Kyselisin nyt ku oon pariviikkoo ollut kuivilla betsoista ja sitä ennen olen käyttänyt n. 15 vuotta kaikennäköisiä nappuloita ja nyt nostan tässävaiheessa jopa itselleni hattua kun olen tällähetkellä osastolls ja pistin kk.kauden sisällä nolliin betsot ja rivatrililla se tapahtui, mutta joo asiaan… Niin kaipaisin tietoa niiltä keneltä on bentsot jääneet taakse nii kuinka kauan tämä pään tukkoisuus kestää? Eli en uskalla puhua kenellekkään ja päässä ei oikeestaan pyöri mitään mielenkiintoista ja olen vaan ihan hiljaa kokoajan ja ym.ta… Pelottaa tämä tilanne koska en tiedä minkälainen minun omaminä on ilman betsoja ja nyt vaan ei päässä pyöri mitään ja olen ihan hiljainen niin mietin että olenko ilman betsoja nyt tälläinen tuppisuu miltä ei lähde mitään juttua vai kuinka kauan tämä pään tukkoisuus kestää? Toivon asiallisia vastauksia ja tiedän että vieroistusoireet voivat kestää jopa yli vuoden ja ym.ta mutta kuinka kauan kestää että ajatukset lähtee kiertämään kirkkasti ja ukallan puhua ihmisille… Se täytyy kyllä lisätä vieroituskesta että lääkärit yritti pikkasen väärällä kontsilla viedä olojani pois eli tyekytti vaa jotai 25mg.sii ketiapiininappeja mitkä ei tod auta, koska silloin kun kärsii vieroitusoireista niin niihin auttaa joku tujumpi aine tai sitten sellainen mikä vaikuttaa samoista reseptoreista eli betsodiatsepiiniresetptoreista ja sainkin onneksi loppuvaihella lyricaa mikä auttoi edes hieman… Mutta niin, kauankohan tämä pään tukkoisuus kestää? olin nyt syönyt about 5vuotta rivatril 4-6mg ja sitä ennen 10v erilaisia betsoja ja aloitin korvaushoidon ja sitämyötä tulin osastolle ja katkaisin kk.dessa ja nyt ollut 2viikkoa täysin ilman ja nyt ei vaan läppä lennä… Kauanko pää on ns. jumissa? Yksilöllästä se on mutta kaipaan jotain pientä tietoa kiitos…
^ Itse käytin n.4vuotta bentsoja (opamox 120mg/pv+rivatril 1.5mg/pv+tenox 40mg/pv+random bentsoina kaikkia mahdollisia merkkejä/laatuja). Tiputin laitoksessa kuuden viikon aikana nolliin, mutta oikeat vieroitusoireet alkoivat vasta kun olin viimeisen napin murusen jättänyt taakseni.
Oireet kestivät n.7kuukautta ja ensimmäiset 2-3kuukautta oli juuri tuollaista mitä sinäkin kuvaat. Mistään ei jaksa innostua, ahdistaa aivan sikana, masentaa älyttömästi eikä läppä tosiaan lennä lainkaan.
Parhaimmaksi tueksi koin juuri vertaistuen jossa bentsoista jo aikaisemmin vieroittautuneet kertoivat ja takoivat päähän tuon olon kyllä laantuvan mutta se kestää ihan sairaan pitkään.
Minusta tuntui ihan aidosti siltä, että jään sellaiseksi tuppisuuksi ja masentuneeksi/ahdistuneeksi loppuiäkseni eikä olo lähde ikinä parantumaan. Jokaikinen aamu kun herää samanlaiseen super-paskaan oloon niin kyllähän siinä meinaa usko loppua kesken. Yritä kuitenkin jollakin keinolla uskoa, että se olo kyllä lähtee siitä kohentumaan kun vain olet kärsivällinen. Ainakin itse sain merkittäviä kiksejä siinä vaiheessa kun aloin huomaamaan olon kohentumista, kolisi ns. todella hienosti 
Tsemppiä!
Kiitos tuo vastaus antoi taas pikkasen puhtia tähän oloon ja huomenna tulee tasan 2viikkoa ilman betsoja ja olisi tarkoitus myös kotiutua… Huh nällä mennään… 
Hmmph… Joo elikkäs myt olen kotiutunut ja heti kun pääsin pois ni söin yhden 300mg.sen lyrican ja buprea on 12mg.maa (korvhoito) pohjilla ja olo on maailman mahdottoman hyvä niin mitä mieltä on nyt esim soikannel, onko järkeä, pitkästyttäkö tämä toipumistani bentsoista, eli kun lyrica ei ole betso niin miten se vaikuttaa toipumiseen, meneekö kauemmin että palaudun omaksi itsekseni, jos vedän lyricoita välillä mutta harvoin?
Naurettava kysymys ehkä, mutta vaivaa minua… Eli lyricoita betsojen jälkeiseen toipumiseen joskus ja harvoin niin mitä olette mieltä? (Huom 2viikkoa ja 1pvä ilman betsoja)
kun lyrica ei ole betso, hhhhmph… 
^ Uskon kaikkien psykoaktiivien jotka vaikuttavat selkeästi gabaan fi.wikipedia.org/wiki/Gamma-aminovoihappo hidastavan bentsoista toipumista selkeästi.
Mutta jos lyricoita ottaa oikeasti vain harvoin (kerran pari kuussa), niin ehkäpä se nyt ei niin kamalaa ole, mutta itse en suosittelisi. Kannattaa myös varoa lyrica-koukkua koska se ei pahemmin kyllä bentsokoukulle häviä (kokemusta on siitäkin) 
ja boostaahan tuollainen annos lyricaa myös sitä sinun korvaushoitoannostasi.
Ps. Eiköhän bentsojen lopettaminen koettaisi ihan iisiksi hommaksi jos tosiaan lyricalla voisi asian hoitaa. Suurin osa ihmisistä jotka ovat tätä keinoa käyttäneet ovat poikkeuksetta kyllä menneet ns. ojasta allikkoon, ainakin mitä minun tietooni on tullut…
Täysin off-topic, mutta tsiisus mitä annoksia sä Kannel oot noitakin roippeita vedellyt ja noin pitkään 
Mulla on itelläni ollut nyt 6kk Diapam käytössä 5-10 mg päivässä, yleensä menee 5mg, joskus 2,5, joskus 7,5, joskus ei mitään ja joskus aika harvoin 10 mg. Useimmiten se 5mg siis. Tätä ennen Tenox, jonka kanssa aluksi leikin puolisen vuotta (20-60mg per päivä), kunnes tiputin sen veks päivittäisestä käytöstä koska tuli yllättäen erittäin zombi olo, ja sain vaihdettua tuohon diapamiin. En ole vielä kokenut tarvetta nostaa annostusta noissa pameissa, koska pitävät mun yleisen ahdistuksen varsin hyvin aisoissa ihan 5 millilläkin per päivä, mutta tossa kesällä olin pari päivää täysin ilman, ja toisena päivänä alkoi ilmaantua ihan karseita viekkareita 
Mietinkin tässä sitä, että kuinka mahdollista mun on ajaa tuo lääkitys alas itsekseni, kyse kun ei ole mitenkään suuristä määristä (imo) mutta kuitenkin päivittäisistä, ja oon syönyt sitä ihan oikeaan vaivaan eli tuohon GAD:han siten kuten lekuri on määrännyt… yleensä koittanut pärjätä minimillä. Vaan duunissa on käytävä ja en usko että se onnistuu jos tosta vaan tiputan, edes jollain 6 viikon tasaisella tiputuksella ko. mömmön veks. Onhan tää vähän ojasta allikkoon mutta imo huomattavasti parempi kuin se että dokaisin jatkuvasti - tosin sitäkin on tullut tehtyä ajoittain - muttei läheskään yhtä paljon tai usein kuin aiemmin, eikä ikinä bentsojen vaikutuksen alaisena. Toki siis diapam vaikuttaa vielä seur. päivänäkin, muttei samalla tavalla kuin sinä päivänä kun se on otettu. Oman kokemukseni mukaan siis, näillä pienehköillä annostuksilla. En siis saa noista varsinaisesti mitään ns. kiksejä, mutta päivittäinen elo onnistuu, jaksaa käydä duunissa, nähdä ihmisiä, harrastaa jne jne… Kasvaako toleranssit tähänkin hommeliin in the long run, vaikkei mitään päihtymystä haekaan? 
Ps. oon siis joskus vuosia sitten vieroittautunut aika pahasta Imovane-riippuvuudesta, ja reflat oli ihan täyttä helvettiä kuukauden verran, mutta niistäkin selvittiin sinänsä ihan ok, enkä ole ko. nappeihin enää sen jälkeen koskenut. Eli jotain ideaa ja kokemusta bentsoriippuvuudesta on olemassa, mutta kaikki tuttunikin jotka ko. lääkkeitä syövät (reseptillä), vetävät väh. 4x annostuksia per päivä omiini verrattuna, joten kokemuksia on vähän vaikea verrata…
SemiOffi: muistan kyllä kanneleen aikoja, kun bentsoja meni tyylii
puurolautasellinen… mitä luin, mut silti oli/On aina ollut asiallinen
kirjoittaessakin, ei hehkutusta vaan faktat faktoina. respect!
Juu, menihän noita nappuloita aikanaan ihan kiitettäviä määriä. Itsellänihän meni niin, että ensin alkoholisoiduin aivan hc-juopon asteelle (1-3pulloo kirkasta jokaikinen päivä siihen saakka kunnes pakko mennä katkasuun ja sieltä tullessa taas sama rumba alusta), jonka jälkeen löysin napit joita sekakäytin viinan kanssa (kyllä muuten alko sattuun ja tapahtuun 
). Kunnes jossain vaiheessa sain lopetettua viinan juonnin tyystin, mutta sitten alkoi lähtemään taas nappien syönti aivan totaalisesti lapasesta. Päätyen lopulta kuvailemaani bentsovieroitushelvettiin.
Kuulostaa tuo sinun hommelisi siltä, että bentsoriippuvuus on mahdollisesti jo tosiaan syntynyt (noin vuosi käyttöä siis ilmeisesti takana jos laskee tenoxien ja pamien käytön yhteen). Toleranssit voivat kasvaa tuohon sinun juttuusi aivan hyvin ajansaatossa mutta voi käydä myös toisin, hyvin yksilöllistä. Vaikea sanoa tuohon sinun tilanteeseesi mikä olisi järkevintä. Mutta näin yleisesti ottaen en näe hyvänä ideana turruttaa “viinantuskaa” pameilla, toisaalta ne ovat hyvin käteviä lääkkeitä GAD:iin. Mielestäni paras vaihtoehto olisi käsitellä selvinpäin (tai jonkin psykedeelin avulla (tätä jälkimmäistä en kuitenkaan sinua kehoita/ehdota/suosittele tekemään vaan kerron ainostaan mitä ehkä itse tekisin sinun tilanteessasi) ne syyt tavalla tai toisella jotka oireitasi aiheuttavat.
Itse en voisi kuvitella käyväni missään duunissa tai ylipäätään ihmisten ilmoilla jos kärsisin pamirefloista. On se pienenkin annoksen lopetus sen verta vittumaista puuhaa, että morjes! Jos joskus itse vielä bentsokoukkuun joutuisin, niin en itse lähtisi edes miettimään kotona vierottautumista. Mieluiten olen semmoisessa paikassa “turvassa” missä psyykkisiin tai fyysisiin refloihin voidaan puuttua heti jos tarvetta on. Ei ole nimittäin ensimmäinen tai viimeinen kerta kun ihminen bentsorefloissa pamahtaa psykoosiin, itse taisin käydä jo hyvin pitkälti sen reunan tuolla puolen…
Itseasiassa juuri ennen vieroitukseen menoa söin ihan konkreettisesti rivoja, temestoja, opamoxeja ja tenoxeja puurolautaselta isolla lusikalla (tein tämän itseironisessa mielessä). Enkä tuolloin tuntenut lainkaan päihtymyksen tunnetta ja täten pystyin toteamaan itselleni, että “poika nyt sinä olet todellakin kovassa kusessa”. Ja tulin sen kyllä totta tosiaan huomaamaan
Thänks, duudsoni.
Ps. Sitten kun on elämästään eläny kolmanneksen tollasessa viina/pilleri paskassa ja yhtäkkiä tajuaakin, että ottamalla tiukan vihreen linjan noustaan suosta kuin Fenix-lintu ikään, niin saattaahan se puhe yrtistä mennä joskus hieman fanaattiseksi :mrgreen: N. kahden viikon päästä voisi alkaa pumpamaan taas kuin viimestä päivää! Olen tämän jo itseni kanssa alustavasti sopinut. 
Grip: Voin sanoa 7 vuotta säännöllisesti xanoria käyttäneenä, että kyllä toleranssit kasvaa, vaikka mitään päihtymystilaa eivät ole mulle koskaan aiheuttaneet. Tosin mulla ainakin suhteellisen hitaasti kasvoivat. Ehkä sen 4 vuotta pärjäsin 1 mg xanoria päivässä, sen jälkeen siirryttiin 2 mg päivässä, pari ongelmallista viime vuotta nostivat sen 2,5 mg päivässä. Siinä nyt yritetään pysyä.
En tosin ole lääkärille vielä viitsinyt sanoa, mutta luulen että annos tulisi nostaa 3 mg:n päivässä. Pärjäisin tuskattomammin.
Kiitti vastauksista. Joo, toistaiseksi homma on ns. hallinnassa, mutta tiedostan kyllä kuinka helposti se voi lähteä räpylästä noiden(kin) kanssa. Toisaalta en ole kertaakaan saanut suurehkolla (10mg) kerta-annoksella mitään sen kummempia fiiliksiä, ahdistuksen hiipumista lukuunottamatta. Tuota psykedeeli"terapiaa" olen tässä itsekin miettinyt, itseasiassa siihen olisi nytkin mahdollisuus (ollut monta kuukautta), mutten ole jotenkin viitsinyt riskeerata kun tässä on menty vähän paskoissa fiiliksissä. Terapiassahan mä kävin aikoinaan samasta syystä, mutten kokenut sitä hirveän hyödylliseksi, ja viime keväinen lähes puolen vuoden alkoholittomuus lopulta ehkä lisäsi sitä suurinta ahdistuspiikkiä, silloin kun kohtauksia tuli, vaikka se jatkuva ahdistus ehkä vähän vähenikin alun raittiushuuman jälkeen. Tosin söin silloinkin tuota Diapamia, mutten joka päivä, ja yleensä sen 2,5 mg päivässä… Ehkä tässä pitää koittaa seuraavaksi työterveyshuollon kautta jotain terapiahommelia, vaikka skeptinen niiden suhteen olenkin. Sen tiedän kyllä itsekin, ettei bentsovieroitus työssäkäyvänä kyllä tule onnistumaan, sillä olen äärimmäisen sosiaalisessa ammatissa duunissa Toisaalta, jatkuvaa pientä turtumusta lukuunottamatta, en, ainakaan vielä, näe tilanteessani mitään kovin ongelmallista, enkä koe että lääkitykseni vaikuttaisi arviointikykyyni esim. duunini kannalta mitenkään negatiivisesti Tuskin olisin saanut opintojanikaan päätökseen viime keväänä ilman sitä. Mutta periaatteen tasolla vituttaa kyllä olla, ainakin henkisesti, riippuvainen noista hemmetin pillereistä… Toisaalta tuntuu vähän urpolta valittaa, kun määräni ovat kuitenkin verrattaen aika pieniä verrattuna ihmisten yleisiin bentsoannoksiin, enkä usko että reflat olisi mitenkään mahdotonta kestää - olenhan ne jo kerran kokenut Imovanesta, ja toisen kerran Tenoxista, joskin jälkimmäiset eivät olleet kovin pitkäkestoiset tai edes järin v-mäiset - mutta mutta… kunhan avaudun
Nyt kun muistelen, niin mulla tota toleranssin kehittymistä hidastutti myös se, etten viikonloppuisin tai vapaalla käyttänyt sitä. Käytin sitä siis vaan työpäivinä sen 5 päivää 7:stä viikossa. Tosin jossain vaiheessa se meni niin, että tarvitsin sitä vapaallakin, alkoi esiintyä melkoista kyrvän kasvua otsassa kun yritti olla ilman. Mutta jos pystyt niin nuo välipäivät on hyväksi.
Sulla on kyllä annos sen verran matalalla, etten olisi niin huolissani. Silti joillekin ns. “koukku” kehittyy helpommin. Oma mieheni sai sen aikaan alle vuodessa, ehkä siksi kun sai noista (silläkin xanot käytössä) olojakin. Nyt se on tajunnut, ettei voi olla ilman tai viekkarit ovat kamalat ja pysyy annoksissaan.
eip midii, vihreel linjal on hyvä kulkee,
ja turha totuudelt on yrittää silmii sulkee…
Masentunut/ahdistunut olo vaan ja jatkuu eikä paranemista näy hhmmmph… ja pään tukkosuus…Nyt 22pv.ää ilman betsoja… Itselläni melkein sama tarina kuin soikanteleella, ensin alkomaholia vuosia ja sitten katkolle ja betsot käteen ja n. 10vuotta sillä linjalla ja korvaushoito/betsot pois ja tässä polskutellaan.
Miten muuten esim.Soikannel huoamsi että olo lähtee paranemaan? Tuliko hetkittäin välillä hyvänolon eli normaalin olon tunne vai miten? Huh on pää jumissa ku osaa edes kirjottaa…
Asiahan ei minulle erityisemmin kuulu, mutta kannattaisiko käyttää nyt sisäistä hiljaisuutta hyödyksi ja pohtia elämän perimmäisiä kysymyksiä, jos elämä ei omalla kohdalla satu pohjimmiltaan olemaan läppää.
22pv ei valitettavasti riitä vielä mihinkään, että olo voisikaan olla kovinkaan hyvä. Väittäisin, että jossain 120-140 päivän tienoilla saattaa alkaa näkyä valoa (toivottavasti kuitenkin pikaisemminkin, ei se mahdotonta ole). Bentsoista vierottautumisen nimenomaan tekee helvetin hankalaksi reflojen kesto ja se järjetön toivottomuus joka monille iskee… On lähes mahdoton edes kuvitella, että se olo voisi lähtee paranemaan… Mutta jumalauta se lähtee kun jaksaa odottaa… Tätä mulle toitotettiin oman vieroitukseni aikana muiden addiktien kohdalta jotka olivat jo siellä saman “koulun” käyneet. Itse tavallaan pahimmassa murheen alhossa tarrauduin niiden toisten kokemuksiin ja vakuutteluihin, ja ei ne sitten loppujenlopuksi tosiaan olleetkaan mitään paskapuheita vaikka olin asiasta välillä 100%:en varma.
Omalla kohdallani alkoi tulemaan sellaista yleisen mielialan kohentumista ja tietynlaisia “valonpilkahduksia”. Kumpiakin rinta rinnan… Suurimmat kiksit sain sellaisesta tietynlaisesta “verhon laskeutumisesta” tajuntani edestä. Oli hieno hoksata miten helvetin soseessa sitä olikaan ollut vaikka usein oli ollut sitä mieltä, että “eihän noi napit mua edes päihdytä”, juu ei vissiin :mrgreen:
Komppaan Pasuunaa tässä asiassa. Haluaisitko muuten kertoa omista datura-kokemuksistasi, olen saanut sellaisen käsityksen, että tämä saattaisi olla sinun “alaasi”?. Kiinnostaisi siis ihan vain kuulla kokemuksia näistä minusta hieman pelottavista luonnonihmeistä. Ovatko ne todellakin “äitimaan viha” niinkuin jostain muistan lukeneeni? 
Daturasta tulee irrallinen olo, kuin jotain olisi otettu pois siten, että kaikki vaikuttaa suuren osan aikaa aivan normaalilta, mutta välillä, että mitä ihmettä. Saattaa meditointi esim. olla täysin mahdotonta, kun ei hallitse mieltään, vaikka ajatukset kulkevatkin normaalisti. Toisaalta datura saattaa viedä sanalliset ajatukset ja jättää syvän hiljaisuuden. Isommilla annoksilla motoriikka voi lähteä, kuin parhaimmassakin kännissä. Optiset harhat voivat tehostua niin, kuin puut heiluisivat tuulessa katkonaisesti. Saattaa ilmetä visuaaleja tai kuuloharhoja. Tekee mieli vain maata ja nähdä valveunia.
Sivuvaikutuksista, kuten suun saharoitumisesta selviää, kun keskittyy syödessä tai juodessa vain siihen, mitä tekee, niin maistuukin taivaalliselta. Kaveri vertasi daturaa testatessaan bentsoihin. Kunnioitus on muistettava, nimittäin kuolemantapauksia on. Annoksen nautittuaan saattaa tulla sellainen olo että, kuinkas nyt taas kävikään. Ei isommat annokset ole pitkään aikaan jaksaneet itseäni innostaa. Daturan vaikutuksessa on paras unohtaa huolet ja pysyä itsessä.
Lisään vielä, että minulla lähti lähinäkö alkujaan pariksi päiväksi niin, ettei jointin käärimisestäkään meinannut tulla yhtään mitään.
^Hurjilta tapauksilta kuulostavat. Jätän ehdottomasti kyseiset omaleimaiset ja tietyllä tapaa kauniit kasvit edelleenkin visusti rauhaan 
Olen myös nähnyt osia toisista maailmoista, jotka ovat läsnä, todellisia ja täysiä, jos vain osaa kiinnittää prikulleen oikeaan kohtaan huomiota, sekä välähdyksinä todella eläviä kuvia, jotka ovat täysin eri todellisuuksista.
Pitkään olen käyttänyt silloin, kun olen, useimmiten vain juuri sen verran, että huomaan vaikutuksen, tai vähemmän.
Itse taas jätän omaleimaisen kulttuurimme tuotokset edelleen rauhaan, vaikka uskonkin niiden käyttökelpoisuuksiin.