Elämäntavat alkoholismin jälkeen

Minullakin on hyviä kokemuksia apteekkien henkilökunnan rehellisyydestä, josta MM kertoi ylempänä. Apteekki-ala ei tunnu vetävän puoleensa samaa helppoheikki-ainesta, jota saattaa tavata rohdosmyymälöissä eli ns. luontaistuotekaupoissa. Niissähän henkilökunta saattaa ylistää jokaista hyllystä löytyvää rohdospakettia ja yrttivalmistetta vuorenvarmasti terveyttä ja hyvinvointia kohentavana eliksiirinä.

Myös apteekissa myydään luontaistuotteita, mutta niissä henkilökunta usein kysymättäkin informoi asiakasta siitä, jos tuotteen teholla ei ole tieteellistä näyttöä.

Liekö apteekkien maltillisempi linja sitä perua, että siellä työskentelevät tuntevat olevansa enemmän lääketieteen palveluksessa, ja tieteeseen ei pitäisi suhtautua voiton maksimointi edellä, vaikka salaliittoteorioiden mukaan juuri niin tehdäänkin.

Lääketeollisuutta koskevat salaliittoteoriat ovat nykyaikana erityisen suosittuja ja niitä pidetään usein totena. Tiedetään, tai ollaan tietävinään, että lääketeollisuus on ahneiden roistojen käsissä jotka haluavat vain tehdä paljon rahaa ja siinä sivussa huijata tai jopa vahingoittaa koko ihmiskuntaa.
Salaliittoteorioita ei hillitse sekään tieto, että lääketieteellä ja lääkkeillä on saatu hoidettua pois useita tauteja, joihin ennenvanhaan kuoltiin sankoin joukoin, ja lääkkeet helpottavat ja pidentävät monien elämää koko ajan kaikkialla maailmassa.

Vaaralliseksi salaliittoteoriat menevät silloin, jos niiden vuoksi ihminen alkaa kieltäytyä tarpeellisesta lääkkeestä. Jos vaikkapa mielenterveysongelmainen kieltäytyy lääkkeistä jotka ehkäisevät hänen oireitaan ja ajautuu psykoosiin jossa vahingoittaa itseään tai jotakuta toista.
Olemme myös saaneet lukea uutisia, joissa hartaasti Jumalaan uskovat vanhemmat ovat evänneet maalliset lääkkeet ja hoidon sairaalta lapseltaan, ja luottaneet mieluummin rukouksen voimaan… kohtalokkain seurauksin.

Kerran menin apteekkiin ajatuksella että alkaisin harrastaa nenän huuhtelua aina tarvittaessa. (Se on hyödyllistä ainakin siitepölyallergikoille.)
No, kysyin olisiko siihen tarkoitukseen sopivia tarpeita. Farmaseutti näytti hyllystä että tuossahan niitä on valmiiksi tehtyjä annospusseja. Sitten hän kuitenkin jatkoi että et sinä noita arvokkaita annospusseja tarvitse. Kaupasta vaan karkeaa merisuolaa ja teet siitä 0.5-1.5% liuosta, kokeilet mikä parhaalta tuntuu.

Ajattelen aika samansuuntaisesti. Altruismia on meissä koska ne edeltäjämme joissa sitä on ollut, ovat menestyneet suvunjatkamisessa. (No, meissä on monia muitakin luonteenpiirteitä, ehkäpä samasta syystä…)

Tämä nettisivu viittaa mielestäni asiaan.

modeemi.fi/~leopold/Vankipe … tml#Linnut

Moni aikaisemmin pelkästään inhimilliseksi arvioitu piirre on osoittautunut yleisemmäksi.

Tutkijat opettivat mm kapusiiniapinat “käymään kauppaa” herkkupaloista. kiviä maksuvälineenä käyttäen sai jollain määrällä paremman ja vähemmällä huonomman. Kun sitten annettiinkin toiselle kaverille samalla hinnalla parempaa herkkua, nousi rähäkkä. Oikeudenmukaisuudentaju siis löytyi. Simpanssien kanssa meni homma vielä pitemmälle. Paremman herkun saanut ei suostunut ottamaan sitä vastaan ennenkuin toinen simpanssi sai samalla hinnalla samanarvoisen vastineen.

" ja tieteeseen ei pitäisi suhtautua voiton maksimointi edellä,"

Voittoa voi eritäin harvoin maksimoida. Firmoilla on yleensä tavoitetaso (lähinnä sijoitettuun pääomaan liittyvä kuten Keskolla 14% tai puhelinajan Nokialla 12% - isoilla firmoilla siis Profit Center -kohtainen). Hallinnon kustannuksia kustannuspaikoille tai suoritteille ei voi jakaa mitenkään oikeaoppisesti. Voiton maksimointi on lähinnä tuotannonohjauksen (tuotantotalouden) problematiikkaa. Jos teet ruutupaperilla (etkä Excelillä) niin neljän tavoitteen optimointiongelmaa ruutupaperilla jauhat Simplex -menetelmällä [matriisilaskentaa] koko yön läpi.

Valmiit julkiset kaavat, joilla maksimoida voi, sisältävät oletuksia kuten Wilsonin kaava sen, että käyttö aikayksikössä on vakio → soveltuu lähinnä alihankintaan. Nekin ovat osaoptimointia, sillä Wilsonin kaavan mallimaailmassa tilauskustannukset ja varastokustannukset eivät milloinkaan minimoidu yht’aikaa vaan ainoastaan kokonaiskustannuksia voi minimoida.

Kuten Fritz Maclup (tunnettu itävaltalais-amerikkalainen taloustieteilijä) tähdensi: riittää että jokin kaava/teoria toimii kohtuullisen hyvin (pragmatismi), teorioiden/mallien ei tarvitse olla realistisia jos ne ennustavat kohtuullisesti ja tieto on yksi väärinkäytetyimpiä sanoja. Samoin maksimointi ja rationaalisuus ovat maailman väärinkäytetyimpiä sanoja. Kukaan ei ole rationaalisuuden aksiomien mukaan rationaalinen - täydelliset tiedot, ei transaktiokustannuksia, maku- ja hajuaisti suunnilleen koiran tasoa eli miljoonakertainen.

Näin sanoo kauppaoppi.

Tieteen tutkimustulosten vastaisesti lähinnä tieteessä yritetään voiton maksimointia eli rahan heruttamista omalle laitokselle, sen henkilökunnan määrän ja budjettien maksimointia (ja valvonta on usein mahdotonta, koska budjettiharhaa luodaan prof. Kari Lukan esittämällä tavalla tahallisesti), yläportaan matkustelun ja ilmaisen seksin määrän maksimointia. Agenttiteorian mukainen käytös eli perksien ja palkan määrän maksimointiyritykset käynnistyvä kun yksikön koko alkaa ylittää 20 henkilöä; voi karttaa ponnistuksia iisimmkin (esim. koulutusmatkojen avulla) , hankkia lisäansioita helpommin tms.

Johtopäätös: maksimointi, optimointi, rationaalisuus, verotus, tilintarkastus, tiede, investointilaskelmat, oikeuslaitos, psykiatria tms. a priori eksaktit asiat ovatkin oikeasti lähdes täysin impressionisia. Suomessa tuetaan käsitetaiteilijoita, mutta missä viipyy taiteilijaneläke tositetaiteilijoille?

Lasolarskan taloustiede menee minulta paikoitellen yli hilseen. Valitettavasti, on myönnettävä.
Toki olisi hyvä jos sivistykseni ulottuisi hiukan sillekin puolelle mutta kun ei niin ei.

Saattaa olla niin, että tässäkin törmätään jo kielellisiin eroavaisuuksiin. Kun ei sitä akateemista sivistystä ole niin ei ole, ja silloin ei ymmärrä edes akateemista sanastoa.

Pitääpä joskus joutessani muuten oikein miettiä tuokin. Minkähän verran tuo rajoittuneisuus vaikuttaa mahdollisuuksiini olla vuorovaikuituksessa ihmisten kanssa… kai me edelleen elämme siinäkin suhteessa luokkayhteiskunnassa että sivitymättömät ovat se oma rupusakkinsa joka automaattisesti etsiikin vuorovaikutusta ihan omanlaistensa keskuudesta ja sivityneoistö sitten taas seurustelee keskenään -ehkä jossain konsertissa saatetaan istahtaa vierekkäin ja hetkellisesti olla ihan kuin samanarvoisia -ja ilmoista voi jopa muutaman sanan vaihjtaa… ehkä katuyjen kunnossapidosta, muuttolinnuista… sellaisia yksinkertaisia ei-kenenkään-maalla pysyviä puheenaiheita.

Hmm… joutuvatkohan oppineemmat tuttavani kovastikin skarppaamaan yrittäessään keskustella kanssani, valikoimaan yksinkertaisempia selkokielen sanoja normaalin sanastonsa tilalle… toisaalta, mitä minä tuolla päätäni vaivaisin, jos alkaa joku tilanne kovin keinotekoiselta keskustelulta tuntumaan niin päästäänhän pois, puolin ja toisin.

Ei tuolla asialla tainnut merkitystä olla. Kunhan nyt taas juolahti jotain mieleeni.

Työ on yksi parhaimmista terapianmuodoista raittiuden kannalta. :wink: Oli pakko pistää välikommentti.

Olen samaa mieltä.

^ Samaa mieltä minäkin.

Arskan taloustiede puolestaan kieltämättä menee niin omia latujaan, ettei sitä ehkä ymmärtäisi professoreiden leegiokaan, tai kukaan muu kuin Arska itse. :slight_smile:

Mielestäni olisi väärin, että talousasioiden alkeelliseenkin ymmärtämiseen pitäisi olla korkeakoulutettu. Talouteen liittyvät asiat kun koskettavat meitä kaikkia koulutuksesta ja iästä riippumatta.

Omaa kotikuntaani puhututtaa juuri nyt mm. päivähoidon ja peruskoulun leikkaukset, länsimetron viivästys ja lisäkustannukset sekä yksityisautoilu versus julkinen liikenne. Viimeksi mainitustakin kaksi suurinta puoluetta käy kovaa vääntöä valtuustossa, joskin epätasaisilla joukkueilla jos suurimmalla on yli 30 valtuutettua ja toiseksi suurimmalla vain 13. Seuraavaksi suurimpien (sdp ja ps) joukkueiden kokoa en muistakaan, mutta molemmilla vähemmän kuin kahden käden sormien määrä.

Päiväkotitaaperoilla tai peruskoululaisilla ei ole vielä akateemista koulutusta, eikä suurelle osalle tulekaan. Ehkei heidän vanhemmillaankaan ole. Silti talouteen liittyvät asiat koskevat heitä suoraan.

Toisaalta; pitkällä aikavälillä taloutta on vaikea ennustaa pitkälle tulevaisuuteen. Sitä eivät erehtymättömästi osaa edes taloustieteilijät, vaikka mediassa näkeekin joskus raflaavia otsikoita milloin minkäkin talousgurun synkästä ennusteesta tuleville vuosille.
Asiantuntijoidenkin laatimat talousennusteet ovat epäluotettavampia kuin ennusteet ensi kesän säästä.

Vaikka pörssikurssien heiluntaa on vaikea ennustaa, niin konkretiaa ovat sen sijaan kuntien budjetit, ja se, millaiseksi kunnat rahankäyttönsä suunnittelevat.

Minun pitäisi edes yrittää taloudesta jotain ymmärtää, ja siksi onneksi siitä järjestetään avoimia keskustelutilaisuuksia minunkin kunnassani.
Minullakaan kun ei ihan oikeaa akateemista taustaa ole, vaan ainoastaan semi-akateeminen eli amk.
Ensi keväällä saatan tosin panna hakupaperit Helsingin yliopistoon.

No niin, hyvä ihmiset. Halusimme tai emme, olemme piakkoin maailman mukana astumassa Trumpin aikakauteen. :open_mouth: Mitä näkiksii?

Juu juu, ei liity foorumin aiheeseen suoraan tämäkään, mutta ketjuhan on “alkoholismin jälkeen”.

No…
ensisijaisesti Trump on erittäin isänmaallinen mies.

Jotain tämä valinta kertoo Amerikkalaisten yhteiskunnallisen ajattelun kehittymisestä, mutta onkohan suunta myös yleismaailmallinen.
Venäjällä on erittäin isänmaallinen presidentti, ja nousussa ovat “oma maa ensin” -puolueet olleet viime vuosina muuallakin.
No, suomessa nyt ovat kaikkein puhtaimmat tippuneet kannatukseltaan mutta kuka tietää mitä tämä valinta sitten esimerkkinä vaikuttaa muualle maailmaan?

Jostain syystä maailmalla myös moni on huolissaan.

Mitähän noista sitten sanomaan. Ei pahasti ainakaan, kun ollaan netissä jonka jokaista naksahdusta pystyy jäjittämään just amerikkalainen microsoft kumppaneineen.

Toivoisin ettei Amerikka vaikuttaisi minun elämääni mitenkään mutta kai sen vaikutus on suurempi kuin esimerkiksi tämän ikkunasta näkyvän naapuruston. Pitääkö nyt sitten opetella hyväksymään asiat joita ei voi muuttaa ja kiittää korkeinta että asiat menevät kuten menevät. Ja olla sanomatta koskaan missään mitään tämmöisistä asioista.

No kun en mitään voi niin toivon että tuo vaikuttaisi tänne mahdollisimman vähän.

Nukahdin hetkeksi sohvalle ja nyt näen telkkarin kautta hallusinaatioita, huhhuh. Johtuukohan tee(vee)leivistä, jotka paistelin yöllä vaalivalvojaisten karistettua viimeisetkin ruususenunen rippeet…

Toivottavasti meillä ja maailmalla tapahtuvat typeryydet enteilevät viisaampien voimien heräämistä, vahvistumista ja nousua tulevaisuudessa. Naiivisti ajateltu, myönnetään.

Muttamutta, ainakin oma uteliaisuuteni tämän hulluuden äärellä sai kuuntelemaan Strumffin voittopuheen tarkemmin kuin yhdenkään usalaisen pressan aiemmin. Mukaanlukien ne vaalit, joita tsiigailin kalifornialaisen kotoni töllöstä vuosia sitten.

Pitäisiköhän alkaa aikuiseksi ja ryhtyä seuraamaan politiikkaa tarkemmin? Lisääntyisiköhän ymmärrys vai kävisikö päinvastoin? Osaisinko sitä kautta parantaa omia ja muiden elinoloja? Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, ja jonkun sekin on tehtävä. Toisaalta tuntuu, että eipä nuo meikäläisen elämää hetkauta suuntaan tai toiseen, loputtomat pulinat, kädenväännöt ja päätökset. Mutta kuinka sekaisin asiat olisivat ilman politikointia!? Vai olisivatko…

Oh well, maailma menee menojaan ja minä sinkoilen suuntavaistottomana sinne tänne saamatta mitään järkevää aikaiseksi. Jätän viisastelut viisaammille ja lapioin lumet portailta. Oi talvisen metsän kauneutta!

Ei muuten pysty jäljittämään jos joku osaa puhdistaa sen koneen 100%:sti (kaikesta mahdollisesta vakoiluroskasta jonka määrä sen kuin lisääntyy) joka ei olekkaan mikään ihan helppo juttu ja asentaa siihen masiinaan ainoastaan vapaan lähdekoodin Linux mintin+Ubuntun :mrgreen: Ja jos kuvitellaan tälläisiä koneita olevan kaksi niin niiden välistä liikennettä ei tietystikkään voi seurata kukaan ja henkilöillä on 100% netistä käytössä eikä vain 4% niinkuin muilla.

Sitten saattaa yhtäkkiä huomata/tajuta jotain hyvin mielenkiintoista kun pohtii tätä (puhumattakaan ihan käyttöönotosta) oikein niin maanperusteellisesti :laughing:

- Bill Hicks

Mutta myös aikoinaan G.W.Bushia ja tämän hallitusta uutterasti krtitisoinut Michael Moore on isänmaallinen mies. Hän useinkin on tähdentänyt rakastavansa Amerikkaa, ja olleensa suuresti suivaantunut “rakkaan maansa ajautumisesta roistojen käsiin”, kuten hän eräässä kirjassaan muistaakseni asian muotoili.
Moore on muuten voimissaan edelleen, ja seuraan häntä twitterissä.

Minusta oli hieman hupaisaa, että Hillary Clinton puhui Yhdysvalloista ajoittain samalla tavalla kuin minä voisin puhua Suomesta. Tasa-arvoinen, suvaitseva, demokraattinen, vapautta kunnioittava… jne. Omalla tavallaan siis isänmaallinen hänkin. Itse en varmaan kuitenkaan toimisi ihan samalla tavoin kuin Hillary urallaan, mutta hänen kampanjapuheensa puhuttelivat minua.

Tottahan se, että Putinille on mieleen Trumpin valinta. Jos Trump vetää amerikkalaiset joukot pois Euroopasta kuten on uumoillut, niin Euroopan pöytä jää ikään kuin katetuksi Venäjälle.

Nyt on hyvä aika kuitenkin kiinnostua politiikasta, kuten Pian’O pohti. Maailma on liian arvokas jätettäväksi pelkkien trumppien käsiin. Voi aloittaa vaikka oman kotikuntansa politiikasta kiinnostumalla, vaikka siellä väännetään paljon pienemmän tuntuisista asioista kuin USA:n presidentinvaaleissa. Ne asiat on kuitenkin lähellä ns. pientä ihmistä ja jokaisen arkista elämää.

Kaikesta huolimatta: huomenna voi olla kaunis päivä.

Minäkin seurasin tiiviisti Yhdysvaltain pressanvaaleja. Tulin jo aikoja sitten siihen tulokseen että kävi niin tai näin ei hyvältä näytä.

youtube.com/watch?v=B7N5uGerUjQ
youtube.com/watch?v=-nQGBZQrtT0
youtube.com/watch?v=hxH6bKNPBIA

Niinpä. Ei maailmaa pakoonkaan pääse, ei enää oikein pysty olemaan tietämättä siitä että aina jotain tapahtuu.
Mutta kun globaali maailma on yhä monimutkaisemmaksi monilta osin mennyt, voi tietysti jättää ajattelematta ja poimia otsikon sieltä täältä, liitoutua keskusteluissaan mahdollisimman samanlaisessa kuplassa elävien kanssa, ja tehdä sitten omia valintojaan sen mukaisesti.

Eikä tässä pääse edes syyttämään amerikkalaista kristillis-oikeistolaista hegemoniaa… aivan samoihin populismin pyydyksiin käyvät ihmiset täällä euroopassakin.

Aihe kuin aihe, iskulauseet ja lupaukset ihmeistä, putkiajattelun helppous ja vuorovaikutuskuplat joissa valmiiksi samat ennakkoluulot omaavat ruokkivat toisiaan valikoivilla ja kohdennetuilla ajatuksilla - siihen törmätään.

No, Amerikan presidentinvaalit ovat tietysti luku sinänsä, siinä tarvitaan jo rahaakin mahdottomat määrät että edes voi olla näkyvänä ehdokkaana. Onhan se kovin erilaista kuin mihin täällä pohjoismaissa on totuttu.
Eikä noista ehdokkaista kumpikaan ollut sellainen että mitenkään minun arvoihini sopisi.

RR:n ketjussa Andante kirjoitti hyvin miettimisenarvoisen puheenvuoron erilaisista tyhjiöistä joita ihmisen elämään syntyy. Etten osaltani tukkisi RR:n ketjua -täämä kun kuitenkin kai on siellä vain sivujuonteena(?) palaan asiaan tääällä, alkoholisminjälkeiseen elämään liittyvinä ne tyhjiöt kai Andantenkin kirjoituksessa esiin tulivat.
Jos niin tapahtuu, että ihminen edes hiukan hiljentää vauhtiaan nuoruuden kiljuvan kiireen ja kaikkeenryntäämisen jälkeen, niin tyhjiöitä syntynee jopa riippumatta siitä miten päihteidenkäytön suhteen asiansa järjestää. (Toki ahkeralla ryyppäämisellä voi estää edes tyhjiöiden huomaamisen, tokkurassa ei kai edes järjen puuttuminen häiritse?)

Ja aivan varmasti elämänmuutokset aiheuttavat sen että tilaa uudelle on. On aikaa, on tilaa ja voimia tekemiselle, ja on henkisiä voimavaroja omien arvojen tutkimiselle ja uudelleenarvioinnille.
Andante tunsi tärkeäksi sen, että elämässä on jokin “punainen lanka” jota seurata. Jos se tarkoittaa vaikkapa omia arvoja, moraalikäsityksiä (siis moraali on se tajunnan muoto joka ihmiselle erottaa oikean väärästä) niin olen samaa mieltä. Jokin looogisuus on hyvä löytää. Jos yrittää koota itselleen maailmankatsomusta ja arvoasetelmia keskenään ristiriidassa olevista osista niin varmasti se viritelmä klonksuu ja pätkii , natisee ja oikuttelee kuin mikä tahansa keskenään toimimattomista osista rakenneltu koneisto. On siinä joku selkeä tulkinta maailman menosta hyvä olla. Vähemmällä rasvaamisella pääsee sen rattaistonsa kanssa.

Jartsi mainitsi että ilman sitäkin voi elää…

No miksei voi, enkä ehkä ihan päässyt hajulle mitä hän tarkkaan ottaen tarkoitti. Ei kai ihan sitä että ajattelustaankin luopuisi ja yrittäisi olla välittämästä mistään, välttäen sovittelemasta mitään asioita toisiinsa ja antaisi mennä vaan… ehkä se lausahdus koski jotain ihan muuta. Useimmilla meistä kuitenkin jokin elämänkatsomus tai asenne tms on jolla sitten eteenpäin mennään.

Toisaalta, ei sen tarvitse eikä ehkä pidäkään olla mitenkään kiveen hakattu ohjelma tai käskyjen kokoelma, sen paremmin kymmenen kuin kahdentoistakaan pykälän kiellettyjen ja sallittujen ajatusten paketti … ehkäpä juuri vapaus uusiutua ajattelultaan voi olla yksi arvo ihmisen elämässä?

Mutta, en minäkään silti pidä ensisijaisena asianani muistella tai joka päivä tarkkailla jotain omaa “punaista lankaa”, kyllä tämä elämä pääosin menee ihan sen elämisessä, ne arvot ja käsitykset oikeasta ja väärästä, tavoitteista ja ihmisen vastuusta tämän maailman suhteen roikkuvat siellä jossain mukana, erikseen niitä pöydälle koko ajan nostelematta.

Ja paljon teen kaikenlaista tarpeetonta, ihan vaan siksi että sattuu huvittamaan. Eivät kaikki nämä minun tekemiseni palvele suoraan yhtikäs minkäänlaisia tavoitteita. Kunhan teen, koska haluan. Harrastelua ja paheksuttua “puuhastelua”, jolla ei ole sen kummemmin vaikutusta omaan elämääni kuin ympäröivään maailmaankaan.

Nytkin, kun olen sekä huvikseni että toisaalta hiukan pakostakin ollut kohta pari viikkoa minkäänlaista ansiotyötä tekemättä, olen aika paljon notkunut tietokoneella, jatkanut vuosikymmeniä kestänytttä sukututkimusta ja paikallis- ym historian tutkimista. Hyvin tietäen, ettei tästä tule olemaan kenellekään minkäänlaista hyötyä, ehkei huviakaan, muuta kuin itselleni sen verran että siinä aina joskus kokee mukavaa löytämisen ja hoksaamisen iloa.
Eikä tähän mitään arvoja sen kummemmin liity.

Nyt muuten olen lueskellut näistä suomen kansan entisten sukupolvien uskomuksista ja taikakeinoista . Tai mitä entisiä ne ovat, rukouksia ja loitsuja ja sen semmoisia toistetaan tänä päivänäkin, toiset aamuin, illoin, joku taas vain pyhäpäivisin. Ja kukaties, kun lujasti uskoo, niin aina saattaa joskus tapahtua sekin mitä rukoillaan. Ja voisi tapahtua vaikkei uskottaisikaan mutta se on eri juttu.

Viimeksi mietin olisiko tuosta ohjelmasta jolla hevosen pääntautia torjuttiin ja parannettiin johonkin käyttöön…

siinä piti -toki hyvässä uskossa ja mieluummin porukalla- ripsua tallin seiniä haureellisen vaimon vastalla kiertäen kaksi kertaa myötäpäivään ja kerran vastapäivään.
Kulemma auttoi jos mikään muu ei, ja jos ei tuo niin sitten ei mikään muukaan.

Mutta… mistä sitä sitä sitten yhtäkkiä joka lähtöön niitä haureellisia vaimoja vastoineen…

Kyllä. Monilla vakavasti päihteongelmaisilla päihteenkäyttö on tavalla tai toisella täyttänyt elämän 24/7. Silloinkin kun ainetta ei ole käytetty, on podettu käytön seurauksia tai suunniteltu seuraavaa käyttökertaa.

Jos päihde poistuukin elämästä kokonaan (tai vähenee radikaalisti kuten itselleni joskus kävi) , syntyykin elämään hurjasti tyhjää tilaa. Se pitää täyttää jollain. Onnekkailla on tallella sisältöjä, esim. perhe, työ tms. Jotkut joutuvät lähtemään ihan alkutekijöistä tyhjiötään täyttämään.
“Puuhastelu” ei missään tapauksessa ole vähäpätöistä, ellei ihminen sitä itse vähäpätöiseksi koe. Askartelu, piirustelu, käsityöt. lukupiirit tai musiikinkuuntelukerhot eivät anna kaikille tärkeää sisältöä, mutta joillekin antavat ja jostakin on aloitettava.

Meillä on Helsingissäkin päihteettömiä päivätoimintapaikkoja, joissa nimenomaan “puuhastellaan”. Villa Sturen, Vesterin ynnä muiden kaltaisissa paikoissa pidetään ruuanlaittokursseja, tehdään retkiä luontoon ja nähtävyyksiin, käydään keilaamassa, minigolfaamassa jne. jne. Ehtona on vain, että osallistujat ovat selvinpäin koska toiminta on tarkoitettu raittiuden tueksi. Ne eivät ole hoitopaikkoja, ja siksi kävijöiden tietoja ei kirjata mihinkään tietojärjestelmään. Niihin voi mennä ilmoittamatta hetuaan tai edes koko nimeään. Lempinimi tai etunimi riittää.

Joku minnesota-hoito-uskovainen puhisi yleisönosastolla, että kukaan ei raitistu tikkaa heittämällä tai retkeilemällä tai askartelemalla. Eipä varmaan, koska millään yhdellä ainoalla askareella harva raitistuu saati pysyy pitkään raittiina, oli keino sitten rukoileminen, ryhmässä istuminen, askartelu tai kuperkeikkojen heittäminen.
Tarvitaan ajattelutavan muutos, sisäinen muutos, ja ulkoiset keinot sen saavuttamiseen vaihtelevat hyvin paljon.

Politiikka oli puheena Trump-jytkyn tiimoilta, ja on jännää miten kotikutoisen tuntuista puuhastelua voi olla vaikkapa kotimaisen kunnallispolitiikan toiminnot. On eroa politiikassa ja politiikassa: Trumpin vaalibudjetissa versus suomalaisen aloittelevan kuntapolitiikon parin sadan euron kampanjaan, johon on pyydetty sponsorointia mm. äidiltä ja sukulaisilta.
Jossain kylämarkkinoilla kun jäpittää palelemassa oman puolueen kojulla ja tyrkyttämässä ohikulkijoille lippulappusia, puolueen logolla koristettuja heijastimia ja lapsille ilmapalloja, ja välillä vastaamassa omaa puoluetta koskeviin nokitteluihin, niin tulee mieleen että on tämäkin hitsi vie hommaa! :smiley: Tässähän pitää olla intohimoa mukana, ei tätä muuten jaksaisi vaan lähtisi baariin tai himaan katsomaan juutuubia.

Totta tämäkin. Joku asiantuntija juuri sanoi, että tällä Trumpin metodilla on Suomessakin tehty jo eduskuntavaaleissa kaksi “jytkyä” peräkkäin.

Elämään sisältyy normaalistikin erilaisia siirtymäaikoja (ainakin toivottavasti) ilman että niiden tarvitsee liittyä päihteiden käyttöön. Jos siirtymäaikoja ei tule ei tule myöskään kehitystä. Joskus isoista siirtymäajoista voi seurata eksistentiaalinen kriisi. Jää ilmaan leijumaan kun ei tiedä mitä tehdä seuraavaksi. Jos tyhjyys on tarpeeksi iso niin sitten palataan yleensä vanhaan ja tuttuun. Varsinkin jos ei näe horisontissa mitään vakavasti otettavaa kiinnekohtaa mihin tähdätä.

Kaikenlainen touhuilu ja hääräily on tietysti tällaisten tyhjyyksien iskiessä parhaimmillaan ihan hyvää ensiapua. Mutta ei se mulle ole kyllä koskaan auennut miksi näihin touhuilu- ja hääräilytoimintoihin liittyy aina sellainen tuntuma että pitää taantua päiväkoti- ikäiseksi jälleen. Tämä asenne ei liity vain päihde- ja mielenterveyskuntoutukseen vaan aivan kaikkeen touhuilu- ja hääräilytoimintaan. Olin joskus hetken vajaatyöllistettynä eräässäkin aikuisille ja lapsille tarkoitetussa päivähoitopaikassa ja sielläkin oli askartelupöytä aikuisille, vaan ei lapsille. Luontoretkilläkin käytiin poimimassa kaikenlaisia mustikanvarpuja ja vaahteranlehtiä, väsättiin kortteja ja muovailtiin vahaa. Sosiaalikasvattaja yhdessä muiden paikkaa pyörittävien sosiaalitätien kanssa suhtautui aikuisiin asiakkaisiinsa kuin päiväkotilapsiin. Tämä sama ongelma tuntuisi olevan joka helv***n paikassa enkä minä tajua ollenkaan miksi tavalliset suomalaiset aikuiset alistuvat niin helposti osaansa ikilapsina.

Mt- ja päihdekuntoutuksessa tämä asentovirhe perustuu uskonkappaleeseen että päihteiden käyttäjän henkinen kehitys on muka pysähtynyt siihen kohtaan missä päihdettä on alettu käyttää. Mielenterveyskuntoutujan kohdalla uskomus on että henkinen kehitys on muka pysähtynyt siihen kohtaan missä trauma on tapahtunut. Näinpä sillä areenalla työskentelevät henkilöt yleensä ottavatkin jonkinlaisen emoiluasenteen asiakkaisiinsa. Touhuilu ja hääräily ja kaikenlainen harrastelu ja nikkarointi on ihan tarpeellista sijaistoimintaa jos esimerkiksi juomishimot iskevät. Mutta tämä aikuis- lapsiasetelma joka näissä erilaisissa kuntoutusmalleissa pesii ei todellakaan auta ketään.

Huvittavinta on se että populismista syytetään yleensä vain yhtä tiettyä puoluetta vaikka kaikki poliittiset puolueet ovat populistisia. Kaikki puolueet käyttävät yksinkertaistavia populistisia keinoja kannattajien kalasteluun. Trumpissa arveluttaa poliittinen kokemattomuus enemmän kuin hulluus. Länsimaita ei onneksi johdeta koskaan vain yhden henkilön toimesta vaan siellä on iso joukko ihmisiä ohjailemassa Trumpin päätöksiä. Mutta eikös tämä Yhdysvaltain pressan virka ole nyt siis ensimmäinen poliittinen virka jonka Trumpilla on?? :open_mouth: Vaatimaton alku poliittiselle uralle. :unamused: Kokemattomuus voi pistää hänet aika manipuloitavaan asemaan koska ymmärtääkseni bisnesmaailma on aikas paljon erilainen kuin politiikka.