Helpottaa se! Helpottaa ihan valtavasti, vaikka vaikeitakin hetkiä on. Pystyt kyllä:)
Pää hajoaa. Kun on niin väsynyt että tuskin jaksaa hengittää ja lapset ei vaan nukahda, niin antais melkein mitä vain että se hetki olisi ohi.
Ihan järkyn stressaavaa töissä kun väki vähenee eikä tilalle oteta uusia. Siinä sitten jaetaan töitä uusiksi ja kaikkia pelottaa että miten kauan jaksaa.
Tällaiset päivät jolloin ollaan käyty läpi työtehtäviä ja tehty uusjakoa ovat varmuudella päättyneet aiemmin liialliseen alkoholinkäyttöön, kun olen halunnut unohtaa koko asian ja saada kierrokset alenemaan ja ahdistuksen pois.
Oli siis kyllä todella hilkulla monessa kohdassa etten vaan antanut olla ja juonut salaa. Yhden hörpyn otin viiniä mutta sitten päätin jättää siihen. Vähän tämä on kyllä tällaista veitsenterällä elämistä tämä minun elämä.
Kurkkukin on kipeä joten ehkä siksikin on niin uupunut olo.
No, näköjään pystyn olemaan ilman tällaisinakin päivinä. Varmaan aamulla olen tyytyväinen siihen miten tämä ilta meni, vaikka nyt ei jaksa edes olla tyytyväinen.
Käytin muuten sellaista taktiikkaa töistä tullessa että kun halusin ihan sairaasti pientä kuoharia, niin päätin että jos vielä kotona tekee mieli niin sitten saan juoda jotain. No se meni sitten ohi.
Tämä hirmu kiukkuinen mieliala vaan rasittaa. Ja järjetön pessimistisyys töissä. Kaukana on positiivisen psykologian opit mitä olen yrittänyt pitää mielessä.
Niin ja kiitos Ilo-na tsemppauksesta. Itsehän en ihan usko että pystyn totaaliseen juomattomuuteen vaikka nyt koenkin että se olisi ainut oikea ratkaisu minulla, kun en tyydy siihen yhteen tai edes viiteen! Mutta hetki kerrallaan.
hauras kirjoitti
Ei sinun tarvitsekaan yksin pystyä totaaliseen juomattomuuteen. Olet jo saanut täältä tukea samoista ongelmista kärsivien kanssa kirjoittelemalla. Sinulla on myös se mahdollisuus, että haet tukea kasvokkain niiltä alkoholisteilta, jotka ovat jo ratkaisseet yhteisen ongelman, sen, jonka ratkaisemiseen omat voimat eivät riitä.
Tänään et ole yksin
Ei tarvitse niin.
Olen nyt ollut muutaman päivän niin kipeänä flunssasta, etten muista milloin olisin viimeksi ollut. Nukuin lähestulkoon vuorokauden putkeen.
Aina välillä tulee sellaisia itsestäänselvänä tulevia ajatuksia että nyt viiniä. Se vaan on kuulunut niin kauan minun elämään että tuskin nuo ihan heti loppuu nuo hetket.
Muistan muuten äärettömän hyvin sen päivän, jolloin join ekan kerran alkoholia. Se oli 4.9.2000 ja olin silloin 20-vuotias. Varmaan aika heti koukutuin siihen, koska se toi huolettomuutta pienelle ihmiselle, joka oli yksin muuttanut pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin opiskelemaan. Hyi miten jo silloin jännitin koko ajan kaikkea. Siitä on nyt 17 vuotta aika tarkalleen. Enää muutama vuosi ja olen asunut täällä etelässä pidempään kuin pohjoisessa.
Hei, lepää vielä kunnolla!
37 vuotta on paras ikä raitistua, oli ainakin minulle!
Päivä kerrallaan
Vielä yksi 37-vuotias raittiutta hapuileva ilmoittautuu. Hienoa vuosikertaa, selvästi <3. Pikaista paranemista hauras!
Kiitos Lomapuisto ja Kryyni!
On jo paljon parempi olo, vaikka kurkkuun edelleen koskee.
Käyn taas tätä torstain keskustelua itseni kanssa että miten ois jos perjantain kunniaksi vähän jotain ottais. Että sais sellaisen pienen rennon olon että viikonloppu alkaa.
Kuule nyt, voisit keksiä jotain muutakin. Soittaisit vaikka sille ihanalle naapurille että mennäänkö lasten kanssa pihalle. Tai lähtisitte perheellä koirapuistoon katsomaan koiria. Oisko aika siistiä saada viikonloppu, jolloin et ole yhtään juonut alkoholia (epäilevä, no oliskohan tuo nyt kivaa ääni kuuluu päästä) .
Huoh. Tällaista tämä nyt sitten näköjään on. Tahtojen taistelua.
Mulla on nyt takana kolme sellaista viikonloppua ja voin luvata, että on kivaa. Niin kivaa, että maanantai-aamuna ihan riemupäissään ajattelee tulevaa työviikkoa kun on levännyt ja aivotkin jotenkin sopivassa tilassa orientoitumaan tulevaan viikkoon, kun ei oo sotkenut niitä alkoholilla. Voimia hauras!
Hyvää huomenta!
Jokaisena raittiina päivänä sulla on vapaus valita otatko vai et. Jos otat, valinnanvapaustta ei ole.
Kertaus on opintojen äiti: muista, että tässä ketjussasi sulla on jo elokuun ajalta hyviä kokemuksia ihmisten kohtaamisista,
Tänään et ole yksin
Jos tuo kymmenen kerran kurssi on pääkaupunkiseudulla, niin kiinnostaisi kuulla mikä ja kenen järjestämä se on. En tiedä palstan sääntöjä, mutta ainakin jos se on voittoa tavoittelemattoman tahon järjestämä, niin ehkä sitä saisi täällä “mainostaa”.
Voi toimia.
Suljettu ryhmä siis kokoontuu sovitun ajan ja samalla kokoonpanolla ei siis tule uusia katkaisemaan prosessia. Ja loppuu kun loppuu eikä prosessiin jää roikkumaan. Sitten tietää auttoiko vai ei.
Tässä on ryhmä jos toinenkin. Jos ei saa mainostaa niin joku voi poistaa. Itse en ole tuossa järjestössä töissä tai jäsenenä, joten ei ole oma lehmä ainakaan ojassa kun nämä laitan.
Minun “perjantai-illan kirous” ei tänäänkään talttunut, mutta eipä nuo kolme annosta mitään sellaista hyvää tuoneet, että niitä kannattaisi juoda. Toisaalta ei mitään kamalan pahaakaan paitsi huomas että ei minun pää kyllä tyytyis siihen, jos en päättäis lopettaa siihen. Että ensi pe uusi yritys.
Tässä perjantai-illassa on se ikävä puoli, että kun on viikon hoitanut arkea ja sitten alkaa viikonloppu, on aivan totaaliuupunut ja vaan ahdistaa ajatella että mitä kaikkea viikonloppuna (muka) pitää ehtiä. Ja on siinä ihan oikeastikin aina paljon asioita mitä pitää ja mitä toisaalta haluaisi jaksaa tehdä.
Tuohon pakokauhuiseen perjantai-illan alkuun pitäisi keksiä joku muu kevennyt. Pitäiskö vaikka aina mennä ostamaan pizzat ruuaksi tms… Tosin sen jälkeen se kooma vasta tuleekin.
Loppuilta oli kyllä ihan kiva ja nyt menen kuitenkin ihan tyytyväisenä nukkumaan, koska aamulla voi vaikka lähtä kirjastoon tms kun ei ole juonut liikaa.
No, huomenna ei tartte juoda.
Hyviä unia kaikille!
Jotenkin tympeetä että piti eilen juoda nuo muutamat. Ei se sinänsä vaikuttanut eiliseen tai tähän päivään, mutta turhaa se silti oli. Turhaa aivojen aktivointia haluamaan lisää. Tänään ei ole kyllä tehnyt missään vaiheessa mieli mitään.
Jotain ajatuksia oli päivällä mielessä mutta kun ei ole ehtinyt kirjoittamaan ennen tätä niin eihän sitä enää muista.
Kohta saunaan. Pääsis jo nukkumaan!
Jaahas. Jos kirjoittaisi jotain että säilyy mielessä, mitä toivoo elämältä.
Tämä viikonloppu meni kyllä loppujenlopuksi aika helposti ilman alkoholihimoja sen perjantai-illan jälkeen, mistä olen tyytyväinen. Jotenkin se palautti mieleen että ei se aine minulle tällä hetkellä tuo mitään hyviä tuntemuksia tai elämyksiä, minkä perässä tunnun muuten laukkaavan elämässäni.
Sen sijaan suurta iloa toi se, että lapset näki kavereitaan ja miten rakkaita ne muutkin lapset on itsellekin. Tosi suloisia ja kultaisia kavereita noilla tytöillä on.
Varattiin keväälle lentoliput. Päästään reissuun ekaa kertaa neljään vuoteen. Jos Ruotsia ja kotimaan matkoja ei lasketa. Mies siinä alkoi sanoa että olisiko se sellainen palkintomatka, jos en sitä ennen juo. Hirvee paniikki iski ajatuksesta, että minun pitäisi luvata jotain tuollaista. Sanoinkin että en voi luvata sellaista. Yhtä vaikeeta ois luvata sitä tai että en varmasti kuole ennen sitä. Kumpaakaan ei voi tietää. En siinä hädissäni oikein osannut hänelle kertoa että miten päivä kerrallaan tässä mennään ja että en uskalla luvata kenellekään mitään koska en luota itseeni niin paljon että lupaisin. En halua luvata sellaista mitä en varmasti pysty pitämään. Siis tottakai minä toivon että voin lähtä sinne ylpeänä siitä, miten hyvin minulla on mennyt alkoholin suhteen ja että en siellä joisi liikaa, mutta sellaisen lupaaminen tuntuu tosi vaikealle.
Nyt on tainnut mennä jo kolme viikkoa ilman humalaa. Siitäkin olen kyllä tosi tyytyväinen, kun miettii millaisia viikkoja tässä on ollut viime aikoina. Pitäisi tarkistaa tuo kalenterista mutten halua katsoa sitä enää tähän aikaan illasta.
Huomenna lähden sellaiselle työreissulle. Kolme yötä pois kotoa. Nyt jo ikävä lapsia. Miestä ei niinkään. Sellaista se on. Se on kyllä niin sos.media-riippuvainen, että ottaa päähän.
Minulla tämä alkoholin käytön lopetusyritys ei ole kyllä vaikuttanut rahanmenoon positiivisesti. Tuntuu että menee vaan enemmän rahaa kun päähän juolahtaa enemmän asioita mitä pitää hoitaa kuntoon. No, taidan olla niitä jotka käyttää sen mitä tulee. Tosin kun asuu pääkaupunkiseudulla ja on pienipalkkaisella alalla, niin eipä sitä tartte paljon pröystäillä kun se jo loppuu.
Olen myös vedellyt herkkuja senkin edestä, kun ei juo. Paino ei hupene minnekään. Blääh.
Sellaisia mietteitä
Jokohan tänne nyt voi kirjoittaa
Kirjoitin tämän jonain iltana tällä viikolla muttei lähtenyt. Nyt koitan uudestaan ilman hymiöitä.
Jotain velloo mielessä. Koko päivä porukassa ja rauhaton olo. Saa nähdä miten uni tulee. Pienempi lapsi itki puhelimessa että äidin pitää tulla kotiin. Onneksi ei joudu usein olemaan kotoa pois töiden takia. Mutta hyvä olla joskus pois kotoa niin älyää kodin ja perheen arvon.
Hassua miten helppoa on olla ilman alkoholia kun tietää ettei sitä ole saatavilla. Jos se siis katoais maailmasta, olisin helpottunut. Ei sitä kyllä muutenkaan ole tehnyt mieli sen perjantain jälkeen, kun vaan päätin juoda. Minkähän taktiikan sitä ottais seuraavaan perjantaihin, että selättäis sen… Ainakaan meillä ei ole nyt kotona sellaista alkoholia mihin pääsisin käsiksi. Miehellä on oma viinipullo lukkojen takana. Se osaa juoda yhden lasillisen viiniä. Niin, pitää varmaan mennä jotain sellaista reittiä kotiin, ettei siinä matkalla ole mahdollista ostaa mitään. Mikä siinä on, että pelkään että minuun iskee joku riivaaja joka vaan pistää minut ostamaan alkoholia. Hei haloo! Minähän ne päätökset teen. Jos muka olen päättänyt että haluan lopettaa alkoholinkäytön niin enhän minä sitten sitä voi ostaa. Vai haluanko kuitenkin alitajuisesti pitää jonkun takaportin auki että jos kuitenkin voisin aina joskus juoda? Se tunne, mitä juominen viimeksi aiheutti, ei kyllä ollut yhtään hyvä. Siis vaikkei mennyt yli. Ei vaan tuntunut hyvältä. Että miksi sellaista sitten tekis enää. Koita muistaa tuo jos alkaa tehdä mieli mitään.
Noh, jos rupeis nukkumaan.
Hyviä unia!
Jotenkin alakuloinen mieli. Perjantai-ilta enkä ole juonut. Eilen kylläkin 7 annosta. Ei näköjään mene viikkoakaan ilman. Pitäisköhän vaihtaa vähentäjiin. Toisaalta tuntuu siltä että jos menen sinne, luovutan siitä tavoitteesta mitä haluan tavoitella, riippumatta siitä miten onnistun.
Lopettaa haluan koska lapseni ei tykkää että juon yhtään. Se vanhempi. Ja minä kärsin myös jos juon liikaa. Enkä osaa juoda vain vähän. Eli se on joko tai.
Hyvää iltaa, hauras!
On havaittu, että alkoholisti raitistuu varmimmin, kun hän raitistuu itsensä, ja vain itsensä vuoksi. Hän voi olla pitkäänkin raittiina perheen, lapsen tai työn vuoksi, mutta…
Päivä kerrallaan -kirjassa on tänään tekstissä mm näin. AA:n elämäntavan avulla olen saanut lahjan olla sidoksissa niihin, jotka ovat kulkeneet edelläni, niihin jotka ovat mukana nyt ja niihin jotka tulevat perässä.
Mukaan pääsee kun on halu lopettaa.
Tänään et ole yksin