Olen nyhet täällä, mutta tähän ketjuun oli pakko vastata. Rehellistä ja loistavaa tarinointia, kiitos. 
Täällä miltei ikätoveri, jolle maistuu viinit sun muut reippaasti. Voit lukea tarinaa tuolta Lopettajien puolelta, siellä aloitin pyristelyni.
Tuli mieleeni tuosta syömähimosta, samaa tuskittelen. Kun ei aukea viinipullo, niin aukeaa metwurstipaketti ja karkkipussi…eli himon kohde muuttuu, onnistun myös haalimaan itselleni myös shoppailuhimon. Luojan kiitos pelihimo on pysynyt pois. Ja ottaisin mieluusti jonkinlaisen fetissin kuntoiluun…näillä (yli)kiloilla se olisi poikaa. Jatka samaan malliin 
Tervehdys DISPO!
Näitä juttuja täällä lukenut hieman sieltä täältä ja nämä auttavat ainakin minua. Auttavat ymmärtämään itseäni, nähden aina silloin tällöin häivähdyksen omasta peilikuvasta ja kuva alkaa pikkuhiljaa rakentumaan.
Toinen huomioni on se, että täällä on paljon fiksuja ja sivistyneitä ihmisiä. Siis enemmän kuin palstoilla yleensä.
Tänään olen kyllä aika rikki. Väsyttää vietävästi, mutta en saa nukuttua. Takana noin viikon putki. Uskon, että huomenna on hivenen parempi päivä. Voin kuitenkin kertoa lyhyesti:
- Elelin kuusi vuotta Venäjällä ja siellähän alkoholia kuluu ja sitä ei pidetä minkäänlaisena ihmeellisenä asiana.
- Kun palasin Suomeen, olin kyllä juoppo, vaika en sitä ensin tunnustanutkaan. Vaimo vei mut hoitoon. Oli hyvä vaimo ja saatiin jonkinlainen sopimus: Ilmoitan juomisestani vähiintään 24 tuntia myöhemmin ja että juon kotona.
No siinä tuli otettua kännit, joka kolmas kuukausi - ei mitään hätää siis.
Sitten erottiin ja nyt viimeisten runsaan kahden vuoden aikana asiat ovat liukuneet pahasti.
Eihän se ihan noin yksinkertaista ole ollut, mutta antanee suuntaa.
Kiitos kirjoituksistasi - luen niitä lisää, kunhan saan taas hieman nukuttua.
Henry
Moi ja kiitos käynnistä ElluXX ja HenryB!
On jäänyt aika tavalla retuperälle tämä kirjoittaminen, syytän lomaa, joka tosin loppui maanantaihin. Nythän sitä ollaan koneen ääressä lähes non-stop…ja täytyy sanoa, että töiden aloittaminen on ollut ihan karmean tuskaista. Justiinsa kun on tottunut nukkumaan ihan miten sattuu ja syömään pastaa kermakastikkeella vaikka kello 8 aamulla, niin pitääkin siirtyä “normaaliin” toimistorotan päivärytmiin…
En tykkää, mutta vähemmän tykkäisin, jos ei olisi töitä.
Ellu ja Henry, ei ole mullakaan ollut ihan helppo tämä vähentämisen polku. Muutosvastarinta on ollut paikoitellen kovaa ja sortumisiakin on tullut. Toisaalta, kun täysraittius ei (vielä) ole tavoitteena, notkahduksiin suhtautuu hieman lempeämmin.
Minulle juominen on ollut (ja on) huono tapa, keino täyttää aikaa. Kun juo, oikeastaan ei kaipaa mitään muuta tekemistä. Siinä se päivä menee hörppiessä ja pienikin puuha tuntuu yllättäen mielenkiintoiselta. Tyyliin hiusharjan pesu tai vaatteiden viikkaaminen kaappiin.
Lisäksi olen niin tyhmä, että kun yhtenä päivänä juo, on jotenkin “luonnollista” jatkaa sitä seuraavana. Mutta jos saan kertatissuttelusta poikki, niin se eka “selvä” päivä on aina hankalin, sen jälkeen kriittinen hetki on oikeastaan ainoastaan silloin, kun kävelen kotimatkalla töistä Alkon ohi.
Yritän myös muistaa sen, että jos viinahammasta pakottaa, niin tämä on joka tapauksessa aina totta: “Kukaan ei kadu sitä, että jätti edellisenä iltana ryyppäämättä.” Tää on niin tosi, niin tosi.
Ruoka maistuu edelleekin. Sain jo ruokavalion kuriin ennen sukulaisvisiittiä, mutta sittenhän se oli taas pullakahvia karjalanpiirakoiden päälle ja lounaaksi pottumuusia. Enkä ole vielä saanut aikaiseksi jättää turhia hiilihydraatteja. Ko on ne niin hyviä.
Nyt on ERITTÄIN SUURI tötöilyvaara!
On koko viikon fiduddanu, väsyttäny, syötättäny ja ahistanu. Tekis niin mieli juoda töiden jälkeen viiniä. Sillähän ne ongelmat ratkaistaan, jeh?
Hankalaa on siksi, että työ ahdistaa ja vaikea päästä eteenpäin missään loman jälkeen, vaikka tekemistä olisi. Väsylle en tiedä syytä, ehkä se, että heräilen jatkuvasti kun olen ahminut ruokaa niin, että nesteet ensin kerääntyy ja sitten lähtee kiertämään. Syöppöys vaivaa lähinnä ihan näinä päivinä tuloillaan olevien menkkojen takia. Ahistaa siksi, että meidän firmassa tehdään nyt sellaista tarjousta olemassa olevalle asiakkaalle, jonka voittamisesta riippuu kahden ihmisen työt. Minä olen näistä toinen. Asiakkuus on niin iso, että kattaa pääasiallisesti mun vuoden liksat. Ja jos se nyt mennään häviämään kilpailutuksen takia, se on selvää, että saan pakata kamani.
Että pikkisen on …painetta.
Lisäksi sukulaisten kanssa kähinää ja näen öisin painajaisia.
Mutta joo, tiedän, nämä ei viinalla ratkea. Mutta olisi niin kiva edes yksi ilta olla ajattelematta mitään ja vaan pöristä tyytyväisenä
Hyvin pedattu ja hyvin toteutettu.
Mietin tässä juuri että miltä nyt tuntuu?
Palaan asiaan. Krapulaa ei ole, eikä morkkista. Eli hyvä homma kaikkinensa? No ei, ei ei ei ei ei.
Nyt järkeä päähän, saatanan Dispo.
No no dispo. Ei turhia paineita. Sinähän olet vähentäjä etkä lopettaja! Mulla menossa kostea viikonloppu, mutta täysin hallinssa.
t. Juhani
Minäkin aloitin juomisen 26-vuotiaana. Huvittaa joskus lukea jonkun 26-vuotiaan tarinaa siitä että hän on ollut viisi vuotta kuivilla. Nyt olen 46vee. Viiden vuoden tauko oli välissä, kun oli käytössä vähän toiset tuotteet.
Olen juonut siis ikävuodet 26-32 ja 37-46. Käytännössä koko ajan punaviiniä. Joskus toin Virosta vodkalekoja.
Vaikeinta juomisen lopettamisessa on nykyään se, ettei tule juuri mitään välittömiä negatiivisia vaikutuksia.
En liho, en saa krapulaa. en mitään. Nukun paremmin puolikkaan viinipullon jälkeen kuin ilman.
Tiedän että maksa tai haima jossain vaiheessa poksahtanee. Naapuriltani poksahti 60-vuotiaana vuosien tiukan juomisen jälkeen. Ei ollut kaunis näky kun koko ukko oli keltainen silmämunia myöten. Pääsi onneksi Terhokotiin.
Siinä se on nykyään 20-25 annosta viikossa. Yhtenä viikkona tuli 52 annosta, mutta se jäi poikkeukseksi.
Yksi viininlipittelijä ilmoittautuu seuraan.
Tässä pieni tarinani. Olen tässä hiljalleen, mutta ei huomaamatta, suistunut alkoholisti- ja päihdekäyttäjien läheisestä itse alkoholin suurkuluttajaksi. Taas. Nyt on jo aika alkaa katsomaan peiliinkiin.
Jätin yli vuosi sitten puolisoni useiden vuosien taistelun jälkeen hänen juomisen, lääkkeidenkäytön ja lopulta piikittämisen jälkeen. Yritin auttaa, pitää pinnalla ja toivoa. Malli oli opittu jo kotoa, jossa äitini oli puolet lapsuudestani tolkku pois ja sen toisen puolen nukkui.
Joskus siellä 25 viiden ikävuoden jälkeen huomasin ensimmäisen kerran, että viina maistui liikaa enkä opiskeluista siirtyessä työelämään osannutkaan lopettaa juhlimista. Kun jo ystävät puuttuivat asiaan alkoi juominen siirtyä enemmän piiloon. Sain muutaman vuoden aikana itseäni niskasta kiinni jotenkuten ja arkijuopottelun loppumaan. Taistelin vuosia ylös masennuksesta ja elämä tuntuikin yhtäkkiä valoisammalta.
Sitten seuraavat kaksi suhdetta tiputti jonnekin helvetinsyövereihin. Alkoholi kuului molempien miesten elämään liikaa, joten helppohan siinä oli toisen juomista kauhistella samalla kun kaataa itsellensä monetta lasia viiniä. Henkinen ja fyysinen pahoinpitely sai vihdoin eromaan ensimmäisestä, järjetön sekoilu ja rikokset toisesta. Enkä oppinut mitään.
Viinistä tuli minulle ystävä, joka odotti kotona. Sosiaalista elämää kuihdutti masennuskaudet ja ahdistuskohtaukset. Hampaat irvessä töihin, tekohymy päiväksi ja toive rauhallisesta illasta yksin kotona, lasi huulilla.
Viimeinen puoli vuotta tuota on ollut joka päivä. Kaikki ystäväni ovat viinaanpäin meneviä myös, joten ulos lähtiessä viikonloppuisin tai vain kotona kokkaillen menee sitten reippaamminkin. Ja jos parina päivänä olen pystynyt kävelemään alkon ohitse niin “palkitsen” itseni - tottakai viinillä.
Nyt elämässä on monta kriisiä helvetinmoista meneillään ja huomaan katsovani peiliin jossa takaisin katselee juoppo. Tai “tissuttelija” kuten itse yritän väittää. Radikaali vähennys on tarpeen, ennen kuin terveys ja psyyke menee. Mutta olen niin väsynyt etten jaksaisi ponnistella vaan helpommin mieli lepää kun on viinaa veressä. Edes vähäsen.
Sama. Tai no, pari kiloa on taas kesän aikana tullut. Mutta annosmäärätkin ovat isompia; arkisin on tälläkin viikolla joka illan satsi ollut 3-4 keskiolutta + 3-4 annosta brandya. Siis viiden illan aikana lähes 40 annosta rikki. Ja viikonloppu vasta tulossa.
Pitäisi opiskella, pitäisi yrittää käynnistää jotain liikuntaharrastusta, pitäisi tehdä kotitöitä ja kokkailla pakastimeen, ettei tarvitse syödä eineksiä/ulkona, mutta aina vaan huomaan istuvani sohvalla lipittämässä ja tekemässä käsitöitä tai lukemassa tai surffaamassa netissä tai katsomassa telkkaria. Usein monia näistä samaan aikaan. 
Pitäisi siivota, tiskata, pestä, järjestää, tehdä hakemusta, ostaa vuodevaatteita, käydä valkaisuttamassa hampaat.
Hyvä kun töissä jaksan käydä, sen jälkeen oikeastaan turha odottaa mitään tuloksellista päivän osalta.
AIka tavalla jäytää tämä iso tarjouskilpailu, josta työpaikkani on kiinni. Tarjousta väännettiin yötä päivää muutama viikkoa ja kyllä siitä tulikin hyvä, mutta mitäs jos jollakuilla muulla on parempi? Tai huomattavasti halvempi?
Päällisin puolin voin ihan hyvin, mutta tosiasiassa koen ihan pakokauhua ja kuolemanpelkoa tämän tilanteen armoilla. Vastaus saadaan 20.9. Jos tarjous ei mene läpi, se on sitten Dispolla oloneuvoksen päivät edessä…ja ankara säästökuuri ja miettiminen, mitä nyt elämässä.
Jos viiniä olenkin onnistunut vähentämään, syön paskaa senkin edestä. Suolaisia, kermaisia, juustoisia risottoja ja pastoja, paahtoleipää voilla ja juustolla, litrakaupalla rasvatonta maitoa (ehdottomasti suosikkujuomani, parempaa kuin valkkari), naksuja, sipsejä, makkaraa. Samalla kerään niin hitosti nestettä, että saan yöllä hypätä pissillä joka tunti. Nuku siinä sitten.
No, tilanne selviää puoleen tai toiseen ajan kanssa.
Yks juttu, mikä myös ottaa kupoliin: se Junani Seppälän kuuluisa juoppopäiväkirja. Mielestäni tämä herra on saanut niin monta alkoholivammaista jatkamaan pämppäämistä, ettei mitään rajaa. Äijä kiskonut 12 annosta viinaa päivässä ja ollut täysin salonkikelpoinen, tuottava kansalainen. Vähemmästäkin tissuttelija hoksaa, että hei, minäkin olen varmaan tällainen tosi viinankestävä ihminen, ei tässä mitään hätää. Kaiken hyvän päälle se paskakirja loppuu siihen, että Seppälä dramaattisesti nuuskii täyttä punaviinilasia. Ottiko vai ei? Kuka tietää.
Mutta ihan vihonviimeinen ryyppäyskirja. Mä olen sen vuosia sitten lukenut ja todennut tuolloin, että eihän tässä mitään. Luin joku aika sitten uudestaan ja jotenkin oikein pisti silmään, miten (loppujen lopuksi) viinamyönteinen kirja se onkaan.
Oispa kiva tietää, miten äijän kävi.
Jokin siinä rappioromantiikassa viehättää. Itse en enää pysty Bukowskia lukemaan ilman että herää pirunmoinen viinanhimo, vaikka kuvaillaan raakoja, välillä hyvinkin vastenmielisiä tilanteita/oloja.
Olen vasta liittynyt tänne foorumille, 45-v. 13 vuotta alkosta vähän enemmän tykännyt työssä käyvä mies. Luin sun ja juhanikarin ketjut kokonaan.
Teillä on oma tyyli ja tapa vähentää. Pidä vaan oma linjasi, hirveitä nuo kaikki tietävät lopettajat jotka asettuvat tuomitsemaan ja irvailemaan rehellistä vähentäjää. :mrgreen:
Kiitos kaikille! Huonoksi on jäänyt päivittäminen. Jotenkii ahistaa ny sen verran, että en aio a) siivota tai b) syödä terveellisesti ennen kuin tiedän, miten meidän tarjouksen käy.
Sen verran väliaikatietoja on saatu, että tarjouksemme on kahden finalistin joukossa. Saatana jos nyt mennään häviämään, ei hyvät heilu 
Ensi maanantaina on sitten tapaaminen asiakkaan kanssa. Mun ei onneksi ehkä tartte mennä tohon myyntitapahtumaan, saa nähdä. Toki voin mennä, mutta mulla on tapana möläytellä “hauskoja”, joten paree ehkä että en mene sinne kylvämään hyymöriä.
Kämppäni on aivan sikamaisessa kunnossa. Olkoot. Jos tarjous menetetään, on mulla tulevaisuudessa erittäin paljon vapaa-aikaa siivoamiseen. Jos tarjous voitetaan, palkkaan siivoojan. (No ehkä ei sittenkään. Tai miksei?)
Mä niin haluaisin kunnon vodkapaukun jäillä (tai seitsemän). Ja kello ei oo yhtäkään iltapäivällä. Onneksi täällä konttorilla ei ole vodkaa (tosin legenda kertoo, että firman hall.pj. on piilottanut jonnekin hätätilapullon, kuka tietää).
Netflix sentään on ilonani. Olen löytänyt RuPaulin drag queen -kisailut. Parempaa viihdettä ei voi olla.
Tämä ei taida olla ihan deittipalsta mutta väännätkö tarjousta ja haaveilet paukusta Espoo-Helsinki akselilla? 
Hehe, joo, Helsingistä ponnistan.
Hermo menee, tietäispä jo, miten kävis, niin vois sitten vaan todeta tilanteen ja RAUHOITTUA.
EIlen vedin kotona pakastealtaasta napattua PYTTIPANNUA. Ei siitä juuri ravintoarvot huonommaksi pääse. Saan varmaan kohta keripukin. No, söin tässä äsken hedelmiä että notta.
Nyt on jotenkin vaikeaa. Haluttais vaan lyödä ihan kaikki lössiksi ja ruveta tenuttamaan ihan ammattimaisesti. Just. EI vaiskaan, ääneen vaan ajattelen. Miettikää ny, jos mä jään tästä työttämäksi niin mitähän minä ensimmäisenä tekisin?
Korkkaisin. Että toivotaan ny että työt jatkuu, sanoi hän makaaberisti.
Voitettiin
Dispo-ressukalla siis riittää töitä.
Kyllä oli karmea parikuukautinen.
Kaikki hyvin, mikä loppuu, eiks nih?
Onneksi olkoon! Pettymyksen korkki ei auennut!
t. Juhani
Onnittelut täältäkin!
Kiitos paljon!
Kyllä helpotti, ainakin vähäksi aikaa. Ainahan sitä tunnutaan roikkuvan kuilun partaalla finanssimielessä, mutta nyt voidaan keskittyä jo muuhunkin tekemiseen ja myymiseen, joten eiköhän se siitä.
Mietin tuota juomiskäyttäytymistäni. Nyt kun tarkemmin sitä olen pohtinut, niin mä juon/olen juonut hyvin paljon ihan vaan siksi, että en söisi. Jotenkin mulla on kääntynyt aivokopassa asiat niin, että se nestemäinen, mitä menee kurkusta alas, on luonnollisesti sokeritonta ja rasvatonta ja energiatonta. Vaikka rationaalisella tasolla tasan tiedän, että se vinkkupullo on vähintään 750 kaloria.
Ja juominenhan alkoi aina silloin, kun tulin töistä kotiin nälkäisenä mutta liian “väsyneenä” (ts. laiskana) kokkaamaan yhtään mitään. Eka lasi viiniä vei nälän ja toka lasi toi kivan pöhinän. Seuraavaksi ruokaa tuli mietittyä myöhään illalla, jolloin sen yhden lämpimän ruoan jaksoi vääntääkin ja syödä. Sitten puolitoista litraa vettä jääkaappiin kylmenemään ja kun väistämättä herää noin kello 02.00, jano on kamala ja se puoltoistalitrainen menee parilla kulauksella.
Onhan tommonen naurettavaa. Mutta ihmiset on aika naurettavia.
Ja pakko kai se on tunnustaa, perjantaina oli viini-ilta. Alkoi, kun töissä iltapäivällä otettiiin tarjouksenvoittoskumpat.
Mööääääh. No. Ei yhtään olisi paras, vähemmän on parempi kuin enemmän. 
Moi Dispo!
Sorry vaan kun utelen, mutta juotko joka päivä töiden jälkeen pullon viiniä?
t. Juhani