Elämä haltuun!

Me Lopettajat
1

Hei kaikki Päihdelinkkiläiset!

Olen 27-vuotias yliopisto-opiskelija ja kaikessa lyhykäisyydessään minun on tullut aika laittaa korkki kiinni.

Olen jo pari vuotta tuntenut juovani liikaa. Ongelmani on se, että alkuun päästyäni en osaa lopettaa juomista. Usein ryyppyreissut ovat venyneet kaksipäiväisiksi (pe ilta-su aamu). Tietyn pisteen jälkeen en halua muuta kuin lisää viinaa. Keskustelut, musiikin kuuntelu, tanssiminen ym. jää kaikki toissijaiseksi joka oikeastaan vain haittaa juomista. Tuossa joulun aikaan sattui niin paha moka (kännissä tietty) että vihdoin heräsin. Join rahat (satoja euroja) jotka oli tarkoitettu ihan muuhun. Siitä putkesta herättyäni oli olo niin kamala ja masentunut.

Sitten rupesin miettimään että mitä kaikkea olen mokannut kännissä:

-En päässyt tapaamaan isovanhempia vaikka niin oltiin sovittu (isovanhemmat ovat antaneet kyllä anteeksi)
-Myöhästynyt lentokoneesta edellisillan ryyppäämisen takia (ja ostanut kalliit liput kentällä)
-Herätellyt kavereita kännipuheluilla keskellä yötä.
-Hukannut avaimet, kännykän, kannettavan tietokoneen
-Aiheuttanut huolta läheisille huinimalla ympäri kännissä akku loppuneena ties missä
-Harrastanut suojaamatonta seksiä (luojan kiitos testitulokset negatiivisia)
-Ollut väärillä jatkoilla jonne en selvinpäin olisi ikinä mennyt
-Nukkunut porttikongissa
-Ollut poissa luennoilta kovan krapulan takia
-Juonut, ajanut turhia takseja ym. monen tuhannen euron edestä.
-Juonut opintolainaa. Kuinka tyhmää onkaan juoda lainarahaa? Huhhuh.

Noh, jos jotain pahaa niin jotain hyvääkin. En vielä ole juomisen takia:

-Menettänyt ajokorttia tai tehnyt liikennerikkomuksia. Kännissä en ole ajanut.
-Saanut potkuja tai huomautuksia töissä. Kaikki työt olen hoitanut hyvin alusta loppuun ja saanut mukaan asianmukaiset työtodistukset ja esimiehen numeron.
-Jäänyt jälkeen opinnoissa. Opiskelut ovat sujuneet aikataulussa.
-Vahingoittanut tahallaan itseäni, muita tai eläimiä. Mustelmia ym. on tullut kaatumisista mutta ei sen enempää.
-Aiheuttanut aineellista vahinkoa. Siis rikkonut paikkoja ym.
-Pettänyt parisuhteessa
-Joutunut putkaan tai sairaalaan
-Olen myös harrastanut kovaa liikuntaa väh. 2 kertaa viikossa. Nuori kroppa kestää. Mutta ei ikuisesti.

Mitään peruuttamatonta en siis ole vielä tehnyt. Jos saan korkin nyt pysyvästi kiinni niin oppirahat lasketaan tuhansissa, ei kymmennissä tuhansissa.

Miten tämä sitten onnistuu? Päivä kerrallaan. Viittaamalla kintaalla ainakin ensialkuun kaikille opiskelija-tapahtumille, joihin suurimpaan osaan liittyy ikävä kyllä kuningas A. Rikkomalla tabuja. “Minä olen jo juonut tarpeeksi viinaa tässä elämässä, ei kiitos!” voi aiheuttaa sekaannusta illan vietoissa mutta sitten aiheuttaa!

Kirjoitan tänne lopettajien puolelle koska haluan raitistua. Elämä on liian lyhyt että voisin enää huinia pitkin yökerhoja puolimuistamattomana ja hikoilla sängyn pohjalla koko seuraavan päivän. Olla jatkoilla aamuyöstä muiden juoppojen kanssa ja herätä jostain ihan väärästä paikasta.

Noita 10v aikana tapahtuneita kännisekoiluja en enää voi muuttaa. Niitä aina tässä pulpahtaa mieleen ja mietin että miksi piti silloin lähteä ryyppäämään, miksi tein mitä tein jne. Ehkä se oli yksi tie joka minun piti kulkea loppuun ja saapua tienristeykseen. Jos nyt valitsen oikein niin koko elämää ajatellen juomisen aiheuttamat vahingot jäävät suhteellisen pieniksi. Tänään on 15. raitis päivä takana.

“How many roads must a man walk down, before you call him a man?”

2

Katselin kirjoittamiasi listoja ja hyvin samantapaisen juovan elämän kerkesin käymään läpi. Aloitin juomisen hiukan vanhempana kuin sinä ja raitistuin hyvässä keski-iässä jo vuosia sitten.
Muutamia eroavaisuuksia kuitenkin mainitsen.
-En ole kännissä hukannut kännyköitä tai tietokoneita, kun sellaisia ei siihen aikaan vielä ollut käytettävissä
-En ole myöhästynyt lentokoneesta, vaikka hukkasin lomakohteessa paluulippuni.
-En ole ollut poissa luennoilta, kun korkeakouluopintoni katkesivat heti alkuunsa.
Näiden merkityksettömien erojen mainitsemisella korostan, että halu raitistumiseen tulee silloin, kun ei halua enää vajota alemmaksi. Sinulla on vielä pitkä lista hyviä asioita tallella. Se lista lyhenee vääjäämättömästi, jos jatkat juomistasi.

Mainitsemistani eroista huolimatta tein aikoinaan itsestäni oikeaan osuneen diagnoosin: alkoholisti
AA:n toveriseurassa olen saanut viettää lukuisia miellyttäviä palavereja. Olen myös löytänyt tuttavia, tukijoita, ystäviä, perhetuttuja, työelämään yhteistyökumppaneita. Elämä on muuttunut tärkeiltä osiltaan tasaisemmaksi, mutta yhtä tärkeiltä osiltaan myös tasokkaammaksi, sanoisinpa henkevämmäksi.
Tänäänkin illalla tapasin raittiita naisia ja miehiä keskinäisen tuen merkeissä.

3

Juu, tässä on vielä monta hyvää asiaa tallella ja meneillään joita en ole juomisen takia menettänyt. Päivä kerrallaan niin asiat myös pysyvät mallillaan. En halua enää sekoilla yhtään enempää. Tänään 16. raitis päivä menossa :smiley:

4

Tuossa on se ydin mielestäni !

Kohtuukäyttäjää sinusta tuskin enää koskaan tulee joten täysraittius ainoa vaihtoehto. Kuulostaa kovalta mutta älä säikähdä sillä meitä on lukemattomia jotka ovat olleet samassa tilanteessa joskus.

5

Tervetuloa Satamamestari! Meillä on suhteellisen samankaltainen tausta/ikä. Tämä on hyvä paikka purkaa omia tuntemuksia alkoholin suhteen. Toivotan paljon voimia matkallesi kohti päihteetöntä elämää. Se on todella hieno tavoite, jonka tajuaa usein vasta myöhemmin.

Opiskelijatapahtumilla tuhoamme tärkeintä resurssiamme eli aivojamme. P-puhetta, että alkoholi kuuluisi osaksi opiskelijaelämää. Opiskelijatapahtumista minunkin suhtautuminen alkoholiin muuttui liian myöteiseksi. Onneksi minulla oli muutama työpaikka, jotka pitivät minut jokseenkin ruodussa. Jos minulla ei olisi ollut töitä ja asuisin solussa, kuten suurimmaksi osaksi kaikki muut opiskelijat niin olisin mitä todennäköisemmin tällä hetkellä erittäin alkoholisoitunut ja masentunut henkilö. Todennäköisesti olisin jo keskeyttänyt opintonikin. Muualla maailmassa ihmiset käyttävät lääkkeitä saadakseen aivoista kaiken kapasiteetin irti ja mitä me taas täällä tehdään. Tuhotaan niitä järjestelmällisesti ja tietoisesti. Opiskelu ja viina ei sovi millään tavalla yhteen. Kampuksista on tullut savuttomia. Samalla niistä voisi tehdä alkoholittomia. Olisi mielenkiintoista tietää tilastolliseseti, kuinka monen opinnot viivästyvät/keskeytyvät alkoholin takia kun useimmin tämän keskustelun yhteydessä syytetään töitä.

Tsemppiä!

6

Olen hyväksynyt ajatuksen että minusta ei enää kohtuukäyttäjää tule. Harvassa ovat ne kerrat jolloin juominen on menny “fiksusti”. En minä elättele mitään toiveita kohtuukäytöstä.

7

Hyvä olisi olla joku hoitosuunnitelma esim. A-klinikka . En epäile yhtään etteikö halusi olisi nyt aivan vilpitön mutta ihmisen mieli on vain sellainen että hyvät päätökset tahtovat murentua ajan mittaan. Nyt kun tuosta viimeisimmästä rysäyksestä on vasta reilu pari viikkoa ja asiat tuoreessa muistissa niin päätös kyllä pitää. Noin se aina meni mullakin aikoinaan. Minun sykli oli sellainen kolmisen kuukautta kun useimmiten pamahdin taas juomaan. Ei tässä asiassa ole niin kovin paljoa järjen kanssa tekemistä, jos olisikin niin varmasti olisin minäkin raitistunut jo paljon aikaisemmin. Alitajuiset seikat painavat enemmän.

Jos saisit tuollaisen hoitokanavan auki vaikkapa A-klinikalle , niin silloin päätöksen tukena olisi aivan oikeaa konkretiaa.

Itse olin kovassa kurimuksessa juuri tuossa ikävuosien 25 - 30 välissä. Raitistuin lopullisesti 33-vuotiaana ja nyt olen ollut pitkään raittiina. Minua auttoivat A-klinikka, Järvenpään Sosiaalisairaala löytämään sen raittiuden ja AA varsinaisesti on auttanut säilyttämään sen vuodesta toiseen. Jos hyväksyt AA:n periaatteet niin voit aivan hyvin tulla vilkaisemaan ja ehkä jäämäänkin. Saman tavoitteen omaavien ihmisten kanssa raittiuden säilyttäminen on helpompaa.

Lue tuolta minun ketjusta “Taskulämmintä Vinettoa - ei kiitos!” (kauhea nimi ketjulla :smiley: ) tuo analyysi riippuvuuden rakenteesta - ehkäpä opit jotain uutta siitä.

Kaikkea hyvää - pysy kanavalla !

8

Mä olen 26 ja aloittanut uudelleen opiskelun myös juuri. Mitä teinkään kerran? Vetosin opiskelukiireisiin kun mua pyydettiin yhteen paikkaan mukaan viikonlopuksi. Ne opiskelukiireet oli sinä viikonloppuna sitä että juopottelin yksin kotona pe-su. Mua risoo että vaikka olenkin ihan selvinnyt tähän asti opiskelusta olisin pärjännyt paremminkin jos olisin ollut juomatta. Opinnoissa kuitenkin tulee sellainen hyvä tunne että on kivoja ihmisiä ja mielenkiintoinen aihe. Kun on muuten jotenkin tuntunut vähän yksinäiseltä lapsesta asti. Yliopistossa ei tunnu siltä. Aina jotenkin omat kännimokat saa itselleen selitetyksi. Että miksi huusin kavereille. Miksi tuhlasin rahat viinaan.Miksi kompuroin kännissä.

9

Päivitetääs tilannetta. Kohta taas yksi selvä viikonloppu takana. Olin kyllä katsomassa kavereita eilen illalla. Viina virtasi. Itse en juonut. Sanoin että tänä iltana en juo. Tyrkytys oli tietysti aikamoista. “Ota nyt edes yksi” jne.
Saatoin kaverit bussiin joka lähti yöelämän pyörteisiin. Itse kävelin tyttöystävän luokse ja fiilis oli MAHTAVA :mrgreen:

10

Selkeästi mestarisainesta! :smiley:
Sinullahan taitaa olla jo kolmisen viikkoa juomatonta aikaa takana, hieno homma. Luultavasti tyttöystäväkään ei pannut pahakseen, kun sai viereensä raikkaan ja hyvältä tuoksuvan Satamamestarin. :smiley:

11

Hei Satamajätkä!

Listojasi lukiessa tuli olo, että tekojesi puolella saan bingon ja vielä tekemättömien sekoilujesikin puolelta valitettavan monta kohtaa olisi ruksittavanani. Yksin se tehtyjen mokienkin lista riittäisi vakuuttamaan toisenlaisen tyypin, että nyt olisi järkevintä lopettaa tähän, mutta niin kuin Vinetto puhui edellä, nämä eivät ole ihan pelkkiä järjen juttuja. Mokiahan juodessa sattuu ja sinun juomisesi tuntuu olevan aivan samaa lajia kuin minun juomiseni on aina ollut. Eikä se siitä muuksi muutu, uuttakin yritystä on tullut kokeiltua.

Rohkaisisin myös hakemaan tukea raittiuden ylläpitämiseen. Päätökset kantavat yhtä varmasti kuin morkkikset ovat ikuisia. Eli eivät. Kyse on paljosta muustakin kuin juomisesta tai juomatta olemisesta, vaikka ensin se kierre onkin saatava poikki ja on oma vyyhtinsä opetella yksinkertaisesti olemaan juomatta. Itselläni on vain sellainen kokemus, että kun juomisesta on päästy, mutta mitään muuta ei ole tullut elämälleen tehdyksi, niin kuitenkaan ei pääse jostain tietystä urasta irti. Tämä on tietysti vain minun kokemukseni, mutta olen sen kokenut niin monta kertaa, että voisin kuvitella sinunkin kohdallasi olevan hyväksi sen, että voisit jossain tonkia juomisongelmasi syitä vähän syvempääkin. Siinä kannattaa olla minusta mahdollisimman perusteellinen ja ottaa kärsivällisesti aikaa omalle prosessilleen. Sinullakin se voi tarkoittaa käytännössä aikuistumista monella eri tasolla, olet sen ikäinen kaveri, että siinä sitä alkaa tulla vähän toisenlaiseen vaiheeseen. Ei tuon ikäisen kaverin tarvitsisi enää miettiä hetkeäkään, millaista on elämä, jollei voi dokata opiskelijapippaloissa, onhan se kliseiden “opiskelijaelämä” nyt muutenkin vähän lapsellista, jos suoraan sanon :mrgreen:

Paljon olet saanut möhlityksi, muttet vielä mitään peruuttamatonta! Koko elämä on edessä ja usko puhetta, kun kerron, että siitä on aivan turhaa tuhlata liikaa aikaa niin vittumaisen ongelman kuin alkoholiriippuvuuden kanssa painimiselle. Mutta toisaalta, kun lähtee hoitamaan itseään perusteellisesti, löytää itsestään aivan huikeita ja loistavia juttuja. Löydät itsesi, löydät ehkä jonkinlaisen mielenrauhan, löydät todelliset voimasi, nautit elämästäsi huomattavasti enemmän, jaksat paremmin, löydät uusia intohimoja, opit paremmin asioita, pelkäät tulevaisuuttasi vähemmän… Edessä voi olla paljon, paljon muutakin kuin yksin sen asian jauhamista, kuinka korkki on kiinni.

Ihan hyvässä alussa tunnut olevan, mutta minäpä pääsin ikäisenäsi vielä parempaan alkuun. Olin yli 3 vuotta raittiina ja sitten aloin taas leikkiä tulella. Tuloksena se, että olin pian takaisin pisteessä, josta olin aiemmin noussut ja sitten menikin viinan kanssa takutessa kuutisen vuotta, ja menee vieläkin. Tämä helvetin vaikeaa touhua, kun se tiettyyn pisteeseen menee. Minä en enää selviä päätöksillä, on tehtävä hirveästi töitä raittiin elämän puolesta. Jarruta ajoissa, hyvä mies :slight_smile:

12

Stressinhallinta.

Raittiutta on nyt takana yli kolme viikkoa ja tässä itsetutkiskelun aikana olen huomannut, että stressaavissa tilanteissa mieleni on salakavalasti käynyt alkoholissa ja sen rentouttavassa vaikutuksessa. Kurssit, opettajat, luokkahuoneet ja luokkakaverit vaihtuivat juuri. Se stressaa. Aikaisemmin olen monesti ottanut alkoholia kotiin päästyäni stressin laukaisemiseksi.

Stressi liittyy pelkoon kurssien läpäisystä. Ajattelen jo pahinta mahdollista skenaariota vaikka ensimmäiseen kokeeseenkin on vielä viikkoja :confused:

Yksi syy juomiseeni oli varmasti se, että en osannut hallita stressaavia tilanteita muulla tapaa. Millä tapaa te muut olette laukaisseet stressiä?

13

Onko alkoholi poistanut stressin, parantanut tilannetta?

Samaa kokeilin mutta ei pidemmän päälle auttanut.

Toimivaksi olen havainnut rankan liikunnan ja myös hyvien ystävien seura, jossa saa nauraa paljon rentouttaa.

Hyvässä rakastelussahan nämä parhaassa tapauksessa yhdistyy.

Kuten hyvä ystäni sanoi, että jos vatuttaa niin tee sata punnerrusta tai vatsalihasliikettä tai kympin lenkki niin ei enää tunnu missään.

14

Onhan tuo tressikin hyvä syy, mutta itselleni kelpasi kaikki muutkin syyt juoda. Aluksi tulee tietysti monta mutkaa matkaan, jotka vaikuttaa mielentilaan, mutta älä huoli, asiat tuppaa järjestymään, jos pitää huolen itsestään ja teoistaan.

Kokemuksesta tiedän, että sopiva tressi on myös kannustava voima, mutta liiallinen kertoo vain sen, että jotain elämässä on muutettava. Nukkuuko tarpeeksi? Syökö oikein ja säännöllisesti? Onko tehnyt itselleen liian kireän aikataulun? Onko liikkunut tarpeeksi?..

Toisaalta juomisen lopettaminen luo ylimääräistä tressiä, joka poistuu myös sillä, että jatkaa sitä valitsemaansa tietä. Helpoksi kukaan ei raitistumista kehu, vaikka päätös lopettaa voi olla joskus helppo, mutta sen varmemmin elämä helpottuu, kun raittius saa sijaa.

Päivä kerrallaan.

15

Minun retkahteluitani ovat poikkeuksetta edeltäneet erilaiset stressivaiheet. Stressi ei ole aina johtanut juomaan, mutta stressitöntä retkahdustakaan ei ole ollut. Parhaiten minulla toimii sellainen melko yksinkertainen kuvio, että pidän huolta siitä, että nukun, liikun ja syön. Ei haittaa, jos elämässä on seksiä. Tai harrastuksia. Eikä sekään, että on riittävästi aikaa sille, että vain on: sen ajan merkitys on itselleni alkanut kirkastua nyt aivan uudella tavalla. Aluksi voi ahdistaa ihan pöljänä esimerkiksi sängyllä makoilu ja ikkunasta koivun katsominen. Että kuinka se tuulessa liikkuu. Mutta sitten alkaa viihtyä siinä, kun ottaa tavaksi eikä säiky kaikenlaisia tuntoja ja ajatuksia, mitä alkaa nousta mieleen. Ei haittaa, vaikkei nousisi mitään :slight_smile:

Mun mielestä on tosi tärkeä huomio tuo stressi. Stressi ei aina ole vain raskaista asioista nousevaa, vaan se liittyy kaikkiin isompiin liikahduksiin. Itse tein aikoinaan ihan hirvittävän ison työn opinnäytteeni kanssa ja kun se ultramegalomaaninen puristukseni oli valmis, olin aivan stressissä: läähätin puoli vuotta ja meinasin tulla hulluksi, kun en tiennyt, että kuinka päin tässä nyt olisin. En pystynyt lukemaan oikein yhtään mitään, en jaksanut keskittyä jne. Vasta myöhemmin tajusin, että EI TARVITSEKAAN! :mrgreen: Kun on stressaantunut, pitää elää stressin kanssa ja silloin pitää olla itselleen hyvä, antaa löysiä, ottaa aikaa, ikään kuin hemmotella itseään. On hyvä oppia tunnistamaan stressinsä ja tietysti myös sellaisia tilanteita, jotka stressaavat erityisesti sinua itseäsi - ja sitten kyllä keksit itse, miten sitä stressiä hoidat. Syö, lepää, liiku. :slight_smile:

Alkoholi muuten aiheuttaa stressiä. Se tahtoo pistää tuon hormoonitasapainon aika vituiksi, kun sitä juo niin kuin sinä ja minä ollaan juotu. Bad, bad!

16

Hei Satamamestari!
Olen tänään tavannut/jutellut kahden kauan raittiina olleen alkoholistin kanssa. Molempiin olen tutustunut omassa AA-ryhmässäni. Heistä toinen oli kova stressaamaan eikä pysynyt raittiina ennen kuin kävi Kalliolan myllytyksen. Nykyisin hän käy harvatahtisesti palavereissa. Toinen jätti palavereissa käynnit minimiinsä jo useita vuosia sitten. Myös hän on pysynyt raittiina päivän kerrallaan, vaikka hänellä on hyvin kiivastahtinen työ ja useita aikaa vieviä harrastuksia. Sivusta katsoen aikataulut ovat sellaisia, että ne varmasti stressaisivat juovaa ihmistä. Itse käyn pitkään kestäneen raittiuteni säilyttääkseni joka viikko palavereissa. Pari tuntia toisia kuunnellen ja oman kokemukseni kertomalla tuo miellyttävällä tavalla esiin kiitollisen mielen raittiudesta ja hyvästä toveriseurasta. Minulle on tärkeää kuunnella sekä tuoreita että vuosien takaisia kokemuksia. Joskus, omalla vuorollani, keittelen kahvit sekä avaan ja suljen palaveritilan ovet. On herkkää, kun saa olla aluksi yksin keittöhommissa ja sitten määräaikaan mennessä väki kokoontuu yhteisen ongelman ratkaisun merkeissä.

17

Minulla on kokemusta stressin kanssa elämisestä raittiina. Ensinnäkin, oli aivan käsittämätöntä se, miten aikaa ja voimiani osasin jakaa, suunnitella ja ylipäätään hallita. Osasin hyvin keskittää huomioni yhteen asiaan kerrallaan vähän niin kuin AA-laiset (ja toki muutkin) keskittyvät raittiudessaankin vain yhteen päivään kerrallaan. Osasin melko pitkään jakaa aikani myös niin, että minulla planissa selkeät levolle varatut ajat. Tein siis tuolloin aika paljon töitä ja muita projekteja, joiden ohessa tein korkeakouluopinnot plakkariin (tuota vaihetta kesti nelisen vuotta). Saatoin myös nauttia tekemisestäni. Pitkässä juoksussa kaikki kuitenkin paisui ja pitkittyessään stressi alkoi nakertaa kovasti, kun tuo edellä esittämäni itsensä hoitaminen jäi toissijaiseksi. Siis kokemusta myös siitä, miten tärkeää se on myös ei-juovalle ja yleensä ihmiselle.

Juovana aikana kadotan kovin helposti olemisen ja tekemisen iloni, en saa yhteyttä voimavaroihini enkä jaksa kipinöityä oikein mistään. Fokus on vain siinä juomishuolessa ja jotenkin oman pään sisällä, kaikki työ tuntuu lähinnä pakolta ja suorittamiselta, jossa en pysty itse olemaan todellisesti läsnä. Ärsyynnyn ja hermostun helpommin, vedän ressiä aivan yksinkertaisista ja pienistäkin asioista. Eikä se todellakaan liity vain juomiseen tai krapuloihin, vaan siitä tulee sitten sellainen olemisen tapa ja kaiken tekemisen pohjavirtaus. Elämä menee sinnittelyksi ja sietämiseksi. Sitä, kiitos, ei enää.

18

Jaahas, se on tänään 1kk ilman alkoholia :smiley: Babysteps…babysteps!

Niinkuin joku täälä jo viisaasti kertoi, raitistuminen voi olla askel myös muuhunkin kuin pelkkään “korkki kiinni ja siinä se”. Olen tässä yhden kuukauden aikana todella ajatellut mihin suuntaan elämääni haluan kuljettaa. Mielihaluja dokaamiseen on tullut pari kertaa. Paskaa puhuisin jos muuta väittäisin. Mutta olen vienyt koko ketjun kuvitelmana loppuun asti. Rahan meno, muistin pätkiminen, terveyden kärsiminen ja se hirveä ahdistus/krapula joka minun juomisesta seuraa. Seuraavat tilanteet ovat minulle vaarallisia:

-Jos minulla ei ole mitään järkevää tekemistä. Esim. kotitehtävät palautettu, lenkillä käyty ja istun kotona kuunnellen musiikkia. Silloin alkaa joskus tehdä mieli. Onneksi viikot ovat aika buukattuja urheilun ja opiskelun osalta.

-Stressi. Äkilliset muutokset saavat aikaan stressireaktion jota ennen “hoidin” alkoholilla. Nyt olen ottanut tavaksi kirjoittaa stressaavan asian ihan lyijykynällä paperille. Tai asiat jos niitä on monta. Katson lappua ja mietin ääneen, että ei tämä voi olla ylitsepääsemätön ongelma :mrgreen:

Päivä kerrallaan. Raittius tuntuu koko ajan paremmalta. Olen myös tilannut parin raitistuneen rokkarin elämäkertaa. Uskomatonta kuinka paljon päihdeongelmaisia viihde-teollisuudessa liikkuu :open_mouth: Minä teen tietysti omat päätökset, mutta on hyvä saada näkokulmaa miten muut ovat asian kanssa painineet.

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee! Hyvää raitista viikon alkua päihdelinkkiin!

19

Tuota mielikuvaa tulevasta minäkin käytän ja kun on jo vahvat kokemukset, että tietää tasan tarkkaan mitä tuleman pitää jos korkki napsahtaa.

Hienosti Sinulla menee, itsellenikin kohta kuukausi täynnä! Ja toden totta, ei se ole helppoa ollut. Tsemppiä Sinulle!

Meri 28. Päivä menossa :smiley:

20

Satamajätkä on löytänyt hyvät metodit ja minusta tuo, että niitä löytyy, kertoo paljon luovuudesta, mielikuvituksesta ja tahtotilasta. Nuoren kaverin pitääkin katsoa elämäänsä eteenpäin, rakentaa sitä.

Tuo, mitä kerrot siitä, kuinka “ei minkään tekemättömyyden” hetkellä alkaa juotattaa herkemmin, pistää miettimään, että olisiko niissä kohdissa elämässäsi yksinkertaisesti vain aukkopaikka: ei oikein ole hyvä vain olla tekemättä mitään, tulee levoton tai jotenkin tyhjä olo? Sitä kannattaa ehkä miettiä ja, kun olet kynämiehiäkin, niin alkaa laitella jotenkin paperille kai niitäkin tuntoja, että mitä silloin oikein nousee mieleen. Itse olen huomannut, että jos tekee mieli juoda, niin oikeasti tekee mieli jotain aivan muuta: se todellisuus vain on siellä taustalla ja sitä on jotenkin tottunut kanavoimaan sitä juomishimon muodossa. Sekin on muuten ihan terveen merkki, että tunnistaa juomishimonsa eikä yritä kieltää niitä. Mä olen mokannut monestikin siinä, että olen jotenkin yrittänyt olla ottamatta vastaan sitä fiilistä sellaisena kuin se tulee: kun sen antaa tulla, sen voi antaa myös mennä.

Oikein hyvä suunta ja kuukauden raittius antaa jo paljon potkua homman etenemiselle. Tärkeintä on tietysti alussa saada se rytmi murrettua, plakkariin vain niitä erävoittoja ja kokemuksia siitä, että mieliteoistakin pääsee AINA yli. Koko elämää ei tarvitse edelleenkään käsikirjoittaa, mutta siitä voi päästä tässä samalla jo hyvinkin perille, mitä haluaa elämältään NYT. Viunaa sinä et näytä enää oikein siltä haluavan :slight_smile: Aikansa kutakin.