Alkaa nyt riittää. Muutaman vuoden sisään 5 deliriumia. Pari kertaa hengen lähtö ollut lähellä harhojen vuoksi. Teholla ollut juomisen takia. Nyt kävin maksakokeissa, jotta voisin aloittaa antabukset.
Viimeaikaiset karmeat kokemukset ovat herättäneet karuun todellisuuteen, että jos aion elää on juominen pakko lopettaa nyt ja heti. Viimeisimmän putken kun lopetin menin niin huonoon kuntoon että piti toipua ensin 1vrk sairaalassa, ennen kuin pystyivät lähettämään mut katkolle. Pelkäsin jo juoneeni aivot pilalle kun motoriikka katosi (tätä ei ollut aikaisemmin tapahtunut vieroitusoireissa) nyt olen ollut 2vk juomatta ja olen toipunut täysin ihme kyllä satunnaisia univaikeuksia lukuunottamatta.
Eloon jääminen on hyvä motiivi lopettaa sairaalloinen, tuhoon johtava juominen. Mielenterveyden horjuminen pelästytti minut niin, että läksin AA:han. Ei ole tarvinnut juoda sen jälkeen. Eikä taistella. Taisteluun en pystynyt, kun huomasin, että oma tahto ei riittänyt hallitsemaan juomista. Alkoholistikin pystyy elämään raittiina, kunhan myöntää että omat voimat eivät riitä ja on valmis ottamaan vastaan apua. Ja on valmis tekemään joka päivä jotain raittiutensa säilyttämiseksi.
AA:han on pääsyvaatimuksena halu lopettaa juominen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Niin noista deliloista piti kysymäni, että onko muilla ollut vastaavia kokemuksia. Eli minulla ne alkavat AINA samalla kaavalla kun putki on lopetettu. (en pysty loiventelemaan eikä se edes auta vaan delikka iskee silti kun promillet laskenu riittävästi) eli ensimmäisenä valvottuna yönä alkavat vainoharhaiset ajatukset (tästä tiedän delikan alkavan) tämä kestää sitten seuraavan päivään jolloin yläänsä vaan makaan sängyssä, ei pysty syömään tai tekemään mitään. Välillä pitää nousta oksentamaan. Sitten alkaa kuulua äöniharhoja salaliitoista yms. Tässä vaiheessa vaikka tiedänkin että delikka on tulossa en enää erota todellisuutta harhoista koska ne ikään kuin lomittuvat sekaisin. Sitä ihmettelen että miksi ne harhat ovat niin hirveitä? Esim kuulee settiä telkkarista että kiduttajat odottavat ulkona eikä pakopaikkaa ole. Pian äänet selostavat jo ajatuksiani ja pilkkaavat ettei pakopaikkaa ole eikä tästä ole enää ulospääsyä. Otin vasaran komerosta esiin että rikon ikkunan ja hyppään parvekkeelta ennen kuin kiduttajat tulevat. Eihän niitä tietenkään tullut harhaa kun olivat mutta sillä hetkellä hyvin todellisia! Illalla sitten delikka pamahti päälle täysillä ja todellisuus ympärilläni muuttui täysin näkyi aaveita, kirkumista huutoa ja muuta mukavaa.
Sitten löytyikin pieni järjenhiven soittaa ambulanssi joka vei hoitoon. Se mikä noissa delikoissa mietityttää että mulle saattaa tulla jo muutaman pvn juomisesta delikka tai siis tuleekin varmuudella ellen hakeudu ajoissa hoitoon. Ei hirveesti nappaa joutuu johki laitokseen loppuelämäksi aivot tuhoutuneena eli nyt on pakko tehdä jotakin tulipa sekava sepustus mutta ajatukset vähän sekaisin vielä. Ehkä se tästä…
Omat harhani eivät olleet noin rankkoja, mutta riittivät minun pohjakseni, koska olin nähnyt mihin ne pahimmillaan voivat johtaa.
Mitä konkreettista olet aikonut nyt pakon edessä tehdä?
Onnittelut jo kahdesta viikosta! Motiivia ja kannustinta löytyy ainakin tuosta ^!
Ihan noin pahoja deliriumeja ei ole koskaan ollut, mutta jonkun asteisia aistiharhoja ja kuvitelmia kyllä. Itse olen juonut aina enemmän tai vähemmän, jossain vaiheessa aloin juomaan tylsyyteeni (silloin tietämättäni lääkitsin masennusta), ja soppahan siinä oli valmis. Mielenterveys järkkyi kuitenkin sen verran (ja ajoissa), että tajusin että pakkohan tälle jotain on tehdä. Vaikeudet ne on itselläkin vasta edessä päin, koska olen aika hyvä huijaamaan itseäni
Mutta kyllä se siitä, tervetuloa joukkoon pysymään elossa
Kiitos vastanneille, pitäs opetella tuo lainaaminen vielä… Mutta siis tässä nyt mitä tulee mieleen, että mitä olen tehnyt. Eli olen alkanut käymään A-klinikan vertaistukiryhmissä. Valvottu antabus pitäisi tulla käyttöön tiistaina jos maksa-arvot kunnossa. Tervalampi on jo kokeiltu, ei sopinut mulle, myös aa-ryhmät koin vieraana, mutta en täysin pois sulje niitäkäön. Puolisoni on myös mulle tärkeä tukija.
Olenkin jo sopinut hänen kanssaan että jos nyt vielä retkahdan niin lähden myllyhoitoon.
Onpas muuten mukava nauttia aamukahvista ilman tärinöitä/krapulaa
Pitäis aina muistaa mitä ne olot oli kun joi, jos rupeaa juotattaa. Teinkin muuten yöpöydälleni listan mitä kaikkea seuraa 1 kaljan ottamisesesta, luen sen heti herättyäni, niin ei ole niin helppoa pettää itseään jos jalat yrittäisi kaljakauppaan :mrgreen:)
On luonnollista, että juoppo kokee aa-ryhmät vieraana. Merkitseehän niiden ehdotuksien seuraaminen oman itsekeskeisen mukavuusalueen ulkopuolelle astumista.
Onko sinulla kirja Nimettömät Alkoholistit?
Alkoholistien läheisille on tukena muun muassa Al-Anon. Olet onnekas, että sulla vielä kaikesta huolimatta on rinnallasi rakastava puoliso tukenasi.
Myllyhoitoon menoa ei kannata lykätä retkahtamiseen. Oletko varma, että selviät hengissä ja järjissäsi seuraavasta retkahduksestasi?
Alkoholismi on kuolemanvakava sairaus ja siksi jokainen raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen aihe.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Itsekkin olin sairaalassa viime viikolla deliriumin takia. Takana oli puoltoista viikkoa noin litra viinaa päivässä ja torstaina heräsin siihen että seinät sillee hengitti et ne meni edestakaisin ja päässä alko soimaa linnunlaulua ja aivan jumalattomat pelkotilat. Olin viittä vaille valmis hyppäämään parvekkeelta alas kun tuli olo et jos oon täällä kämpässä nii kuolen. Onneksi sain sitte soitettua sairaalaa niin kaveri kyyditti ja osastolle huilimaan 6 tunniksi. Diapamiahan sitä annettiin ja B vitamiini piikki kakkuun ja kirjoitettiin resepti rauhoittavia et jos vielä illalla tulee pelkotilat nii nappia naamaa et saa nukuttua. Kyllä se delirium on yks hirveimmistä asioista mitä olen kokenut. Toivottavasti ei enää koskaan
Joo käytin vähän turhan voimakasta ilmaisua tosta aa-ryhmästä. Oikeastaan se oli ihan ok. Mutta olen nyt kuitenkin käynyt a-klinikan ryhmissä. Ei ole mistään mukavuushaluista siis kyse. Ja eikös nuo myllyhoidot esim Minnesota perustu aika pitkälti 12 askeleen noudattamiseen?
Olen lukenut Nimettömät Alkoholistit jo pariinkin otteeseen tosin katkolla
Pitäis ehkä vielä kerrata ajatuksen kanssa.
Juomatta on mennyt viikonloppu. Eikä oikeastaan oo varsinaisia juomahimoja tullut. Jostain syystä pahin paikka on siinä 3kk kohdalla
Oikeassa olet. Myllyhoidon tärkeä osa ovat alkupään askelet 1-5. Ja hoitojakso antaa hyvän lähtökohdan raittiudelle, mutta oman onnensa varaan ei sen kuukauden jälkeen kannata jäädä. Se kirja maksaa parin viinipullon verran, eli on sijoituksena erinomaisen hyvän tuoton mahdollistava.
Kiva kuulla, että sinulla viikonvaihde mennyt raittiina. Niin minunkin.
Totean vielä, että jokainen raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.
deliriumista ei ole kokemuksia, mutta koin kerran kun krapulassa tuli rytmihäiriö ja se säikäytti miltei kuoliaaksi. On todella ikävä tunne, kun sydän muljahtaa rinnassa. Ei se toki juomista lopettanut, viikon päästä taas sydänkohtauksenkin uhalla. Nyt toki tulin tänne taas ja raittius on taas lähtökuopissa.
No siihän se juomatus sitten johti että sunnuntaina tuli lähtö Malmille saamaan rahoittavaa ja neuramiinia sekä nesteytystä katkolle ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Lekurilta sitten unilääkkeitä ja opomoxia ettei nyt unettomuus pääse yllättämään.
Tiedän kyl et näitten kans ei sit tippaakaan Alkoa. Ootan kyl kuin kuuta nousevaa et pääsen alottaa sen antabus ryhmän, tulis vähän rotia hommaan kun omat voimat ei riitä!!
Antabus-kuuri on hyvä alku raittiudelle. Tiedät kuitenkin, että mikään pilleri ei poista alkoholismia, joka on krooninen ja etenevä sairaus. Juomisesta luopuminen on kuitenkin mahdollista myös vahvastikin riippuvaiselle alkoholistille. Siihen suuntaan nyt sitten elämässä eteenpäin, harhailematta!
[quote=“lomapuisto”]
Antabus-kuuri on hyvä alku raittiudelle. Tiedät kuitenkin, että mikään pilleri ei poista alkoholismia, joka on krooninen ja etenevä sairaus. Juomisesta luopuminen on kuitenkin mahdollista myös vahvastikin riippuvaiselle alkoholistille. Siihen suuntaan nyt sitten elämässä eteenpäin, harhailematta!
Tiedän, että se on vain ensiapu. Mutta ajattelin silti ottaa vähintään vuoden kuurin niin saa vähän etäisyttäjuomiseen.
Tein vähän ajatustyötä, mikä nyt johti juomiseen niin mulla on eräs asia nyt painanut muutaman kuukauden, enkä voi siihen hetkeen vaikuttaa ja sitten tuli eräs onnistuminen mikä EHKÄ (toki tekosyitähön nämä) laukaisi juomisen, eli summa summarum nämä tilanteet ja tunteet pitää vaan kestää luomuna vaikka mikä olisi. Nyt taas vaihteeksi aika vakaa olo ja maanantaina taas ryhmään.
Vähän huonosti nukuin vaikka lääkettä otinkin, mutta kokemuksesta muistan, että sellainen pari viikkoa menee unen palautumiseen kunnolliseksi. On se juominen kuitenkin sen verran kovaa ‘urheilua’. No ajattelin kuitenkin että jos taas perjantaina jatkaisi juoksemista ja kevyttä painonnostoa nii se vois auttaa
On se kamalaa kokea delirium, itselle tuli se reilu 2 viikkoa sitten. En koskaan aiemmin ole sitä kokenut. Olin käyttänyt alkoa viikonloppuisin, mutta tänä kesänä lähes päivittäin. sen oluthyllyn ohi ei vaan voinut kulkea ohi siitä mitään mukaan ottamatta. Taustalla pitkä 2 vuoden sairausloma jalkaleikkauksien takia, läheisen työkaverin sairastuminen vakavasti ja varmaan masennuskin näistä kaikista johtuen. En saanut nukutuksi, öisin hikoilutti ja välillä palelsi. Aamulla kun heräsi niin tuntui, että pakko saada muutama olut oloa helpottamaan. No helpottihan se hetkellisesti, mutta seuraavana päivänä taas huono olo. Pari viikkoa sitten aloin puhua yöllä unissani, näin ja puhuin ihmisille, joita ei tietenkään kotona paikalla ollut. Mies oli hieman ihmeissään ollut aamulla ja hieman pelännyt jättää minut yksin kotiin. En muista tuosta päivästä mitään, mitä kotona lienen puuhaillut. Miehen tultua kotiin, olin ollut aivan sekava ja hän sitten tilannut ambulanssin. Siitäkään sairaalaan menosta ei ole muistikuvaa, sen hämärästi muistan, että olin lepositeissä ja yritin niistä päästä vapaaksi. Kaikki veriarvot päin peetä, maksatulehdus, munuaisten vajaatoiminta, flimmeri sydämessä. Lisäksi jo paranemassa oleva jalka murtunut uudelleen, se kipsattu. Jos en olisi päässyt hoitoon, en varmaan tässä enää olisi. Lääkäri sanoi, että maksa toipuu vielä tästä, mutta seuraava askel on sitten kirroosi, jota ei voi parantaa. Niinpä mulla ei ole enää vaihtoehtoa kuin lopettaa juominen kokonaan. Olenkin ollut nyt reilut 2 viikkoa ihan juomatta, eikä tee edes mieli, elämänhalu on kuitenkin kovempi kuin kuolema itseaiheutettuna alkon takia. Olokin on nyt paljon parempi selvinpäin, olen iloinen jokaisesta aamusta kun herään.
Joo kannattaa tosiaan lopettaa heti juominen se delirium on tosiaan hengen vaarallinen tila! Voin kertoa kokemuksesta, että jos jatkat juomista tulee delikka lähes varmuudella, jos sen on aikaisemmin kokenut ja ovatpa muuten kerta kerralta pelottavampia paraskin puhuja minä tosin kun en edes viidestä delikasta oppinut, ihme et oon edes hengissä ja terveenä
tulipa sekava sepustus mutta ajatukset vähän sekaisin vielä. Ehkä se tästä…
Motiivia ja kannustinta löytyy ainakin tuosta ^!
katkolle ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Lekurilta sitten unilääkkeitä ja opomoxia ettei nyt unettomuus pääse yllättämään.
paraskin puhuja minä tosin kun en edes viidestä delikasta oppinut, ihme et oon edes hengissä ja terveenä 