Olen aina ollut ja pyrkinyt olemaan ihminen “jota ei tartte auttaa”…myös raittiutta olen hakenut tuon periaatteen kautta monet kerrat… myös tällä raitistumisyritykselläni olen mennyt eteenpäin lähinnä itsekseni…mutta joitain myönnytyksiä jouduin tällä kerralla tekemään avun suhteen, vaikka vaikealta se aluksi tuntuikin…
…nyt Olen erittäin tyytyväinen, että olen tällä kerralla apua hakenut ja vastaanottanut, koska muuten en varmaan tähänkään asti olisi päässyt…aluksi kävin lääkärillä mittauttamassa mm. Arvot yms ja uusin antabusreseptin, muutama luotettava saman asian kanssa paininut ystävä on jolle soittelen välillä asian tiimoilta ja tämä p.linkki… ja tietenkin kaikkea mieluista tekemistä ja muuta ajateltavaa kuin alkoholi.
Apua on paljon saatavilla ja sieltä kannattaa kokeilla, hakea ja poimia itselleen sopivat keinot raittiuden onnistumiseksi.
Raitistumiseen on monta tietä. Eikä se, että et aikomuksistasi huolimatta mennyt aikomaasi ryhmään ole sinänsä mikään suuri ihme. Kaikki radikaalisti uusi pelottaa tai ainakin saa ihmisen varuilleen. Olet kuitenkin hädässäsi turvautunut ystäviisi, ja se on hyvä alku uuteen elämäntapaan. AA tuli Suomeen jo 40-luvulla, ja uskon että katsomasi ryhmä toimiii vielä ties kuinka kauan paikkakunnallasi. Jos vielä joskus tuntuu, että kaipaat tai tarvitset vertaistukea, sinulla on täysi oikeus turvautua siihen. Palavereissa kuulet myös ihmisten lapsuuden kokemuksista, ja huomaat, että et ole niiden kanssa yksin.
Tosi paljon kiitoksia kaikille, kun kirjoititte hyviä ajatuksia. Minulla on vaikeuksia painaa mieleen lukemaani, joten en oikein muista yksittäisiä asioita mitä kirjoititte ja mitä ajatuksia ne herätti, mutta luotan siihen että ne painuu mieleen ja auttaa tässä prosessissa.
Ihan hirmuisen uupunut olo. Tämä tänne kirjoittelu on jotenkin tappista. Kun viimein saa lapset nukkumaan, ei enää jaksaisi yhtään mitään. No, ainakin olen nyt ollut juomatta viime perjantaista alkaen. Kamalan stressaantunut olen kyllä aikalailla koko ajan ja monet asiat huolettaa.
Töissä asiat ovat sekaisin eikä oikein tiedä kelle kuuluu mikäkin asia. Itselle ehdotettiin syksyksi vähän toisenlaista tehtävää, mitä olen tehnyt ja se pitäisi päättää huomenna. Olen myös katsellut ihan uusiakin työpaikkoja, koska tuntuu siltä että tuolla ei asiat selkiydy ja kärsin siitä. Sitä vaan mietin, että onko järkevää rueta tässä kohti vaihtamaan työpaikkaa ja stressaantua siitä jos haluaa pysyä selvin päin. Torpedoiko se tätä yritystä. Yli- ja alikierrokset kun saa minut juomaan. Tai on saanut.
Olen ruennut sanomaan miehelle aamulla että en tule alkon/alkoholihyllyn kautta kotiin. Aiemmin en ole uskaltanut luvata koska olen pelännyt etten pidä lupausta. Nyt koitan sellaista, että olisiko helpompi vastustaa kiusausta jos heti aamusta sanon sen ääneen, että en osta alkoholia.
Töissä törmäsin henkilöön, joka on ollut jo vuosikymmeniä raittiina, raitistunut noin minun ikäisenä. Hänen tarinansa oli jotenkin tosi pysäyttävä ja koskettava ja tuli ihan sellainen olo että hänet “lähetettiin” minun tielle juuri nyt. Samalla kyllä pelotti, että mitä jos hän näkee minusta, että tuolle kyllä maistuu alkoholi. Aika kamalaa kun on itselläkin sellainen olo että koska olen alkoholisti, olen epäluotettava ihminen.
Oletko käynyt a-klinikalla? Suosittelen lämpimästi. Sulla vaikuttaa olevan niin paljon hyvää elämässäsi, että älä päästä irti siitä. Osaatko sanoa, miksi oikeastaan aloit juomaan runsaammin? Haitko helpotusta ahdistukseen, iloa, rentoutumista?
Ahdistukseen minä olen juonut. Ja nyt on niin masentunut mieliala kaikesta ja väsynyt, että ei ees huvittais kirjoittaa tänne. Mutta ehkä juuri silloin on pakko kirjoittaa kun vähiten huvittaa.
Keksin muuten just, että taidan mennä huomenna käymään kuntosalilla. Sinnekin on ihan kamalan korkea kynnys mennä vaikka tiedän että se on tärkeää mielialalle.
Huomenna on mahdollisuus pitää etätyöpäivä. Olen onneksi luvannut itselleni aamulla että en osta alkoholia tänään, niin ei tullut kiusausta ostaa mitään tälle illalle. Huomenna pitää taas luvata uudelleen että sekin päivä menee hyvin. Nyt jo pitäis kyllä keksiä joku hyvä suunnitelma pe-illalle koska se tulee olemaan kans yksi tiukka paikka sen suhteen, etten lähde ekan impulssin matkaan ja osta jotain. Voi tätä elämää. Pitääkin olla niin monimutkaista! Tosin tylsistyisinhän minä jos se olisi liian helppoakin.
Aina pitää tarttua eteen tuleviin haasteisiin. Lupasin opetella uusia työtehtäviä tänä syksynä. Paha kun epäilee itseään niin paljon ja vaikuttaa siltä että muut luottaa. Hirveä ristiriita. Olisi vähän pakko olla skarppina siis tämä syksy.
No, ehkä työmotivaatio kasvaa kun opettelee uutta.
Niin ja tämä naishenkilö johon törmäsin ja joka puhui alkoholiongelmastaan, oli “asiakkaani” joten minun oli oltava ammatillisessa roolissa enkä siinä voinut rueta tilittämään omiani. Voin ehkä silti vaalia hänen kertomaansa mielessä, jos se vaikka auttais tiukassa paikassa.
Huomaan nyt vähän ajattelevani että ehkä sitä vois viikonloppuna vähän ottaa. Hah!!! Ei pidä paikkansa tuo vähä joten älä usko tuohon vedätykseen minä. Väsyneenä ei pidä muutenkaan uskoa alakuloisia ajatuksia.
Joo. Nukkumaan on mentävä.
Tutkin tuota A-klinikkaa. Ainiin! Taisi olla niin että minun kaupungissa sinne piti mennä kaupungin jonkun päihdetyypin kautta ja kun kerran menin sinne, lopputuloksena oli vain lastensuojeluilmoitus ja kehotus mennä johonkin ryhmään. En kyllä yhtään jaksa nyt sitä samaa rumbaa. Vaikka kyllä siitä on seurannut ihan hyviä juttuja. Totesivat ettei ole perusteita lastensuojelulle mutta perheneuvolaan ohjasivat ja sieltä ollaan saatu lapselle lähete toimintaterapiaan. Silti jäi tosi kökkö muisto siitä naisesta jonka siellä kohtasin. Siis hän kelle paljastin päihdeongelmani.
Hirveän kärttyinen olo. Suorastaan vituttaa se että tuo meidän pienempi lapsi ei koskaan nukahda ennen kuin itsekin on jo niin väsynyt että on pakko mennä nukkumaan. Koskaan ei saa olla illalla yksin. Ja hän nyt vaan on tuollainen illan virkku, joten ei sille oikein mitään voi.
Hermostuttaa myös huomisilta. Viinikauppa houkuttaa. Siis mitä minä oikein meinaan? On pakko aamulla sanoa itselle että tänään en juo vaikka pää haluaisi sitä. En vaan saa. Ja kamala vastustus kirjoittaa tänne tällaista, koska se kertoo siitä että todellakaan ei saa juoda jos on näin ärtynyt mieli kun ei jaksais odottaa huomista iltaa kun pääsee töistä.
Jos lupais itselleen että huomenna illalla ei tartte jaksaa mitään eikä olla juhlamielellä. Sekin kun tuntuu niin tylsältä, että pe-iltanakin on tehtävä kaikki samat puuduttavat iltatoimet mitä aina. Siihen pe-illan väsymykseen ja tylsyyteen sitä on keksinyt sen mahtavan ratkaisun, alkoholin.
Jos tästä kohdasta selviän, niin on taas yksi paikka selätetty ja olen varmasti tyytyväinen siihen. Tosin en minä kyllä oikein osaa olla tyytyväinen itseeni. Tai no ehkä olen vähän sitä oppinutkin. Sen tiedän, että jos juon, en ole tyytyväinen. Se on varmaa.
Sellainen tuskailu täällä. No, viikon olen joka tapauksessa ollut juomatta. Siitäkin saa olla tyytyväinen. Monta stressaavaa ja tylsää hetkeä on jo voitettu. Ei kyllä näin voimakkaita tilanteita
Voi että, kyllä ymmärrän tuon puutumisen arkeen. Ja toisaalta; jos tapahtuu jotain kurjaa, ei muuta toivo, kuin että saisi sen arjen takaisin.
Mä uskallan nyt heittää kyökkipsykologisen arvion: sulla on jonkinasteinen masennus. Kaikki näyttäytyy harmaana ja raskaana, ilottomana. Voisitko mennä yksityiselle psykiatrille ja harkita lääkitystä ja tai terapiaa?
Huh huh tuota eilistä iltaa. No, nyt on taas sellainen olo että ei tartte juoda tänäänkään.
Terapiassa olin jo pari vuotta mutta siitä on aikaa ja tulin aika pian sen aloituksen jälkeen raskaaksi ja ajatukset meni pois itsestä. Olen suunnitellut terapiaa kyllä. Minulla on vaan nyt menossa työnohjaus joka kestää vielä vuoden ja on sellainen olo että en jaksa molempia yhtä aikaa.
Lääkitys on ollut jo monta vuotta, serotoniinilääke.
Eniten minua masentaa tällä hetkellä tuo työ. Olen viime viikolla laittanut puhelimeen työpaikkahälyn, jos sopivia paikkoja julkaistaan. Kamalan korkea kynnys kyllä lähteä tuolta koska siellä on niin rakkaita työkavereita ja myös ihmisiä keiden kanssa työskentelen muuten. Ja sellainen olo että silloin kun on iso organisaatiomuutos menossa ja kaikki on sekaisin, olisi tyhmää lähteä kun ei tiedä mitä siitä tulee sitten kun asiat on uomissaan.
Mutta joo, masennusta vähän pukkaa. Mutta myös riemun tunteita kyllä. Ja kiitollisuutta monesta asiasta.
On taas päivän aikana risteillyt niin monet aatokset ja tunnetilat päässä ettei mitään rajaa. Hetken helpotus houkuttaa mutta mielessä on myös että olen luvannut miehelle olla juomatta. Voi tätä tahtojen taistelua. Kysyn vain itseltäni, annanko lasten vai alkoholin voittaa ja voi sitä tuskaa jos alkoholi voittaa. Joku minussa kuiskaa että ei ne siitä kärsi jos pari lasia viiniä ottaa. No ei, mutta voinko olla varma siitä että se riittää, enkä raahaa niitä ruokaostosten varjolla kauppaan ja osta vaivihkaa paria siideriä päälle. En voi olla varma joten kannattaako pelata tällaista rulettia. No, jatkan töitä vielä vähän.
Hei mieheni!
Jos luet tätä palstaa, kerron nyt miten menee, kun olet siellä saunomassa.
Matkalla töistä painin sen asian kanssa, että ostanko vai enkö osta itselleni viiniä. Tavallaan ei yhtään tehnyt mieli, tavallaan kaipasin sitä huoletonta oloa mitä kuvittelen viinin tuovan.
Viini voitti. Matkalla join pienen kuoharin. Siinä vaiheessa laitoit tekstarin, että olenko pitänyt lupaukseni ja jaksanko tämän illan lasten kanssa. Soitin ja kerroin huolettomasti että kaikki kunnossa. Kassissa oli viinipullo.
Kotona join viiniä ja mietin että onpa pahaa. Hirvee tunne siitä, mitä teen. Vajaa puoli pulloa join ja sitten pimpotin naapurin ovikelloa ja sanoin että haluaako ne sen lopun kun se on meille liian makeata.
Nyt huokailen helpotuksesta ja kohta mennään ulkoilemaan ennen iltatoimia.
Höh. Tyhmää että piti juoda nuo muutamat lasilliset. Mitään hyvää ne eivät tuoneet. Eikä ollut edes hyvää. No, ainakin tajusin lopettaa ja toimittaa alkoholin pois kotoa.
Lupasin lapsille että saavat perjantain kunniaksi leikkiä vielä vähän. Oli ihanaa käydä ulkona ja viettää aikaa nappurien kanssa. Paljon oli lapsia leikkimässä. Se lämmittää mieltä, että omilla lapsilla on kavereita ja niillä kivoja vanhempia. Ei kyllä kannata menettää näitä hetkiä!
Toihan oli oikein opettavainen tappioiden minimointikokemus! Halusit vinkkua → joit sitä → et saanu haluamaas tunnetta/tulit toisiin ajatuksiin → lopetit juomisen → loppu hyvin kaikki hyvin. Kadehtittavan fiksusti toimittu, ainakin siis sen jälkeen kun pullo aukes.
Käyt kovaa taistelua, hauras! Minullakin on ollut viikon verran ihmeen vahvoja houkutuksia ja välillä olen jättänyt itseni kiinni aivan silkasta petailusta. Se on ollut aika herättelevää varsinkin nyt, kun juuri minkäänlaista kamppailua en ole kokenut joutuvani käymään sitten helmikuun. Sanotaan, että taistelu alkoholiriippuvuutta vastaan lähtee siitä, kun lopettaa taistelemisensa sitä vastaan: siis totaalisesta periksi antamisesta. Mutta tosiasiallisesti se ei ole aivan niin yksinkertaista, vaan ristiriitaisempaa: jotkut pääsevät eroon kyllä juomishaluistaan, joskus kuin taikaiskusta, mutta heillekin uuden elämän eläminen voi olla todella hankalaa. Ei ole tavatonta, että tilalle hankitaan joku korvaava riippuvuus. Kun olet tuossa todella hankalassa vaiheessa, tulet muistamaan sen varmasti pitkään vielä sittenkin, kun korkki on kiinni.
Pitkin päivää on tullut mieleen että tässä kohti olisin keksinyt jonkun keinon saada alkoholia. Ja kireä olen ollut, mutta en ole juonut. Syönyt kyllä liikaa ja sekin risoo, mutta se saa nyt olla. Koitan ainakin olla vaatimatta itseltäni liikoja.
Voi tuo ukkonen ilmassakin aiheuttaa tätä kärttyisää mielialaa.
Vein tänään yhdelle ystävälle viinipullon, koska olin luvannut. Hätkähdyttävää, miten lapsi kyseli selvästi vähän huolissaan että juonko sitten sitä. Herkkä lapseni ei kyllä yhtään tykkää siitä että olen juonut. Eikä siinä paina se, että olen kyllä aina (yhtä tilannetta lukuunottamatta) laittanut heidät nukkumaan ja hoitanut muutenkin vaikka olisin jotain ottanut. Taitaa olla todellakin niin, että lapset kyllä vaistoaa ja tajuaa, jos äiti ei ole ihan oma itsensä. Tänään sitten kun olen ollut kireä ja kiukkuinen, niin siltikin molemmat sanoi äsken, miten ihana äiti olen. Miten armollista!
Surkea sunnuntai-fiilis. Ei juomisen takia, koska en ole juonut mutta jotenkin se masentaa kun viikonloppu menee niin nopeasti. Tänään olen sisäisestä vastustuksesta huolimatta siivonnut. Mitään iloa se ei tuo, mutta olen huomannut että seuraavana päivänä on tyytyväinen olo kun sen on tehnyt. Minun ongelma on se, että haluaisin välitöntä tyydytystä haluille ja tuollaiset “myöhemmin olen tyytyväinen kun teit/et tehnyt sitä” ei nappaa. Ja hitto, aikuisen elämä nyt vaan on sellaista. Ärsyttävä olen.
Viime yönä tein oivalluksen työpaikasta ja mikä siellä ahdistaa. Uusi esimies muistuttaa liikaa omaa isääni ja hänen ärsyttäviä kasvatusmetodeitaan. Kirjoitan myöhemmin lisää
Tunnistan hyvin tuon välittömän tyydytyksen tarpeen ja omalla kohdallani pidän sitä aika tärkeänäkin juttuna miettiä ja oppia vähän pois, jotta kestävä raittius mahdollistuu.
Sitähän se juominenkin ainakin mulla on ollut, välittömän tarpeen tyydyttämistä, seurauksista viis. Nyt yksi tärkeimmistä jutuista raittiiksi pyrkimisessä on ollut sellainen seurausten ennakointi. Tekee mieli alkoholia → ihan kohta kohdalta mietin, mihin se johtaisi samana iltana, seuraavana päivänä ja pidemmällä tähtäimellä.
Myönnän itselleni, että eka ja tokakin varmaan maistuisi hyvältä, mut sit kun alkaa miettimään, miten huono olo olisi jo loppuillasta, minkälainen krapula aamulla, jota sit helposti paikkailisi taas seuraavana iltana juomalla, kunnes ennen pitkää sattuisi joku uusi ylilyönti… niin eipä se välitön tyydytys kuulostakaan enää kovin houkuttelevalta. Tsemppiä ja voimia Hauras, kyllä se vielä helpottaa.
Kiitos! Pakko koittaa uskoa että helpottaa. Jos siis onnistun olemaan riittävän kauan juomatta. No, ainakin tämä viikonloppu on nyt takana. Koitan pitää mielessä miten kamalaa on koittaa salata juomista mieheltä (jota ei kyllä enää huijata) ja miten vähästä vanhempi lapsi perjantai-iltana oli alkanut miettiä, olenko juonut liikaa. Olen koittanut kysellä häneltä juomisestani siten, että kuulen mitä hän miettii. Se on silmiä avaavaa. Kun itse ajattelee, että eihän nämä minun määrät vielä vaikuta lapsiin, mutta näkyy ne vaikuttavan. Ainakin tuollaiseen hirmu syvällisesti pohtivaan ja tuntevaan. Koitan pitää tällaisia asioita mielessä kun himo saada humala iskee.
Joo, sitten nukkumaan ja kohti uutta viikkoa. Tsemppiä kaikille omiin taisteluihin!
