Ei tällä hetkellä. Mä olin viime keväänä lähes 6kk holitta, mutta tietyllä tapaa ahdistus ja etenkin masennus vain syvenivät. Jos oisin päässyt silloin terapiaan, holittomuus olisi ehkä jatkunutkin. Itsehän toki päätin taas alkaa ns. kohtuukäyttäjäksi, enkä nyt ole niin paljon juonutkaan kuin ennen tota breikkiä, mutta mä oon ravannut niin monella eri terapeutilla etten tiedä, jaksanko enää lähteä tinkimään menneisyyttäni jonkun random shrinkin kanssa. Ainakaan juuri nyt.
Miten Xanor kääntyi sua itseäsi vastaan? Osaatko yhtään tarkentaa. Tää on jo sinällään kiinnostavaa, kun voi olla että ainakin puoliso joutuu jonkunlaiseen ainakin xanor-lääkkeen alasajoon. Ei siis käytä huumeita tai muutakaan, mutta xanorit ehkä hänelle, jopa turhia enää tässä hetkessä, kun on Lyrica tehokkaana lääkkeenä.
Aiotko päästää lomalla ns. viihteelle, vai generoitko niin paljon aktiviteetiä ettei yksinkertaisesti ole aikaa chillailla lasi/pullo/tölkki kädessä?
Tarkoitus on tehdä kaikkea muuta kuin päihteisiin liittyvää, mutta uv-aattona varmaan biletän. Otan messiin antabuksen jotta homma myös toteutuu…
Masennus kroonistui, eikä mikään määrä auttanut ahdistukseen/masennukseen… Jos ei ottanut lääkettä, sai matrix-iskuja ja kädet vapisivat, mutta lääke ei poistanut ahdistusta lainkaan… Aloittaessani tiputuksen, aluksi vaihdettiin 3xXanor Depot 1mg. Tuosta pois 0,5mg illasta tai aamusta. Jo vaihto depottiin auttoi hiukan. Ei määrä heitellyt elimistössä. Nopea oli kuitenkin aina rinnalla, koska viekkarit/ahdistus kun iski päälle, en miettinyt vaan toimin…
Lisäksi sen teho oli käytetty tuona aikana täysin. Olin hankkinut katukaupasta santtuja (teloja lähinnä) pari vuotta ennen reseptin saamista ja pamit & kumit rinnalla. Yllättäen unilääkkeeksi joutui kokeilemaan Sirdalud+5mg Levozin jne… Kumien tolet olivat myös katossa, kaikkien benejen tolet… Ei ollut viihdettä ottaa 1-2 levyä santtuja ja 1,5 levyä kumeja päälle muutaman tunnin aikana, kun edes tuo aika ei ollut vapaata ahdistuksesta/ärtyneisyydestä… Väärinkäyttöä tuo tietenkin oli, mutta yritin hakea edes päivää tai kahta kk:ssa, jolloin olisi rauhallinen olo… 
Viimeisen pudottamispäätöksen sain, kun oli 100kpl:een paketti, jonka söin kahdessa illassa sen 5 lätkää kerralla. Vinkut, muutama kumi iv ja savut päälle, eikä toiminut lainkaan. Ed. iltana otettu sama määrä lääkettä… Tuolloin hain piriä lopulta, mutta vaihdoin osan depottiin, osan nopeaan ja aloin pudottamaan annosta…
Kokeilin puolen vuoden päästä ottaa sen 20mg, ei toiminut. Tuolloin olin pudottanut kolmasosan tai puolet. 10kk:n päästä otin 16kpl ja silloin toimivat, menin jopa sekaisin määrästä… Tiesin kuitenkin, että tuo lääke on saatava minimiin, ahdistusta oli paljon vähemmän kuin suuremmalla annostuksella. Se pari vkoa oli viekkareita, sen jälkeen normalisoitui… Aivan kuten Rivatkin, aiheuttavat enemmän ahdistusta ja agressiivisuutta kuin ennen jatkuvaa käyttöä. En vieläkään halua/pysty/kykene syömään edes yhtä milliä santtua. Ei rentouta, vaan tulee enemmän “pakko suoriutua” olo… Yhden olen vuoden sisällä syönyt…
Alkuun tuo oli aivan mahtava lääke, 0,5mg pari kertaa päivässä ja olin onnellinen… Ahdistus katosi ja kestin itseäni. Ei mennyt kuin kk, ennenkuin sain fyysisiä refloja. Olin tosin syönyt aiemminkin ilman respaa…
Olen päätellyt, että mikäli ongelma on kestää itseään, lääke auttaa jonkun aikaa. Vähentäessäni kesti melko kauan, että heräsin sumusta. Olin tuossa välissä saanut adhd-lääkkeen ja lopettanut stimut joten se auttoi varmasti kestämään itseäni paremmin. Tiivis terapia ja tukiverkko jolta oikeasti saa jeesiä auttoivat myös. Ahdistus oli vain jatkuvaa, otti puolikkaan tai viisi pilleriä. Aiemmin annoksen nosto oli auttanut, tuossa vaiheessa kaikki bentsot olivat kuin karkkia…
Hemmetin ongelmallinen lääke, alkuun toimii kuin unelma. Koukussa olon aikana voi nostaa lääkettä vielä. Lopullinen katto tulee kuitenkin salakavalasti ja teho “heikkenee” kokoajan… Minulta kysyttiin aikoinaan katkolla, olenko alkon tähden siellä. Santut olin syönyt, pamit 30mg oli lääkkeenä. Se käsienvapina ja olo ennen pamin lieventävää vaikutusta… Enkä edes uskonut sen johtuvan Xanorista… 1,5vkoa kestän ilman santtuja, joten koukkua ei ole…
Tätä asiaa on pohdittu hoitotahojen, sukulaisten ja frendien kanssa, että elin a-asteelta asti ahdistuneena… Nyt vajaa vuoden sisään pystynyt kasvamaan melko tyytyväiseksi… Ei ole ollut kuin max 3kk:n jaksoja aiemmin… Itse uskon, että aivokemiat sen verran vähillä lääkkeillä, että kuntoutus alkanut puremaan. Terapiaa vain 12v takana… 
Ilman lääkkeitä tuskin elossa olisin… Silti pudotukseen tulee olla myös valmis, mikäli sivuoireet hyötyä pahemmat… Tiedä sitten jeesasiko tämä mitään. Tuo päättötyö vie energiat… 
Tsemppiä enivei, itse en osaa sanoa juuta tai jaata… Kyllähän pystyt seuraamaan, auttaako enää… Itse vaikea huomata/uskoa asiaa…
Ole viisaampi kuin minä, biletä täysillä, mutta ilman alkoholia. Eli vanhan klassikon sanoja mukaellen: Tee niinkuin sanoin äläkä niinkuin itse tein! 
Kiitos Malibu kattavasta kertomuksesta. Meillä ei kummallakaan ei puolisolla eikä mulla ole mitään tonne päinkään, mutta kyllä puolison käyttö on erilaista ja ei tarpeeseen kuten mulla.
Kyllä mä avun saan xanorista, eikä sitä ole käyttöikään nähden nostettu korkealle 2,5 mg päivässä, käyttöä alla melkein 20 vuotta, joista viimeiset 8 v. säännöllistä. Mutta kun en ole siitä koskaan saanut sellasia fiiliksiä, niin ei ole tullut annosteltua yli vuorokausiannoksen, muuta kun pahissa ahdistuksissa ja se auttaa. Silloikin annostelu on ollut se 1 kpl 0,5 mg tabuja tai enintään 2 kpl:tta.
Nythän xanor erityisesti ja toki kaikki muutkin bentsot on sen verran demonisoitu Valviran tähden, että pitäisi varmaan tiputtaa annosta munkin jossain vaiheessa. Nyt vaan ei tunnu siltä, vaikka tuskin koskaan. No katsotaan mitä tapahtuu.
Ei tää oo kyllä yhtään kivaa. Reilu viikko takana bentsoitta. Iskeekö muilla flunssa, kun lopettaa/vähentää bentsoja. Mulla tulee aina. Kestää muutaman päivän. Ripuli ja älytön päänsärky vielä kylkiäisenä. Fyysiset kyllä kestää, mut nää psyykkiset syö miestä.
Liikunta jeesaa. Nyt kun flunssa on takana, niin tunnin juoksulenkki otsalampun kanssa metsässä oli siistiä. Hetken oli fiilis hyvä. Punttisalilla käynnit ajoitan sellaiseen aikaan että on vähän jengiä. Jouduin yks päivä lähtee kesken pois ku tuli muita.
Kotona mua ahdistaa yleensä eniten. Tuntuu että seinät kaatuu päälle. Puolituttujen kohtaaminen on nihkeetä. Tuntuu että ei oo mitään puhuttavaa, pää tyhjänä.
^ Tsemppiä, punamaa. Tuossa reilun viikon kohdalla ne viekkarit yleensä äityvät juuri pahimmilleen. Seinäänkö katkaisit vai tiputtelitko annosta ennen lopullista lopetusta? Olet varmaankin kertonut tuon jo täällä aiemmin, mutta enhän mä mitään muista tai huomaa . Kaiketi pitää tsekata juttusi paremmin lävitse. Varsinaisesta flunssasta en tiedä, mutta kyllä reflat mulle ainakin sen kaltaisen olon saattavat hyvinkin tehdä.
Tuolla ylempänä sanoit, ettei miehesi käytä huumeita tai muutakaan(?), mutta sitten sanot, että hän käyttää Xanoria tarpeettomasti, minkä mä kyllä luokittelen päihdekäytöksi. Ei todellakaan tarvitse selittää mulle mitään ja mun puolestani ukkosi saa vetää ihan mitä huvittaa, ihan mihin vain tarkoitukseen, mutta hiukan kummastelin tuota pientä ristiriitaisuutta.
Selvitän vain tuota ristiriitaisuutta, hän ei käytä niitä aiheettomasti sinänsä, että ne on hänelle määrätty. Silti hän omien sanojensa mukaan saattaisi pärjätä pakon tullen enää pelkällä Lyricalla, kun ei varsinaisia paniikkihäiriöitä ole koskaan saanut. Toki Xanoria määrätään myös ahdistukseen, mutta Lyrica tuntuu aika hyvin pitävän ahdistuksen poissa, toki hienot viekkarit tosta xanorista saa eikä sitä voi tietää, pärjääkö hän ilman sitä (tai onko pakko pärjätä) ennen kun kokeillaan. Eikä sitä kai loppujen lopuksi tiedä mikä sen ahdistuksen pitää pois, jos molemmat on käytössä 
mutta tuo hänen tuntumansa asiasta.
Sanotaan nyt vaan, että hän saa eri lailla kicksejä xanorista (toisin kuin minä), niin sen käyttö on ollut päihdehakuisempaa. Eli juurikin annoksia ylitelty päihdehakuisessa tarkoituksessa ei välttämättä tarpeeseen, kuten meillä niin monilla (myös mulla - ei vaan juuri xanorin kanssa) käy.
Joo ei siitä sen enempää, halusin vaan selvittää tota ristiriitaisuuden tuntua kirjotuksessa.
Tiptuttelin pikkuhiljaa. Jäin uudestaan koukkuun tuossa viime keväänä. Onneksi oli vakikaveri keneltä sain ja ne oli 0.5mg rivoja. tiputtelin annosta oman fiiliksen mukaan, en lääkärin tiukkoja 1-2 viikkoa ja taas vähennys metodilla. 0,25mg annosta söin esim kolme viikkoa ja sit vielä senkin murustin puoliks jota söin viikon.
Kaksi vuotta sitten lopetin edellisen kerran ja olin yli vuoden ilman. Mutta näköjään se pitää paikkkaansa että kerran riippuvainen-aina riippuvainen. Pikkuhiljaa kun tutustuin rivakaveriin lähti homma käsistä. Onneksi annokset pysy kohtuuksissa ja myös pitkään olin ei jokapäiväisellä käytöllä.
Edellisellä lopettamis kerralla mulla meni n 3kk että aloin olee psyykkisesti ihan ok. Se auttaa jaksamaan että tietää, että tää ei oo ikuista. Mutta välillä pirun pitkiä päiviä.
Samastuin Malibun tarinaan nyt täysin, eli tällähetkellä istun vaan yksikseni kotona ja kattelen telkkaria ja teen niitä pieniä asioita vaan kun on pakko, eli kaupassa käymiset ja ym.t pienet asiat mutta nyt tuntuu silta että olen vaan mutta en elä ja olen eristäytynyt muista ihmisistä täysin ja tämä on nyt 6kk.si ilman pentsoja ja minä olen nyt päättänyt että ensivuonna menen lääkäriin ja pyydän sen pienen määrän esim. 2x0.5mg rivatril pv, että pystyn liikkumaan kunnolla ja pääsen tästä jumituksesta pois koska eihän tätä jaksa hul.lukaan pihtällä tähtäimellä… Pelkkää telkkarin jumitusta ja olemista vaan ja pariksrtaa päivässä nukkumista ja täysin erakoituneena ja kun esim kun käy sulatuksessa ja kun on muita ihmisiä niin jännittää kokoajan ihan sairaasti.
Tiedän että terapia ym.t voi kanssa auttaa mutta niinkun joku sanoi, niin minä tarvitsen sen pienen määrän että pääsen käymään terapiassa ja ym.t.
eipä toi mietiskelijä oikein hyvältä kuulosta. Jotain on siis tehtävä. Minkälaista sun elämä oli aikaa ennen bentsoja/päihteitä? Oliko se silloinkin jännittämistä yms.
Kenenkään ei pitäisi erakoitua. joku kontakti sun ois hyvä saada kelle puhua. Omassa päässä nihkeiden asioiden kelailulla ei yleensä tee hyvää. Tuppaa pienetkin asiat saada yltiöpäiset mittasuhteet.
Mulla on bentsoviekkareissa oikeestaan toisinpäin. En jaksa kotona olla oikeestaan yhtään. seinät kaatuu päälle (en kyllä ole koskaan ollut mikään koti/sisätila ihminen) ja pakko liikkua jossain.
No minä olen aina ollut pikkaisen vetäytyvä ihmisistä ja erittäin ujo ja herkkä persoona ja omissa oloissa oleva. Se olisikin hieno tietää minkälainen olin silloin ennen bentsojen syöntiä koska olen syönyt niitä koko aikuisiän niin vaikea muistaa. Muistaakseni aloin syömään niitä juuri jännittämiseen ja ym.
Nyt on pakko alkaa tekemään jotain kun pää alkaa pikkuhiljaa napsumaan tähän jumitukseen ja olemiseen vaan. Minä oloen nyt periaattessa melkein puolivuotta ollut jumissa ja välillä karsinyt bentsoviekkarit ja nyt odotan sitä että pääsen hoitajalle ja sitten lääkäriin että asia saataisiin korjattua. Minä todella tarviin pienen betsolääkityksen että pääsen eteenpäin elämässä ja saisin tämän jännittämisen lopetettua ja erakoitumisena oleminen saa nyt riittää…
Huh joo, on kova temppu jos benzoista pääsee irti. Itse olin aikanaan n.5v todella koukussa diazeen ja kesti yli vuoden reflat. Elämäni pahin vieroitus ylivoimaisesti. Ja on menny muutakin kuin “röökii”. Ja just et reflat alkaa vasta kun viimeinen ryyni on syöty. Jos pääset irti voit olla tyytyväinen koska yleensä tämä riippuvuus loppuu vasta haudan syleilyssä. Voimia koska SE KANNATTAA. Elämän laatu paranee ja tuskin aloitat uudelleen, koska pelkät järkisyyt saa pysymään erossa.
Macfly ei tainnut lukea koko tarinaani kunnolla… Minä olen juuri parantumassa betsovieroituksessa ja ei todellakaan ollut helppoa, aluksi kun ne lopettettiin laitoksessa neljässä viikossa pois niin makasin vaan suurimmaksi osaksi sängyssä ja kävin sen helvetin läpi ja sitten kun ne valonpilkahdukset ym tuli, niin luulin siinä 3kk.den kohdalla että paraneminen lähtisi kunnolla ja että tulisin täysin kuntoon, mutta nyt 6kk.den kohdalla ei todellakaan niin ole vaan nykyään olen ihan passivoitunut kaikesta ja olen vaan sisällä ja katson telkkaria ja olen täysin erakoituneena muista ihmisistä ja nyt odotan ensivuotta että pääsisin lekuriin ja säisin homman korjattua kun pää tässä jumituksessa meinaa hajota pikkuhiljaa, koska eihän se ole normaalia että jumitan enimmäkseen telkkaria ja nukun parikertaa päivässä ja sitten kun jossakin lähtee käymään niin jännittää niin paljon ettei suusta tule juttua normisti ja jos olisi mahdollisuus esim terapiaan, niin en pystyisi yksinkertaisesti käymään sen jännityksen ym.n kanssa, niin nyt täytyy mennä lekuriin attä asia saataisiin korjattua koska ei tällaista kauaa jaksa.
Oletko mietiskelijä masentunut? Luulisin, että noin pitkän bentsottoman kauden jälkeen kyse ei välttämättä ole enää vieroitusoireista tai ainakin niiden pitäisi jo helpottaa. Vaikkakin kyllähän aivot ottaa aikaa palautumiseen jos niitä olet koko aikuisiän syönyt (?vuotta). Oletko muita päihteitä käyttänyt paljon? ilmeisesti opiaatteja on mennyt, koska korvaushoidossa olet.
Tietysti netti on vähän huonopaikka kysellä varsinaisia hoidollisia neuvoja. Netti on täynnä “lääkäreitä” ja näiden ohjeisiin kannatattaa suhtautua todella varauksella. Oikea paikka on se sun oikea lääkäri, kenen juttusille olet onneksi menossa.
Minulla oli eilen ihan hyvä päivä. Johtu selkeästi siitä että olin kiireinen (itse luotua kiirettä) ja oli tekemistä koko ajan. töiden jälkeen menin salille (vaikka oli muitakin, ei haitannu), kotona ruuan laittoa, pyykkausta ja siivoomista. Illalla vielä kaverin luona tekemässä värikoukkuja (tulevaa pilkkikautta odotellessa). Kaikista pahinta aikaa mulla on silloin, kun olen yksin kotona ja ei ole mitään tekemistä. Olen silloin todella hermostunut ja silloin alan helposti kelailee kaikkia pieniä epäonnistumisia, mitkä saattavat saada vähän turhan suuret mittasuhteet. Tylsyys raastaa.
Syy miksi minä rupesin tänne kirjoittelee tästä vieroittumisesta on se, että toivon saavani täältä vertaistukea ja se, että jos joskus vielä meinaan bentson pistää suuhun ni voin lukaista tämän läpi ja nähdä mitä on edessä, jos sille tielle vielä lähtee.
Kyllä itselläni ainakin kesti, että pystyi tekemään mitään ilman bentsoja (lähes). Se vaikeaa olikin, kun näki että pitäisi tiskata yms mutta kun ei pysty. Vuosien käytön jälkeen osalla oireita on enemmän ja kestävät pidempään, itsellä esim matrix-iskut aamuisin kestivät 6-9kk. Uskoin niiden jääneen lopulliseksi ongelmaksi!
^^ Mullekin tuli mieleen, että kyse saattaisi olla masennuksesta. Tietty tuossa on myös sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jos joka paikkaan meneminen niin kovasti jännittää, eikä se liity masennukseen mitenkään automaattisesti, vaikkei masentuneena tietenkään muuten nappaakaan ulkonaliikkuminen tahi muu aktiviteetti ja ihmisten tapaaminen.
Benzot pelkiltään ovat kyllä aika huonoja lääkkeitä varsinaiseen masennukseen. Toki ne turruttavat tunteita, mutta eivät ne erityisemmin mielialaa nosta IMO. Saattavat benzot masennuksessakin olla tarpeen lievittämään joitakin masennukseen liittyviä oireita, mutta mielellään jonkin muun lääkityksen ohessa. Ymmärrän kyllä, mietiskeliä, jos sulle eivät mitkään perusmasarit sovi, koska eivätpä ne sovi itsellenikään. Todella montaa erilaista olen ehtinyt kokeilla ja kaikki niistä lähinnä pistivät pääni kahta kauheammin sekaisin. Mä käsitin kuitenkin, ettet sä olisi vielä kokeillut kovinkaan montaa masaria(Saatan olla taas erehtynytkin), joten ehkä uusi masennuslääke voisi auttaa. Tosin niiden kanssa vääntäminenkin voi käydä todella turhauttavaksi, jos sopivaa ei meinaa millään löytyä, etenkin, kun niiden vaikutusta saa odotella min. sen pari viikkoa, yleensä enemmänkin.
Sitä terapiaa mä suosittelen edelleen, vaikka se onkin pitkä tie, eikä suinkaan mikään simsalabim! -temppu, ja ymmärrän, ettei siihenkään löydy kovin paljoa motivaatiota, jos on kova depis päällä. Niin tai näin, kaipa sä ne benzot tarvitsisit ainakin alkuun, jotta pääsisit edes mihinkään terapiaan, kuten jo aiemmin sanoin.
Opparien vaikutuksen väheneminen toki usein aiheuttaa/pahentaa jo olemassa olevaa masennusta, joten jos ennen korvaushoitoa sait olojakin oppareista ja nyt ne toimivat vain niin, kuin korvauksen tarkoitus onkin, eli pitävät lähinnä reflat loitolla, tarjoamatta mitään nuokkumista tms., niin masennus on ihan ymmärrettävää jo siitäkin syystä. En tietenkään tarkoita, että sun pitäisi/haluaisit mitään oloja hakeakaan. Tuohon punamaan tekstiin viitaten, jos sulla on käyttöaikoinasi mennyt kovinkin paljon monenmoista roipetta(stimulantit+muut vastaavat mukaanlukien), niin aivokemioiden palautuminen kovin rankasta douppaamisesta voi kestää todella pitkään, kuten myös ne “pelkät” benzoreflat voivat olla hyvinkin pitkäkestoiset. Tuo alasajo 4:ssä viikossa on mielestäni aivan liian nopea tahti, eikä siinä juuri ehdi, kuin vasta päästä kunnolla reflojen makuun, mutta sitähän ne tykkäävät harrastaa noissa laitosvieroituksissa 
. Raha se puhuu niissäkin, vaikken mä sitten tiedä, tuleeko moinen lopulta kovin halvaksi yhteiskunnalle 
.
Joo nyt kun olen tutkiskellut olojani niin masennusta tai ahdistustahan se on kun mikään ei edellenkään kiinnosta ja muutenkin olen vaan sisällä enkä tee yhtikäs mitään, nyt vaan harmittaa että lekuri aika on vasta joskus kk.den päästä En jakaisi enää odottaa… Kyllä minä ne tunnistaisin jos ne vielä vieroitusoireita olisi ja nyt tuli mieleen että miksi parannuin niin nopeasti niistä kun olin avossa lopettanut ne kerran ja oli noin pariviikkoa joskus silloin ilman kun korvaushoitoon hain mutta sen jälkeen kun en saanut respaa enään n iin aloin ostamaan kadulta niitä ja sitä harrastin jonku vuoden kun ostin kahden viikon välein aina 40kpl 50mg.sia opamoxeja ja nekään ei tahtonut aina riittää huhhuh.
En ymmärrä jos niitä on joksu respalla saanut niin miksi ne pitäisi lopettaa jos hyödyt on suuremmat kuin haitat ja nyt sitten täytyy kärvistellä masennuksessa ja ahdistuksessa…
Mikään ei vaan kiinnosta enään ja nyt tekisi mieli sanoa klinikalla että on kiire mutta en pysty kunnolla juttelemaan ihmisten kanssa, toivottavasti se lekuri sitten ymmärtää silloin mitä sanon… Harmittaa kun joulu tulee ja minä olen ihan maassa ja pitäisi sukulaisten työ mennä mutta ei vaan nappaa, ei todellakaan ollut hieno huomata että nyt en ole kunnossa ja mielipidelääkkeen aloitin juuri laitoksessa kun lopetin betsot mutta siitäkään näytä mitään apua olevan.