus. Ensimmäinen auttaa ratkomaan solmuja, toinen auttaa kokemaan että minä olen osa yhteisöä. Eli kannattaa myös vaikka väkisin koettaa ylläpitää ihmissuhteita (lapsuudenperhe, koulukaverit, työkaverit) - riittää, jos sopii alkuun vaikka vain kahvitreffejä tai koettaa puhua työkaverin/naapurin kanssa kymmenen minuuttia päivässä. Alkoholismi tekee ihmisen yksinäiseksi, koska häpeä saa varomaan ihmisiä ja eristäytymään, ja eristäytymisen kierteen rikkominen on myös alussa tosi tärkeää.

Voi olla aika hankala urakka edessä, jos torpedoit heti alkuun kaikki vaihtoehdot. Ei AA:ta, ei oman kunnan A-klinikkaa jne. Näkisin, että vaihtoehdoksi jää, että kaivat kuvetta (saisikohan pankista vähän lainaa…) ja hankkiudut Myllyhoitoon. Kun maksat kaiken itse, ei tarvitse asioida A-klinikalla ja odotella hoitoonpääsyä. A-klinikkakaan ei saa antaa tietoja esimerkiksi terveysasemalle ja työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus, joten pelko leimautumisesta on aika turha. “Mitä nuokin ajattelevat” -tyyppiset ongelmat ovat usein vain oman mielikvuvituksen tuotosta.Jokaisella on luurankonsa. Enemmin häpeäisin, jos minua pidettäisiin kylillä juoppona ja huonona äitinä… :neutral_face:

p.s Olen käsittänyt, että AA:ssa tärkeintä on ohjelma. Voit tutustua tuohon ohjelmaan ihan myös omissa oloissasi mm. tilaamalla itsellesi AA:n kirjallisuustta. (Eläminen raittiinaja 12 askelta & perinnettä). AA-kustannuksesta voi kai yhä tilata.Tiedät sitten, mistä on kyse. AA:han on mielestäni aika turha mennä sillä asenteella, että AA raitistaa tai että ylipäänsä joku ulkopuolinen taho raitistaa & auttaa. Loppujen lopuksi kaikki on kiinni omasta halusta toimia.Samanlaisia ohjeita löytyy AA:n opuksistakin.

Minä raitistun.
Sinä raitistut.
Hän raitistuu.
Me raitistumme.
Te raitistutte.
He raitistuvat.
Kannattaa ehkä lähteä tästä liikkeelle :smiley:

Onko tosiaan noin, vaikka ainakin täällä päin A-klinikka on sosiaali- ja terveyspiirin alainen? Itselläni kun sattuu olemaan sellainen tilanne, etten voi ottaa mitään (päihde)ongelmamerkintää mihinkään papereihin työelämään liittyvistä syistä. Antabukset saattais kelvata kyllä.

8

tiny: ajattelinkin, että voisi soittaa tuonne A-klinikalle ja kysäistä.

Työkiireet ovat tosiaan vihoviimeisiä asioita tässä tilanteessa, kun tuntuu, että pitäisi “vain olla” ja pohtia näitä asioita. Tästäkin päivästä kuitenkin selvisin, joten kuten. Itku oli lähellä monestikin, mutta onnistuin hoitamaan velvollisuuteni.

Huomasin, että ajattelen tosiaan aivan liian usein juuri näin: mitä nuokin nyt ajattelevat. En siis vain A-klinikan tms. suhteen, vaan muutoinkin elämässä. Alkoholistille on kai aika tavallista se, että on hiukan vainoharhainen olo siitä, mitä toiset itsestä ajattelevat. OK, joillakin ihmisillä on varmasti syytäkin ajatella minusta kaikenlaista, mutta suurinta osaa ihmisistä ei loputtomasti kiinnosta minun asiani.

Työkiireiden lisäksi tänään mieltä painoi toinen asia: minuun otti yhteyttä aivan yhtäkkiä eräs ihminen, jonka luulin poistuneen elämästäni lopullisesti. Tekisi mieleni vastata viestiin, mutta mutta… Usein tapaamisemme olivat viininhuuruisia. Parasta lienee pysyä erossa koko ihmisestä ainakin toistaiseksi.

Viime yönä näin mukavan unen:
Olin uskaltautunut AA-kokoukseen, jossa minulle oli nimetty kummi tms. Tämä sitten pyysi minut kotiinsa käymään ja sanoi, että nyt pitäisi sitten tiskata nuo tiskit. Katsoin kauhuissani valtavaa tiskivuorta, mutta jostain syystä sanoin kuitenkin, ettei tuo haittaa mitään kun toinen pesee astiat ja toinen kuivaa ne. Saimme tiskit pestyä ja olo oli hyvä.

Tästä sitten tuli mieleeni jotain, minkä kirjoitin n. 15 vuotta sitten:

“Siivosin ahkerasti koko viikon.
Nyt omatuntoni on puhdas.”

Tällaisia ajatuksia tänään. Vaikka olen vain nukkunut ja tehnyt töitä, taitaa alitajuntani työstää näitä asioita jatkuvasti. Aivan älyttömän tärkeitä ovat olleet nämä viestit täällä. Yhä vahvemmin uskon, että AA:ta on ainakin kokeiltava. Kunhan en joudu jonkun kotiin tiskaamaan :smiley: .

Alitajunta työstää kaikenlaista ja tuo nyt on täysin selvä merkki (köh). Puhdistus tapahtuu yhteistyönä mutta oma osansa on kuitenkin tehtävä :slight_smile: Jos kauhistuksesta huolimatta vielä selviydyit siitä ja olokin oli hyvä herätessä, niin mikäs siinä…
Lykkyä pyttyyn!

Tervetuloa raitistumaan apila :smiley: AA:ssa ei joudu tiskaamaan muuta kuin omia tiskejään. Minä olen raitistunut ensin vajaa kahdeksan vuotta sitten AA:n avulla ja pääsin mukaan retkahtamisen jälkeen reilu kuukausi sitten. Kynnys AA:n menoon oli korkea eka kerralla, mutta ilman sitä en olisi tässä kirjoittamassa selvin päin. Rohkaisen sinua oikein sydämestäni menemään ryhmään.

Mietihän toisin päin - jos on alkoholisti, ennen pitkää niitä merkintöjä tulee papereihin ja niiden ulkopuolelle ihan kiitettävästi, tauti vain etenee siten. Poissaoloja milloin mistäkin syystä, juhlissa sekoiluja, huomautuksia. Silloin ainakin työelämä alkaa mennä katkolle. Ei minuakaan pahemmin hävettänyt kun konttasin kotiin isänmaata kynsien alla. AA:n meno hävetti aluksi niin, että ajoin ohitse noin kolme kertaa autolla. Nyt ei hävetä yhtään. Tosi hyvä palaveri takana, vaikka itse en jaksanut puhua.

askel: en nyt rupea sen enempää avaamaan, mutta ihan oikeasti kyseessä on työympäristö, johon on asiaa ainoastaan täysin puhtoisin paperein. Ja jos sairastut niin ulos.

Luulen, että ymmärrän. Olen itsekin sellaisessa työssä, olisin lentänyt välittömästi ulos, jos alkoholismini olisi paljastunut (kai se jossain määrin paljastuikin, mutta ei saatu rysän päältä kiinni). Raittiudestani ei ole tullut huomautuksia. Mutta ei tästä sen enempää.

Kuullostaa niin elitistiseltä alalta, että teillä varmaankin on työterveys yksityisellä puolella. Tällöin myös potilasrekisteri on omansa. A-klinikat ja kunnalliset eivät heillä näy…a-klinikan tiedot ovat joka tapauksessa aina vain a-klinikan tiedossa.

Huomenta

Olen ehdottomasti päivien laskemisen kannalla. Itselläni on nyt päivä numero 62-1. Siinä 62 on raittiiden/selvien päivien määrä ja 1 aamulla otettavien Antabusten määrä. Huomenna on päivä numero 63-2 jne.

AA on ehdottomasti hyvä apukeino raittiuden ylläpitämisessä. Se on välillä hauskaa, valälillä puuduttavaa, mutta kaikenkaikkiaan kannustavaa, eikä liian vaativaa.

Hyvää ja raitista kevään alkua kaikille !

-Kannusaarinen

Minulle kävi niin, että keskiviikollekin tuli hommia myös illaksi, joten se siitä AA:han menosta. Tällä viikolla on vielä perjantai-ilta vapaana. Silloin joudun kyllä matkustamaan melko kauas, jotta pääsisin ryhmään. Toivottavasti bensarahat riittävät siihen!

Sitä ennen voin jo kokeilla varata aikaa A-klinikalle. Olipa jotenkin vaikeaa saada selville mihin numeroon voi soittaa milloinkin, mutta nyt luulen osuneeni oikeaan.

Narkutunja, toivottavasti sinäkin saat tukea jostain!

Tässä välillä voin lukea Raimo O. Kojon kirjaa. Muistan lukeneeni sitä jo muutama vuosi sitten ja silloin ajattelin, että ei minulla kyllä mene noin huonosti. Nyt alan olla jo melko lähellä sitä pistettä, kun on kerran jo työpaikkakin mennyt, useasti se on ollut lähellä ja humalassa olen heräillyt mistä sattuu ja ajanut autoakin. Perheasiatkin olen saanut solmuun ja mielenterveys alkaa järkkymään. Olisikohan aika pysäyttää tämä alamäkeen meno ja huolehtia itsestään?

Ajattelin, että olisi hyvä asettaa jokin konkreettinen tavoite, johon voin pyrkiä. Ajattelin, että jos olen juomatta kesän alkuun asti, voisin palkita itseni vaikka lomamatkalla. Sitten tajusin, ettei ehkä kannatakaan ajatella noin, sillä se ei ehkä tue päivä kerrallaan -ajatusta. Eikö se tarkoita sitä, että pyrkimyksenä on huolehtia vain yhdestä päivästä kerrallaan, ei esim. koko keväästä? Noh, nöyränä voin sanoa, että minulla on alullaan päivä numero kolme. Viikot olen ollut juomatta jo pari kuukautta, joten tiedän, että varsinainen juomisen himo iskee vasta perjantaina. Ei hätää, silloinhan menen AA:ryhmään!

Terveydenhoitopiirin sisälläkin joutuu allekirjoittamaan kirjallisen luvan, jos haluaa sirtää tietonsa yksiköstä toiseen. Jos näin ei toimita, rikotaan sääntöjä.

Lakia rikotaan myös siinä tapauksessa, jos alkoholismi paljastuu ja henkilölle ei tarjota mahdollisuutta hoitoon ennen potkuja. Aika erikoista, jos avun hankkimisesta rangaistaan? Ainahan sitä voi kertoa, että on vain hieman huolestunut kasvaneesta kulutuksesta ja on käynyt A-klinikalla neuvottelemassa. ei kummempaa ongelmaa…

Moro :slight_smile:

Hei miten olis erilainen kesäloma matka? Laitan nyt ihan linkin vain, jotta voit rauhassa tutustua.

A-klinikan tai katkon kautta pääsee. Suosittelen lämpimästi !!!
tervalammenkartano.com/
(harrastusmahdollisuudet ei lopu ja ruoka on parempaa kuin missään tietämässäni ravintolassa!)

A-klinikalle avokatkolle vaikka nyt ensin, käy siellä juttelemassa.
Itse olin 2v sitten “terviksellä” ja raittiille tielle jäin, ainakin tähän päivään saakka!
(Jos olisin kyseisestä paikasta aikaisemmin tiennyt, niin varmasti olisin mennyt jo ajat sitten.)

Jaksele, kyl se siitä lähtee. Pikkuhiljaa hyvä tulee, kun vain laitat korkin kiinni.

edit: Jaahas, näyttäs siltä että Tervalammen kotisivut ei toimi jostain syystä. Tässä on yhteystietolinkki:
http://www.hyvinvointipalvelut.fi/portal/palveluhakemisto/palveluntarjoaja/?id=5810

Tuo Tervalampi vaikuttaa oikein hyvältä paikalta. Löysin sinne tällaista kautta http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/paihdetyo/kuntoutuskeskukset/tervalampi/asiakkaaksi . Jos vain voisin mennä johonkin vastaavaan paikkaan nyt “tuoreeltaan”… mutta töissä on käytävä, ettei mene vielä kämppäkin alta.

Tänään on ollut paljon onnistumisen kokemuksia ja myös melkoisesti stressiä ja pahaa mieltä. Jotenkin hirvittävän tunnepitoinen päivä - vai johtuuko tämä siitä, että olen nyt pari päivää ollut kovin itsetietoinen omien tuntemusteni suhteen? Vaikea selittää, mutta jotenkin eri tunteita sinkoilee ympäriinsä enkä tiedä, onko minun hyvä vai huono olla.

Vaaratilanteitakin oli: taas puhelimessa välkkyi tuttu numero. Olisi varmasti kaivattu seuraa tiistaioluelle. Salamannopeasti ehdin jo ajatella, miten mukavaa olisi istua tunti tai pari hyvässä seurassa ja juoda 2-3 olutta. Onneksi tajusin lähes yhtä nopeasti, ettei se minulla jäisi siihen, vaan jatkaisin juomista niin kauan kuin baarit ovat auki ja sitten aamukolmen jälkeen saattaisin lähteä vielä jatkoille jonkun puolitutun luokse. Kuvittelin mielessäni, miten kammottavalta näytän humalassa ja miten nolaan itseni puhumalla mitä sylki suuhun tuo. Voisinhan vielä aamuyöstä sammua kotona ja herätä vasta, kun työpäivä on jo ohi. Ei kiitos! Ja jos ihme kävisi ja onnistuisin juomaan kohtuudella, tulisin vain vihaiseksi, sillä haluaisin todellisuudessa juoda pääni täyteen. Niin rakas harrastus juominen minullekin on.

Kuten usein aiemminkin on käynyt, kompensoin alkoholista luopumista syömisellä. Aiemmasta poiketen en jaksa ottaa siitä stressiä - syömällä en kai ainakaan tapa itseäni. Alkoholista luopuminen. Tuntuu ihan naurettavalta, että moisesta litkusta voi olla näin vaikea luopua, varsinkin kun ajattelee kaikkea sitä pahaa, mitä sen juomisesta on seurannut. Vaikka on siitä joskus aikoinaan kai seurannut jotain hyvääkin? Viimeisin nousuhumalakaan ei enää ollut hyväntuntuinen kuin kenties vartin verran. P***aa siitä sen sijaan seurasi vaikka muille jakaa. Ei kovin hyvä vaihtokauppa…

Melko tylsää tekstiä taidan suoltaa, mutta se auttaa. Tänään ajattelin monta kertaa töissäkin, että voi kun pääsisin nopeasti kotiin lukemaan teidän viestejänne ja hölöttämään omia kuulumisiani. Kyllä minut on nyt ainakin täällä puhuttu ympäri kokeilemaan sekä A-klinikkaa että AA:ta. Pirusti jännittää vieläkin avun hakeminen, mutta enää se ei tunnu mahdottomalta ajatukselta. Kiitos siitä teille!

Kannattaa mennä johonkin hoitoon, missä saa olla rauhassa oman tilanteensa kanssa ja missä muut ovat “samassa veneessä”

Voisin kertoa hieman tuosta Tervalammesta…

Ensimmäiset viikot menivät lähinnä rauhottavassa lääkityksessä ja unilääkkeiden voimalla. Sitten kun rupesi pikkuhiljaa uskaltautumaan tutkimaan paikkaa, niin ei voinut kuin ihmetellä paikan hienoutta…miten en tiennyt tälläisestä paikasta…ihan toinen maailma!
Päivät menivät lentopalloa, pingistä, shakkia ym. pelaillessa. Kävellessä idyllisessä kartanomaisemassa. ERITTÄIN hyviä ruokia syödessä. Makkaraa grillailtiin usein. Kalastamassa kävin muutaman kerran. Askartelin puutöitä, kipsivaloksia ym.
Harrastusmahdollisuudet ovat siis laajat.
Sitten noin kuukauden päästä menin vapaaehtoiseen työtoimintaan, kun rupesi kunto olemaan parempi.
Välillä oli keskusteluryhmiä missä avauduttiin samaan tyyliin kuin AA.ssa.
Henkilökunta oli/on todella mukavaa, joista jotkut ovat entisiä holisteja, siis ammattitaito kohdallaan. Muutenkin teki todella hyvää jutella ja kuunnella eri ikäisten tarinoita/kokemuksia ja nähdä omin silmin mihin juominen johtaa.

Asenteen muutos nyt ja niskasta kiinni hoitamaan itseään. Alkuun kun pääsee ammattilaisten ohjauksella, niin siitä se pikkuhiljaa lähtee helpottamaan.

Mielummin terveenä kuin katuojassa?

Ai niin unohdin sanoa että, kannattaa tosiaan syödä ja pitää itsensä kylläisenä. Varsinkin suklaa ym. karkit ja leivokset on hyvä välipala jos rupeaa hermostuttaa tai muuten vaa pikkupurtavaksi. Syö siis hyvin!!!

Jaahas, A-klinikalla käynti kaatui siihen, että ainakin tässä paikassa polikinikkamaksu on 90 yleislääkärilläkin euroa. :open_mouth:

Poliklinikkakäynnit euroa/käynti
Erikoislääkäri 126
Erikoislääkäri, uusintakäynti 85
Yleislääkäri 90
Yleislääkäri, uusintakäynti 65
Lääkemääräys ja hoito-ohjeet postitse/puhelimitse 42
Lääkemääräyksen uusiminen postitse/puhelimitse 42
Neuropsykologi 90
Toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja, fysioterapeutti ja musiikkiterapeutti 70

Onneksi AA on sentään maksuton! Oikein odotan perjantaita, jolloin sinne pääsen. Lisäksi muutin suunnitelmia niin, että minulla on koko lauantai vapaana. Siten voin sulatella perjantain AA-käyntiä rauhassa, ulkoilla ja tehdä kotitöitä.

Ah, aamut ovat niin helppoja, kun ei tulisi mieleenkään himoita alkoholia. Illat ovat vaikeampia.