Et ole velvollinen ja vastuussa kenellekkään muulle kuin itsellesi. Vastuussa omasta onnestasi, terveydestäsi. Ei tarvitse jaksaa, sinun ei kuulu,ei tarvitse kuunnella valheita, kannatella suhdetta yksin. Se on kahden aikuisen yhteinen työ. Valitettavasti sinä et voi lopettaa puolisosi juomista, vain hän voi tehdä sen. Äitini eli vuosia töissä käyvän, siistin ja kulisseista ylläpitävän miehen rinnalla kauan. Ja ainoa mitä hän syvästi suri ja katui, että miksi antoi elämän mennä niin surulliseksi, masennukseen. Hukkaan. Ei muuta kuin elämänmuutos. Voimia, äläkä koskaan unohda itseäsi, tarpeita, toiveita. Ala huku samaan pulloon miehesi kanssa.
3 tykkäystä
Hei Sarvikuoma ja Wannabe_Fenix,
Kiitos viesteistänne.
@Sarvikuoma : Mielestäni mieheni juominen on vuoden aikana pahentunut. Ainakin kuluneen vuoden myötä on tullut baarireissuja kuvioihin ja lisääntynyttä arkitissuttelua muutaman annoksen muodossa. Mitään vaikutusta asiaan ei myöskään tuonut, kun kahdesti viime syksyllä kerroin asian vaikutuksesta minuun.
Suhteemme osalta tilanne on sikäli muuttunut, että kumpikin on ilmaissut halunsa muuttaa suhdetta. Minä tosin olen ainoa, joka olen hakenut apua perheneuvonnasta ja parista muustakin aputahosta. Jonkinlaisia keskusteluja, hyviäkin, olemme saaneet käytyä. En vain ymmärrä, miten hän kuvittelee suhteen muuttuvan mitenkään, jollei juominen lopu.
Ja oma suhtautumiseni juomiseen… Siinä sitä tekemistä on ollutkin. Edelleen vituttaa koko touhu, mutta nyt olen pyrkinyt löytämään omat rajani uudelleen. Keräilen myös itseäni ja voimiani asian ilmaistakseni. Katsotaan sitten, miten käy…
Nyt suhteeseemme liittyvät asiat ovat tauolla apen sairauden vuoksi. On ihan totta, että nyt olisi hyvä tilaisuus herätä siihen, miltä sisuskaluille voikaan tapahtua dokaamisen myötä. En usko, että niin kuitenkaan olisi tapahtumassa, koska asiaan liittyvää surua lääkitään alkoholilla.
@Wannabe_Feenix : Viisaita sanoja. Tuota vastuuta omasta jaksamisestani ja terveydestäni olen yrittänyt nyt sisäistää. Samoin oivallusta, että haluan parisuhteessa kumppanin. En epätervettä ja turvatonta asetelmaa. Vaikka kuinka rakastaisin miestäni ja välittäisin hänestä, se ei kuitenkaan sellaisenaan riitä sellaiseen elämään ja suhteeseen, jota toivon.
@Karpalo kirjoituksesi toi minulle mieleen yhden erittäin hyvän podcast-jakson. Suosittelen kuuntelemaan. Siellä puhutaan myös läheisen alkoholismista ja siihen puuttumisesta.
Hanna Tikanderin Selvinpäin-podcast
Jakso: Mistä tiedän, onko minulla alkoholiongelma?
Tämä on minusta ydinkysymys. Mikään määrä keskustelua ei pohjimmiltaan auta mitään, jos suhteelle haitalliset toimintatavat eivät lopu. Tämä on ehkä vähän kärjistetysti ilmaistu, mutta minusta loputon keskustelu ilman todellista muutosta voi olla jopa huono asia, koska keskustelu helposti antaa sen osapuolille päänsisäisiä lupauksia jostain paremmasta huomisesta, mitä ei siis välttämättä koskaan tule.
Ei kai kukaan halua kokea suhteessa turvattomuutta, pelkoa ja jatkuvia pettymyksiä. Sitähän se elämä alkoholistin kanssa kuitenkin on. Minusta rakkaus on suurelta osin tekoja ja aktiivista toimintaa toisen osapuolen hyvinvoinnin eteen. Tällainen ajattelu alkoholistilta yleensä puuttuu. Tai ei nyt tietenkään kokonaan puutu, voihan paatunutkin juoppo olla todella huomioiva ja rakastava ihminen. Mutta tarkoitan sitä, että juominen on juopolle kuin kaikesta muusta elämästä erillinen saareke, mihin se toisen huomioiminen ei millään ulotu.
Sinunkin miehelläsi olisi kaikki avaimet toimia parhaalla tavalla suhteenne eteen, mutta sitä hän ei ole halunnut tehdä. Alkoholismi on kyllä riippuvuussairaus, mutta monista muista sairauksista sen erottaa se, että sairastuneella itsellään on jatkuvasti avaimet kädessä oman ja muiden hyvinvoinnin parantamiseen.
Tilanteesi kuulostaa kyllä todella vaikealta, mutta minä ainakin uskon siihen, että sinä saat lopulta itsellesi paremman elämän joko miehesi kanssa tai ilman häntä.
2 tykkäystä
Hei Teme70 ja Sarvikuoma, kiitos viesteistänne.
@Teme70 : Kiitos tuosta podcast-vinkistä. Kuuntelin jakson ja kuuntelen varmaan vielä uudemmankin kerran, siinä oli hyviä pointteja ja myös linkkivinkkejä, joihin aion tutustua.
@Sarvikuoma : Tuota olen itsekin pohtinut, että loputtomat keskustelut eivät lopulta auta. Kyllä se sen muutoksen vaatii. Sehän tässä turhauttaakin, kun toisella olisi ratkaisun avaimet käsissään, mutta hän päättää jättää ne käyttämättä. Yritän kuitenkin ymmärtää, että minullakin on avaimet ratkaisuun, ja minäkin voin ns. avaimiani käyttää. Niiden avulla lopputulos (mahdollinen ero) ei välttämättä ole se mitä toivon, mutta toisaalta ei sitä ole suhde tällaisenakaan.
Itseäni helpottaa suuresti kun saan tietoa tästä sairaudesta ja saan purettua ja peilattua ajatuksiani. Helppoa tämä ei tosiaan ole, mutta itsekin uskon kyllä parempaan elämään. Joko sitten yksin, tai yhdessä miehen kanssa. Minulta puuttuu vielä varmuus omien rajojen asettamisen ja asian kohtaamisen osalta, mutta uskon, että tämä vielä tapahtuu. Kasvun paikka minullakin.
2 tykkäystä