hehee…oonko mä muka kirjoittanut tollaista. no juu. on vähän tasaisempaa ollut ton jälkeen. paitsi just nyt lievää masennusta. aloitin antabuksen, koska liika juominen vie mielen alas. ja olen siis juonut liikaa jo pari kuukautta. ja se taitaa liittyä taas siihen, että on niin kova meininki ollut päällä.
onkos täällä enää ketään bipoa jäljellä? mullakin meni niin “hyvin” näköjään loppuvuosi, että ei tarttenu ttänne tulla kirjoittelemaan. paitsi nyt, kun huomasin taas, että alkoa alkaa mennä ihan hurjaan tahtiin…on se sellast.
Kyl no bipo-oireet on tallella ja niin minäki, vaik ei oo vähään aikaan tullu käytyä.
Aika rauhallista on ollu, noin niinku periaatteessa. Käytännössä homma pysyny hanskassa.
Missäköhän tämä mies luuraa? Ettei olisi napostellut klonatsepaamia ja kofeiinia tablettimuodossa näillä nurkin viimeaikoina? Heräs vaan sellanen kumma tunne…
Hej. En tänne kirjottele yleensä mut kaikki nukkuu nyt joten kirjotan. Mulla diagnosoitu vakava masennus vuonna 2000 ja niin, et se on alkanut ainakin 5v. aiemmin. Sen lisäks myös postraumaattinen stressireaktio, dissosiaatiohäiriö, persoonallisuushäiriö, identiteettihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuus häiriö ja bipo. Lääkityksenä ollut vaikka mitä…mutta nyt olen lopettanut kaikki. Mun luovuus kärsi niin pahasti, koska oli niin vahvat lääkkeet, etten pystynyt enään tekemään musiikkia. Kaks vkoa oon pudotellu annoksia ja nyt kaikki tosi hyvin. Tosin taitaa mania olla taas meneilllään…Mut katoin dokumentin bipo-potilaasta ja samaistuin häneen kovin, se on osa mua, ehkä kaikkea ei tarvikaan korjata. Kiitos kun sain purkaa tuntojani, palaan Plinkkiin, tervetuloa muutkin! :mrgreen:
Jukka Virtasta haastateltiin Inimillises tekijäs. Tarkotus oli puhuu biposta, mut kun Tastula kysy, että millanen se sitten on se vauhtijakso, Virtanen alko aluks selittään jotai, sit huitas kädellään ja sano, että oothan sä juoppoja nähny…
Lisäksi kieltäytyy ottamasta litoa, koska vie kuulemma huiput poies. Huiput on tärkeitä luovaa työtä tekevälle ihmiselle.
Se aina jaksaa kehua sitä vaimoaan julkisuudes…Kun Liisa on niin ihana… Yks kamu kerto, että kun kävi ennen samas baaris ja miehet halus jurnuttaa noin miestenkesken ihmissuhdevaikeuksiaan ja Virtanen kuunteli ja lopulta sano sen: Kyllä Liisa on niin ihana. Miehet oli hiljaa…
Ei siin mitään, kyl meki joskus jurnutettiin tyttöjen kesken miesvaikeuksista, kunnes yks nainen sano, että “löydä ihminen, vaikka etsit prinssiä vain”. Ja me oltiin hiljaa…
Olen vähän ruvennut epäilemään että olisin bipolaarinen. Ihan en tunnista kaikkia piirteitä, mutta kummallisella tavalla lääkkeet vaikuttaa eri aikoina ja mieli ja olot heilahtelee miten sattuu. En ole tällä hetkellä missään lääkityksessä, mutta pitäisi vissiin olla. Viikkoon ei oikein ole nukkunut yhtään ja kauhea synkkyys.
Välillä nukkuisin vaan suuren osan ajasta, välillä uni ei tule 20 mg diapamillakaan. Masennukseen olen saanut monia SSRI:tä, mutta niiden syöminen jää pikku hiljaa kun tuntuu että ei ne auta, tai kiinnitän liikaa huomiota vain sivuvaikutuksiin. Cipralexista tuli lihasjäykkyyttä ja nenä ihan tukossa koko ajan, Efexorista olin 75 mg ihan sekaisin ja oksentelin ja vatsassa samanlainen kelluva tunne kuin joskus vuosia sitten kun esson söin.
Masennukseen parhaiten on auttanut xanorit, mutta niiden kanssa on taas ihan omat ongelmansa sitten kun kontrolli tuppaa katoamaan. Omalääkäri vähän katsoo pitkään ja viittaa suurin piirtein ovelle, kun tuon julki oman mielipiteeni että SSRI:ssä ja bentsoissa on eronsa. Että kirjojen mukaan vaikuttavat ihan samalla tavalla. Ei ole oxepam samaa kuin xanor. Ja imovanea ei voi syödä kun vuorokaudeksi tulee kauhea metaboliatuotteen tms metallinen maku suuhun.
En tuota maniavaihetta niin osaa itse tunnistaa, mutta kavereiden puheiden perusteella kuistin korjaaminen ja ruohonleikkuu keskellä yötä ei ole ihan normaalia.
Vaikeasta kokemuksestako bipolaarisuus yleensä alkaa? 2003 oli synkkä masennus kun meni työpaikka ja kämppä ja parisuhde alta yhtäkkiä. Kesti pitkään ja aloin narkkaamaan, joka kyllä auttoikin mielestäni. Bupre on ollut paras lääke kaikkeen. Tasoittaa oloa, erittäin tehokas masennuslääke, nukkuu hyvin, mutta ei ole jäässä kuten bentsoista. Muista opiaateista en oikein välitä yhtään. Kokemusta kyllä on kun refloja yrittänyt hoitaa. Minkähän instanssin puoleen tässä oikein kääntyis kun omalääkäriä ei oikein kehtais nähdä kun on sitä kusettanut… No nyt on vaan tällainen kumma valvomis-depressio päällä. Vaikeaa on.
no vaik onkin kusettanut, niin jos se omalääkäri on mies/nainen paikallaan, niin jeesaa sua. tai sitten vaihdat lääkäriä ja aloitat puhtaalta pöydältä. itse sain jeesii vasta kun olin rehellinen - esim päihteidenkäytön suhteen. tai sanotaan niin rehellinen kun nyt viitsii eli en rupee jokaista bissee raportoimaan. ollaan täysikäisiä ihmisiä ja meillä on oikeus päättää mitä kerrotaan ja kenelle. mut jos hirveesti huijaa, niin eihän kukaan pysty auttaa eikä tekee oikeeta diagnoosia. se bipolaarinen on just siksikin vaikea todeta, kun eihän meikäläiset manioissaa hoitoa hae. Paitsi jos menee psykoosiin tai vetää aineita liikaa tmv. Niinhän tuo J Virtanenkin sanoi, että ei haluu litoo syödä, kun vauhtijaksot on niin kivoja ja luovia…näinhän se menee…paitsi mulla kyllä on liikaa itsetuhoisuutta silloin ja riski pimahtaa kunnolla…
ja oikeen lääkityksen löytäminen on aikamoista taiteilua. kyl munkin tekis mieli haistattaa p:t näille lääkkeille, mut toisaalta just nyt voin paremmin kuin aikoihin kun on aivokemiat saatu kohilleen…
niin ja se mua ihmetyttää kun jotkut joilla on diagnoosi on tosi lääkevastaisia, mutta vetää sit kaikkia päihteitä kaksin käsin. onhan sekin itsensä lääkitsemistä.
Mä olen täällä uusi ja tiedän kaikesta oikeastaan tooosi vähän. Mietitytti vain, kun halusin masislääkkeen Efexorin vaihtaa 3,5 vuoden jälkeen, ja alettiin sitä vähentään, tavoitteena ottaa käyttöön Cymbalta. Sen ohjeessa luki, että varoa pitää, jos on bipo todettu. Tai jotain. No, entäs jos ei ole todettu, mutta joskus tulee itselle mieleen? Siis onko tämä bipo sellainen juttu, että sen huomaa lääkäri kuin lääkäri, ja voin luottaa siihen, ettei mulla sellaista ainakaan ole? Että uusi lääke olisi ihan turvallinen? Vihjaisin joskus psykiatrille bipon mahdollisuudesta, mutta kiisti sen . Voin kai sitten luottaa siihen? Noh, toisaalta mietin, jos Efexorin jälkeen kokeilisinkin olla Kokonaan Ilman Lääkitystä… ! Tietäisi itsekin mikä on nyt, mikä minä olen ja millainen. Olen käyttänyt 9 vuotta erilaisia mielialalääkkeitä, välissä oli 1,5 v ilman. Nyt on pitkään ollut tosi paha tuo uniongelma muun mielialan lisäksi…
eipähän mullakaan sitä huomattu ja itsekään en ikinä hakeutunut ennen hoitoon vauhtijaksojen aikana ennen kuin viime vuonna, kun menin niin huonoon kuntoon. Muista lopettaa varovasti ne lääkkeet, jos haluut olla ilman.
Kirjoittajat kertovat, että kyseistä häiriötä on vaikea tunnistaa. Itse epäilen kärsiväni tästä häiriöstä, mutta haluaisin teidän arvioita tilastani. Oma tarinani alkaa kun olin 16v. koulukiusattu ja menetin melkein kaikki kaverini. Pari vuotta kärsin masennuksesta ja aloin tulla todella agressiiviseksi ja väkivaltaiseksi. Jouduin aikuisiällä uudelleen kiusan kohteeksi ja tästä syystä pieksin 3 kiusaajaani + 2 tyyppiä.
Olen kärsinyt pisimmillään 8kk taukoamatta unettomuudesta ja minulla on derealisaatio, depersonalisaatio sekä paniikkihäiriö… tätä kun tällain kirjottaa, niin jo nyt huomaan, että pitäisi varmaan kipaista lääkäriin.
Viime kesänä juttelin erään psykologin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että kärsin selvästi traumaperäisestä sterssistä. Väilillä kuitenkin tuntuu, että kyseessä voisi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö juuri noiden erikoisten hyvänolon kausien vuoksi. Välillä olen tosi energinen, mutta juuri nyt en saa mitään tehtyä… en pysty juuri vastaamaan puhelimeen, enkä avaamaan kirjekuoria. Alkoholia käytän itseni turruttamiseen - en juuri kännien vetämiseen.
Jonkun verran olen aiheesta lukenut, mutta olisi kiva saada lisää infoa - kiitti.
kannattaa alkaa vaikka seurata niitä mieialoja ja unirytmiä ja miettiä mikä niihin vaikuttaa. itse teen sellaista päiväkirjaa aina silloin kun tietyt laukaisevat tekijät (stressi, ihmissuhdeongelmat, rahahuolet jne) lisääntyvät ja aviokemiat alkaa heittelehtiä (lääkityksestä huolimatta). Mutta onko sulla 2-suunt vai ei, niin en tiiä riittääkö pätevyys arvioimaan, mutta ite voit miettii, että onko sulla elämässä ollut selkeitä vauhdikkaita jaksoja jolloin toimit ja käyttäydyt poikkevasti ja holtittomasti ja teet asioita, joita et tekisi muuten? (esim tuhlailu, yhden yön jutut, päihteily, uhkrohkeat teot, itsetuhoisuus) Ja onko taas päinvastoin myös selkeitä masennusjaksoja (kuulosti siltä, että nyt on)? Masennus on varmaan helpompi tunnistaa. Maniaa on monenlaista eikä kaikki ole niitä tyyppejä jotka menee ja ostaa norsun manioissaan D
tässä olen eri mieltä, kun kokemuksesta tiedän sen, että ei sitä välttämättä tajua! Itse olen ollut taitava pelaamaan tietynlaista peliä vauhtijaksojen aikana - olenpa lähtenyt maasta poiskin kerran ja pitkäksi aikaa…Ja kuten sanoin, niin vauhtijaksoja on monenlaisia ja ne oireet on yksilöllisiä. Jos olisinkin mennyt ja ottanut miltsin lainaa ja hankkinut urheiluauton, niin oishan muut tajunneet…
no ei kyl huomannu…tai sit huomas ja oli hiljaa. mä oon aina ollut tällainen epävakaa ja silti järkevä, niin mitäs niil on siihen sanomista, jos vaan osaan pitää pahimmat jutut salassa…Kun maniaa on niin monenlaista? Onko sulla D M m-d?
Kiitoksia kaikille nopeasta vastauksesta. Vaikuttaa nyt äkkiseltään siltä, että kärsin “vain” posttraumaattisesta sterssihäiriöstä. Ton vaarallisuuden itseäni ja ympäristöäni kohtaa sain kuulla myös tältä psykologilta viime kesänä. Soittelenpa huomenna sen lekuriajan ja laitan asian jalalle - ei kai tämä muuten koskaan lopu.
Mulla on ollu just kaksuuntaseen seroquelia ja lamictalia. Serowuel teki uniseksi ja väsyneeksi juten siitä luovuin nyt ens viikolla pitäs hakea cipralexia tilalle. Saa nähä miten toimii. Univaikeuksiin, masennukseen jne. on ollu tenoxia 20mg ja sitten mirtazapinia caihtelevilla annoksilla, masennuskausina oon syöny sitä myös masennukseen 60mg mutta unilääkkeenä oon käyttäny vaan 15mg. Ja circadinia (melatoniini) käytän 2mg uniongelmiin.
Ei ole auttanu nuo lääkkeet, mieliala on yhtä vuoristorataa ja alkoholnikäyttö tolkutonta vaikak välillä onki raittiita päiviä.
Hemmetti, tunnen olevani itseäni fiksummassa seurassa kun kirjoitan tänne.
Kysymykseni siis kuuluukin; mitenkä lähestyn ex-tyttöystävääni jolla on bipolaari ja tällähetkellä masennus päällä,
hän kertoi tekstarilla olotilastaan ja loppuun kirjoitti: En jaksa.
Pitäisikö minun olla huolissaan jostain, olen yrittänyt lähettää hänelle positiivisia viestejä.
Miten voisin auttaa tai ylipäätänsä lähestyä häntä, niin etten masentaisi häntä vielä enempi??
Te ymmärrätte nämä asiat parhaimmin kuin joku maallikko, jos hieman saisin valaisua.
:mrgreen:
! Tietäisi itsekin mikä on nyt, mikä minä olen ja millainen. Olen käyttänyt 9 vuotta erilaisia mielialalääkkeitä, välissä oli 1,5 v ilman. Nyt on pitkään ollut tosi paha tuo uniongelma muun mielialan lisäksi…