RR:n ketjussa Andante kirjoitti hyvin miettimisenarvoisen puheenvuoron erilaisista tyhjiöistä joita ihmisen elämään syntyy. Etten osaltani tukkisi RR:n ketjua -täämä kun kuitenkin kai on siellä vain sivujuonteena(?) palaan asiaan tääällä, alkoholisminjälkeiseen elämään liittyvinä ne tyhjiöt kai Andantenkin kirjoituksessa esiin tulivat.
Jos niin tapahtuu, että ihminen edes hiukan hiljentää vauhtiaan nuoruuden kiljuvan kiireen ja kaikkeenryntäämisen jälkeen, niin tyhjiöitä syntynee jopa riippumatta siitä miten päihteidenkäytön suhteen asiansa järjestää. (Toki ahkeralla ryyppäämisellä voi estää edes tyhjiöiden huomaamisen, tokkurassa ei kai edes järjen puuttuminen häiritse?)
Ja aivan varmasti elämänmuutokset aiheuttavat sen että tilaa uudelle on. On aikaa, on tilaa ja voimia tekemiselle, ja on henkisiä voimavaroja omien arvojen tutkimiselle ja uudelleenarvioinnille.
Andante tunsi tärkeäksi sen, että elämässä on jokin “punainen lanka” jota seurata. Jos se tarkoittaa vaikkapa omia arvoja, moraalikäsityksiä (siis moraali on se tajunnan muoto joka ihmiselle erottaa oikean väärästä) niin olen samaa mieltä. Jokin looogisuus on hyvä löytää. Jos yrittää koota itselleen maailmankatsomusta ja arvoasetelmia keskenään ristiriidassa olevista osista niin varmasti se viritelmä klonksuu ja pätkii , natisee ja oikuttelee kuin mikä tahansa keskenään toimimattomista osista rakenneltu koneisto. On siinä joku selkeä tulkinta maailman menosta hyvä olla. Vähemmällä rasvaamisella pääsee sen rattaistonsa kanssa.
Jartsi mainitsi että ilman sitäkin voi elää…
No miksei voi, enkä ehkä ihan päässyt hajulle mitä hän tarkkaan ottaen tarkoitti. Ei kai ihan sitä että ajattelustaankin luopuisi ja yrittäisi olla välittämästä mistään, välttäen sovittelemasta mitään asioita toisiinsa ja antaisi mennä vaan… ehkä se lausahdus koski jotain ihan muuta. Useimmilla meistä kuitenkin jokin elämänkatsomus tai asenne tms on jolla sitten eteenpäin mennään.
Toisaalta, ei sen tarvitse eikä ehkä pidäkään olla mitenkään kiveen hakattu ohjelma tai käskyjen kokoelma, sen paremmin kymmenen kuin kahdentoistakaan pykälän kiellettyjen ja sallittujen ajatusten paketti … ehkäpä juuri vapaus uusiutua ajattelultaan voi olla yksi arvo ihmisen elämässä?
Mutta, en minäkään silti pidä ensisijaisena asianani muistella tai joka päivä tarkkailla jotain omaa “punaista lankaa”, kyllä tämä elämä pääosin menee ihan sen elämisessä, ne arvot ja käsitykset oikeasta ja väärästä, tavoitteista ja ihmisen vastuusta tämän maailman suhteen roikkuvat siellä jossain mukana, erikseen niitä pöydälle koko ajan nostelematta.
Ja paljon teen kaikenlaista tarpeetonta, ihan vaan siksi että sattuu huvittamaan. Eivät kaikki nämä minun tekemiseni palvele suoraan yhtikäs minkäänlaisia tavoitteita. Kunhan teen, koska haluan. Harrastelua ja paheksuttua “puuhastelua”, jolla ei ole sen kummemmin vaikutusta omaan elämääni kuin ympäröivään maailmaankaan.
Nytkin, kun olen sekä huvikseni että toisaalta hiukan pakostakin ollut kohta pari viikkoa minkäänlaista ansiotyötä tekemättä, olen aika paljon notkunut tietokoneella, jatkanut vuosikymmeniä kestänytttä sukututkimusta ja paikallis- ym historian tutkimista. Hyvin tietäen, ettei tästä tule olemaan kenellekään minkäänlaista hyötyä, ehkei huviakaan, muuta kuin itselleni sen verran että siinä aina joskus kokee mukavaa löytämisen ja hoksaamisen iloa.
Eikä tähän mitään arvoja sen kummemmin liity.
Nyt muuten olen lueskellut näistä suomen kansan entisten sukupolvien uskomuksista ja taikakeinoista . Tai mitä entisiä ne ovat, rukouksia ja loitsuja ja sen semmoisia toistetaan tänä päivänäkin, toiset aamuin, illoin, joku taas vain pyhäpäivisin. Ja kukaties, kun lujasti uskoo, niin aina saattaa joskus tapahtua sekin mitä rukoillaan. Ja voisi tapahtua vaikkei uskottaisikaan mutta se on eri juttu.
Viimeksi mietin olisiko tuosta ohjelmasta jolla hevosen pääntautia torjuttiin ja parannettiin johonkin käyttöön…
siinä piti -toki hyvässä uskossa ja mieluummin porukalla- ripsua tallin seiniä haureellisen vaimon vastalla kiertäen kaksi kertaa myötäpäivään ja kerran vastapäivään.
Kulemma auttoi jos mikään muu ei, ja jos ei tuo niin sitten ei mikään muukaan.
Mutta… mistä sitä sitä sitten yhtäkkiä joka lähtöön niitä haureellisia vaimoja vastoineen…