Vaikea elää herkkänä ihmisenä tässä maailmassa. Vaikea kestää sitä, että toisille tehdään pahaa. Että vihataan niin paljon. Että ihmisarvo ei ole sama kaikille. Haluaisi tehdä jotain, mutta on voimaton.
Alakulo ja surumieli.
Maailmassa nyt kertakaikkiaan on asioita, joille yksittäinen ihminen ei voi mitään, mutta on myös asioita, joille voi. Niihin tarvitaan joskus ylivoimaiselta tuntuvan paljon rohkeutta. Päivä kerrallaan ohjaa meitä tekemään tänään parhaamme.
Alkoholismin luonteeseen kuuluu herkkyys, jopa yliherkkyys.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Tähän voi ajatuksen tasolla liittää tyyneysrukouksen:
“Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
tai muodossa, jonka ak47 kirjoitti:
“Tavoittelen tyyneyttä hyväksyä,mitä en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä voin ja viisautta
erottaa nuo toisistaan.”
Heippa!
Niinhän se on, että suuria yksi ihminen ei voi, mutta jos jokainen tekee jotain pientä, siitä voi seurata jotain suurta. Rauhassa vain.
Jotenkin tosi levoton ja kyllästynyt ilta, mutta enpä sentään juonut.
Sellaista tässä pyörittelen mielessäni, että varmaan vaikka minä voittaisin lotossa jonkun järjettömän summan, kokisin sielussa köyhyyden kokemusta, lapsuuden takaumana. Voi sitä häpeää, mitä lapsi tuollaisesta kokee. Ahdistavaa ajatella, että tälläkin hetkellä 100 000 lasta elää köyhyydessä Suomessa. Voih.
Omille lapsille haluaa antaa mahdollisuuden harrastaa, saada välillä uusia vaatteita ja leluja sekä taide- yms. elämyksiä. Noihin ei itsellä ollut saumaa lapsena. Partio sentään oli jossain vaiheessa. Sielläkin leirillä paleli kun oli niin huono makuupussi. Että minun sydäntä raastaa kun ajattelen lapsia, jotka joutuu elämään sellaista todellisuutta nytkin 
Sietämätöntä.
Näin on ohan luonnollista ja tervettä ajatella ja tuntea.Muistan kuitenkin, kun juovana aikana perheelle tarkoitettu raha oli joskus tiukalla, mutta “pariin” kaljaan sentään liikeni. Ajankäytössäni perheen osuus jäi usein liian vähälle ja ei kai se läsnäolokaan aina ollut täysipainoista. Vähitellen asiaintila on sitten muuttunut parempaan suuntaan.
Päivä kerrallaan
Jaahas. Viikko takana eikä sekään ollut alkoholiton. Jokseenkin idioottimaista olla tällaisessa lopettajien ryhmässä, kun kuitenkaan ei lopeta. No, ehkä se kertoo siitä, että tosiaan kannattaa olla täällä.
On se kyllä ihan järjettömän itsekästä tuollainen juominen. Se, että tempasee nopeasti monta annosta putkeen, että pääsee humalaan ja pakoon jotain. Oisko se pakoon paniikkia siitä, että mitä kaikkea (muka) pitäis koko ajan tehdä, vaikkei jaksais. Mikä hitto siinä on, ettei voi olla tekemättä koko ajan jotain. Vaikka tietää, että muutaman päivän päästä se päättyy pikakänniin.
Tällä viikolla join kahdesti, ti ja to. Ti ei sellaista määrää, että sillä olisi ollut vaikutusta seuraavaan päivään, mutta to meni yhdeksän annosta ja se jo tekee hirveän olon. Kirjoitan näitä ylös itselleni, että en voi muka unohtaa näitä.
No, en anna periksi joka tapauksessa.
Musiikilla on kyllä mieletön voima! Taas tänään sen todistin itselläni. Murtaa patoja sisällä.
Siinäpä se juju onkin!
Sitä kuvittelee olevansa heti kondiksessa kun laittaa korkin kiinni.
Jatkaa entistä elämäänsä siinä luulossa, että jaksaa kaiken. Jaahas, nyt olen raitis ja jaksan antaa lapsilleni kaiken mitä olen unelmoinut ja suunnitellut aikanani. Jaksan myös työni sekä parisuhteeni sekä harrastukseni hoitaa entistä paremmin näin raittiina. Sitä yrittää olla täydellinen kaikessa nyt heti äkkiä eikä viidestoista päivä.
Ei se minulla ainakaan ole niin onnistunut tuo raittiin elämän etsintä onnistunut. Helpottais varmaan kun ajattelis, että kärsii vaikka eräänlaisesta “flunssasta” ja elää toipilaana.
Pitäis olla itselleen lempeä ja myöntää, että kaikkea ei heti jaksa. Tärkeysjärjestyksen luominen asioille helpottaa huomattavasti. Mikäli haluaa keskittyä lasten hommeleihin syvemmällä tavalla joutuu varmasti työn ohessa luopumaan omasta itselle asetetusta vaatimustasosta esimerkiksi huushollin suhteen. Ja sitten opettelee olemaan tyytyväinen siihen mitä on saanut kunnolla hoidettua. - Sellaisia huomioita silloin aikanaan olen joutunut kohtaamaan omassa elämässäni.
Sitähän se on. Ei siinä paljon painoa pane omalle terveydelleen eikä lähimpien hyvinvoinnille.
Sulla kuitenkin menee vielä melko kohtuullisesti, mutta tarkkailepa kuitenkin juomisesi vaikutuksia ennen kaikkea itseesi. Muitten, läheistenkään, käytöksestä ja oireiluista ei itsekeskeinen juova tyyppi nyt kauhean paljon pysty näkemään.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Hiljaista ollut meikäläisen kirjoittelu viime aikoina. Kertoo siitä, että juotu on useampina päivinä kuin ei-juotu. Jokseenkin masentunut mieli kaikenkaikkiaan. Sen ainakin itsestään huomaan. Ja nyt kun en ole juonut kolmeen päivään yhtään, huomaan olevani tosi ärtynyt. Tätä samaa havaintoa, mitä aina muulloinkin.
Parin vuoden päästä täytän 40 v ja jokin kuolemanpelko kalvaa… Tai pelko siitä, että sairastun syöpään tai saan diabeteksen jne. Tällaista samanlaista tuskaa se oli silloinkin, kun olin täyttämässä 30 v. Ja kun alan pelätä, haluan unohtaa pelon ja juon ja sitten pelkään taaa vähän lisää, kun pilaan terveyttä. Ihan tosi inhottava kierre.
Mies on kyllä sanonut että on huolissaan minusta ja niin olen minäkin.
Luin muuten eilisillan ja tämän illan välissä Happotesti-kirjan, mikä sattui silmään kirjastossa. Oli kyllä tosi ahdistava, mutta koukuttava kirja. Ei kyllä haluaisi joutua sellaiseen jamaan itse! Ihan tarpeeksi hävettäviä juttuja on se, ettei muista mitä on miehelle tai lapsille illalla puhunut ja jää siitä kiinni. Tai pöllii appiukolta viinapullon ja jää siitä kiinni. Ai kauheeta! Vieläkin tekee mieli painua piiloon, kun tulee mieleen tuollaisia.
Kirjaa lukiessa mietin kyllä sitä, että taitaa joillakin olla aika sikana rahaa, kun pystyy ryyppäämään niin paljon, ajamaan taksilla jne.
Itseä kun ahdistaa jo se, kun joskus on mennyt päivässä 20€ alkoholiin. Ei siis kannata rikastua, ettei ole niin paljon rahaa moiseen puuhaan.
Huomaan muuten rankaisevani itseäni siitä, että juon. Mutta jos en juo, en palkitse itseäni. Julmasti toimin itseäni kohtaan.
Taidan varata ma itselleni lääkäriajan, että pääsen valittamaan kaikesta mihin sattuu. En tiiä uskallanko puhua sille alkoholin käytöstä. Ainakin masentuneesta mielestä voi puhua kun on puhunut ennenkin.
Tänä iltana oli kyllä melkoinen tahtojen taistelu, etten lähtenyt jollain verukkeella ostamaan olutta. Mutta voitin. Hyvä minä (en osaa ottaa tuota hyvä minää yhtään vastaan).
Iltaa hauras!
Täällä sitä kukutaan vaan, minäkin tulin kotiin vasta kymmenen jälkeen kyläilyreissulta. Hienoa, että että voitit kiusauksen. Terveysasioista siinä ystäväperheen kahvipöydässä äkkiä ruvettiin puhumaan, kaikki ihan selvin päin, minäkin, ainoa alkoholisti.
Happotestiä en ole lukenut, aika monta alan kirjaa kuitenkin. Mulle on nykyään kaksi kirjaa muodostunut tärkeiksi, niistä toisessa on tämän päivän tekstissä tällainen lause: “Emme voi palata tekemään uutta hienoa alkua elämällemme, mutta tästedes voimme toimia tehdäksemme sille uuden hienon lopun.”
Hiljattain olin tilaisuudessa, missä kutakuinkin sinun iässäsi raitistunut naisalkoholisti tarjosi kakut ryhmätovereilleen ja meille muillekin raittiutensa vuosipäivänä. Et sinäkään ole myöhässä jättämään alkoholia ja lähtemään toipumisen tielle.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
jotenkin tulee sellainen olo, että saatat olla samanlainen muutamassa mielessä kuin
itse olen.
kovasti vaativa ja armotonkin itseä kohtaan.
vailla mahdollisuutta onnistua (tai pieni mahdollisuus) yksin ongelman kanssa.
ja kun apu- tai tukikeinoja on olemassa.
lääkärin jo mainitsit, on erilaisia terapeutteja, on erilaisia vertaistukea tarjoavia paikkoja.
oma perhe ei aina riitä tukemaan ja ei heiltä voi liikaa vaatia tai edes odottaa heidän
ymmärtävän liikoja.
yksi seikka myös ainakin itseni kannattaa muistaa, eli vuodenaika ja sen aiheuttama alavire.
syksy valottomuus, sateisuus, kylmyys aiheuttavat ainakin itselle mielen painumista matalalle.
itsestä kannattaa pyrkiä huolehtimaan myös kaikin tavoin, miten vaan jaksaa. koetta etsiä omia harrastuksia,
omia juttuja läheisten ulkopuolella, omaa aikaa.
vitamiineja kannattaa koettaa muistaa syödä, lähinnä d on kai se tärkeä näinä pimeinä aikoina.
itsestä huolehtimista kaikin mahdollisin tavoin.
jos elää vain muita varten, se tahtoo johtaa väkisin suorituspaineisiin ja kai masennukseenkin.
ei arvosta itseä, on alempiarvoinen.
ja itsestä huolehtimalla jaksaa myös paremmin huolehtia muista.
lähinnä itselleni tässä jankutan ja muistuttelen.
jos antaa jotain sulle, hyvä vaan.
jaksamista ja älä luovuta.
Tämä viikko alkaa olla lopuillaan ja ajattelin kirjoitella, miten on mennyt.
Viikko alkoi hienosti, kaksi pulloa valkoviiniä kauhealla vauhdilla (tokan ostin ekan juotuani!). Hyi että minua hävettää kirjoittaa näitä, mutta ehkä hyvä etten ainakaan unohda. Olin oksentanut yhden maton pilalle jne.
No, loppuviikkona ei ole sitten tarvinnut juoda. Kaikenkaikkiaan on ollut viikko, jolloin olen ajatellut omia tarpeitani enemmän kuin aikoihin ja saanut olla myös itsekseni, mikä on tärkeää minulle.
Mutta hei, Länsimetro kulkee! Kaikki on mahdollista 
Kohti uutta viikkoa.
On muuten todella erikoista, että nuo arkipäivät on minulle tällä hetkellä näköjään vaikempia kuin viikonloput.
Heippa vaan, hauras!
Lueskelin tätä ketjuasi ja huomasin, että tasan kaksi kuukautta sitten arvelit stressautuvasi säännöllisestä ryhmässä käynnistä. Säännöllisyys on hyvää, epäsäännöllisyyskin voi olla aika hyvää.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Tänään oli kyllä sellainen päivä, että yleensä olen sellaisena päivänä juonut, mutta tänään onnistuin olla juomatta. Jotenkin osasin miettiä niin, että millainen ikävä olo siitä tulee ja miten kurjaa on pakoilla perhettä jos on salaa juonut. Julkisesti en enää kehtaa juoda. Tosin eipä minun kanssa nytkään kukaan ole halunnut olla, että sama yksin olemisen lopputulos nytkin.
Hankin kivat liput ensi kesälle ja se vähän hymyilyttää, vaikka muuten ei naurata.
Hyi että minua ahdisti tänään tuolla kauppojen lähellä, kun oli muka niin välttämätöntä ostaa jotain kun on alennuksia. Tunnen päässäni sellaisen samanlaisen pakon, mitä alkoholi aiheuttaa. Että ois pakko saada katsoa ja kokea, mitä seuraavassa liikkeessä/hyllyssä on. Häivyin siis äkkiä pois, etten osta mitään ja kadu sitten myöhemmin. Ja siltikin vähän kaihertaa, että mitähän mahtavia etuja meni sivu suun, kun ei pystynyt olemaan ostovimman keskellä.
Nyt syön suklaata ja aivot vaatii sitäkin koko ajan lisää ja lisää. Hitto kun pitää omistaa tällaiset aivot!
No, ainakaan en ostanut alkoholia. Tänään. Yhdeksän annosta meni ma-ti kuitenkin, eli ei vieläkään selvää viikkoa. Kuitenkin olen ihan tyytyväinen kaikkiin muihin päiviin paitsi maanantaihin.
Minä vaan niin kamalasti tykkään siitä tunteesta, kun humallun. Ei maha mittään. Paitsi ma en kyllä oikeestaan kokenut sellaista. Hmm… Jospa se tunne menis pois.
Olen kuitenkin tyytyväinen jokaiseen tällaiseen päivään, jolloin en mene vanhan kaavan mukaan. Haluan ainakin uskoa, että joka kerrasta oppii jotain.
Miten muilla menee? Tsemppiä kaikille!
hauras kirjoitti
Hei, ja tosi kiva, että sulla on raitis päivä. Ensimmäisen ryypyn kun välttää, raittius säilyy, sen tietenkin olet järjen tasolla oppinut. Mutta alkoholismi on monitahoinen sairaus, se vaikeuttaa myös tunne-elämän tasapainon ylläpitämistä.
Kiitos tsemppien toivottamisesta, mulla menee hyvin, kun olen ensimmäisestä palaveristani asti oppinut pitämään kiinni vertaistuen antamasta avusta. Palavereissa olen kuullut monenlaisista ihmiskohtaloista, raittiutensa menettäneistä ja pysyvän raittiuden saaneista. Kumpaan suuntaan vaaka kallistuu, tuntuu usein riippuvan halusta käydä tapaamassa toisia alkoholisteja.
Tänään et ole yksin
"itsestä huolehtimista kaikin mahdollisin tavoin.
jos elää vain muita varten, se tahtoo johtaa väkisin suorituspaineisiin ja kai masennukseenkin.
ei arvosta itseä, on alempiarvoinen.
ja itsestä huolehtimalla jaksaa myös paremmin huolehtia muista.
lähinnä itselleni tässä jankutan ja muistuttelen.
jos antaa jotain sulle, hyvä vaan.
jaksamista ja älä luovuta" Näin kirjoitti AK47 minulle vähän aikaa sitten.
Todellakin olen elänyt ties kuinka kauan, varmaan lapsesta saakka vain toisille. Oppinut että arvon saa, kun toteuttaa toisten tahtoa. Ei ihan helppo homma oppia tuosta kaavasta pois.
No, tänäänkään en juonut. Niitä vaiheita oli päivässä kyllä, jotka provosoi juomaan, mutta eipä ollut mitään mahdollisuutta saada juotavaa, enkä tiiä olisinko edes halunnut juoda. Minua provosoi sellaiset tilanteet, joissa tuntuu sietämättömälle kestää melua, stressiä, omia syytteleviä sisäisiä ääniä (ei siis mitään oikeita ääniä, vaan sellaisia tunnetila-ääniä) jne.
On se kyllä ihanaa olla ollut juomatta mitään kun ei tartte teeskennellä mitään. Ja unenlaatu on kyllä myös tärkeä palkinto.
Pakko mennä nukkumaan. Ei pysy silmät auki enää!
Voi mä niiiin ymmärrän sua Hauras! Kun ärsyttää sekasorto kotona, ei jaksais tehä hommia, tuntuu että on ihan loppu ja yksin. Keskeneräiset asiat painaa ja ääni päässä huutaa kuinka riittämätön on. Vaikka oikeasti asiat on ihan hyvin. Silloin haluaisi vain paeta hetkeksi ja helppo vaihtoehto on saada pää sekaisin. Se vaihtoehto vaan muuttuu pikku hiljaa todella raskaaksi:(
Mää kyl kans mieluusti hieman korjauttaisin päätäni, ihan samalla tavoin välillä syön ja välillä shoppailen pakonomaisesti. Tai jotain muuta sillai puoliriippuvaisesti.
Uuteen viikkoon hauras, josko nyt tulis kuiva!
Huh huh mikä päivä taas. Mutta en juonut.
Päivä oli siis täynnä tekemistä ja monesti siitä on iskenyt sellainen paniikki, että on pakko saada katkaistua touhuaminen alkoholilla. No, nyt en tehnyt niin. Kyllä se kierros olo sitten aina lopulta laantuu, vaikka tuntuiskin ahdistavalta sietää sitä. Se on kyllä kiva huomata, että jotain keinoja on oppinut. Ja oppinut sen, että kaikkea mitä haluaisi ehtiä tehdä, ei siltikään tartte tehdä. No, tänään se tarkoitti imuroinnista luistamista ja se olisi kyllä pitänyt tehdä. Tosin se oli miehen homma, joten ei minun sitä kannattaisi edes laskea niihin asioihin, mitä ei ehtinyt.
Alkoholiton elämä tulee kyllä sairaasti kalliimmaksi kuin alkoholiton. Tulee paljon enemmän päähänpistoja sellaisista asioista, mihin menee rahaa kuin silloin, kun hankkii vaan alkoholia.
Katselin taas tänään ihmisiä, ketkä tuli viereisestä talosta AA-tapaamisesta ja mietin, voisiko heidän kanssaan synkata. Että olisiko siellä kivaa.
Minuahan ahdistaa kaikki ehdottomuudet. Porukat, keillä on ehdoton totuus. Ja ainoa oikea tapa elää. Minusta missään asiassa ei ole yhtä totuutta (no ehkä matematiikassa) enkä halua joutua sellaiseen porukkaan. Varmaan oma menneisyys sellaisessa aika konservatiivisessa uskonnollisessa liikkeessä tekee sen, että olen tosi varovainen kaikkien ryhmittymien suhteen. En kestä mitään huhhulointia missään asiassa. No, voin katsella heitä ja salakuunnella kun leikin lasten kanssa ulkona ja he ovat tupakalla ja muodostaa käsityksen
Kohti uutta viikkoa!
Heippa taas!
Minäkin asuin AA-ryhmän viereisessä talossa. En kehdannut mennä siihen palaveriin, vaan menin parin kilometrin päähän kotoani.
Sitten joskus koitti sekin aika, että en arastellut mennä kotini läheisimpään ryhmään.
Ei AA aseta mukaan tulolle mitään muita vaatimuksia kuin halun lopettaa juominen. Eikä sitä kukaan tarkista, voi palaveriin mennä, vaikka haluaisi vain vähentää tai pelkästä uteliaisuudesta.
Olet varmaan havainnut, että tupakalla käyvät aa-laiset eivät suuresti poikkea tavallisita kaduntallaajista. Ja monet tupakoitsijat ovat raitistuttuaan lopettaneet samalla menetelmällä kuin juomisen.
Päivä kerrallaan