Jatkanmpa tähän viestiketjuun. Edelleen tilanne sama - tai pahempi 
Nyt sekakäyttöön riistäytynyt Päiväannokset parhaimillaan olleet Insomin 30 mg/pv, Panacod 9 tbl/pv ja Tramal 300 mg/pv. Kannataako alkaa pudottamaan nollille aine kerrallaan, vai miten? Panacod olen tiputtanut nyt ½ tabl/pv - olo jotenkin parempi. Tai kyllä Panacodista alkuun muutaman minuutin euforia nousee, sen jälkeen tuleekin perin tympeä olo muutamaksi tunniksi… 
Onko muilla samoja kokemuksia? Väsynyt olen myös koko ajan - nukkuisin vaikka vuorokauden yhteen menoon. Panacod tuntui jotenkin piristävän ja sen annoksen laskiessa Insominin väsyttävä vaikutus tullee enemmän esille, olenko oikeassa? Fyysiset oireet edellen todella hankalat eli parestesiat, psyykkisetkin alkavat pukata pintaan 
Varsin ikävä on myös tuo naaman polttaminen ja punotus, kuuluuko asiaan vai lieneekö ongelma korvieni välissä 
Onko klonidiinista vieroituksessa todella apua? AUTTAKAA - TAAS KIITOS
Mene ihmeessä johonkin laitoshoitoon/yhteisökuntoutukseen tyyliin 3-6kuukaudeksi. A-klinikan kautta maksusitoumusta anoon vaan… Vaikuttaa siltä, että bentso ja opioidi-riippuvuus on alkanut aiheuttamaan vakavia sivuvaikutuksia. En itse oikein kykene näkemään sinun tilanteeseesi muuta vaihtoehtoa varsinkin kun olet jo kohtuullisen kauan vatvonut saman asian kanssa…
Ne reflat vaan pitää kestää vaikka ne ikuisuudelta tuntuukin. Laitoksessa sut pidetään hengissä ja mahdollisiin oireisiin saat lääkitystä (onko se sitten sinun mielestä juuri oikeanlaista en voi luvata).
Niin, laitoshoitoonhan ne kaikki kehottaa… Totean tässä vain vielä kerran että mikäli ko. hoitoon ajaudun, tietää se minulle ammatin ja työpaikan menetystä. Mitä sitten jää? Olen työtön, talo ym. omaisuus vasaran alla, lapsen huoltajuus menetetty. Tämän vuoksi olen yrittänyt mahdollisimman pitkään omin avuin selvitä. Tiedän kuitenkin että tähän saakka työni, taloudelliset asiani ja lapseni olen pystynyt hoitamaan. Työstä poissaolopäiviä nolla, erityiskiitosta työni laadusta olen saanut.
Eli laitoshoidotta tai laitoshoidossa - silmukka taitaa odottaa…
Kuulostaa ehkä tyhmältä ja toivottomalta - mutta näin on näreet…
On sitä useilta ihmisiltä menny duunit, lapset, emännät, kaikki rahat ja itsekunnioitus. Mutta itse kokemuksellisesti tiedän, että tuo tila missä olet on helvetillinen (siksi yritänkin auttaa). Ja sieltä pääsee ainoastaan pois kun lopettaa laitoksessa kaiken ja kärsii sen paskan… Bentsot ja opioidit ovat juuri kaikista vaikeimpia lopettaa niin mentaalisesti kuin fyysisestikkin.
Et sinä pysty sille sinun rakkaalle lapsellesi olemaan läsnä oleva isä tuollaisessa pilleri soseessa (ja sivuoireissa), tiedät sen kyllä ihan hyvin loppujen lopuksi itsekkin.
jos kykene ja päädyt tsemppi aine kerrallaan itseksesi tiputtaa niin suosittelen jättämään tramalin viimeiseksi, kaverini lopetti 10v xanorin käytön ja on suht kiree tapaus paitsi kun syö tramalia niin silloin elämä hymyilee ja onhan sillä masennuslääke ominaisuuksia mikä seuraa hyvin usein vieroitusta.
ja jos vieroitus tökkii niin kannattaa ajatella että teet sen lapsesi vuoksi et itsesi, se voi olla rankka kokemus lapselle nähdä isi refloissa, ja reflat on aina edessä se on varmaa mutta kaikien kannalta helpompaa hoitaa nyt eikä 10v päästä.
Kiitos vastauksista. Pyrin annospudotukseen lähinnä silloin kun lapsi on vuoroviikoin toisen vanhempansa luona (yhteishuoltajuus). Siltikinhän se vaikeaa on kun lapsen nähden on pakko vetää “kaikki hyvin” -roolia olipa itsellä miten huono olla tahansa 
No, toisaalta olen lohduttautunut sillä että lapsen kehityksessä ei ole poikkeavaa todettu: koulu menee hyvin, kavereita ja harrastuksia on. Toisaalta olen ajatellut niinkin että jollen tästä suosta omin avuin nouse niin tuo kodin menettäminen, leimatuksitulemisen häpeä ym. vie kyllä lapsenkin elämän pois raiteiltaan…
Kiitos kun ymmärrätte näkökulmani. Tiedän ettei kenelläkään sitä taikasauvaa ole - mutta vertaistukikin auttaa hiljalleen eteenpäin 
lääkäri sanoi minulle kun aloin lyricaa purkamaan että pääasia ei ole se kuinka nopeasti pudotan kuhan suunta on oikea. suosittelisin lekurin kanssa yhteis työssä noiden lääkkeiden purkamista pitkällä tähtäimellä uskoisin voisi kestää noin vuoden silloin kun olet annoksesi tiputtanut et voi enää palata isompaan satsiin, ja jos tiputus vauhtikin olisi tyyliin päivä annoksesta pois 5mg inkkari/kk tai/ja 1-2pannaria niin ei noi reflatkaan ois niin pahoja kun laitos hoidossa ryminällä alas.
Mä myös ymmärrän että kaikki ei todellakaan halua laitoshoitoon, eikä olosuhteiden pakosta pysty. Suosittelen minäkin yhden aineen tiputusta pikkuhiljaa, jos kaikki pistää poikki niin johan siinä psyyke repeää.
Voimia kestämään noita vierotusoireita, mulla on kokemusta “vaan” bentsojen viekkareista ja ne on kyllä täyttä helvettiä. Joka kerta ihmettelen, että miksi helvetissä ihminen tekee tällaista itselleen. Tähän asti olen silti jatkanut samalla menolla. Nyt olen päättänyt, etten enää syö yliannoksin, että jää ilman pitkäksi aikaa. Ei kestä psyyke enää tätä.
Toivotaan että täällä avautuminen ja vertaistuki vähän auttaa sua. Älä mieti sitä silmukkaa. Itse olen tässä myös pari päivää sitä kelannut, etteihän tätä helvettiä ihminen kestä mutta se olo menee ohi. Koita kestää!
Kiitos vastauksista eritoten Soikannel… Kärsivällisesti vain päivä kerraallaan mennään ilman betsoja ja pohdiskellaan elämän perimmäisiä kysymyksiä, etsiskellen omaa sisästä rauhaa… Katsotaan 60-140 päivän kohdalla onko ns. “sumuverho” laskeutunut tajuntani edestä pois ja elämä alkaisi pikkuhiljaa kukoistamaan^ 
hs.fi/tiede/a1305708116054 <---- Tää ei kuulu tähän viestiketjuun mutta pistetään nyt kuiteski…
`Bajapuhuu¨ 
Siitä laitosvieroituksesta ajattelen näin… Vaikka aineista eroon pääsisikin niin kaiken ympäriltä romahtaessa se oikea tarve pampameille saattaa ollakin - muihinkin kuin fyysisiin vieroitusoireisiin… 
Kaikkia noita vieroituslääkkeitä (mm. klonidiini, epilepsialääkkeet, neuroleptit, Imodiumit ym.) pystyn kyllä hankkimaan kotioloissakin. Mutta henkistä tukea ei voi apteekista ostaa… Mutta jos loppuviimein on pakko niin sitten on pakko… Nyt ideana lääkkeiden oikeasti HIDAS alasajo.
Kerranhan kaikki lääkkeet pystyin omin avuin viikoiksi lopettamaan, noealla alasajolla 
Psyykkiset oireet katosivat, fyysiset parestesiat eivät… 
Ja ne ovat todella hankalat… Työssäkin piti käydä joten oli turvauduttava lääkkeisiin uudelleen…
Tämä on sellainen noidankehä… Ilman lääkkeitä on huono olla mutta tuntuu että jo lääkkeet itsessäänkin aiheuttavat enemmän henkistä huonoa oloa , fyysisiin oireisiin kyllä auttavat…
Sooseissa olen, lääkkeitä menee valtava määrä mutta en tunne edes olevani äihtynyt. Nämä kirjoitusvirheet eivät sitten johdu humalatilastani vaan siitä että kone on eäkunnossa… 
Nyt ymmärrän mitä soikannel tarkoitti tuolla valonpilkahdusksilla ym.illa asioilla mitä tämä betsoista toipuminen tekee… Nyt on 47pv ilman betsoja ja kiinnostuminen/kaikki muutkin asiat tuntuvat hienoilta ym.ta ja pikkuhiljaa vaan kohti parempaan… Sanon kk.den - 2kk.den päästä miten menööpi, pikkuhiljaa hiihtäen 
Nyt vasta alkaa pikkuhiljaa tajuamaan että vieroitus on käyty ja elämä alkaa pikkuhiljaa kukoistamaan.
Ja se kannatti
Hyvä homma mietiskelijä! Aika nopeesti oot toipunut. Ite pidin vuoden 2011-2012 taukoa bentsodiatsepiineista. Lääkkeet: 6mg Rivaa ja 40mg Tenoxia /vrk. En todellakaan toipunut tuossa ajassa kokonaan, päinvastoin… Olin sen koko vuoden aikalailla yksikseen, ei kehdannu oikeen mihinkään lähteä. Ainoat positiiviset asiat oli, että jotenkin tuntu kun olis vedetty semmonen sumuverho pois silmistä. Ja voi sitä panetuksen määrää mikä iski 
Mutta Jatkahan valitsemalla linjalla jos hyvältä tuntuu! 
Joo itekki ihmettelin et alko nyt jo näkymää sitä pientä valonpilkahdusta “huom pientä” eihän sitä nyt vielä uskalla kunnolla liikkua missään vielä ja muutenkin on aikast soosimainen olo eli voi sanoa uudestaan viim. 2kk.den päästä kun olen melkein ainakin ihmisten ilmoilla, että kyllä kannatti… kärsivällisyyttä löytyy onneksi… Nopeaksi tämän on varmaan tehnyt runsaalla bajan poltolla
Itsekun viimeksi lopetin benstojen käytön, meni n 3kk että olo oli normaali. Annokset ei toki ollut isoja, mut kyllä löi kynsille. Mulla meni vieroitus suunnilleen seuraavasti (on aikaa, et en kaikkea muista): ensimmäisellä viikolla iski flunssa, pääkipu ja maha sekaisin. Ahdistu myös). fyysiset oireet meni reilussa viikossa ohi. Tämän jälkeen alko ne henkiset. Välillä tuntu että ajatus ei kulje, pelotti nähdä puolituttuja, koska läppä ei lentäny. Masennusta, tuli vietetty aikaa paljon koneella pelaten turhia pelejä, että sai ajan kulumaan. Paniikkia aika ajoin. Välillä oli parempia päiviä ja välillä oli makeeta kun yhtäkkiä aivot toimi. Paljon oli tylsyyttä (oli työttömäks juuri jääny). Noin kolmen kk päästä tuntu et kaikki on ohi ja elämä hymyili oli siistiä, ei pilleri koukkua, ei masennusta/ahdistusta, ei sumuverhoa jne…
kolme kuukauttakin oli pitkä aika kärsiä ahdistusta, masennusta jne. mutta bentsoitsa eroon pääsee vain uskomalla siihen että aika auttaa
Tällähetkellä tilanne on se et vieroitus oottaa. Ihminen on tyhmä ja jos kerran on niihin ollut koukussa kannataa niitä välttää. Minä en välttänyt ja koukussa olaan taas. Ensi viikolla aloitan 0 linjan ja tiedossa on tuskasta menoa jonkin aikaa. Toivottavasti voidaan täälä muiden bentsoista eroon pyrkivien kanssa jakaa tunteita ja jo kuiville päässeet mielusti antaisi tsemppiä…
Nyt on menossa 3kk.si ilman bentsoja niin kyselisin nyt kaikki vieroitusoireet mitkä olette käyneet läpi betsovieroituksessa eli luulin silloin että se on ohi kun tuli ne valonpilkahdukset ym.t mutta ei vieläkään kunnolla ihmisten kanssa jaksa liikkua ja kaikkea pientä on mutta paranemaan päin ,niin kyselisin että mistä tietää että on kaikki vieroitusoireet käyty ja oireet alusta loppuun, yksilöllistä kaikki mutta ajattelin kysästä?
Tätä on varmasti aika mahdoton sanoa… Siitä syystä, että kukaan muu kuin sinä ei voi tietää onko sinulla mahdollisesti jotakin bentsorefloista johtumatonta mielenproblematiikkaa siellä taustalla (suurimmalla osalla päihdeongelmaisista nimittäin on)? Jos siis on, niin silloin on erittäin vaikeaa arvioida mikä on reflaa ja mikä ei. Tälläisiä arvioita tosin kannattaa tehdä mielestäni vasta sen jälkeen kun on ollut 1-1.5v ilman koska ne reflat tosiaan kestää ja kestää…
Itselläni tietynlainen eksistentiaalinen masennus ja ahdistus ei kadonnut yhtään mihinkään vaikka bentsot lopetinkin, sikspä tässä kokoajan bedrocan-respaa metsästetäänkin, että pääsisin kelan kustantamaan psykoterapiaan jossa ongelma saataisiin mahdollisesti kokonaan poistumaan.
on ihmisiä jotka kärsii esim sosiaalisten tilanteiden peloista, saa apua benzoista, vierottuu ja mahdollisesti oireet pahenee ja reflat kärsittyään on taas lähtöpisteessä. jos nyt tätä tarkoitit?
itseäkin on ihan yhtäpaljon tai sanotaanko melkei yhtäpahasti(elämäntilanne vaikuttaa asiaan) jännittyneisyyttä ja ahdistusta kun ennen benzojen ja lyrican käyttöä ei ne oireet mihinkään katoa vain helpotus ja reflat koettu tässä välillä.
Edellisen kerran kuin onnistuin vieroitautumaan, niin muistan tuossa kolmen kuukauden kohdalla maininneeni silloiselle tyttöystävälle, että voitais pikkuhiljaa alkaa taas elämään normaalisti. Mulle saa taas mäkättää jos en ole siivonnu tai olen laiminlyöny muita velvollisuuksia. Enää ei tarvi pelätä, että räjähdän, ahdistun, rupeen itkemään tms.
Silloin ei enää ollut sitä jatkuvaa tunteiden mylllerrystä vaan fiilikset oli aika tasaiset pidemmän aikaa, tyyliin viikko. Ei sitä että päivän aikana kävi koko tunteiden kirjon läpi.
Minulla tilanne on tällähetkellä, että syön nyt 0,5mg rivatrilliä ens su asti, sit puolitan sen ja 0,25mg niin pitkään kuin pillereitä on (jotain 2-3 viikkooa). Tiedän että helvetti alkaa sitten kuin viiminen murunen on syöty. Minkälaisia viekkareita teillä muilla on ollut alussa ja kuyinka niistä olette selvinny?
Minä en olisi missään nimessä pystynyt kotona betsoja jättämään niin pienessä ajassa eli neljäjässä viikkossa, alussa minulla oli mieli ihan ahdistusnut pinna kireellä ja muuntenkin olin ihan hiljaa kokoajan ja makasin vaa sängyssäkun kun mikään ei napannut ja ym.t ja en ollut ns. elävienkirjoissa lainkaan ja tuli paniikkikohtauksia jos kävi jossain eli makasin vaan suurimmaksi osaksi. Vieläkin kun liikkuu jossakin niin tulee pientä jännittämistä ja jotain penta mutta muuten ok. Tämä on 4kks betsotta, ihmeen nopeesti olen parantunut vaikka 15 vuotta söin niitä. Tsemppiä.
.