^ Täällähän minä
. Hyvää huomenta ja tervetuloa takaisin
. Mietin minäkin, mihin katosit, mutta ajattelin sitten, että ei kai se mun asiani ole, jos jollakulla on parempaakin tekemistä, kuin roikkua jollakin nettifoorumilla.
Mulla menee hyvin. Bupresta ja kaikista muistakin oppareista olen ollut irti sieltä toukokuusta lähtien, eikä ole ollut edes vaikeaa
. Oikeastaan tuntuu, että olen piristynyt ja päivään on tullut lisää tunteja, kun ei ole siinä sumussa, vaikka toki mulla kaikenlaista mielialavaihtelua ja epämääräistä psyykkistä oloa oli pitkäänkin. Ajattelin vain, että tutkailen olojani mielenkiinnolla, enkä pelkää niitä, eivätköhän ne ajan kanssa helpota ja pitkälti ovat helpottaneetkin. Täytyy mun rehellisenä ihmisenä tunnustaa, että retkahdin bupreen kerran tuossa viimekuun puolivälissä. Se oli sellainen piri- ja kännipäinen päähänpisto. Eipä tuntunut oikeastaan missään, eikä jättänyt mitään himoja jälkeensä, eli ei kait tuo kovin vaarallinen juttu ollut, kun elämä jatkui sen jälkeen tyystin tyytyväisenä ilman. Ehkä se oli hyväksikin todeta, että ko. aineella ei mulle mitään annettavaa enää ole, vaikka tietty pitää huomioida se muu päihtymystilani siinä hetkessä
. No, eipä tee mieli piriäkään(Sen kanssahan mä en mitään pyhiä päätöksiä ole tehnyt, alkoi vain vanhemmiten kyllästyttää ja vittuakos sitä väkisin vetämään), joten ehkä piripäiset päähänpistotkin jäävät sitten uupumaan. Peruskännissä olen kyllä ollut, mutta se ei ole mulle tuollaista aiheuttanut, vähän muunlaista kohellusta vain
.
Edit: Mullakin on ollut viimeaikoina taas aika paljon ongelmia Plinkin kanssa. Hymiöiden kanssa ei, mutta tämä kirjaa mut alvariinsa ulos usein, kun yritän lähettää viestiä. Esim. tämän viestin kanssa. Kaikki viestini olen onnistunut lopulta lähettämään, mutta kyllähän tuo nyt vähän häiritsee
. Sen vielä ymmärrän, jos rustaan iät ja ajat jotakin novellia, että siinä välissä ehtii uloskirjaus tapahtua, mutta kun tuota on ilmennyt paljon ihan lyhyiden ja nopeasti näpyteltyjen(Öööh… Koska mä muka sellaisia harrastan :mrgreen:
?) viestienkin kanssa.
Kaamosmasennus toki kolkuttelee ovella, jos tässä jostakin valittaa pitää, mutta se nyt on jokavuotinen tuttu vieras(Ehheh, olipas nurinkurisesti sanottu), joten eiköhän sen JÄLLEEN saa läpi lusittua. Ei se mulla siis mitään itsemurha- tai täysi toimintakyvyttömyysdepistä ole, pientä synkistelyä, murehtimista ja vetämättömyyttä vain ja paranee kyllä kummasti heti, kun kevät taas koittaa.