Rivatril on paras bentso, pitkä puoliintumisaika, toisin kuin diapamilla, joka on tosin akuutisti hyvä esim. kramppeihin ja kouristuksiin. Mutta bentsoissa asteittainen tiputus on ehdoton. Monet lääkärit ei tajua millaiseen tilaan bentsovieroitusoireissa menee. Annos pitää tiputtaa pieni pala kerrallaan, että elimistö sopeutuu siihen. Hermosto palautuu hitaasti. Mutta jos jotain ainetta saa reseptillä, ei luulisi olevan tästä haittaa, lääkkeen saa joka päivä. Sitten sanotaan että oletkin riippuvainen ja sinut lääkkeesi otetaan pois. Eli ihmisestä tehdään ensin riippuvainen, sitten lääkkeet otetaankin pois ja aloitetaan moralisointi. Niin tuttu tarina.
^ Öh… eiköhän se Diapamin puoliintumisaika ole kuitenkin se pisin, vielä pidempi, kuin Rivatrililla 
. Rivatril on toki myös hyvin pitkävaikutteinen ja mm. sen ominaisuutensa vuoksi minunkin mielestäni paras benzo, vaikka toki se on hieman tilannekohtaista, millaista vaikutusta benzolta milloinkin hakee. Ns. arkibenzona Rivatril on minulle se paras vaihtoehto.
Mä oon nyt tullut siihen tulokseen ku oon miettinyt tässä että miten sitten kannattaisi toimia ku nyt luulen että minulla on juuri oikeanlainen tarve pieneen betsomäärään kun jännittää jokapuolella kun liikun jossakin eli kun juttelee jonkun kanssa niin ilman syytä jännitää ihan perkeleesti, eli on alkanut tuntua että jos minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa niin miten te etenisitte minun tilassani? Olisi kiva kuulla miten joku muu tästä etenisi… Minulta bentsot otettiin pois kun korvaushoitoon menin ja sittem kävin laitoksessa ja tiputin 4 viikossa pois ja nyt on 5kk.si ilman ja nyt jännittä jokapuolella ihan sairaasti niin miten kannattaisi edetä?
Minä lähtisin selvittämään yksityisen psykiatrisen erikoislääkärin avustuksella niitä perimmäisiä psyykkisiäsolmuja jotka mahdollisesti aiheuttavat tuon sinun liiallisen jännittämisesi (ei se useinkaan aivan tyhjästä johdu). Jos en tästäkään huolimatta saisi ongelmaani ratkaistua voisin mahdollisesti palata takaisin niiden bentsojen syöntiin koska silloin niiden lääketarkoitus olisi ainoastaan tehdä elämästä siedettävämpi (ja hyvä niin). Tosin itse ehdottomasti haluaisin katsoa tilanteen vasta 1-1.5v vierottautumisen jälkeen koska ne bentsojen reflat ovat erityisesti psykologisesti käsittämättömän pitkät. Itselläni 7-8kuukautta.
Joo kyllä nyt muutenkin kun katsoo mun elämääni niin en todellakaan kunnossa ole kun päivät pitkät istun vaan sisällä ja kattelen telkkaria eli olen täysin jämähtänyt paikoilleen ja nukun parikertaa päivässä että aika kuluisi, nyt täytyy varmaankin ottaa itteänsä niskasta kiinni ja mennä keskustelemaan päihdeklinikan sairaanhoitajalla ja sen jälkeen lääkärillä että saisin tän bropleeman korjattua koska eihän näin voi jatkaa, en näe nyt muuta vaihtoehtoa kun pyytää ne betsot takaisin koska jatkuvasti jännittää ja en liiku missään ja olen vaa sisällä ja ihan passivoitunut ja ym.ta, että saisin elämän kondikseen ja pääsisin etennpäin elämässä ilman tollasia typeriä häiriötekiöitä.
No kyllähän sä todella tarvitset nuo bentsot. Kuulostaa ihan siltä, mitä mun elämäni välillä on ihan masennuksen takia ja jos mulla ei olis betsoja, niin enpä pääsis liikkeelle edes silloin kun olis pakollisia hoidettavia asioita.
Tota näissä uusissa bentson vähennysjutuissa (siis ihan yleisesti pakotetaan lähes kaikilta bentsot pois) en ymmärrä. Että miksi ihmisiltä, joilla on todellinen tarve viedään se viimeinenkin oljenkorsi pois. Faktahan se on, ettei siitä voi seurata mitään hyvää, jos ihmiset sen jännittämisen ym. oireiden takia jäävät asuntonsa vangiksi niin sanotusti. Että onko tuo sitä hyvän hoitokäytännön mukaista toimintaa?
Koita saada puhuttua tosta sille hoitajalle, koska ennemmin tai myöhemmin tohon kyllä pää hajoaa. Voimia!
Mietiskeliä, olen voinut jälleen kerran lukea tämän sunkin stoorisi vähän epätarkasti, joten pahoitteluni, jos jankkaan jo moneen kertaan käsiteltyä juttua.
Aloititko sä siis alunperin benzojen käytön puhtaasti väärinkäyttömielessä vai saitko niitä todelliseen tarpeeseen(paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuus tmv.)? Mikäli aloit aikoinaan rouskia benzoja pelkästään hupimielessä, sun kannattaisi IMO vielä odottaa jä kärvistellä, josko nuo olot joskus helpottaisivat. Psyykkiset benzoreflat kun voivat olla äärimmäisen pitkäkestoiset. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin, jollet enää jaksaisi kärsiä. Tuskallistahan tuo on.
Jos sulla on jokin ihan oikea tarve benzoille, en siis tarkoita pelkkiä vieroitusoireita, niin sitten toki olisi hyvä saada lääkitys kuntoon mahdollisimman pian. Voisit varmaankin tehdä sopparin, että saat klinikalta tietyn määrän benejä samalla, kun haet KH-lääkkeesikin(ja noin tapauksessasi luultavasti halutaankin toimia), jotta käyttöäsi saataisiin kontrolloitua. Eihän tuo tietenkään väärinkäyttöä estä, kun benzoja voi ostaa lisää kadultakin, eikä seulakaan erottele sitä, mitkä ryynit ovat kadulta ja mitkä reseptiltä, varsinkin, jos kyseessä on vielä sama benzo.
Mä olen kyllä melko huono neuvomaan yhtään ketään tässä asiassa, kun itse en pysty kuvittelemaankaan benzoista vieroittautumista, enkä onnistu edes niiden oikeinkäytössä läheskään aina, vaikka nykyisin pyrkimykseni siihen onkin suht vahva verrattuna menneisiin vuosiin. Yleensä lääkärin määräämät annokset(4, max 6 mg klonatsepaamia ja 30 mg diatsepaamia) riittävät mulle mainiosti siihen, mihin niiden pitääkin, mutta tyhmyyksissäni lipsun noista aika ajoin, kun kuvittelen, että benzopäihtymyksessä olisi jotakin hienoa, vaikka olen sen tyystin turhaksi touhuksi todennut jo moneen kertaan 
.
Niin, ja olen kyllä myös sitä mieltä, että vaikka joku olisi aloittanut benzouransa väärinkäytöllä, ilman todellista tarvetta kyseisille lääkkeille, niin jolleivat aivot ota sitten millään palautuakseen yli vuoden benzottomuuden+muun päihteettömyyden jälkeen, niin silloin benzolääkitystä on tarpeen jatkaa ns. korvaushoitona, mikäli elämästä ei enää ilman tule yhtään mitään.
Joo ihan todelliseen vaivaan niitä juuri söin eli paniikkihäiriöön ja yleiseen ahdistushäiriöön ja sitten kun siiryin korvaushoitoon niin joutusin n. vuoden ostamaan niitä kadulta kun ensiksi ne ajettiin avossa pois eli siihen meni monta kk.tta ennen kuin siinä sain tiputettua, mutta se oli minulle yksinkertaisesti liikaa ne olot mitä alkoi silloin olemaan kun olin noin kk.den ilman betsoja niin sitten joutusin ostamaan niitä kadulta ja sen jälkeen olin jonkun aikaa ostanut kadulta niitä niin otin itteäni niskasta ja puhui laitokseen ja siellä otettiin kokonaan pois ja nyt on viides kuukausi ilman.
Kyllä minä tiedostaisin onko ne vielä reflaa vai ei kun haluaisi lähteä jokapuolelle mutta sitten kun lähden tai teen jotai niin jännittää ihan sairaasti ihmisten ilmoilla minä en nyt oikeen näe muuta vaihtoehtoa kun hakea ne takaisin, muuta siinäkin kestää kauan eli menee varmaankin ensivuoden puolelle.
Olisi hieno kuulla jonkun toisen tarina että onko ne helppo saada takaisin ihan oikeaan vaivaan ja muutenkin että tiedän vähän mitä tästäkin nyt tulee?
Kannataa tosisaan miettiä lähdetkö vielä bentso linjalle. paniikkihäiriöäön on kuitenkin muitakin hoitokeinoja ja nimenomaan hoitokeinoja. Kongitiivinen terapia, intessiivisiä paniikkihäiriö kursseja yms. Tietysti noihin on vaikee saada maksusitoumuksia, ellei itsellä ole kuvetta niitä maksaa ja ei ole halpaa lystiä. Varmasti tiedät sen että bentsot ei mitään hoida vaan ainoastaan helpottaa oloa. Parhaimipia lääkkeitä viinan kans siihen akuuttiin oloon, mut tuppaa pitkässä juoksussa valtaosalle tuoda lisää harmeja.
Ootko koittanu muita lääkkeitä. Mielipide lääkkeet ei päihdytä, eikä muuta persoonaan vaikka jotkut niin väittääkin. Kaikki ei niistä apua saa, mut aika moni kuitenkin.
oot korvaushoidossa? kannattaa varautua siihen että lääkäri ei enää sulle bentsoja myönnä. Kaduilta ostettuna varmasti tiedät riskit, entäs sitten ku ei saakkaan. sit asiat ei varmasti ole paremmin.
Mutta kuitenkin, ei kenenkään pidä olla niin huonossa kunnossa, että ei kotoa uskalla pois lähteä. Jotain siis kannattaa tehdä. Ja muista kun välillä tulee hyviä hetkiä esim musasta, ruuasta, leffasta, liikunnasta niin nauti silloin täysillä.
(mulla seitsemäs bentsoton päivä. et ole ainut tämän helvetin kanssa) Tsemppii, mitä ikinä päätät tehdä…
Joo mielipidelääke on minulla käytössä ja siitä en nyt tiedä suuntaan enkä toiseen mitään apua ja tiedostan hyvin että on muitakin hoitokeinoja mutta minä en vaan ukso mihinkään terapiaan tai yms. ja muutenkin olen aika väsynyt sellaisessa käymään ja tiedostan senkin että niitä benejä ei välttämättä kirjoiteta ja se ei vaivaa minua koska enhän minä nyt niitä haluaisi alkaa uudestaan syömään mutta mun tilanteessa en paljon muita tilanteita nää että tämä jännitys lähtisi pois ja loppuisi tää erakoitumisena eläminen.
Ajattelin nyt tehdä niin että odotan vielä jonkun aikaa ja sitten menen lekurille jos ei tää jumitus ja jännittämine ole lähtenyt ja tiedostan ettei ole vieroitusoireita, mutta niinkuin kysyin edellisessä kirjoituksessa niin haluaisin kuulla sellaisen ketä on aloittanut betsot uudelleen juuri mielenterveydellisistä syistä ja onko ne helppoa saada uudestaan takaisin ihan oikeanlaiseen vaivaan? Minä en vaan yksinkertaisesti jaksa tätä kun nukun päivässä parikertaa että aika kuluisi ja jos liikun jossain niin jäniittää ihan sairaasti, ensikuussa olen puolivuotta ollut ilman niitä.
Haluaisin nauttia elämästä niinkuin joskus nautin mutta nyt en nauti oikeastaan juuri yhtään mistään ja muutenkin alkaa pikkuhiljaa pääkoppa ottamaan sopimuksensa irti kun jumitan vaan sisällä ja kerran päivässä käyn vaan sulatuksessa ja muuten olen sisällä, niin eihän tätä nyt hullukaan jaksa pikällä tähtäimellä.
Hei, olen vierestä seurannut bentsojen kanssa kamppailevaa läheistä. Itse olen toipumassa alkoholista jo toista vuotta. Luulen että matka on pitkä alhosta kuin alhosta, kunnes päästään takaisin sinne, missä se alkuperäinen ongelma kenties vielä odottaa ratkaisua. Tässä kuitenkin linkki, josta voi olla hyötyä: sosiaalisairaala.fi/koulutus … nuaali.pdf
Toivotan vilpittömästi voimia ja onnistumista.
Hei, mulla on noihin paniikihäiriötuntemuksiin auttanut betasalpaaja hieman. Rutiini ja liikunta, luonto, ym. kliseet. Niin se vaan taitaa olla. Bentsothan toimii kyllä; 40% kun sammutetaan aivosoluja, niin kyllä vain, minä sanon, kyllä vain… Mitä jos kirurgisesti lopullinen ratkaisu? Ei vaan, koittakaa jaksaa, täällä on paljon ihmisiä, joilla on ihan samoja ongelmia. Ei se ainakaan häpeä ole.
Mietiskeliä: Mun tilanteeni ei ole ihan sun tilanteeseesi verrattavissa, sillä en ole korvaushoidossa(En ole koskaan ollutkaan), enkä myöskään ole koskaan tyystin vieroittautunut benzoista, mutta aikoinaan mun benzoannoksiani ryhdyttiin vähentämään radikaalisti julkisen puolen MT- ja/tai päihdepalvelujen piirissä, pistettiin tekemään apteekkisoppareita yms., juuri väärinkäytön ja muunkin päihteiden käytön tähden. No, mä ratkaisin asian omalta osaltani siirtymällä yksityiselle psykiatrille, eikä benzojen saannissa ole enää mitään ongelmia, mutta yksityislekurit toki maksavat rahaa ja jos sulla on kovin kattava apteekkisopimus päällä, niin eipä se silloin hirveästi auta, vaikka saisitkin jonkun kirjoittamaan sulle respat, jollet saa niitä ryynejäsi mistään apteekista ulos.
Ymmärrän kyllä, ettet jaksa tilanteessasi ryhtyä mihinkään terapioihin, koska ne ovat pitkiä polkuja, mutta minä voin omasta puolestani sanoa sen, että terapia auttaa kyllä, kunhan siihen on valmis ja terapeutin kanssa natsaa hyvin. Ei se mun päihdeongelmaani(tai muitakaan ongelmiani) suinkaan ole pois taikonut, mutta huomattavasti vähemmällä päihteilyllä, lääkityksellä ja muullakin sekoilulla ja pahalla ololla mennään nykyisin pitkälti terapian ansiosta 
. Tosin sä varmaankin tarvitsisit benzoja ihan jo siihen, että saisit ylipäätään itsesi jonnekin terapiaan 
.
Hieman tuohon oskarin juttuun viitaten: Jos lähdet ulos, niin eihän sun tarvitse mennä minnekään hypermarkettiin tai muuhunkaan torikokoukseen panikoimaan, vaan voisit tosiaan ihan omassa rauhassasi mennä jonnekin metsäpoluille tallustelemaan. Siinä hommassa ei iski niin suoraan päin kasvoja se sosiaalisten tilanteiden kammo, mutta pääsisit vähän treenaamaan sitä uloslähtemistä ja ulkonaliikkumista, eikä raittiista ilmasta, luonnosta ja kevyestä liikunnasta yleensä kenellekään harmia ole ollut.
Itse pärjäsin kh:ssa yhteen aikaan alle 5mg:llä Diapamia/pv. Alkuperäinen annos oli ennen kh:oa 7v Xanoria joista 4-5 vuotta 3mg/pv+ Diapam vuoden vähemmän 30mg/pv sekä Dormicum 15mgx2/yö.
Kesti päälle 6kk palautua edes “sähköiskuista”. En ole enää yhtä sosiaalinen vieraassa porukassa TAI se ampuu yli. Nyt pamia 25-30mg/vrk ja haluaisin takaisin tuohon olemattomaan määrään… En näe mitään eroa, paitsi mitä olen oppinut/opetellut ujoudesta eroon… Samoin kuin opettelin tiskauksen, siivoamiset jne… Ilman piriä tai lääkkeitä siis…
Itsekin välttelen kauppakeskuksia, suuria kauppoja ja linja-autoon menen “näkemättä ketään”. Pienessä kaupassa jos mokaan, on helpompi kestää asia. Itselläni on kersasta asti ollut tarkkaavaisuus-häiriöitä sekä impulsiivisuutta, niin ehkä olen ollut pakotettu oppimaan mokailuni…
Se Xanor auttoi aikoinaan, sen jälkeen kääntyi itseä vastaan… Harmittaa, että nostin pamit noin korkealle… Rajatilana koin sen pahimman kokemuksen toistamiseen, eli koin että minut hylättiin… Nyt kun olen asiasta päässyt yli, toivoisin että lääkkeet jeesaisivat. Se tole on vain jäänyt… Pitää loitolla ne viekkarit ja lopettaessa pääsen jälleen kokemaan kunnon ahdistukset & viekkarit…
Kauan olet ollut ilman? Itse istuin kotona pitkään… Eräänä keväänä ikäänkuin “heräsin” siitä sumusta, näin ensimmäisen leskenlehden ja aloin lenkkeilemään metsässä etsien kukkia, perhosia ja leppäkerttuja… Paljon vietän aikaa yksin, mutta käyn tietyissä (tutuissa) paikoissa. Itselläni mielipidelääke vain pahensi asiaa… Syksyt ja talvet 3-4 v aiemmin, täyttä tuskaa…
Paraneminen alkoi, kun aloin kiinnostumaan jostakin asiasta. Sitä aiemmin istuin kotona, katsoin tv:tä eikä mikään kiinnostanut. Tietenkin alkuinnostus ja näyttö itselle kestää viekkarit olivat voittoja. Tavoitteen saavutettuani, mietin kuitenkin että “pystynkö elää näin”. Kuntouttava työtoiminta jeesasi, vain aluksi täytyi tutustua muutamaan ihmiseen… Sai rytmiä elämään…
Ihan hyviä lääkkeitä ilman viinaa 
. Ei ole ihme, jos harmeja seuraa, jos noita ryynejä kombottaa alkon kanssa. Toki se riippuvuus on aina jokseenkin vittumainen juttu IMO, vaikka lääkkeensä käyttäisi ihan oikeinkin ja ilman mitään päihdehakuisuutta ja varsinkin lyhytvaikutteisisten benzojen kanssa riski siihen, että toleranssi alkaa kasvaa kohisten, eikä mikään lopulta riitä, on ihan olemassa oleva riski ilman väärinkäyttöäkin. Moni pärjää kuitenkin hyvin pitkään, jopa koko loppuelämänsä, ilman, että toleranssi nousisi merkittävästi tai benzot menettäisivät tehonsa. Jos homma pysyy sellaisena, näen riippuvuuden kuitenkin pienempänä pahana, kuin ainaisen ahdistuksen, joka rampauttaa ja eristää ihmisen tyystin. Vaikka olenkin sitä mieltä, että benzojen jatkuva käyttö tulee kyseeseen vasta siinä vaiheessa, kun terapioista ym. oikeista hoitomuodoista ei ole riittävää apua, niin jotkut nyt vain tarvitsevat pitkäaikaista bentsodiatsepiinilääkitystä. Lyhyen aikaa käytettyinä benzot ovat toki monesti koituneet jopa hengenpelastajiksi monen kohdalla, mutta tässä nyt ei taidetakaan puhua lyhytaikaisesta käytöstä.
tarkoitin tuolla viina vertauksella sitä, että yks pami tai yks wiski paukku ovat kyllä hyviä siihen akuuttiin oloon. Tuovat helpotuksen, mitään ei hoida. Viinalla on tietty enemmän haittavaikutuksia. En suosittele kumpaakaan.
Bentsojen käyttökin pitäisi olla vain kriisitilanteissa. esim kuin joku läheinen kuolee ja silloinkin käyttö vain siinä alkushokissa.
En lukenu winston loppuun tuota sun tekstiä. tartuin vaan ekaan lauseeseen. Oli siinä asiaa, en pysty nyt kommentoimaan…oikeestaan mitään. kahdeksas bentsoton päivä menossa ja lyö kynsille…
Vahvaa komppausta. Jälkikäteen ajateltuna on pieni ihme, että mä n. 10 vuotta sitten tai aiemmin pystyin käymään töissä, harrastamaan tai ylipäänsä tekemään mitään - niin järkkyttävät ahdistukset ja paniikit oli koko ajan päällä. Vasta terapiassa ymmärsin, mistä on kyse, mutta niitä yhteensä 5 erilaista läpikäyneenä en siltikään parantunut oireistani, vaikka opinkin jollain tasolla hallitsemaan niitä. Joskus 7 vuotta sitten sain ensimmäisen nukahtamislääke-reseptini, ja kerran sitten huomasinkin kun en nukahtanutkaan kuinka helvetisti ahdistus ja stressi, ihan fysiikkaa myöten, helpottivat. Tästä sitten lähdinkin ns. lääkitsemään itseäni imovanella (aivan vitun typerää hommaa, joo), koska en jotenkin “kehdannut” sanoa lääkärille tarpeeksi suoraan ja rehellisesti, että tarvitsisin jotain yleistyneeseen ahdistushäiriöön (diagnosoitiin joskus vuosikausia sitten) sekä paniikkihäiriöön… Tai taisin jollekin lekurille kerran sanoa ja kertoa koko elämäntarinani, ja tyyppi iski käteen cipralex-reseptin sekä - ylläri - ketipinoria 
Siitä sitten menikin 3-4 vuotta tsopiklonihuuruissa, parhaimmillaan 4 nappia per päivä, niitä kun oli helppo saada. Samaan aikaan duunit, opiskelut yms. - en tajua miten nekin sain hoidettua siinä sumussa 
2010 kesäkuussa päätin, että nyt saa riittää kun olin turta eikä mikään enää tuntunut miltään, ja lopetin ns. seinään. Reflat olivat aivan kammottavat, mutta suhteellisen lyhytkestoiset (1,5kk fyysisiä, hieman pidempään psyykkisiä oireita). Alkuperäiset oireet eivät kuitenkaan reflojen jälkeen hävinneet mihinkään. Jossain vaiheessa sain Tenoxia unettomuuteen, jota sitten käytin myös ahdistukseen - vaan eihän se siihen auta pidemmällä tähtäimellä. Vuosi sitten sain vihdoin ja viimein ton Diapam-respan, ja sen myötä on muukin päihteiden käyttö vähentynyt paljon. Tramalilla lienee myös osuutensa asiaan, eli sinänsä ironisesti voisi ajatella, että mun pari vakavaa polvivammaa pari vuotta sitten olivat ns. lifesaver - Tramal pitää pahimmat kivut loitolla ja masennuksen kurissa, ja diapam ahdistus -ja paniikkioireet. Toki haaveilen päivästä, jolloin en olisi riippuvainen yhtään mistään, mutta fakta on, että ilman noita lääkkeitä mä en pystyisi hoitamaan duuniani, josta seuraisi ensin työttömyys, sitten kämpän menetys (työsuhdeasunto), ja lopulta näiden oireideni kumuloituminen joksikin sellaiseksi, mitä en osaisi varmastikaan käsitellä.
Tulipas pitkä avautuminen. Point being: bentsoilla, kuten muillakin pkv-lääkkeellä on ihan todelliset käyttötarkoituksensa ja on ihan perusteltua käyttää niitä pitkäaikaisesti, kenties loppuelämänsä, mikäli käyttö pysyy hanskassa eikä lähde hakemaan päihtymystiloja niillä. Muiden päihteiden käyttö tulisi luonnollisesti minimoida… itse ajattelin pistää korkin kiinni reissuun asti, ja sen jälkeen ehkä taas koko kevääksi - holittomuus on lopulta kuitenkin aika paljon siistimpää kuin dokailu/tissuttelu, vaikkei se aina siltä tunnukaan
Grip, mä komppaisin täyttä holittomuutta siiheksi, kunnes pahimmat ahdistusta ja masennusta generoivista solmuista on saatu alta pois. Niin vittumaiselta kuin se kuullostaakin, niin mielestäni kaikki alkoholinkäyttö hidastaa ja hankaloittaa lopullista paranemista. Onko muuten tiedossa sopivia jatkoterpioita tai -projekteja joihin pääsisi heti matkan jälkeen käsiksi? Mä aloitan ensi viikolla sekakäyttäjien avoryhmässä jossa joko käytetään tai ei.