Kiitos, tämä selvensikin jo asioita.
Mä olen tullu siihen tulokseen, että elämäntarkoitus on löytää elämäntarkoitus. Ja kyllähän sitä tietysti vaikeuksien jälkeen iloitsee erilailla… joo-o, nyt mä taisin tajuta, ehkä
Ihmetyttää se, että välillä voi olla päiviä ilman huolen häivää, kaikki on niin selkeätä ja hienoa, ja kun niillä hienoina hetkinä miettii niitä omia vaikeita asioita / ongelmia, ne tuntuu ihan helpoilta, ja pää sanoo ‘kaikki järjestyy, elämä on hieno mesta’
Mutta sitten kun iskee se alakuloisuus, niin ei millään löydä sitä valoa, ei sitten millään.
Ja kun sitä pahaa oloa ei voi edes ennakoida mitenkään, se vaan tulee.
Oon kyhänny siihen, maistu ihan vitun oudolle… Siis sitä kultaleimaa, mitä joskus vuonna kala sai tosta vaan eikä peeällästä ollu kukaan edes kuullut. Ihme sekotus kyl.
(offtopic: ollaan täs ton Dracon kans muisteltu wanhoja aikoja, siis sitä kun teininä ostettii aina kultaleimaa, sitä melkein pikimustaa muovailuvahaa mitä ostettii 50-60mk/g… Sillon hasis oli vielä hasista eikä kengänpohjaa, ja oi voi niitä ihania teinisekoiluja :DDD Draco muistakko viel; “kävele 10 kilometriä pohjoseen ja käänny siitä missä on oikea roskis” :DD)
Purkkatupakist…
Tytär meinaa tuli parsul myös tupakil… arvaatte varmaan, et meinasin saada pultit, mut onneks huomasin et feikki se vain olikin
Juuh, oli tytöl hauskaa, isän ilmeel