Hei, tsemppiä jatkoon. 
En muista olenko kirjoittanut sinulle tänne aiemmin, mutta hyvin samalta kuulostaa ajatukset arjesta ja jaksamisesta. Minulle kommentoi muutama ihminen täällä aloitettuun ketjuuni (nyt kirjoitan vähentäjissä), että alkoholi lisää arkena koetun stressin määrää. Voin nyt todeta sen oikeaksi ainakin itseni kohdalla. Juomiseni on ajoittunut siis lähes aina vain viikonlopuille, mutta silti olen ollut erittäin stressaantunut ja väsynyt 24/7 niin arkena kuin viikonloppunakin. Ja vaikka tämän hetkistä vähentelyä on takana vain vajaa kuukausi, olen huomannut muutoksen henkisessä olossani esim. juuri töissä. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!
Minun motivaatio totaaliraittiuteen tuntuu olevan hukassa. Tuntuu etten edes kunnolla yritä sitä. (Ja heti kun yrittää kirjoittaa tänne, yhdellä on jano)…
Tiedän, että täytyisi motivoitua siitä, koska haluan aina vaan lisää ja lisää alkoholia, jos juon vähänkään, mutta silti aina uudestaan ja uudestaan juon. Annan vaan olla.
Tällä viikolla join ma ja ke iltoina kuusi annosta. Silleen salassa ja nopeasti, ettei kukaan ehdi kieltää.
Huomenna pitäisi varmaan päättää heti aamusta ettei juo mitään, koska pe-ilta on seuraava vaaranpaikka. Uskoisinkohan nyt, että jos minun oma pää, ilman alkoholilisää saisi päättää, se haluaisi olla illan selvänä. Nuo viikolla juodut annokset jotenkin madaltaa kynnystä juoda myös huomenna ja huomaan, että en oikein haluaisi päättää että en juo, että olisi takaportti olemassa. Koitan nyt keksiä itselle selityksiä sille, että miksi en huomenna halua juoda. Ainakaan mies ei tykkäisi. Minä saan turhia kaloreita. Vain elämää ei sykähdytä niin paljon kuin selvinpäin. Lauantaina on apeaa. Minulla ei oikeasti ole enää rahaa ennen kuun puoltaväliä. Lapsia on kivempi laittaa nukkumaan kun ei haise alkoholille. Tämä masentunut mieliala ei ainakaan parane juomalla. Häpeän itseäni jos juon.
Nyt nukkumaan. Olen kyllä ihan vauva kun menen aina niin aikaisin nukkumaan. En vaan keksi mitä muutakaan illoilla tekisin.
Toivottavasti teillä muilla sujuu paremmin!
älä luovuta vaikka tuntuu toivottomalta.
se kun holistista tuntuu kovasti aina kaikenlaiselta.
tarpeeksi kun yrittää, onnistuu lopulta.
ehkä jonkinasteinen luovuttaminen olisi paikallaan, ettei tarvitse aina yrittää
ja suorittaa raittiutta,silleen hampaat irvessä?
ja niihin vertaisryhmiin kannatan tutustumaan, ne vaan monen kohdalla toimivat,
minulle ainakin.
jaksamista.
Hei! Minä teen ihan samoin! Menen usein aikaisin nukkumaan, jos telkkarista ei tule mitään (useimmiten ei!), eikä muutakaan tekemistä ole, etenkin kun illat pimenee … Parempi se kuin juoda, se voi myös olla ohimenevää, kunhan keksit jotain muuta! Mä menen usein myös aika aikaisin sänkyyn lukemaan … ja … nukahdan.
Elä luovuta, alitajunta kuitenkin työskentelee, vaikka keho ja mieli alkoa halajaakin.
Tuo motivaatiokysymys on vähän sellainen tunnepuolen juttu, välillä sitä voi olla ja välillä ei. Motivaatio liittyy aika moniin asioihin elämässä, työ, harrastukset, vapaa-aika, koti, minä itse jne. Jos tekisimme asioita vain silloin, kun on motivaatiota, niin taitaisi vuodessa olla pari kolme työpäivää, ehkä 1 siivouspäivä, harrastuspäiviä sitten olisi vastaavasti paljon enemmän.
Motivaation ollessa korkealla, asiat tapahtuvat ja etenevät ikään kuin itsekseen, ilman mielen työtä ja tahtoa toteuttaa tiettyjä asiota. Motivaatio on hyvä liikkeelle laittava asia, mutta ei sen varaan voi kovin tukevasti nojata. Tärkeämpää on tehdä päätöksiä, valintoja ja toteuttaa niitä, olipa sitten motivaatio korkealla tai matalalla, niinhän sitä tehdään muidenkin asioiden suhteen.
Motivaatiolla olla juomatta, on taipumus kasvaa, kun taustalla on vakaa päätös lopettaa juominen ja sen jälkeen tehdään kaikki mahdolliset toimet sen eteen, että Minä olen juomatta. Motivaatiota ja tahtoa voi ruokkia toimimalla ja tekemällä niitä tukevia ja edistäviä asioita, jolloin myös juomattomuuden positiiviset vaikutukset näkyvät selkeästi ja parantavat niiltä osin elämän laatua.
Tsemppiä ja vaikka ei olisi pätkääkään motivaatiota, niin se ei kadota tahtoa ja päätöstä mihinkään.
Kiitos kannustuksesta ja viisaista sanoista! Kyllähän se olisi mahtavaa onnistua tässä. Ja onnistunkin usein. Ja siitä tulee aina hyvä mieli. Varmaan minun ongelma, kuin myös monessa muussakin asiassa elämässä on ollut, on se, että petyn itseeni ja luovutan liian helpolla.
Edelleen mietin että jos menisin tuonne vähentäjiin siksi etten huonolla esimerkillä ole aiheuttamassa tänne tuleville turhia kiusauksia.
No, kattellaan!
En usko, että sun kirjoituksistasi kukaan saa kiusausta ruveta välillä juovaksi ja välillä raittiutta arvostavaksi. Alkoholihan on vahva vastustaja, ja se etsii juomarin tai alkoholistin puolustuksesta sen heikointa kohtaa.
Me lopettajissa tarvitsemme kaikenlaisia kokemuksia löytääksemme parhaat mahdolliset tavat raitistua ja pysyä raittiina. Joten toiveeni on, että kirjoittelet tännekin.
Tänään et ole yksin
Nonii. Se viikko oli sitten siinä. Keskiviikkona join (taas ja liikaa) mutta muuten olen onnistunut vaientamaan alkoholin houkutuksen.
Hirmu alakuloinen olen kyllä ollut ja masentuneen oloinen. No, sellaista se on aina syksyllä ja varsinkin jos sataa viikon putkeen.
Mies kommentoi tuossa kun sanoin että haluaisko hän tehdä jotain omaa, että ei hän tiedä uskaltaako kun ei tiiä rupeenko sillä välin juomaan. Että otti päähän. Sehän on hyvinkin mahdollista että niin käy. Mikähän siinä hänen kommentissaan eniten ärsytti… Ehkä sellainen marttyyri-meininki, mikä siinä oli läsnä. En ole pakottanut olemaan minun kanssa. Olen sanonutkin että etsi toinen vaimo. Sitten taas, onhan se ihan hyvä että toinen sanoo mitä ajattelee ja tuntee. Ja sehän on totta, että olen minä viime aikoina usein juonut kun hän on pois. Tosin aikaisemmin olen juonut useammin ja hänen läsnäollessaan, mutta hän ei ole sitä vain tajunnut. Tajusi vasta kun olen itse kertonut missä mennään. Kirjoitan nyt tänne tarkoituksella tällaisia hiertäviä asioita, ettei unohdu itseltä.
Huomaan muuten itsessäni sellaisia ajatuksia, että jonkun pitäisi tehdä minulle jotain pahaa, lyödä vaikka, kun olen paha ihminen. Se on se ratkaisu, minkä omat vanhemmat minulle opetti lapsena ja pelottavasti se varjostaa ajatuksia tai niiden häivähdyksiä. Ihan kuin olisi ihan oikeutettua, että minulle tapahtuisi jotain pahaa. Tosi surullista.
Niin, pitäis varmaan taputtaa itseään onnitellen alkoholittomasta viikonlopusta. Ja samantien joku sanoo pään sisällä, että " joo, sen sijaan sitten söit koko ajan kamalia määriä, että hyvinpä meni". Hirveen latistavaa sisäistä puhetta minulla.
Se tässä viikonlopussa oli hyvää, että kävin elokuvissa, museossa, metsässä. Ei siis pelkkää siivoamista ja muita rutiineja. Perheen yhteistä aikaa (että mieskin ois ollut mukana) ei ollut. Ei oikein tulla miehen kans tällä hetkellä juttuun. Tai ainakaan minä en jaksa olla hänen kanssaan. Ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Paitsi lapset.
Yksinäisyys. Se on sellainen seuralainen, joka on varmaan aina minun mukana. Se on sellainen seuralainen, jota vaalin ja pidän hengissä. Kammoan sitä, että pitäisi olla koko ajan olla jonkun kanssa tekemisissä ja kyselemässä että mitä kuuluu. Sitten samalla tuntuu aika kurjalta, että ei ole ketään oikein läheistä ystävää.
Aika ihanaa pysähtyä vaan tälleen kirjoittamaan ulos mitä sattuu. Yllättäviä polkuja avautuu.
Hyviä unia kaikille ja tsemppiä uuden viikon jokaiseen hetkeen kerrallaan. Kattellaan mitä se tuo tullessaan.
hauras kirjoitti
Hauras, hei!
Kyllä se juomasi alkoholi tekee sulle riittävästi pahaa. Etkä kuitenkaan ole ansainnut sellaista kohtaloa. Muistanet Veikko Lavin laulaneen “jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen ihminen on tärkeä”. Itse lauleskelen lisäämällä joskus samaan säveleeseen “jokainen ihminen saa rakastaa”
Yksinäisyys, nälkä, jano ja väsymys ovat niitä tiloja, joita alkoholistin tulisi välttää. Kirjoittele tänne ja lue täältä, miten me olemme selvinneet. Ystävyyssuhde ei tarkoita läheisriippuvuutta, vaan toiselle on aina annettava turvallinen tila yksityisyyteen.
Kirjallisuusvinkkejä katsomalla löytyy paljon alkoholistien raitistumisista kertovia kirjoja.
Tänään et ole yksin
Mä en nyt näytä millään saavan kiinni miten saisin ajatukseni tekstiks.
Mutta toi jatkuva tyytymättömyys itseensä/tekemisiinsä on jotenkin niin kovin tuttua huttua. Aina on/tekee jotain liikaa/liian vähän, tai ainakin aina vois vielä vähän jotain muuta. Dokaamisen suhteen mä olen oikeastaan vasta ihan just tajunnu, kuinka kauan ja kuinka paljon mä olen tuskaillu yrittämällä kohtuukäyttää. Kun mä siinä sitten olen toistuvasti epäonnistunu, on se tietty syöny naista kovasti. Vasta nyt tää nollailu on alkanu tuoda onnistumisen elämyksiä.
Aika harva varmaan pystyy fiksaamaan kaikkea kerralla. Jos eka juomiset kuosiin ja sitten kun muuhun alkaa riittää energiaa, niin syömiset/liikunta/harrastukset/parisuhde tai mitä nyt haluaiskaan parannella.
Meillä alko muuten kanssa jossain vaiheessa äijä “pienesti vihjailemaan”, että mitähän sillä aikaa taas mahtaa tapahtua, kun se on muualla…
Mahdollisimman tyytyväistä viikkoa!
Mun mies valitettavasti (?) huomasi, missä mennään, mutta siltikin pystyin osan juomisista salaamaan. Olen joskus kirjoittanutkin, että juominen oli kuin peliä, jääkö kiinni vai eikö jää, ja missä vaiheessa jää kiinni. On kyllä muistoissa häpeällisiä “kiinni jäämisiä” ja sitten niitä piiloteltuja määriä. Surullista ajatella. Etenkin, kun eniten itseään vahingoitti, kaikella tapaa.
Hyvää viikon jatkoa. Kaiken ei tosiaankaan tarvitse heti olla täydellistä, mutta juomatta on hyvä olla. Itselleni(kin) muistutukseksi. Eikä yksinäisyyskään kai ole pahasta, jos viihtyy yksin.
Jaahas. Hirveesti hävettää tulla tänne aina raportoimaan että on juonut. Silti aina pakotan itseni kertomaan sen.
Voisin koittaa ruotia vähän sitä, mikä sen teki eilen, että piti juua.
Ainakin päivällä olin töiden puolesta sellaisessa tilanteessa, missä näin ihmisten juovan. Töissä ollessa ei tietenkään voi itse liittyä seuraan, mutta jotenkin se jäi mieleen, se juominen.
Mutta mikä ihme sai sitten toteuttamaan sen? Olinko liian tyytyväinen siihen, että olin ollut viikon juomatta? Halusinko pienen levon masentuneeseen yleisvireeseen? Uskoinko, että se pieni viinipullo oikeasti riittää? Että tällä kerralla jätän siihen. Halusinko omaan pieneen kuplaan, minkä alkoholi suo?
Lapset pyytää leikkimään. Taidan mennä.
hauras kirjoitti
Alkoholistisen juomisen syvällä olevien syiden ruotimiseen voi mennä paljonkin aikaa. Kaikille ne eivät selviä koskaan. Ensin alkuun olisi syytä etsiä ratkaisu, miten voi olla juomatta. Jos omalla päätöksellä ei tunnu korkki pysyvän kiinni, silloin on hyvä päättää hakea apua.
Kirjoitan tätä kotona, mutta tiedän, että tänä iltanakin suuri joukko alkoholisteja on kokoontunut raittiuden merkeissä vertaistukiryhmissä. Sinäkin olet niihin tervetullut ja mukaan pääsee kuka vain, joka haluaa lopettaa juomisensa. Eikä tuen hakeminen sairauteen ole hävettävä asia, päinvastoin, se on kunnioituksen ansaitseva teko.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Mulla riitti pitkään syyksi, että “nyt kun aion lopettaa / nyt kun lopetan”, niin vielä tämän kerran … ja sitten vielä tämän yhden viimeisen kerran … ja sitten 
Jotenkin sitä petti itseään ja samalla jopa älysin, että vain petän itseäni ja kuitenkin tein sen 
Masentunut mieli. En ole juonut ke jälkeen enkä oikein usko että joisin tänä viikonloppuna, mutta yleisesti on sellainen olo, että itsellä ei ole mitään muuta merkitystä kuin olla toisten toiveiden täyttäjä.
Olen koittanut tehdä asioita vain itseäni varten, koska en halua tulla katkeroituneeksi äidiksi, joka vaan valittaa kun ei saa itselle mitään. Jotenkin mieliala ei vain parane. No, tällaista se on aina tähän aikaan vuodesta. Ihan hirveetä lusimista. Suoritan kyllä elämää, mutta oikein mikään ei hymyilytä ja kaikki ärsyttää. Raskasta itselle ja perheelle.
Oiskohan se saunan paikka tänään. Piristäisköhän se.
Miten muualla?
Kiitos kauniista sanoista tuol mun ketjus!
Äijää väsyttää ja mun päätä särkee, semmonen la-ehtoo täälä 
Buranaa ja aikasi nukkuun siis.
Jos asut paikkakunnalla, jossa on päihdepoli, mene sinne ensitöiksesi huomenna, tai viimeistään maanantaina. Olen itse ’beyond help limit’, olen lopettanut juomisen kun melkein kuolin siihen (ja niskassani on lääkärin sanat ”sinulla on elinaikaa kahdesta päivästä kolmeen kuukauteen” - nämä sanat on sanottu 9 kk sitten, joten se että olen vielä hengissä on jonkinlainen ihme). Sain ensin tuomion, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia maksansiirtoon, mutta nyt sillä saralla pilkottaa pikkiriikkinen vihreä valo. En ole vielä jonossa, eikä jonoon pääsykään takaa, että pääsisin siirtoon. Anyways, siirtojonokamppailussa Meikku lähetti minut psykiatrille, joka taas lähetti minut päihdepolille. Siellä on ihmisiä, joilla on avaimia apuun. Heillä on mm. lääkäri. He eivät kohtaa kaltaistasi ongelmaa ensimmäistä kertaa, vaan suhtautuvat siihen rauhallisesti.
Kun menin ensimmäistä kertaa, työnnettiin heti alkometri suuhun. En tiedä, mitä olisi käynyt jos olisinpuhaltanut lukemia, mutta mulla nyt tietysti näytti nollaa, koska en ole tänä vuonna koskenutkaan alkoholiin. Varmuuden vuoksi pyri menemään nollalukemilla (joku muu voi tietää mitä promilleista seuraa). Tiedän, ajatus on kamala, mutta se ei ole maailmanloppu vaan alku. Olet selvinnyt pahemmastakin!
Leuka pystyyn ja rohkeasti taistelemaan elämästä. Älä jatka siihen asti, että joudut samaan tilanteeseen kun minä. Kuolemaa tylympää kohtaloa ei ole.
Tiiättekö, minähän menin tuossa jokunen vuosi sitten johonkin kaupungin päihdekeskukseen, sellaiselle avoimelle ajalle, jonne sai vain mennä juttelemaan ja se kokemus oli jotenkin niin järkyttävä ja kaikki lastensuojeluilmoitus-kuviot sun muut mitä siitä seurasi (vaikka sitten todettiinkin että ei meillä ole lastensuojelun tarvetta), oli niin raskaat, että en kyllä oikein jaksais mennä sinne uudestaan. Ainoa mitä sieltä minulle ehdotettiin, oli että kävisin kaupungin avoimessa ryhmässä, joka kokoontuu aamupäivisin. Ihan hirmu hyvä mennä, kun käy töissä. Eli ei sieltä mitään kostunut. Jos siis jotain ulkopuolista apua haen, aion selvittää, olisiko minun mahdollista saada jotain terapiaa Kelan tukemana ja sitten joskus mennä johonkin AA-ryhmään juttelemaan. Kaupungin pakeille en mene. Ellen sattuisi tietämään, että siellä olisi joku sellainen tyyppi, kenen edessä en saisi tuntea olevani niin kauhea tyyppi, kuin mitä se edellinen sai aikaan.
No mutta siis viikko meni ja yhteen alkoholin käyttökertaan jäi. Tolkuttoman liikaa meni silloin.
Uskaltaisinkohan nyt asettaa alkavan viikon tavoitteeksi etten juo yhtään. Mikähän siinäkin muka pelottaa, että asettaa tavoitteen? Pelko epäonnistumisesta? Halu jättää joku portti avoimeksi sille, että kuitenkin jois vielä?
Aivan totaalisen väsynyt päivä oli kyllä tänään! Liekö kipeys iskemässä?
Niin ja TipatonTavoite, hirmuisesti tsemppiä sinulle odotukseen! On varmasti pysäyttävää kuulla tuollaiset sanat lääkäriltä. Sinulla on vielä tehtävää tässä maailmassa, kun noin olet päihittänyt ennusteet. Jaksamista sinne!
Kuule, AA-ryhmään voit kävellä ihan sellaisena itsenäsi kuin nyt olet. Ne kokoontuvat enimmäkseen iltaisin tavallisien päivätyöaikojen jälkeen. Sitten joskus, kun olet käynyt jonkin aikaa ryhmissä ja saanut raittiuden päästä kiinni, on aika mennä etsimään terapiaa. Alkoholismi on täysin poikkeuksellinen sairaus, siinä toipuminen lähtee alkuun jättämällä pois juominen, joka on kuitenkin vain näkyvä oire joistain syvemmällä olevista syistä. Syitä voit sitten terapeutin kanssa etsiä tähänastisesta elämästäsi.
Ensimmäiset asiat ensiksi