^ No jaa, jos moista touhua on pakko harrastaa, niin mielestäni on parempi, että sitä tekevät aikuiset ihmiset, kuin teinit 
. Teininä ei ihan oikeasti välttämättä ole mitään käsitystä siitä, mitä jostakin ihan viattomaksi ja hauskaksi tarkoitetusta tempauksestaan saattaa pahimmillaan seurata, koska teinin aivot(Tätä on ihan tutkittukin), eikä asioita kykene ajattelemaan kovin pitkällä tähtäimellä, vaikkei edes olisi mikään typerys ensinkään. Aikuisen ihmisen taas tulisi ymmärtää, että tekemisillään saattaa olla seurauksia, mm. näitä kerran netissä, aina netissä, ja jos ei ymmärrä, niin kärsiköön sitten tyhmästä päästään. Nyt en puhu mistään umpipsykoottisista tai kehitysvammaisista tapauksista, vaan sellaisista, joiden tulisi tajuta asioita edes hieman eteenpäin, vaikkeivat mitään älyn jättiläisiä sinänsä olisikaan. Ja sinänsähän naamansa tunnistamattomaksi muokkaaminen on ihan fiksuakin, jos jälkeenpäin kaduttaa kaikenmaailman tissikuvien postaus, eikä tahdo ihan jokaisen puolitutun tai tulevan tuttavuuden tajuavan, että tuossahan on tuo tissien heruttelija 
. Enkä mä edes tiedä, liittyykö tuohon hommaan kaikilla mitään kummempaa itsetunto-ongelmaa. Kautta aikojen on ollut ties mitä muoti-ilmiöitä, joiden perässä juostaan siksi, koska “kaikki” muutkin ja tämä ei koske pelkästään nuorisoa. Toki kovin vimmaisen muodin perässä juoksemisenkin voisi laskea tietynlaiseksi itsetuntoviaksi, mutta ei ihan sillä tavoin, että ko. juoksentelija mitenkään järin tiedostaen potisi jotakin valtaisaa ulkonäkö- tmv. kriisiä 
.
Edit: Itseäni kummastuttaa tässä netin ihmemaailmassa nämä aivan hullut terveydentilakyselijät 
. Hypokondrian ymmärrän oikein hyvin ja onkin parempi, että joku hypokondrikko saa hieman mielenrauhaa itselleen netissä avautumalla, kuin että ryntäisi lääkäriin vähintään kerran päivässä jokaikisen aivastuksen, pierun ja pisaman tähden, mutta nämä aivan päinvastaiset tapaukset, tyyliin: Olen pari viikkoa oksennellut verta, enkä pystynyt syömään mitään, kuumetta on 40 astetta, rännäyskäteni muuttui tyystin mustaksi koko matkalta ja putosi eilen pois. Onko tämä ihan normaalia? No, on, vittu, ihan normaalia, mikäli tarkoituksena on kuolla parin päivän sisällä tuskallinen kuolema . Toki jo ennen nettiä on ollut tämä ns. suomalainen mies -ilmiö, että ei sitä nyt suotta lääkäriin tarvitse kaikkien pikkuvaivojen tähden vaivautua, kun on tässä saanut vain 5 tajuttomuus-kouristus -kohtausta vuorokauden aikana ja kyljessä on kasvanut jo kk:n ajan jalkapallon kokoinen patti. Kait tuossa taustalla on sitä, että tieto lisää tuskaa, eli lääkäriltä voisi kuulla vaikka kuoleman tuomion ja se ajatus on niin pelottava, että mieluummin kärsii pahemmistakin kivuista ja vaivoista epätietoisuudessa. Olenhan itsekin jättänyt menenmättä lääkäriin varsin hälyyttävienkin oireiden vuoksi, jos ne vaikka itsestään menisivät ohitse(Tässä vielä näpyttelen, joten ei kait mulla mitään hengenvaaraa sitten lopulta ollut :mrgreen: ), koska en tahdo kuulla mitään hirveää, minkä lisäksi en myöskään jaksaisi mitään hirmuisia tutkimuksia ja toimenpiteitä, vaikka tietenkin asioiden lykkääminen vain lopulta pahentaa tilannetta. Toisaalta olen kyllä mennyt lääkäriin myös varsin vähäisten vaivojen vuoksi, jotka olen onnistunut päässäni paisuttelemaan valtaisiin mittasuhteisiin, mutta sitä kait se hypokondria on, että puretaan jotakin ihan muuta ahdistusta keksittyyn/liioiteltuun vaivaan, ei niinkään sitä, että oltaisiin tosissaan terveydestään huolissaan .
Nostin lyrican esiin, niin aika nopsaa puhe kuihtu. Toisaalta ihan hyvä. No onneksi viellä on noi bentsot mennyt puhelinsoitolla heti uusittavaksi samaiselta lekurilta. Mulla on kyllä ässä hihassa, ettei mua sieltä niin vaa potkasta 
. Lisäksi nuo pitkävaikutteiset kantavat niin hyvin, ettei sitä edes huomaa, vaikka jonakin päivänä jäisivät tyystin ottamatta ja se annoksen laskukin onnistuu tiettyyn pisteeseen saakka varsin kivuttomasti, jollei mitään kunnon kriisiä ole päällänsä. Mulla menee tällä hetkellä lääkärin määräyksen mukaan 4-6 mg Rivatrilia ja 30 mg Diapamia päivässä ja ihan omatoimisesti pyrin pitäytymään siinä, etten ota, kuin max. 4 mg Rivatrilia päivässä ja monesti onnistun alittamaan senkin. Diapamia en käytä oikeastaan muuten ollenkaan, paitsi krapulassa :mrgreen: . Sitten jos itse se vaiva, johon lääkettä syö, pahenee, tilanne onkin eri, mutta siinäkin voi miettiä, onko annoksen nosto paras ratkaisu vai voisiko tehdä jotakin muuta. Tietty Diapam on sinänsä varsin turvallinen ja vähähaittainen lääke, että jos sen annostuksen nosto auttaa, niin mieluummin se, kuin jokin pahempi myrkky oheen, jos lääkityksen muutos on ainut vaihtoehto