Niin ja siinäpä on vielä vaarana että ne harhat jää päälle, olis aika karmea kohtalo.
Ai niin tuli mieleen eräs sairaalassa kuulemani sairaanhoitajien keskustelu.
Olivat jossain koulutuksessa olleet, jossa painotettiin, että diapamia pitää antaa heti vieroitusoireiden alkaessa vaikka promilleja olis vielä esim 2. Eikä jäädä odottelemaan promillejen laskemista, kun kramppien ynnä muiden komplikaatioiden riski kasvaa.
Sentään jossain vielä jotain järkeä kun onhan se nyt aivan hullua odotella, jos vaikka rankan putken jälkeen promillet jotain 5 luokkaa, että laskevat nollaan kuten olen täältä lukenut jossain tehtävän
Niin ja kesä19 onnittelut tuosta 2 viikosta, siitä on hyvä jatkaa. Itsellä vasta viides selvä päivä menossa, mutta päivä kerrallaan niitä kertyy, ja kannattaa muistella niitä kauhuja kun juotattaa.
Kiitos sinulle Harhailija kannustuksesta. Jo viisikin päivää on jo hyvä alku ja siitä se päivä kerrallaan jatkuu sinullakin ja luulen että minullakin. Nyt tuntuu niin tavattoman hyvältä olla selvinpäin, vaikken pääse kotoa liikkumaankaan minnekään päivisin, kun ei kipsijalalla voi ajaa autoo. Ja kun möhläsin tuon jalankin alkon takia, se harmitti niin ihan suunnattoman paljon. Mutta täytyy sanoa, että kyllä kaikki lääkärit on suhtautuneet tosi ihanasti, eivät mitenkään syytelleet tms. Minua vaan hävetti niin hitoksesti kun aloin tajuta mitä on tapahtunu, en edes muista miten oon sen jalan satuttanu, kaatunut tosi pahasti kun päässäkin oli 5cm haava. No pääkin oli kuvattu, mutta siellä ei onneksi mitään vaurioita ollut. Nythän tässä ei oo ennää muuta mahollisuutta kun tosiaan lopettaa kaikki saunaoluen maistelutkin, jos meinaa elon syrjässä vielä pysytellä kiinni. Joka päivälle pittää keksii jottain tekemistä, mitä nyt yhellä jalalla pystyy, mut pyörätuolilla liikkuessa pystyy tekemään ihmeesti kaikkee. Mukavia, selviä päiviä toivon sinulle, minulle ja kaikille, jotka on päättäny tai edes ovat aikeissa lopettaa
Kesä19 hyvä ettei mitään pysyvää tullu päähän, niin voi helposti juodessa käydä.
Itsekin kerran kaatunut kun vintti yllättäen pimeni, mutta onneksi loukkasin vaan kylkeäni, joka oli aika kipeä, vaikkei luita murtunut. Onneksi nyt ei oo ollu mitään juomahimoja mistä iloinen nukuin nyt myös ekaa kertaa hyvin viime yön mikä heti näkyy virkeydessä ja mielialassa, kävin ulkona myös vähän lenkkeilemässä.
Voi kun kuulostaa mukavalle, ettei sinunkaan mieli ole tehnyt mitään juomisia ja olet saanut nukutuksi ja lenkkeillytkin. Minun ulkoilua rajoittaa aika paljon tuo sauvoilla ja pyörätuolilla liikkuminen, mutta tänään kävin kelailemassa muutaman sata metriä hiekkatiellä, aika rankkaa puuhaa. Mutta sisulla menin. Ajattelin, että jos pysytyn lopettamaan juomisen niin pystyn tuon mäenkin nousemaan ylös. Olo on ollut tosi hyvä, on niin mukava kun ei ole niitä krapula-aamuja ettei ees kahvikuppi meinannu pysyä kädessä vapinan takia. Ja miten mukavalta tuntuu olla elossa! Toivon kaikille lopettamista aikoville tsemppiä ja rohkeutta hakeutua pyytämään apua, ennen kuin se ensimmäinen delirium iskee. Itse en siihen kyennyt, mut nyt voin tunnustaa olevani alkoholisti ja toivottavasti pian entinen sellainen. Toivon sitä myös sinulle Harhailija
Huomenta Kesä19!
Osuvasti kirjoitat, sillä onhan mitä viisainta hakea rohkeasti apua silloin, kun omat voimat ja taidot eivät riitä. Se on oikeaa nöyryyttä, rehellistä tosian ymmärtämistä ja tunnustamista. Alkoholismista kärsivällekin on apua ja tukea saatavana. Alkoholismi kuitenkin on krooninen sairaus, on harhaluulo ajatella, että juomattomana muuttuisi entiseksi alkoholistiksi.
Alkoholistin juominen on vain oire syvemmällä olevista syistä.
Kiitos jaetuista kokemuksista, vähän pelottavalta kuulostaa ja tukee omaa lopettamista. Itsellä ei tuollaisia mutta pelkoja että jos joku tulee kotiini ja tietenkin voimakasta ahdistusta ja masennusta. Varmaan lähellä on omissakin krapulakoomissa käynyt.
Vielä noista delirium tremenseistä, sen hirvittävintä muotoa ei voi oikein ymmärtää sellainen, joka ei ole sitä kokenut. Jos se vain jäisi näkö, - ja kuuloharhoihin sen voisi jotenkin kestää. Mutta pahimmillaan se on:
Kuvittele pahin pelkosi/tapahtuma mitä voisi tapahtua ja sitten usko että juuri sinä olet sen aiheuttanut. Ensin mietit voiko tämä olla todellista, mutta kaikki mitä kuulet ja näet todistavat, että juuri niin on käynyt. Esim. Metsässä näkyy lehtimiehiä/kuvaajia jotka ovat kuvamassa ikkunaasi. Jos uskaltaudut kurkkaamaan ikkunasta kuuluu valtava kohahdus “tuo se tyyppi on”. Sitten naapurit selostavat (vieläpä omilla äänillään, millä enää tässä vaiheessa erotat harhaksi kun mieli jo täysin sekaisin) että kohta alkaa kansainvälinen lähetys “siitä hullusta”.
Tässä vaiheessa juokset paniikissa alaovelle katsomaan keitä etupihalla on ja samalla lähtee mies kävelemään kohti. (oikeasti kävelikin mutta kyseessä harmiton asukas menossa kotiinsa mutta sitähän ei harhainen mieli tajua) ajattelet että nyt se lehtimies on perässäsi ja ryntäät paniikissa kotiin takaisin. Kädet täristen laitat mtv3 päälle uutisten aikaan että mitä siellä kerrotaan. Hetken päästä digiboksi pätkäisee toimimasta (oli silloin vähän epäkuntoinen) ja samalla kuuluu huuto että “nyt se missasi sen”. Luulin että asuntoon on asennettu kamerat ja siksi tietävät kaiken mitä teen. Eli kaikki mitä teet tai todellisuudessa tapahtuu tavallaan kääntyvät tukemaan harhaa, siksi se onkin niin pirullista. Kun tilanne kävi sietämättömäksi halasin vaimoa että tää on nyt viimeinen halaus ja sitten vasara esiin ja kohti ikkunaa No onneksi lopun tiedättekin ja olen tässä vielä. Mutta oli kertakaikkisen kauhea kokemus.
Kuinka pitkiä putkia se on vaatinut? Mulla putket on olleet sellaisia 3-7 päiväisiä ja pahimmat fiilikset on otettu kirkkaalla viinalla jolla on helpoin ottaa seuraavanpäivän nousua jota ei sitten oikein silläkään enää tule ja olo menee melkoiseksi koomaksi.
Kiva et oot päässyt vähän liikkumaan. Itse vedin äsken pienen punttitreenin ja kyllä siitä tuli hyvä olo. Muuten ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten kummassa pystyt juomaan kahvia krapulassa
Mä en pysty edes ajattelemaan kahvia darrassa ja yleensä menee väh 2vrk katkon jälkeen että pystyn juomaan sitä ja se on sentään mun suurta herkkua. Samaa ihmettelen katkoillakin kun porukka juo kahvia kun eikös se vaan pahenna muutenkin tukalaa oloa? Valaiskaa minua viisaammat
Mulla eka delikka tuli 1,5 viikon kaljottelun jälkeen, eli harvinaisen nopeasti. Olin joskus aikaisemmin juonu viikon putkia ilman ongelmia mitä nyt seuraavan päivän körvistelin darrassa ja saattoi olla hyvin lieviä ääniharhoja. Eli oikeastaan sitä ei voi tarkkaan tietää etukäteen, nykyään jos juon muutamankin päivän koomakännit ihan kaljalla tulee delikka toisena selvänä yönä 100% varmuudella. Eli jokainen delikka herkistää aivoja delikoille, jotenkin näin on mulle lääkärit sanoneet. Sanoivat myös että joka kerta kestää toipuminen pidempään, ja onkin sen kyllä huomannu. Se on vähän ku venäläistä rulettia aina, ei voi koskaan olla varma että selviääkö/toipuuko ennalleen, mulle iski kerran katkolla joku ihme kohtaus mistä en mitään muista mutta jokainen lihas oli todella kipeä ja pari hammasta heilui hieman, “juurtuivat” kyllä takaisin mutta en tänä päivänäkään tiedä mistä oli kyse.
Summa summarum sanoisin omasta kokemuksesta että jo viikon putken katkaisu seinään voi laukaista delikan.
No ei se kahvi kyllä oikein maistunu darrassa, muutaman pienen hörpyn sain kaksin käsin otettua ja loput viemäriin. Ei kyllä mikään muukaan juoma-astia meinannu pysyä käsissä. Ennen sitä deliriumia en pystynyt kolmeen päivään ees syömään mitään, yhden päivän oksensin, mutta silti piti olutkauppaan päästä.
Ihmettelen Harhailija miten olet kestänyt 5 deliriumia, mutta onneksi oot pystynyt hakeutumaan itse hoitoon. Minä aina ajattelin, ettei se minulle voi tulla muutamasta oluesta/päivä, vaikka tiesin todellakin semmoisen tilan olevan olemassa. Se oli kyllä niin karmee kokemus, etten ikinä halua kokea sitä uudelleen ja toivon, ettei kenenkään tarviis.
Tänään oli taas hyvä päivä, ja miten ihana kun muistaa mitä on päivän aikana touhuillut.
Joo laskin täs et oon ollut +10 kertaa katkolla, 6 krt avokatkolla, 4 krt sairaalakatkolla ja 5-7 krt “laittomalla” katkolla. Ja kaikki nämä muutaman vuoden sisään. Sitä ennen ei edes yhtä työssäpoissaoloa 12v. Ja ikää reilusti alta 40v.
No voi ei, kylläpä kuulostaa kauheelle, olet noin nuorikin vielä ja monta katkolla oloa takana. Mutta kyllä sinulla on hyvät mahdollisuudet nyt päästä kuiville, kaikesta kirjoittamastasi päätellen olet hyvin vahvoilla lopettamaan. Minä tässä harmittelen vaan tätä jalkaani kun pilasin sen parantumisen juopottelun takia. Toivottavasti pääsen vielä edes kävelemään joku päivä. Se onkin tässä nyt suurin motiivi lopettamiselle, että saisin jalan kuntoon. Ei ole vielä tullut yhtenäkään päivänä tullut juomahimoa, mutta sekin päivä saattaa vielä tulla eteen. Siitä on vaan päästävä sitten yli jotenkin.
Olet muuten ihan sopivassa iässä lopettamaan juomisen. Kun olet noin sitkeästi koittanut lopettaa mainitsemillasi konsteilla, olen aika varma, että yhtä kovalla omistautumisella AA:han saisit jonain päivänä kiinni pysyvästä raittiudesta. Esimerkkejä on.
Olen kysynyt ja se voisikin hyvin onnistua. Mutta juuri nyt se ole mahdollista kun pitää ensin selvittää että rapsahtasko vähän pakko raittiutta valtion avustuksella, oli vähän liikaa promilleja mut onneks en vahingoittanut ketään yms. Hemmetin typerää tiedän. Onneksi nyt alkaa maksa olla kunnossa ja voin aloittaa antabukset. Jotain positiivista. Sekä hoitokontakti kertoi että voidaan tutkia olisko takana jotain masennusta, ensin pitää olla 3kk vähintäön juomatta. Turhahan se on masennuslääkkeitä yms popsia jas samalla ryyppää kun keskimäärästä sekaisempi apina
Eilen eka antabus otettu ja kohta lähtö päihdetyöntekijän juttusille. Ehkä se tästä, nyt taas tosin unettomuus vähän vaivaa mutta eipä sille nyt oikeen mitään voi.
Asiasta toiseen, vähän pisti naurattaamaan kun lekuri määräs sillon opamoxia ahdistukseen niin hämmästyin kun purkissa luki et 1/2 pilleri tarvittaessa per päivä. Siis täh eihän tuollainen määrä nyt auta yhtään mitään. En todellakaan tuota noudattanut vaan otin sen 3 kpl/vrk mitä aikaisemmin oli määrätty kyseistä pilleriä. Nyt ei onneks ole ollu tarvetta ottaa niitä.
Antabus voi olla toimiva pakkokeino selvänä pysymiseen. Ei paha!
Päihdetyöntekijän kanssa keskustelu voi myös avata uusia polkuja omissa aivoissa jos ottaa sen vakavasti. Mutta onko yleisempääkin että lääkärin kirjoittamat lääkeannokset kannattaa kertoa kuudella (!) jotta saa sopivan vaikutuksen? Onko lääkärit ammattitaidottomia vai onko erimielisyys siitä mimmoinen vaikutus lääkkeellä kuuluu olla?
Luulen, että kyse oli joko ajattelemattomuudesta tai sit ammattitaidottomuudesta, kun mulle on samasta lafkasta aikaisemmin eri lääkärin toimesta määrätty tuo 1-3/vrk. Jokainen joka on käyttänyt tuota kyseistä lääkettä tietää että se on oikeesti ihan yhtä tyhjän kanssa se puolikas. Ja jos siitä haluaisikin jonkinlaisia ‘oloja’ pitäisi sitä kahmia aika rouheat määrät, että en hirveästi tunne tunnontuskia tuosta määrästä mitä otin
nukuin nyt myös ekaa kertaa hyvin viime yön mikä heti näkyy virkeydessä ja mielialassa, kävin ulkona myös vähän lenkkeilemässä.
No onneksi lopun tiedättekin ja olen tässä vielä. Mutta oli kertakaikkisen kauhea kokemus.
