Minä, edelleen. Tuntuu, että toistan itseäni ja jankkaan samoja asioita viiden minuutin välein, sekä täällä netissä, että ihan IRL. Myöhäistä sille tosin kai enää on mitään tehdä, jos on lähimuistinsa tuhonnut. Toivon vain, että mulla riittäisi ymmärrystä, ainakin tiettyyn rajaan asti, muillekin jankkaajille ja itsensä toistajille 
.
^Itseäni ärsyttää myös minä itse! Mun käyttäytymisessä ja omassa näkökuvassa on selkeästi jäänyt yksi tiedosto alaryhmineen laittamatta. Mä opettelen sen vaikka väkisin, koska en jaksa olla tällainen kersa joka pilaa loman stressaamalla minne seuraavaksi… 
Metsään varmasti, rauhoittumaan… Perun, putoan lumeen jos sinne lähden… Prkl, miksi ei voi olla kevät??? 
Ei kannata välittää kun lääke puhuu eikä ihminen itse niin soppaa tulee, pitäisi muistaa et olemme päihdelinkin eikä seurakunnan foorumilla.
Kieltämättä kyllä yksi ärsyttävimmistä ja paskimmista asioista.
Yritetään pitää mielessä. Seurakunnan foorumilla jutut olisivat todennäköisesti kuitenkin vielä kaistapäisempiä .
Edelleen ärsyttää. Enhän mä häntä henkilönä tunne, enkä siten voi arvostella, mutta lähinnä ärsyttää tuo hänen “roolinsa” tuolla Kuivaushuoneessa. Mitä hyötyä tuollaisesta muka on ihmiselle, joka haluaa oikeasti lopettaa huumeiden käytön? Mä en pidä tuollaisesta tyhjänpäiväisestä lässytyksestä, kuinka hienoa se on, ettet retkahtanut tai että reflat alkavat helpottaa. Totta helvetissä se on hienoa! Kai sen nyt tietää sanomattakin tai sen voi sanoa vaikka ihan itse itselleen tai kuulla kaverilta. Eikö ammattilainen muka osaa neuvoa mitään konkreettisempaa? Vai pitääkö linjan olla jotenkin mahdollisimman neutraali Plinkin toimituksen puolelta? Jos näin on, niin miksi siellä Kuivaushuoneessa yleensä on koko Tuomo Seppänen?
Kyllä mä uskon, että Kuivaushuone voi olla suurestikin avuksi monelle toipujalle, mutta enemmänkin niiden muiden kuivattelijoiden vuoksi, joiden kanssa saa jotakin oikeaakin keskustelua aikaan.
Mua ei ainakaan auttaisi tuollainen yhden rivin kehaisu tai kuulumisten kysyminen tipan vertaa, jos olisin vieroittautumassa, etenkään ihmiseltä, joka ei siinä samassa tilanteessa ole. Jos jotakuta auttaa, niin hyvä juttu, eipä kai siinä mitään. Tämä nyt oli vain minun mielipiteeni.
Tuo saatanan lumimäärä!! sais tulla jo kesä, että sais kirota nurmikonleikkuun määrää
Ku fima lähtee sätkäst irti just ku o vaival kääntäny
Kun huomaat että pitäisi siivota.Lisäksi vielä silloin kun särkee päätä ja on muutenkin tukkoinen olo.
Tosikot ihmiset. Siis sellaiset, joiden on aina keskusteltava vain päivänpolttavista poliittisista kysymyksistä, filosofiasta, historiasta, uskonnosta, opinnoistaan jne. ja toki aina vakavalla naamalla, pitkään ja hartaasti. Nauraa ei sovi millekään “turhanpäiväisyyksille”. Nauraa saa, jos vitsi on tarpeeksi korkealentoinen ja koskettelee nasevasti jotakin yhteiskunnallista aihetta, mutta mikään typerä pieruhuumori ei tule kuuloonkaan. Sellaiselle hymähdellään ja pyöritellään silmiä ja pidetään moisen lajin harrastajaa vähintäänkin jälkeenjääneenä reppanana. Onko tuollaisilla ihmisillä jokin pahemman luokan itsetunto-ongelma vai onko tosikkous vain synnynnäinen luonteenpiirre?
Yhtälailla toki ärsyttää se toinen ääripää, jonka ainoa verbaalinen ulosanti on vitun hokeminen, alituinen röhönauru omille pieruilleen ja hirveä älämölö, kun lempilätkäjoukkue sattuu tekemään maalin. Toki tuollaiset yksinkertaiset juntitkin voivat olla hyvin tosikkoja, mutta äh… Mä tarkoitin tuolla ensin mainitsemallani sellaista tietynlaista pätemistä, johon ei huumori sovi. Ehkä mä olen sitten itse niin juntti ja katkera, kun musta ei tullut fiksumpaa, enkä aina pysy perässä kaikissa “hienoissa” jutuissa 
.
Se on luonteenpiirre. Itsehän kuulun hyvin pitkälle tähän ryhmään ainakin sen perusteella, miten tämän karikatyyrisi ymmärrän. Pieruhuumorille nauran toki sopivalla hetkellä ja vitsailen milloin mistäkin (ja aika paljon), olen kohtuullisen sosiaalinen ja tykkään muistakin asioista kuin kuivasta akateemisesta diskurssista, mutta en oikein mahda sille mitään, että banaalit arkipäiväisyydet eivät kauheasti kiinnosta. Minusta päivänpolttava politiikka, yhteiskuntatieteet, matematiikka, runous, uskonnot ja filosofia ovat keskustelunaiheina yksinkertaisesti mielenkiintoisempia kuin lätkä, televisio-ohjelmat, julkimot tai reissut thaikkuihin ja mitä niistä seurasi. En omista televisiota, en kuuntele sitä musiikkia jota radiosta tulee eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, mikä on trendikästä tai keitä ne henkilöt ovat, joista “tavallinen kansa” seuraa.
jos se yhtään lohduttaa, niin minulla on useinkin sellainen olo, että olen paskantärkeä nyhverö, ja tunnen esim. työpaikan lounaskeskusteluissa itseni lähes aina ulkopuoliseksi. En vaan voi sille mitään, että minua kiinnostavat eri jutut.
En tarkoittanut aivan tuota. Eivät minuakaan kiinnosta tippaakaan tuollaiset asiat, joita tuolta kirjoituksestasi boldasin. Politiikka+muut yhteiskunnalliset asiat, filosofia jne. ovat oikein hyviä keskustelun ja pohdinnan aiheita ja tykkään itsekin niistä puhua, sen verran kuin heikko yleissivistykseni antaa myöden. Tarkoitin, etten kestä sitä, kun ne pitää joka hetki ottaa niin helvetin vakavasti ja katsella alaspäin näitä ns. tyhjännaurajia.
Ärsyttää, tai no vitutta ihmiset jotka syystä tai toisesta ei muista että riidat voi myös sopia. Joillaki tuntuu oleva se telari riitojen sopimiseen…
Varvassukat 
. Ovathan ne hauskan näköisiä ja tämän vuoksi erehdyinkin tuossa päivänä muutamana ostamaan itselleni parit, kun olivat vielä niin söpöt ja tarjouksessa, mutta voi helvetti niiden kanssa muuten . Hirveä räplääminen, että sain ne jalkoihini. Tai hirveä ja hirveä, mutta kyllä sukkien pitäisi helpommin sujahtaa jalkoihin. Sen lisäksi ne tuntuivat kuristavan ja puristavan varpaani aivan kuolioon, kun jokusen tunnin ne jalassa kävelin tai ihan vain oleilin. Vieläkin tuntuu, ettei veri kiertäisi kunnolla varpaissa, mutta saattaa mulla tosin jotakin muutakin verenkiertohäiriötä olla . Muistaakseni mulla on joskus aiemminki ollut varvassukat, mutta en kai sitten muistanut niiden hankaluutta ja epämukavuutta .
Näi o. Mut joskus tulee jopa vuosikymmeniä kestäneen ihmissuhteen jälkeen siihen pisteeseen, että nyt riittää. Siinä yleensä on muutakin taustal kuin yksittäinen riita… 
. Joskus on vain velvollisuudesta jonkun ihmisen kans tekemisis, ilman että oikeastaan on yhtikäs mitään pakkoa. Kun sen hiffaa, helpottaa kummasti… Vaik helposti syyllistyvänä ihmisenä tietty saattaa syytellä ihtiää, että kui mää ny näin. Mut kun tulee siihen päätelmään, että mä olen saanu tolta ihmiseltä liikaa kaikenmoista ikävää, eikä mun ole pakko sen kans olla tekemisis, mikäs siinä, jos ihmissuhde loppuu… Ei mun maailma siihen kaadu. Ei näit mul paljon ole, ehkä kaksi kunnon irtiottoa, kun tuli mitta täyteen, enkä jaksanu enää teeskennellä kamua ihmisten kans, joista lopulta en juurikaan enää pitänyt. Ja potuttaa se, että toinen osapuoli ei voi ikimaailmas mettiä, että hän vois loukata, että hänkin voisi joskus pyytää sitä anteeksi… . Jos on vaan minäminäminä, ei kyl loputtomiin jaksa…
Eri juttu, jos oikeasti tulee “vain” riita ihmisen kans, joka kuitenkin on oikeasti läheinen ja josta pitää. Erimielisyyksiä, ristiriitoja tulee kyl, kun on kaksi ihmistä, kaksi tahtoa… Joustaminen, vastaantulo…siin o harjottelmist viel nän vanhalki iäl… 
Tai sit pikkuriidat, jotka voi perustua vain väärinymmärryksiin…niit kandee kyl sopia… Mut kaikkien kans mä en pysty kyl, liekö vika vai itsesuojelua… 
.
Täs typeräs vaik sinänsä suht pikkuvaivakuumees: k a i k k i . Odotin ja toivoin, että pääsen kotiin vihdoin treenaan ja ny ei jaksa muut ku nukkua. NO EI OLE VAKAVAA, tierän, mut ei kai vakavat asiat oikeastaan ärsytäkään, kyl kai niist tulee aika eri fiiliksiä: esim. vihaa…Pah, pah ja kertavieläsämpylä: p a h !!!
Heteronormatiivinen suhtautumiseni(Onko tuo edes oikea sana/ilmaus?). Ärsyttää tuo asia siis ihan yleisestikin, mutta joltain ns. juntilta se olisi jotenkin ymmärrettävää. Itse kun on mukamas niin avarakatseinen ja suvaitsevainen ja silti esim. tilanteessa, jossa joku nainen puhuu parisuhteestaan, josta en siis tiedä mitään sen tarkemmin, oletan automaattisesti, että ko. parisuhteen toinen osapuoli on mies. Sama juttu siis tietysti myös toisinpäin; oletan, että miehen seurustelukumppani on nainen, ellei asiaa erikseen toisin ilmoiteta. Toki suurin osa(en tiedä mitään prosenttilukuja) ihmisistä on ainakin “virallisesti” heteroita, mutta jos joku on homo/lesbo, niin ei se nyt niin harvinaista ja ennenkuulumatonta ole, etteikö se voisi olla täysin mahdollista kenen tahansa kaduntallaajan kohdalla.
Joo, enkä tarkoita, että sillä olisi mulle sinällään mitään merkitystä, kumman sukupuolen edustajan kanssa kukakin seurustelee tai että se pitäisi aina ilmoittaa ja tehdä asiasta valtava numero, olipa sitten homo- tai heteroseksuaali, vaan siis tuo oma, piintynyt ajatus, että kaikki ovat heteroita kunnes toisin todistetaan, ärsyttää.
Eiköhän toi ole ihan luonnollista kun heteronormatiivisessa kulttuurissa kuitenkin eletään, kaikesta (näennäis)suvaitsevaisuudesta huolimatta… Onhan ne ei-hetero-stereotypiat edelleen aika vahvasti esillä mediassa. Nyt kun ton kirjoitin, niin mua on itse asiassa aina ärsyttänyt termi suvaitsevaisuus, siinä on jotenkin sellainen ylemmyydentuntoinen kaiku; “sä nyt oot vähän tommoinen, mutta kyllä mä suvaitsen että olet olemassa” Toisaalta sen englannin kielinen vastine “tolerance” kuulostaa jotenkin vielä karummalta…
^ Mut eiks se suvaitsevaisuus periaatteessa just tota tarkota. Että sietää/suvaitsee muitten olemassa oloa, vaikka ne oliski vähä “tollasii” ja vaikka pitäski niitä ittee huonompina.
Itse kun harrastan ammuntaa niin en tykkää miehistä jotka makaa hernepussien päällä, ei sovi heterolle ja miehet ampuu seisaaltaan. Vituttaa ininä et asento muuttuu ja millin menee sivuun, Simo Häyhä pitää mailmanmestaruutta ja avotähtäimilillä. Tuskin tulee sotaa jossa komppian kokoisen mies lauma putoo, Lauri Törni toki soti mutta papot jäi vähiin. Mä kiipeen katolle ja kaikki piippalakit putoo.