En halua jatkaa tällaista elämää!

Me Lopettajat
1

Hei kaikki!
Olen jo kauan aikaa tiennyt, että olen alkoholisti ja että juominen pitäisi lopettaa, mutta vain jatkanut sitä. Olen lopen väsynyt ja peloissani, mihin tämä minut vie. Usko siihen, että onnistun olemaan juomatta on aika olematon, mutta haluan koittaa vielä tätä keinoa.

Masentaa ja hävettää. Terveys reistailee ja ihmissuhteet jää kun minä vain haluan juoda.

Minulla on maailman ihanimmat pienet lapset ja mies joka on jaksanut minua jo kauan, mutta pelkään menettäväni heidät. Ja menetänkin joka ilta kun juon.

Teen työtä, jossa kohtaan ihmisiä heidän vaikeuksissaan ja koitamme löytää keinoja päästä niistä yli. Voisinkohan nyt auttaa myös itseäni?

Tekisi vain mieli kaivautua peittojen alle ja jäädä sinne suremaan.

Pyydän teiltä apua!

2

Huomenta Hauras!

Tilanteesi kuulostaa niin todella tutulta!!

Heräsin samanlaiseen tilanteeseen taas uudelleen n.kk sitten, sillä erolla entisiin kertoihin, että tällä kerralla olin ihan tosissaan lopullisesti väsynyt juomiseen ja sen mukanaan tuomaan helvettiin.

Avun hakeminen tähän asiaan on tuntunut itsestäni aina lähes mahdottomalta, mutta tällä kerralla olin valmis tekemään mitä vain… Kävin lääkärillä juttelemassa yms. Ja täältä p.linkistä olen saanut paljon tukea… Teen jatkossakin kaiken mitä vaaditaan, etten palaa takaisin entiseen, jonka myötä tulen väistämättä menettämään sen kaiken ihanan mitä elämässä on…

Apukeinoja on paljon, mutta pääasiallisen ja tärkeimmän avun pitää tulla omasta päästä, ilman sitä ei voi onnistua!

Voimia sinulle ottamaan uusi suunta ELÄMISEN arvoiseen tulevaisuuteen!

3

ja kaikkein tärkein tuossa savotassa minkä menetät on oma itsesi, elämäsi.
täysin samoilla linjoilla kuin metsien mies: lääkärille kertomaan täysin avoimesti tilanteestasi, ja melkein
uskallan vakuuttaa, että tuolloin tipahtaa iso taakka harteilta.

4

Lämmin kiitos teille vastauksista. Monessa muussakin hankalassa tilanteessa olen todennut, miten äärettömän tärkeää vertaistuki onkaan. Toivottavasti jaksan jossain vaiheessa olla myös teidän toisten tukena, vaikka juuri nyt on sellainen olo että ei jaksa mitään.

Jotenkin kyllä tuntui äärettömän lämpimälle huomata, että vieraat ihmiset haluavat olla tukena tässä asiassa.

Haluan uskoa, ettei enää tartte juoda, mutta itseluottamus on aika olematon sen suhteen että onnistun. Silti haluan yrittää.

5

hauras kirjoitti

Pelkosi ennenaikaisesta tuhostasi on täysin perusteltua ja varmaakin, jos jatkat juomistasi. Sinulla on kuitenkin tosi hyvä lähtökohta raitistua, koska tiedät olevasi alkoholisti. Alkoholismi on sairaus, jonka uhri ei pysty hallitsemaan alkoholinkäyttöään. Kun olet työssäsi tekemisissä ihmisten kanssa, tiedät että avun hakemiseen on joskus korkeakin kynnys. Se kannattaa ylittää, koska toisella puolella on vapaus ja helpotus.
Juomisen lopettamiseen pätevä tapa on liittyä AA:han. Sinne on yksi pääsyvaatimus: halu lopettaa juominen ja ennakkoluulottomasti oltava valmis ottamaan vastaan sen antama apu.
Olet jo nyt meidän tukenamme, ja niin myös sinä päivänä, kun avaat AA:n oven ja tapaat kasvotusten sinua auttavat ihmiset.
Ei ole sinun syysi, että sinussa on alkoholismi, mutta olet vastuussa omasta terveydestäsi ja läheistesi hyvinvoinnista.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

6

ei sinun Hauras pidä nyt ja et oikeastaan saakkaan miettiä toisten auttamista.
usein ammatikseen auttavat eivät osaa itse ottaa apua vastaan ja nyt on sinun aika niin tehdä.
alkuun pitää pelkästään ottaa ja niin tekemällä autat parhaiten itseäsi ja sitä kautta myös muita.

itselläni on ainakin monesti käynyt niin, että alan auttaa muita ja keskittyä toisten asioihin, jolloin ei tarvitse
kohdata omia ongelmia. toisten tukena oleminen on sitten myöhemmin ajankohtaista. ja tosiaan,parhaiten
autat esim. täällä plinkissä jo kauemmin olleita, ottamalla vastaan kaiken mahdollisen minkä voit.
itse ainakin, ja uskon monien muidenkin olevan sydämestään sillä kannalla, että on hienoa jos joku pystyy
selviämään.
nämä päihdejutut nimittäin yhdistävät parhaimmillaan hyvin erilaisia ihmisiä, joillaon sama ongelma ja
kaverin puolesta ollaan valmiita aika paljoon.
tsemppiä sulle ja perheellesi.

7

Tämä on totta. Vasta kun olin tänne kirjoittanut ja saanut muutamia vastauksia, sekä lueskeltuani muiden ketjuja, kasvoin ajatukseen että todellakin minua on vaivannut alkoholismi. Oli myös vapauttavaa pystyä sanomaan se ääneen ihmisille jotka ihmettelivät raitistumistani. Muille se ei merkitse välttämättä mitään, mutta itselleni todella paljon. Halu jättää dokaaminen pois, ja selitys sille miksi en edes voi juoda ilman itseni tuhoamista (alkoholismi) ovat kulmakiviä minulle.

Nytkun mietin asiaa taas kerran… Mikä helvetti siinä on että juomattomuutta ihmetellään, mutta keneltäkään ei koskaan kysytä “miksi pilaat elämäsi ja tapat itses tuolla paskalla?”?

8

Huomenta!
Miten voikaan pelottaa niin paljon se, että vaan menee ostamaan alkoholia, vaikka on sitä mieltä ettei halua. Pelkään sitä hälläväliä oloa, joka iskee ja saa ajattelemaan että eipä minusta ole näin isoon urakkaan.

Pelkään, mitä muutoksia muuten täytyy tehdä elämässä, jos ei enää turruta pelkojaan, häpeäänsä, arvottomuuden tunnetta alkoholilla. Samalla, luettuani joitain muita tekstejä täältä, haaveilen siitä, että ainakin osittain nuo voisi hälventyä ja voisin pitää enemmän itsestäni. Nämä arvottomaksi kokemisen tunteet on kyllä niin syvällä minussa (ja suvussa! Jos olette lukeneet taakkasiirtymästä, niin tämä on meidän suvun taakka) että en usko että ne lähtevät vain sillä että jättää alkoholin. Uskon kyllä myös siihen että niin kauan kun juon, en pääse käsiksi varsinaisiin ongelmiin, mitä minulla on itseni kanssa toimeentulemisessa.

Olen ollut viime päivinä tosi ylpeä sisarusteni saavutuksista opiskelun saralla. Että he ovat saavuttaneet jotain, mikä on vaatinut ison työn. Voisiko tämä olla minun iso työ, mistä voisin olla ylpeä.

Minäkin muuten viihdyn itsekseni, vaikka teenkin ihmisten parissa töitä. Ahdistaa sekin että mietin, miksi sellaiselle alalle lähdin. Kamalasti pohdittavia asioita.

Luin vähän teidän muiden kirjoituksia ja lämpimiä ailahduksia meni itseni sisällä. Paljon tuttua. Kyllä me kuulkaas selvitään tästä, yhdessä <3

Hyvää tätä päivää. Ei juoda tänään.

9

Hyvää huomenta!
Mietitpä tilannettasi miltä kantilta tahansa, tulevaisuuttasi sinun ei tarvitse pelätä, kun otat vastaan apua, vaikkapa täältä. Yksin pärjääminen alkoholismin kanssa on inhimillisesti katsoen likipitäen mahdotonta.

Vajaasti nukutun yön jälkeen voi tänään kuitenkin todeta olevani kiitollinen krapulattomasta aamusta. Ja nyt on hyvä mieli mennä ihmisvilinään ihan omana itsenään, raittiuden saaneena alkoholistina. Eikä se alkoholismini ilmene ulkopuolisille millään tavoin, kun jätän ottamatta ekan ryypyn.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

10

Huomenta!

Lähes kaikesta selviää, kun on vain halua!

Itselleni tuli viestejäsi lukiessa päällimmäisenä ajatuksena, ettet ehkä osaa tai olet unohtanut (ainakin osittain) työsi yms. vuoksi itsesi ja oman hyvinvointisi ajattelemisen. Elät ehkäpä päässäsi ja mielessäsi liikaa muiden murheita/elämää ja omat asiasi, murheesi yms…jäävät tällöin taka-alalle ja käsittelemättä…saat ne unohdettua…tai ehkäpä pikemminkin siirrettyä pois mielestäsi juomalla alkoholia ja kas kierre vaan kiristyy ja vanne siinä samalla pääsi ympärillä…

Olen itse elänyt elämäni perheessä ja suvussa, jossa vertaillaan saavutuksia, menestystä yms…muutamalle tästä onkin tullut liian suuri , jopa itse elämää suurempi paine… Tämä on itseänikin ahdistunut vuosien varrella todella paljon… Olenkin alkanut työstämään päätäni ja itseäni, siten että oppisin elämääni ihan omaan tahtiin ilman toisten luomaa painetta ja vertailua, koska minun elämäänihän tämä loppupeleissä on…

Tässä nyt vain tällaisia omia ajatuksia aamukahvin ohessa… Tsemppiä ja kaunista auringonpaisteista raitista päivää!

11

Hei!
Olet oikeassa. En ole pitänyt itsestäni huolta. Tainnut jo lapsena oppia, että itse pitää pärjätä eikä saa olla riesaksi muille. Että ei tartte koreilla eikä haluta itselleen mitään (vähävarainen perhe oli meillä ja minä eka viidestä lapsesta). Vähän aloin oppia haluamaan itsellekin jotain mutta sitten syntyi nuo lapset ja vaikka olen ihan tietoisesti pyrkinyt siihen että itselläkin pitää olla omaa aikaa jne niin kyllähän itseen liikenevä aika on ollut kortilla.

Se on kyllä traagista, miten syvällä se tunne on, että on oikeutettu elämään ja olemaan vain jos on hyödyksi muille. Että muuten ei ole arvoa. Ja kun sitä alkaa tajuta, rupee miettimään että onko aika surkein perustein lähtenyt aikanaan vaikka tuollaiseen ihmistyöhön. Voih.

Tuo suorittaminen ja vertailu on kyllä kans kuormittavaa. Ja järjettömän vaikeaa olla vertaamatta itseään muihin. Ja kuitenkin se on niin turhaa.

Mitähän tästä päivästä haluaisi kirjoittaa itselleen muistiin. Kauhean ahdistunut olen ollut etenkin illalla siitä että on vaan pakko jaksaa hoitaa lapsia ja kotia työpäivän jälkeen, vaikkei yhtään jaksaisi. Mies on ollut illan pois ja siitä olen ollut oikeastaan huojentunut. Yksi ihminen vähemmän, ketä pitää huomioida.

Töissä on ollut kireä tunnelma jo pidemmän aikaa kun määrärahat vähenee ja työtä organisoidaan uudestaan eikä kukaan tiedä oikein mistään mitään. Taas tänään sain vihaisia kommentteja stressaantuneelta työkaverilta. Minut tuollainen suistaa raiteiltaan. Hyi että. Osittain oli myös huojentavaa, kun luki keitä esitetään esimiestehtäviin uudessa organisaatiossa. Tuli sellainen olo, että inhimillisyys luultavasti säilyy vaikka kaikesta vähennetään. Tuo yhdistelmä; säikähdys, pahastuminen, huojennus on niitä tunnetiloja, mitkä ovat “oikeuttaneet” juomista. Nyt en tehnyt sitä, mutta kylläkin söin liikaa ja sain puuskan ryhtyä järjestelyhommiin eikä niistäkään mikään hyvä fiilis jäänyt. No, ainakin selvisin ilman alkoholia.

Nyt on pakko mennä nukkumaan että jaksaa aamulla ylös.

Hyviä unia kaikille!

12

Jos kirjoittaisi jotain, kun kierrokset tuntuu olevan niin korkealla huolimatta siitä että on vatsatautia perheessä ja itselläkin kiertää. Jotenkin surullista, että minäkin tiedän paljon ihmisiä, mutta ei oikein osaa soitella kellekään silloin kun on murheellinen mieli. Tai rauhaton.

Perjantai-iltana join. Annoin periksi heti alkumetreillä. Siinä ei ollut mitään muuta,tavoitetta kuin päästä eroon jostain kamalasta rauhattomuudesta. En selitä, totean vain. Näin tein.

En halua kuitenkaan antaa periksi.

Tänään sitten olen koittanut purkaa ahdistusta siivoamalla vaikka maha onkin ollut kipeä. Ristiriitainen olo. Toisaalta koitan olla tekemättä mitään jos olen kipeä, mutta sitten taas iskee järjetön rauhattomuus kaikista tekemättömistä töistä ja täytyy vaan tehdä jotain ettei se häiritse. Sitten olen tyytymätön ja katkera miehelle, joka katsoo jääkiekkoa ja tekee tietokonehommia kun minä sairastan. En tiedä, pitääkö antaa itsensä tuntea noita vai mitä. Itsehän minä itseni ajan tekemään kotihommia vaikka olen kipeä. Että oma vika.

Jotain arvostuksen puutetta poden. Ja ainoastaan siile voi jotain, että itse arvostaisi itseään. Kiitosta on turha ruinata muualta.

Olin eilen vertaisryhmässä jossa mietitään syömistä ja miten tunteet siihen vaikuttaa. Ikävä kun se loppui. Kivoja ihmisiä siellä.

Se on muuten outoa, että jos on joku juhla-aika, niin en ensinnäkään halua järjestää mitään kekkereitä, mutta en myöskään voi uskoa että kukaan haluaisi viettää aikaa minun (tai minun vain itsestään puhuvan miehen kanssa). Aika kamalaa, että on vähän sellainen olo ettei kehtaa kutsua omia kavereitaan meille koska mies vaan puhuu ja puhuu. Miksikähän tämänkin tänne laitan. Ehkä vaan haluan vuodattaa jonnekin kaikkea mitä mieleen juolahtaa.

Ehkä se on myös tuo työ sellainen, että kun työkseen täytyy olla kiinnostunut ihmisistä niin ei enää oikein huvita kuunnella kenenkään yksinpuhelua.

Äh. Taidan mennä pesemään vessan, että tulee se tehdyksi ennen kuin alkaa uusi viikko.

Sitä pitää kyllä miettiä että mitä itse haluan elämästäni. Kamala vajaus sen suhteen, että mitä minä tarvitsen!

13

hei hauras, äsken Sun teksti osui silmiini tuolla vähentäjien puolella ja nyt täällä Lopettajien.
kuten tuolla vähentäjissä todettiin että on toisinaan tunteita joiden pitää vaan antaa elellä oman matkansa, kunhan ne rekisteröi. tyyliin just, nyt on taas tämä tuttu juttu eli vaikkapa juomishimo. tai, kuten tossa mainitsit, että muutoin vain levoton taikka rauhaton tilanne. antaa olla. kuten siis tavataan sanoa että tunteet tulevat - mutta ne myös menevät.
sitten taas, totta kai, jos ei saa mitään rauhaa edes hetkeksi veemäisistä tunteista, alkaa kaiketi olla ymmärrykseni mukaan tarvetta lähteä ratkomaan niitä ammattiauttajan kanssa. itse yritän opetella sitä asiaa että elämä on harvoin täysin ongelmatonta ja sen kanssa on vaan tultava toimeen. yritän muistuttaa itseäni tosta päivittäin.

sinänsä mua nauratti kun kerroit tuosta Sun miehestä. itselläni on ollut myöskin suhde varsinaiseen pulinamoottoriin.
olin kokevinani että se järkyttävä minäkeskeinen pulputus oli ykskantaan vaan hänen tapansa selviytyä. ei siis minkään valtakunnan taukoa, eikä varsinkaan niitä hetkiä kun olisi viisasta pysähtyä pohtimaan tunteitaan. ei, ei, vaan tauoton hulina päällä hela tiden. kaiken huipuksi kun sanoin että nyt pientä taukoa pliis, niin tyyppi horisi että ai jaa, sä et halua/ole kykeneväinen käsittelemään näitä tärkeitä asioita - että miks oot tommonen hapannaama. just.
no mutta… en tosiaan tiedä enkä tunne sun kohtaloa taikka tilannetta. ylipäätään vaan nää yltiöpuheliaat yksilöt ei ole mun mieleen. joskus muinoin niitä kutsuttiin päällepäsmäreiksi.
ei välttämättä ihan bimbojakaan, mutta tilannetajusta ei ole tietoakaan.
vessan peseminen on hyvä idea!
oot hauska. toivotan Sulle hyviä lähipäiviä ja kirjoita lisää kuulumisistasi.

14

Tiedoksi sinulle, hauras, että meitä on täällä monta, jotka taistelevat saman ongelman kanssa! Sinulla tuntuu lisäksi olevan paljon muutakin ajateltavaa, ei ihme, jos tuntuu kiehuvan yli … …

Minä olen aika alkuvaiheissa raitisteluni kanssa, monen vuoden soutamisen ja huopaamisen jälkeen, joten en ole mikään neuvonantaja, mutta voin kertoa omia kokemuksiani. Minulla oli pitkään halu lopettaa ja luinkin siitä, että halu pitää olla ja minulle vastattiin, että halu pitää olla … … mutta vasta kun se halu raitistua kasvoi suuremmaksi kuin halu antaa periksi ja taas kerran juoda, alkoi tuloksia näkyä. Pohjakosketuksesta myös puhutaan ja minä luulin olleeni pohjalla jo monta kertaa (jokaisella on se omanlaisensa pohja, ei välttämättä ojanpohja), mutta vasta viimeisimmän örvellykseni jälkeen minusta tuntui, että se oli viimeinen kerta. Mutta tietää en voi.

Sulla on perhe ja lapsia, se on suuri syy olla juomatta. Mutta tarvitset ehkä jonkun, joka auttaa selvittämään ajatuksia ja saamaan niitä järjestykseen, että saat voimia varsinaiseen asiaan eli juomisen lopettamiseen. Minä en tiedä mikä on paras keino, yhdelle sopii ryhmät, toisille toinen ihminen. Minä tilasin lopulta ajan lääkärille, selvitin asiaa perheen kanssa ja uskouduin parille ystävälle. Niin, ja kirjoitin uudelleen tänne plinkkiin pitkän tauon jälkeen.

Tämä on pitkä tie, vaikka minusta juuri nyt tuntuukin helpolta, niin jotain kertoo se, että kirjauduin tänne plinkkiin ensimmäisen kerran jo melkein kaksi vuotta sitten. Täällä on paljon hyviä kirjoituksia, kannattaa lukea joitakin vanhempiakin ketjuja (mutta hypätä yli niiden, jotka ahdistavat - minua riidanhaastamiset ketjuissa ahdistavat, ainakin vielä tässä vaiheessa).

15

Ärsyttävää kun eilen kirjoitin mutta viestiä ei voinut lähettää. Lähteeköhän nyt…

16

Eipä näytä lähteneen, mutta hyvä uutisesi on, että yrität ja olet mukana!

Hyviä unia!

Tänään et ole yksin

17

Joopasenjoo. Siis eilen kävi niin että join taas muutaman annoksen pikatahdilla, koittaen salata sen mieheltä mutta eipä onnistunut. Sitä ei enää huijata. Onkohan minulla vielä vähän tyhmä vaihe menossa, kun tavallaan haluan lopettaa mutten kuitenkaan tee sen eteen kamalasti töitä. Että kun mieliteko tulee, toimin välittömästi että se tyydyttyy. Olen kyllä muutenkin tosi impulsiivinen arjen ratkaisuissa tai ainakin pitää tehdä kovasti töitä etten lähde kaikkiin ajatuksiin mukaan mitä päähän pälkähtää.

No, olen myös päättänyt että vaikka miten hävettäis ja nolottais että olen juonut, kirjoittelen tänne.

Tänään oli kyllä taas niin järjetön tunnemylläkkä töissä, että tunteen turruttaminen olisi ollut houkuttavaa ja sorruinkin pariin juustohampurilaiseen matkalla kotiin. Mutta parempi se kuin alkoholi, vaikka haluaisinkin päästä tunnesyömisestä eroon.

Olen kyllä myös ihan järjettömän onnellinen minun työstä, missä saa tuntea ja kokea monenlaista. Rakas on, vaikka se laittaakin kierrokset välillä yltiöpäisiksi.

Menen kertomaan miehelle pari juttua. Jos se malttais kuunnella… Heh.

18

Juominen tai lopettaminen ei alkoholistille ole pelkkä järkijuttu. Tunnet tai tiedät varmaan sinäkin ihmisiä, jotka juomalla ovat menettäneet hyvän perheensä, arvostetun työnsä, talot ja tavarat ja jopa terveytensä ja järkensä. Kuitenkin monet alkoholistit ovat lopettaneet jouduttuaan pohjalle. On löydettävä oma pohja, mielentila, josta sattuvasti on käytetty ilmaisua sydämen murtuminen. Silloin on valmis myöntämään voimattomuutensa alkoholiin nähden ja valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen eroon riippuvuudestaan. Minulle se “mitä tahansa” oli ottaa askel AA:n kynnyksen yli, päästä samasta riippuvuudesta kärsineiden joukkoon ja vapautua epätietoisuuden tuskasta.
Joillekin muille raitistuneille “mitä tahansa” on ollut jotain muuta.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

19

Minua helpotti, kun annoin periksi sille, että tällä alkoholistimaisella juomisella ei ole mitään tekemistä järjen kanssa - joku sen jossain ketjussa osuvasti sanoi muutama kuukausi sitten, mutta en tähän hätään sitä löytänyt. Minä yritin aikaisemmin itselleni moneen kertaan todistella, kuinka minä “järkevä ihminen” jne. Join juuri niin, että kun oli mahdollisuus, niin kippasin nopeasti mahdollisimman paljon, vaikka tiesin seuraukset. Kun tyhjentää yhteisen viinipullon, niin se on sitten tyhjä … … ja sitä ei voi järkevästi toiselle selittää, että miksi se on tyhjä, vaikka toinen ei ole ottanut siitä kuin lasillisen.

Ja se, että juotuaan yrittää esittää fiksua ja filmaattista, eikä kuitenkaan petä kuin itseään.

Hyvä, että olet ruvennut miettimään asioita, hauras. Minä menin aika pitkälle ennen kuin sain tämän, nyt vähän yli kuukauden kestäneen muutoksen aikaan. Vielä en ole katunut.

Täältä ovat hävinneet monet pitempään raitistelleet, joilta minä olen oppinut paljon. Siksi edelleen suosittelen lukemaan vanhoja pitempään raitistelleiden ketjuja, niissä on paljon asiaa!

20

Kiitos kun kirjoititte. Huojentavaa lukea teidän kirjoituksia. On taas niin hirmu rauhaton olo ja siihen olotilaan olen keksinyt ratkaisuksi alkoholin. Siispä vähän pelotti, miten selviän huomisesta. No, tänään en ole juonut liikaa. Netissä olen roikkunut liikaa eikä sekään tunnu hyvältä päässä eikä ainakaan auta rauhattomuuteen.

Ei hitsi, tuo kuvaus siitä miten on juonut yhteisen viinipullon, kuulostaa nolon tutulta.

No, pitää nukkua kun viime yö oli niin levoton.

Huomenna ei sitten mitään alkoholia ostamaan. Muistapa se minä. (Joka vähän koittaa pyristellä vastaan. Älä yhtään yritä!)