Pientä pohdintaa, jos olisin lukenu tän alusta loppuun niin olisin huomannu että tulihan sitä kohtuukäyttöä jo kokeiltua aikaisemminkin varsin huonolla menestyksellä. Ajattelinko sitten että kun olen näinkin kauan ollu juomatta että voin ollakin entinen alkoholisti? Toinen mitä mietin että miksi piti sitä alkoa ottaa kun kaikki on ihan hyvin oikeastaan?
Tulin siihen tulokseen että kun ihminen on perusluonteeltaan semmoinen että harvoin tyytyy vallitsevaan olotilaan vaan haluaa aina jotain vähän enemmän oli se mitä hyvänsä. Jos vaikka on hyvä fiilis niin haluaa parantaa sitä entisestään alkoa nauttimalla. Jotain tällaista ajatuskulkua oli taustalla ennen kuin oluttölkkiin tartuin. Olen jo tietoisesti n. vuoden verran tehnyt (ajatus) töitä sen eteen että olisin tyytyväinen siihen mitä minulla on ja olen jo jonkin verran tässä edistynyt. Esim olin joku aika sitten jo menossa ostamaan uutta tv:tä kun sitten pysähdyin ja tajusin että täysin turhaa rahamenoa se vaan olisi ja kulutustarpeen pönkittämistä. Sama kai fiiliksissä ja tunteissa yms. Turha niitä on hetkellisesti nostatella vars jos olo jo hyvä. Miksi se hyvä olo ei riittäisi vaan pitäis ollakin jossain nousueuforiassa? Mikä tosin harhaa vaan tosiasiassa pelkkä surkea pöhnä?
Hei, itse olen ihan samaa filosofiaa miettinyt samalla kun olen lukenut psykologiaa. Koko globaali elämisen ja talouden perusta tuntuu olevan että mikään ei riitä. Itse olen myös pitkään tehnyt töitä sen eteen että tajuan minulla olevan kaikki onnellisuuden elementit. Materiaalia meillä on modernissa yhteiskunnassa aivan liika. Meille opetetaan mallia joka paikassa että aina voi olla parempi auto, parempi puhelin, hienompi lomamatka, raha, raha, raha ja raha. Suorita enemmän, tienaa enemmän että voit aina saavuttaa jotain parempaa, aina pitää saada kovempia ärsykkeitä ja tunnetiloja jotta voi olla tyytyväinen. Yuval Noah Hararin kirjan luettuani pohdin asiaa vielä lisää että mikä ihmisen luonteessa on muuttunut että sillä on tarve tavoitella koko ajan lisää mikä tekee siitä lopulta onnettoman otuksen.
Olen jo tottunut mielessäni toteamaan, minulle riittää, minulla on kaikkea ja kyse on vain siitä osaanko elää onnellisesti.
Laskinpas huvikseni kannasta yhteensä 23 katko/sairaalareissua viimeden 5v ajalta.
Tuli hyvin surullinen olo. Miksi näin paljon olen vaimolleni pettymyksen aiheuttanut ja kerta toisensa jälkeen hän uskoo ja luottaa minuun että juominen loppuu. Tänäänkin otin antabuksen.
Heräsin turhan aikaisin niin turinoinpa tähän aikani kuluksi. Juomattomuus jatkuu eikä enää ole semmosta itsesääliä entisistä asioista, niitä ei voi muuttaa vaan katsoa eteenpäin hyvillä mielin.
Tuli myös mieleen eräs “hauska” muisto eräästä lievästä delikasta. Olin siis toipumassa paikassa x juomaputkesta mutta täysin harhainen en ollut vaan paikkaan ja aikaan orientoitunut.
Olin sängyssä lepäämässä ja katsoin kaapin päälle missä tiesin erään pehmolelun olevan, ihmettelin kun sen tilalla olikin kori, jossa oli pikku tyttönukkeja mutta eivät olleet
mitenkään söpöjä vaan niissä oli jotain hyvin uhkaavaa ja pelottavaa. Nukahdin hetkeksi ja kun heräsin oli tilalla turvallusen tuntuinen koirapehmulelu. Mutta kun sammutin valot, niin tämän koiran pää kääntyi katsomaan minua vihaisella ilmeellä. Olin ihan ihmeissäni, eiväthän lelut pysty liikkumaan saati ilmeilemäön. Mutta kun laitoin valot päälle se muuttui taas tavalliseksi pehmoleluksi. Testasin tätä monta kertaa, aina sama juttu kun valot pois niin koiran pää kääntyy katsomaan minua.
Pelotti. Oli pakko nukkua yö valot päällä…
Hauskinta oli että kun aamulla sitten heräsin jo vähän paremmassa kunnossa niin sitä koiraa ei ollut siinä vaan tilalla oli eräs toinen pehmolelu mikö siinä oli oikeasti koko ajan ollutkin, varmistin vielä että oliko kukaan paikalla olijoista käyny niitä vaihtelemassa, ei ollut. Eli kyseessä kunnon inception-tyylinen harha harhassa ?
Tässäpä vähän pohdintaa jos joku vielä miettii vähentämisen tai juopottelun hyviä ja huonoja puolia.
Se mitä olen vähentämistapauksia seurannut niin se näyttää ainakin näin ulkopuolelta katsottuna vain loputtomalta ja kuluttavalta kiirastulelta. Välilillä tulee onnistumisia mutta aina se jossain välissä menee pieleen ja tulee raskaita tapahtumia elämässä mistä sitten joudutaan taas nousemaan ylös kohti uutta kohtuukäyttö.
Toki yksilön kokemus voi olla hyvin erilainen ja kokee saavansa paljonkin iloa juomisestaan.
Mitä taas sitten tosijuoppojen miettimiseen että kannattaako lopettaa kun tuntuu, ettei mitään “hauskaa” enää jää jäljelle, varsinkin jos kaikki tekeminen elämässä liittyy alkoholiin. Oma huomioni näistä tapauksista on että se elämänpiiri pikkuhiljaa kutistuu kun Alko saa kokoajan isomman roolin elämässä. Pian sitä huomaa istuvnsa yksin kotona tuijottamassa tv/YouTube-videoita pullon kanssa.
Tästä muutaman vuoden kun jatkaa on mahdollinen perhe, työ, ja kämppäkin mennyt ja siirrytty rantojen miesten iloisten joukkoon juomaan itkuviinaa.
Nyt kun itse olen lopettanut on elämänlaatuni parantunut huikeasti. Takaiskut elämässä ja stressaavat tilanteet pystyy selvällä päällä käsittelemään todella hyvin. Ei ole uniongelmia ja aamulla herää skarppina kohti päivän haasteita. Kaikenlainen aloitekyky ja spontaanius on myös lisääntynyt kun aivot ovat saaneet toipua kuntoon.
Toki olen myös katkolla nähnyt monia tapauksia joissa on jo paljon peruuttamaomasti menetetty, rollaattorilla mennään ja puhe sammaltaa, mutta uskon että heilläkin voisi jonkinlaista parantumista tapahtua jos lopettaa.
Sitten tietysti on myös loppuvaiheen käyttäjiä joita ei enää käytännössä voi auttaa, he lopettavat sitten vasta haudassa ?
Hyvää pohdintaa Harhailija. Itse olin juuri tuossa pullon kanssa sohvalla TV.n ääressä -vaiheessa. Onneksi olen herännyt. Toki rahaa on mennyt juopotteluun niin paljon ettei edes halua laskea, mutta perhe, koti, työ ja toivottavasti myös terveys on vielä jäljellä.
Itsekin kärvistelin tuon vähentämisen ja kohtuukäytön kanssa aikani, pelkäsin jotain menettäväni, mutta ajatus on nyt kääntynyt siihen että en halua koskaan juoda ja olen onnellinen kun ei tarvitse.
Tosin tämä korona-aika on tehnyt sen että ei ole ollut eikä lähitulevaisuudessa tule olemaan sosiaalisia juomistilaisuuksia, en tiedä miten ensimmäisestä sellaisesta selviän, mutta toivon että siihen mennessä raittiutta on jo takana sen verran että tuntuu jo luontevalta sanoa yksinkertaisesti että en enää juo.
Päivitystä. Kokeilinpa ottaa muutaman kaljan koska tahdonvoima. Parin viikon putki ja sitten taas hakeutuminen totuttuun tapaan sinne katkolle. Jaa että liikaa promilleja 2,20 Vieroitusoireet silti jo pahat. No siitä lannistuneena ja myrtyneenä takas kotio. Pakko ottaa muutama tasottavia että edes vähän sais unta ja huomenna uusi yritys.
Puhallus ja edelleen promillet 2,02. Miten voi olla?
No ei hätää sanoo hoitaja kun sanon että join viimeksi eilen klo 18. Kohta otetaan uusi puhallus ja lukeman pitäisi
laskea. Edelleen 2,02. Omituista. Odotetaan lisää kyllä ne laskee kun en ole juonut 15h sisään mitään. Puhallus ja lukema 2,04. Mitä helv? Nyt on maksassa jotakin pahasti vialla. Kotio takas. Mitäs nyt? Ei pääse hoitoon ku promillet ei laske ja olo vaan pahenee? Epätoivo iskee.
Tiesin kohta iskee delikka ja tulihan se sieltä lopulta. Lanssi vei tehohoitoon ja onneksi nyt oli promillet lähteny laskuun.
Olin kysely mites se katko mut hoitajat vaan totes että nyt ei ole sinne mitään asiaa (luulin olevani tavallisessa osasto-hoidossa) vitaalitominnot seurantaan ja nesteytystä ja diapamia niin maan pirusti. 2vrk päästä lähettivät vielä jatko-hoitoon 3 vrk katkolle. Nyt 2 viikkoa selvänä ja vasta nyt alkaa olo olla suht normaali. Tarinan opetus? Ei kannata yrittää alkaa ex-alkoholistiksi. Siinä voi oikeasti käydä huonosti.
Tiistaina labraan ja jos arvot kunnossa aloitan taas antabukset. Sillä olen pisimmät raittiusjaksot aina saanut.
Jokaikinen kerta ne lopetettuani alan muutamassa päivässä juoda välittämättä siitä että antabusta voi vielä olla elimistössä. No ehkä pitäs jo mennä tämänkin puupään kalloon että ehkei sitten kannata lopettaa ollenkaan niitä antabuksia.
Niin. Muistanet kun kerroin käyttäväni Antabusta 1000 päivää. Minä myös käytin. Maksa-arvoja seurattiin ja kaikki meni hyvin. En todellakaan usko että 100 päivää Antabusta olisi ollut riittävä itselleni.
Tuo 1000pv vois olla hyvä. Tosin mä en tiedä enää uskallanko lopettaa niitä enää ikinä. Nyt on niin monta kertaa ollu hengenlähtö suht lähellä että en halua ottaa enää riskiä. Se oli aika karu fiilis nimittäin siinä kun se a-klinikan hoitaja pyytää lääkäriä paikalle, että mitäs tehdään kun hän ei ole vastaavaa tilannetta vielä nähny (eli maksa täysin pysähtyny) Siinä äkkiä tulee mieleen että jossei se maksa kohta ala toimia niin huonosti käy.
Kuolema kävi tervehtimässä, ei ottanut vielä mukaan.
Taidat olla terveydellisesti juomisesi loppupuolella. Tuhat päivää antaa kyllä pitkän etäisyyden vanhaan elämään. Siinä ajassa ehtii asiaa rakentaa monella tavalla.
Minun tarinani on omanlaisensa ja sisältää kymmenkunta asetta alkoholia vastaan. Antabus oli yhtenä niistä.
Tuhannessa päivässä minä pystyin muuttumaan riittävästi ja jatkan elämää aivan uusilla urilla. En silti ole vanhaa vihollistani unohtanut.
Jaa piti sitten kuitenkin vielä kokeilla. Tuloksena määrällisesti kaikkien aikojen putki: 2vk ja 360 olutta.
Terveyskeskukseen hakeuduttua käskivät Malmille klo 16.
Kotiin hetkeksi odottelee ja sitten kohti malmia.
Hetken kesti löytää oikeaan paikkaan sekavassa tilassa.
Ottivat sitten osastolle: ei voida lääkitä kun promillet vielä 1,4. Makasin neljä vittumaista tuntia odottamassa että promillet laskee alle 1. Oli n klo 20:00 kun vihdoin aloittivat lääkitysen. Mitähän on promillet eilen illalla ollu kun lopetteli? Varmaan yli 4%.
Olin myös sekoilu siihen malliin että pelkäsin pilanneeni kirjaimellisesti kaiken elämässäni. Ei ollu kovin hyvä mieli siinä.
Yöllä siirto laaksoon. Vaikea saada unta lääkityksestä huolimatta. Vasta 2 hoitovrk lopulla alkoi olo olemaan suht siedettävä. 3vrk jälkeen kotiin ja yhtään ei pysty nukkumaan. Nyt viikon jälkeen nukun 4h yössä, kyllä se tästä pikkuhiljaa paranee. Sain myös asiat kuntoon etten nyt sitten mitään peruuttamatonta ollutkaan sekoilu.
Tiedän että viikko menee ainakin vielä ennen kuin olo on 99% kunnossa.
Johtopäätös: nyt oli totaalinen tuho niin lähellä että perkele en juo kyllä ikinä mitään alkoholia edes muistuttavaa.
Rankkaa stooria. Putkiksen ja Harhailijan kamppailut. Nyt vaan sitä antabusta aloittamaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Sikäli samaistun tuohon juttuun, että yhdestä lähtee putki päälle. Näin se on itsellänikin, PAITSI, ei aina. Se onkin lisännyt tunnetta, että olisi se kuuluisa tahdonvoima. Ei sitä kuitenkaan ole. Viikon sisällä siitä yhdestä lähtee putki päälle ja alkaa laskea kuinka kauan saa juoda.
Itse toteutan tällä hetkellä periaatetta hallita eka ryyppy. Pyrin saamaan saman välimatkan, minkä Putkis teki antabuksella, mutta oma suunnitelma on hallita sen ensimmäisen ryypyn otto ja pysyä raittiina. Minulla on tällä hetkellä SADD testin mukaan vahva riippuvuus, mutta motivaatio on löytynyt raitistumiseen. Tsemppiä Harhailija sinulle!
No terve vaan!
Kovaa on taistelu alkoholin kanssa.
Itse olen siis kulkenut jo yli viiden vuoden päähän viimeisestä kännistä. Vieläkin kehoitan käyttämään Antabusta riittävän pitkään. Itselläni tuo 1000 päivää alkoi tuntumaan aika naurettavaltakin jossain 600 päivän jälkeen, jatkoin silti.
Lopputulos on kuitenkin ollut erinomainen.
En vieläkään juo kotikaljaa, enkä edes simaata! Alkoholittomat oluet olisi jo aivan liikaa. Liian lähellä vanhaa elämää.
Myös tilanteet aiheuttavat monille ongelman, siis jos on vaikka porukassa jossa alkoholia käytetään. Ihme kyllä minuun ei toisten alkoholin käyttö aiheuta mielitekoja. Silti en halua itse juoda edes 0% olutta.
…
Jatketaan taistelua, vaikka sitten Antabuksella tai ilman.
Putkis, onko sulla ollut koskaan deliriumia 6 vuoden loppuluisussa? Itse en ole koskaan kokenut sitä, mutta pelännyt olen usein. Myönnän, että itsekin harkitsin antabusta viikko sitten, kun lopettaminen pääsiäisestä alkaneesta tissuttelusta oli niin vaikeaa, mutta nyt pärjäilen. Kertoo kuitenkin aiheen vakavuudesta.
Koen jonkin oman loppuluisun alkaneen tänä keväänä, jos en raitistu, joten pystyn hyvin samaistumaan teidän tarinoihin. Harhailijan tekstit puhuttelevat, koska tuossa tilanteessa voi olla kuka vaan, joka suurkuluttaa alkoholia.
Nyt on maksassa jotakin pahasti vialla. Kotio takas. Mitäs nyt? Ei pääse hoitoon ku promillet ei laske ja olo vaan pahenee? Epätoivo iskee.