Anna kavereiden mennä ja perustaa, ei täällä yhden koon farkkuihin ole kaikkien pakko sopia. Sulla on sun elämä, sulla on sun rajat, ristit ja riesat, mutta myös ilot ja löydöt, mieli ja syvyys, onni ja autuus.
Ei sunkaan kannata todella juoda. Menee vain niin paljon pieleen ja ihan turhan takia. Mutta ei se elämä siitä riipu, voiko juoda vai ei. Eikä se estä kirkkohäitäkään, jos sellaiset haluaa saada. Juominen voi hyvinkin estää.
Juu, eikä se muiden ihmettely tai vertaaminen minun tilannettani auta yhtään 
Noh, tänään on jo pyykit pesty, tenttiin luettu ja nyt kuntosalille. En jäänyt sängyn pohjalle tänään tai eilen murehtimaan. En todella anna alkoholin päättää tekemisiäni tuota retkahdusta enempää.
Mitä neuvoja? Raittiuteni ei välttämättä onnistukkaan yksin. Ei tässä välttämättä Antabusta tarvita, enkä oikein haluaisikaan. AA-kerho? En ole uskovainen ja vähän vierastan sitä ideaa. Voiko Psykologille/terapiaan mennä ilman lähetettä?
Otapa heti kättelyssä yhteyttä A-klinikkaan! Sitä minä suosittelisin. Sitten menet sinne ja pistät faktat tiskiin. Sen lisäksi: tee kaikkea sitä, mikä jo toimikin! Äläkä jää sänkyyn murehtimaan, ei ole mitään syytä alistua
AA ei ole uskovaisille, heitä varten on Jumala 
Kaikkea sitä mitä et ole tehnyt aikaisemmin kannattaa kokeilla. Koko homman idea on se, ettei tee asioita aina vaan samalla tavalla ja odota, että silti jokin maagisesti muuttuu.
Tsemiä!
Satamamestari, kysyt mitä neuvoja.
Jos havaitsee olevansa voimaton alkoholiin nähden, helpointa on antautua ja lakata taistelemasta sitä vastaan. Kyllähän alkoholista voi luopuakin mitään suurta numeroa tekemättä.
AA:ssa raitistumisen hyviin puoliin kuuluu, että voi olla sekä saavana että antavana osapuolena sen muodostamassa vertaistuessa kaikkialla maailmassa.
AA on yhden asian liike ja tarkoitettu raittiutta haluaville ihmisille.
Moikkis “Satamamestari”. Kuten ylempänä todettiinkin, älä unohda retkahdustasi, vaan ammenna voimaa sen nopeasta selättämisestä. Sitäpaitsi “mieshän on taas pystyssä” ja aktiivisena.
Vinkkinä antaisin ensinnäkin “Yksinkertaisia Niksejä”- kirjoituksen. Ja sitten yhteydenoton vaikkapa AA- kerhoon. Käy kurkkaamassa, voi olla sun juttusi. Todennäköistä muuten onkin, että ei sinunkaan raitistumisesi ilman tukijoukkoja edisty. Hyvä, että pomppasit rehellisenä takaisin tänne.
Mulla noista Suomen systeemeistä ole tietoa, mutta luulis ammattiapuun hakeutumisen onnistuvan. Pää pystyyn ja olis kiva jos taas vaihdettais ajatuksia täällä!
Tuossa tietoa ja lähimmän ryhmän osoitteen löydät ryhmäluettelosta:
Moro andante! Pitää tuota retkahdusta itsekenenkiin alkaa käyttää taisteluna alkoholismia vastaan ja ottaa opikseen taas kerran.En ole jaksanut tässä vielä kertoa omasta retkahduksestani,mutta niin vaan kävi minullekkin.Ja taas se sama perke…kuvio,että sain asikkaalta 24pacVenäjältä tuotua kaljaa.Ajattelin jonkun juoda ja sitten mentiin.Oli hirmu riidat vaimon kanssa ym.ym.entistä paskamaisuutta mitä tuo juonti tuo tullessaan.Tiedän kyllä Satamamestari sinunkin tuntemuksesi,mutta tästä vaan selvitään ja sinulla jo onkin hyvin alkanut,kuntosalit ym.t.akkari
Moikkis “Akkari”. Hyvä kun nyt mainitsit tapahtuneen. Kyllä se niin tuppaa olemaan, että kun raottaa ovea viinapirulle, se melkoisella varmuudella luiskahtaa pienimmästäkin aukosta sisään. Talo kannattaa pitää täysin viinattomana. Lahjapullot voi lahjoittaa eteenpäin tai heittää välittömästi menemään. Vastaan voi ottaa, ettei loukkaisi asiakasta. Jatkoa ajatellen kyllä voisi harkita jotain hyvää syytä kieltäytymiseen. Tällaiset “tilaisuudet” kun melko varmasti aina johtavat kokeiluun. Kynnys on pienempi kun ajattelee, että “enhän minä tarkoituksella” hankkinutkaan alkoholia- sitä vain tupsahti eteeni. Vähän samalla lailla kun minä joskus kävelyreiteilläni löydän puolitäysiä viski- ja muita pulloja! Niihin en tosin nokkaani laittanut, joten en tiedä mitä keltaista ainetta siellä oli. :mrgreen:
Hauskaa ja raitista Vappua!
No oli mitä oli, aineen arvo on suunnilleen sama… 
Opiksi ja ojennukseksi vain, Akkari, ja nokka kohti valkeutta! Minustakin kannattaa tehdä keskenään jokin suunnitelma, miten toimii, jos lahjuspulloja annetaan: kuviohan menee vähän niin, että olet ikään kuin ehdollistunut tuohon tilanteeseen; reagoit siihen juotatuksella; et ehkä ole vielä tietoisesti tehnyt ratkaisua sen suhteen, miten juuri tuollaisessa tilanteessa toimit raittiuttasi ja hyvinvointiasi edistääksesi. Me riippuvaisethan olemme leimautuneet noihin alkoholikokemuksiin ja -tapauksiin ja siksi esim. tällaiset vaput ja muut kalenteriryyppäjäiset voivat aluksi olla vaikeita paikkoja ohitettavaksi pelkällä olankohautuksella. Tarvitaan alkuun ihan vain tapauskohtaista harjoittelua ja tilanteisiin varautumisia, suunnitelmia ja niistä kiinni pitämistä. “En juo, vaikka mikä olisi” on tietysti hyvä yleisperiaate ja sitä vain pitää sitten soveltaa käytännöntilanteisiin.
Juu, juu, Antilooppikin tietää oikein hyvin, ettei se ole aina niin kevyttä ja helppoa, mutta yksinkertaistuksista voi silti hakea vauhtia. Ei muuta kuin tsemppiä ja jalat maassa kantavalle tielle, Akkari!
Tänään en jaksa vatvoa alkoholista/alkoholismista pääkopassani. Nyt on syöty hyvin ja aika lukea tenttiin pikkasen. illemmalla katson elokuvia. Ihanaa kun ei tarvitse lähteä tuonne valkolakkien sekaan ryyppäämään 
Mutta tsiisus tuota alkoholin ja vapun hehkutusta radiossa/mediassa. Onko länsimaissa mitään tapahtumaa johon alkoholi ei olisi kytketty?
On. Mutta Suomessa on vähän tämmöstä. Kyllä kans eilen niin särähti korvaan, kun Maikkarin uutisten lopussa joku tötterötukka vitsaili niin tosi kepeesti meteorologin kanssa, että “onko luvassa kosteaa vappua”. Hehe. Sais nyt vain tämän naurun katkeamaan :mrgreen:
Mutta on se vähän niinkin, että kun oma ajatus irtautuu tuosta alkoholista ajallaan ja painollaan, niin eivätpä nuo “sosiaaliset paineet” enää isommin hetkauta. Huomaan itsessäni tapahtuneen jo joitain muutoksia tässä suhteessa, sanotaanko kuluneen vuoden aikana. Mitä pienemmäksi asia käy mielessä noin akuuttina kysymyksenä, sitä vähemmän siihen tuijottaa myös ympäristönsä kautta.
Hyvää vappua! Aurinko paistaa ja lenkki sujui mainiosti. Suorastaan herkistyin kun ajattelin että saan juosta vapaana auringossa ilman krapulaa 
Jos vielä saisi unohdettua menneisyyden haamut kokonaan. Muuten elän elämäni miettimällä mennyttä.
Niin elät. Ei kannata sitoa itseään menneisyyteen. Etenkään, kun haluat juosta eteenpäin
“Kaikki se, mitä olette tähän päivään asti ollut, on nyt jo ohi. Jos te edelleen kysytte neuvoa menneisyydeltänne ja annatte sen, mitä olette joskus aikoinaan tehneet, ratkaista sen, mitä voitte tai ette voi tehdä tänään, niin te hyvin todennäköisesti teette itsestänne uhrin sulkemalla pois suuren osan nykyhetken vapaudesta ja mahdollisuuksista vain sen vuoksi, että te ette menneisyydessänne koskaan voinut nautti niistä.” Wayne Dyer
Hyvää vappu sinullekin! Annetaan itsellemme lupa olla tänään todella upeita.
Dyer on hyvä kirjoittaja. Pitääkin taas lainata kirjastosta ja lukea. Sama juttu kuin Deepak Chopralla, joskus vuosia sitten kun yritin lukea heidän kirjoja ne menivät jotenkin yli ja ohitse… En pystynyt sisäistämään, ja moni opus jäi kesken kun tuntuivat tylsiltä ja liian korkealiitoisilta. Nyt taas samat tekstit tuntuvat todelta, ja kolahtavat.
Menneisyyden kahleista… Omalla kohdallani sitä menneisyyttä on pitänyt penkoa ja tutkia aika paljon, että on löytänyt tämän hetken sisäisen rauhan ja vapauden. Menneisyys tapahtumineen hallitsi nykyisyyttä ihan huomaamatta, eli kun menin niitä vanhoja tapahtumia karkuun ja tietoisesti unohdin ne, niin sieltä ne samat tuskat, traumat ja käsittelemättömät asiat vaan tunkesivat eteen nykyisyydessä, vanhan toistona. Tapahtumat ikäänkuin vaativat kohtaamaan itsensä. Kauhean monta vuotta kun on painanut automaattiohjauksella, huolettomana vihellellen, “sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa…” asenteella… ja koko ajan uutta rapaa on satanut niskaan. Minulla se oli pysähtymisen paikka, ja menneisyys piti tosiaan kohdata silmästä silmään. Tai siis sitä tässä teen, tiedostamalla ja vastaan ottamalla, hyväksymällä. …Ei ole mikään hetken homma, onneksi on aikaa koko loppuelämä
Tässä arjen keskellä tulee vastaan tilanteita, jotka nostavat niitä kummallisia fiiliksiä pintaan, ja ne pitää kohdata, ja samalla tunnustella, mikä vanha kipukohta nyt oireilee. Tavallaan muistella nykyhetkestä taaksepäin, sellaista hetkeä kun joskus aiemmin on tältä samalta tuntunut, mutta olen juossut olotilaa karkuun, tai jollakin tavalla muuttanut sitä. Vanhojen tunnelukkojen purkamista, omien käyttäytymismallien ja suojautumismekanismien tunnistamista. Pelkäänkö nyt hylkäämistä, torjuntaa? Vai pelkäänkö yksinäisyyttä? Koenko vihaa, jonka olen joskus tukahduttanut, kun joku kohteli minua vähätellen? Minkä ikäiseksi koen itseni nyt? Mikä tapahtuma sai alun alkaen minut reagoimaan näin, ja miksi? Reaktion sijaan yritän valita ymmärtämisen, ja menneiden tapahtumien hyväksymisen. …Mutta myötätuntoisesti, en itseäni syyllistämällä.
Olen huomannut että menneisyys kannattaa kohdata sitä mukaa kun se sieltä syvyyksistä nousee, mutta armollisella asenteella, tuntemisen ja kokemisen kautta. Jotenkin pääsen irti niistä menneisyyden kahleista, kun nostan ne muistot ajantasaisiksi, koen ne samat tunteet (mitä silloin ehkä jäi kokematta esim. ylpeyden, häpeän, pelon tai kyvyttömyyden vuoksi) vahvoina uudestaan, tavallaan palaan menneisyyteen, ja otan sitä tuskaa vastaan sieltä. Sen jälkeen on vapautunut, kevyt olo, eivätkä samat asiat välttämättä enää koskaan palaa kummittelemaan. Itsetutkiskelua tämä kai on, oppia vähitellen erottamaan ne vuosien aikana rakennetut suojamuurinsa oikeasta, todellisesta itsestään. Irrottautua menneisyydestä ja itselleen luomista rooleista, hypätä tyhjyyteen ja luottaa että elämä kantaa.
Eipäs! Protestoin! Ihminen on myös muistojensa ja kokemustensa summa. Tavallaan yhtälö, joka on muodostunut aikojen kuluessa ja joka on aina 100%, tai “1”. Tuosta summasta voi tietoisesti poistaa niitä osia joiden haluaa poistuvan, mutta sitten yhtälö jää vajaaksi. Joskus osia poistuu unholaan ikäänkuin itsestään. Jotain on kuitenkin saatava tilalle. Eikä tämä “korvike” suinkaan rajoita minua, jos olen ottanut poistuneesta opikseni ja käytän positiivisia yhtälöelementtejä täytteenä. Voi veljet, tuli vähän sellasta tekstiä kuin olisin vielä joissain vappupöhnissä. 
En ole. Saiko kukaan kiinni? 
"Kaikki se, mitä olette tähän päivään asti ollut, on nyt jo ohi. "
Ihminen on myös muistojensa ja kokemustensa summa.
Ei kai nämä sulje toisiaan pois mitenkään. Mutta jos eilen tein virheen, tänään se on jo ohi. Tänään voin olla tekemättä virhettä, jos en anna sen eilisen virheen määritellä myös tätä päivää, jää siihen virheentekijän rooliin. Jos olin ennen juoppo, niin tarviiko enää olla. Eipä kai. Eilen oli eilen ja nyt on nyt.
Ei todella tarvikaan jäädä väärään, virheentekijän rooliin. Vaikeutena on “vain” korvata pudonneet roolipalaset uusilla, jotta summa kokonaisuudessaan pysyy “yhtenä”.
