Kiitos videolinkistä! Itselle oli suuresti apua!
Aika laiskasti on tänne tullut mitään laiteltua viime aikoina. Nollatoleranssi jatkuu ja elämä ilman pelejä on minulle se paras tie.
Tänään on pelitön päivä nro 880. Matka jatkuu.
Viime aikoina olen jollain tavalla ollut erittäin ahdistunut. Kaikki jotenkin tuntuu olevan hankalaa ja haasteellista. Ottaa ihan älyttömästi päähän pelivelat ja mennyt elämä.
Olisi tarjolla mahdollinen muutos työelämässä, mutta epäröin tosi paljon rahan takia. On kuitenkin vaimo ja lapsi, joille pitää tarjota turvallinen elämä. Ilman pelivelkoja hyppäisin uuteen välittömästi. Uusi kuvio tarjoaisi huomattavasti stressittömämmän elämänlaadun, josta olen haaveillut jo vuosia. Nykyinen työ ei koskaan lopu klo 16.00, vaan on mielessä vapaalla, ja lomillakin joutuu usein tekemään hommia. Saatanan saatana että pitikin olla edellisessä elämässä välinpitämätön - nyt maksan siitä kovaa hintaa.
Ei auta itku markkinoilla, on oltava mies ja mentävä eteenpäin.
Tänään on 892. pelaamaton päivä. Matka jatkuu.
Tänään on 900. pelitön päivä. Matka jatkuu.
Onnea Göran!!
Tuhat päivää siintää jo horisontissa 
Täältä tullaan perässä 
reilun 600 päivän urakalla… Toivottavasti en koskaan pääse päivien määrässä ohitsesi…
Taival jatkukoon…
Hurjia lukuja Teillä molemmilla, suuret onnittelut! Antaa toivoa myös meille alkumetrejä vielä rämpiville että tässä taistelussa on mahdollista myös onnistua ja että se pelipiru on oikeasti selätettävissä!
Tapahtuipa kurja juttu eli sain pari vuotta sitten vaimoltani lahjaksi ihan tosi hyvän pyörän. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla oli siis viimeisen päälle hyvä menopeli. Viime viikolla olin käymässä kaverin luona illalla kylässä ja lähtiessäni kotiin ei pyörää enää ollukaan omalla paikalla. Joku oli siis nähnyt perusoikeudekseen varastaa pyöräni katoksesta. Sapettaa niin pirusti, vähän lohduttaa että vakuutusyhtiöltä saatiin lähes koko summa takaisin.
Ensimmäinen ajatus huomattuani varkauden oli se, että nyt varmasti kaikki luulee että olen myynyt pyöräni jotta pääsisi pelaamaan. Menin paniikkiin. Kauhea olo tuli, kun peläsin ettei kukaan usko ollenkaan, että pyörä on varastettu. Kerroin tästä tunteesta vaimollenikin ja hän sanoi, ettei käynyt mielessäkään sellainen vaihtoehto. Olen ollut pitkään pelaamatta ja hoitanut elämääni kuntoon, mutta aina välillä tulee näitä tilanteita, jolloin vanha elämä kummittelee. Toisaalta varmaan ihan hyväkin että tulee, ei pääse unohtamaan sitä tosiasiaa, etten halua koskaan enää pilata elämääni peleillä.
Tänään on 963. pelaamaton päivä. Matka jatkuu.
No ompas kurja keissi. Suomessa on kyl hyvinvointivaltip-statuksesta huolimatta paljon persreikiä, joille kaikki kelpaa.
Toivottavasti osuu karma omille nilkoille.
-MS
Tänään on päivä nro 1000 ilman mitään pelejä, 100% nollatoleranssilla?
Matka jatkuu.
Todella hieno suoritus! 
Tutun kuuloista painimista mitä lueskelin tarinoitasi. Tsemppiä jatkoon! Toivottavasti tuo päivä koittaa itselläkin joskus
Katos äijää! Onneksi olkoon! ?
Kiitti gamban & Msdreamer!
Hyvää ja toivottavasti pelitöntä uutta vuotta teille kaikille.
Olin täysin pelaamatta vuodet 2019 & 2020 eli miksi en siis tätäkin vuotta viettäisi hyväksi koetulla tavalla. Minkäänlaisia pelihimoja ei ole ollut todella pitkään aikaan.
Tänään on pelitön päivä nro 1028. Matka jatkuu.
Muutaman viikon päästä on kulunut 3 vuotta viimeisestä pelikerrasta, edes lottoriviä en ole laittanut koko aikana. Voin sanoa, että olen nykyään hyvin varma kyvystäni olla pelaamatta. Mietin kuitenkin mennyttä elämää joka päivä. Jokaisesta tilistä maksan edelleen vanhoja lainoja pois. Tällä vauhdilla kaikki on kuitattu 2-3 vuoden päästä ja sitten saisin aloittaa uuden sivun elämässäni myös taloudellisesta näkökulmasta.
Viime aikoina suurin mullistus on ollut se, että olen oppinut paremmin ymmärtämään sitä, kuinka sairas olen ollutkaan. Se on tuntunut helpotukselta. Myönnän, että olen tehnyt kamalia asioita läheisille ja oikeastaan kenelle tahansa, että olen päässyt pelaamaan. Olen valehdellut, varastanut ja vaikka mitä. Tunnen näistä asioista edelleen häpeää ja olen yrittänyt pyytää tekojani kaikilta anteeksi ja kertoa näille ihmisille rehellisesti miksi näin olen toiminut. Osa ymmärtää, osa ei, mutta en voi sitä oikein vaatiakaan. Aika hankalaa ns. normaalin ihmisen tätä toimintamallia on ymmärtää.
Olen luonteeltani muuten ollut aina hyvin tunnollinen, eikä tulisi mieleenkään tehdä mitään vääryyksiä, jonka takia on vaikea ymmärtää miten ihmeessä tämä sairaus voi saada ihmisen toimimaan noin itsekkäällä tavalla. Paraneminen vie aikaa ja prosessi jatkuu. Olen ollut ongelmissa ainakin 25 vuotta elämästäni pelaamisen takia ja aina sain vain kuulla kiinni jäätyäni kuinka tyhmä olen. Aloin siihen uskoa täysin itsekin. Olen saanut turpiini henkisesti ja fyysisesti ja niinä hetkinä otin vain vastaan, koska ajattelin että minä kusipää sen ansaitsenkin. Nyt kuitenkin sisäistän, että olin todella pahasti sairas, en tyhmä.
Ajatuksia tähän sairauteen liittyen on vaikka kuinka, mutta valitettavasti kirjoittaminen ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Sen takia varmasti aika harvoin tännekään tulee laitettua mitään, vaikka asiaa olisikin. Valitettavasti GA ei enää ole toiminnassa kotipaikkakunnallani, se oli minulle parasta terapiaa ja lisäsi ymmärrystä kokonaisuutta ajatellen. Suosittelen lämpimästi kaikille, joilla on siihen maantieteellinen mahdollisuus.
Toivottavasti sinä joka olet ongelmissa uhkapelaaamisen takia ja tätä luet, ymmärrät myös, että et sinä ole tyhmä tai ilkeä, vaan olet sairastunut. Tämä sairaus on kuitenkin voitettavissa. Uskon vahvasti, että jokaisen sairastuneen on vain koettava se oma pohjakosketus, vasta sitten prosessi voi alkaa kunnolla. Vasta oman pohjakosketuksen kautta löysin itsekin halun parantua, enkä ole taaksepäin enää katsonut.
Tänään on pelaamaton päivä nro 1075, matka jatkuu.
Hieno on saavutus kyllä! Näin ulkopuolisenkin silmin olisi vaikea uskoa, että enää retkahtaisit pelaamaan.
Itse en ole tehnyt pelaamisen vuoksi hallaa kuin itselleni, vaikka tottakai muillekin valehdellut. Mutta en ole huijannut rahaa, tehnyt petoksia, varastanut tms. Onneksi, koska omantunnon tuskat jo pelkästään itselleni valehtelusta ja niistä epätoivon hetkistä kun vikat rahat on pelattu, on kamalat.
Oot ollut pitkään pelaamatta, mutta oot myös maksanut tosi kauan velkojasi ja ilmeisen hitaasti lyhenevät. Ootko miettinyt jos hakisit vaikka takuusäätiöstä takausta lopuille lainoille että saisi nopeammin maksettua pois? Tai jos saisit muuten vaikka omasta pankista halvemman yhdistelylainan. Jos arvio on nyt tuo 2-3vuotta, niin voisitko laittaa vaikka 50e enemmän lainanlyhennyksiin, niin tuossa 2 vuodessakin se olisi jo 1200 euroa enemmän lyhennyksiä ja näin ollen myös olisit velaton nopeammin?
Onneksi sain vuonna 2018 järjestettyä asiat niin, että sain yhden pankkilainan todella matalalla korolla, joten se puoli on kunnossa, enkä tarvitse parempaa vaihtoehtoa tässä vaiheessa. Olen sopinut minimilyhennykseksi 200€ /kk, mutta pääosin maksan mahdollisuuksien mukaan enemmän. Suurin lyhennys kuukaudessa on ollut 1100€. Tuo 200€ minimi on hyvä, koska ei aiheuta stressiä eli sen saan varmasti joka kuukausi hoidettua. Yritän maksaa niin paljon ylimääräistä joka kuukausi, kuin vain talous antaa periksi.
Moni täällä miettii selkeästi, että mitähän pankissa sanotaan, kun asiat selviävät. Omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei kannata stressata sitä puolta yhtään. Pankissa asiaan suhtauduttiin tietysti vakavasti, mutta myös tosi välittävästi. He kertoivat, että vähintään kerran viikossa tulee uusi tapaus, jossa liian pitkälle mennyt uhkapelaaminen aiheuttaa vakavia ongelmia taloudessa. Olen myös laittanut omalle pankkihenkilölle usein viestiä eri apukeinoista (Trustlyn estot, Gambanit, sähköpostilistat netticasinoista jne), joita voivat näille ihmisille välittää. Pankistani jokainen neuvo otetaan kiitollisena vastaan ja välittävät näitä tietoja sitten muille pulassa oleville.
Tänään on pelaamaton päivä nro 1076, matka jatkuu.
Kiva lukea, kun joku pidempään pelaamatta ollut jaksaa tänne kirjoittaa. Antaa meille muillekin toivoa paremmasta
Tajunnut itsekin paljon samoja asioita, nyt kun on pelaamattomuutta useampi kuukausi takana. On huojentavaa ymmärtää ja pystyä myöntämään olleensa vakavasti sairas, ei paha ihminen. Kyllä sitä varmaan ensin pitää pystyä antamaan anteeksi itselleen, ennen kuin voi sitä vilpittömästi pyytää muilta. Hienosti olet kyllä toiminut, kun olet jutellut ihmisille, joita loukkasit pelatessasi. Itse en ole vielä vastaavaa tehnyt, mutta kun olen pystynyt olemaan pidempään irti peleistä ja siten varmempi itsestäni, niin saman asian läpikäyminen on varmasti tarpeen.
Minäkin olen ollut noin 20 vuotta peliriippuvainen, joten totaalinen pelittömyys on ainoa vaihtoehto. Kyllähän se itsellä ajoittain vielä haikea olo on, kun miettii ettei voi koskaan enää pelata. Viimeksi pari päivää sitten ärsytti, kun ei voi edes lottovoitosta enää haaveilla, vaikka en koskaan aktiivisesti edes lotonnut
Kirjoittelehan aina välistä tänne ja tule ainakin kolmen vuoden pelaamattomuuden jälkeen, niin voidaan onnitella 
No niin, alkuviikosta tuli sitten uusi vuosiluku täyteen eli kolme vuotta on nyt menty nollatoleranssilla. Tästä on hyvä aloittaa neljäs pelaamaton vuosi.
Tänään on pelaamaton päivä nro 1098, matka jatkuu.
Onnittelut, kova suoritus! Ostahan itsellesi kakku palkinnoksi
Onpa upea juttu, hyvä mieli tuli puolestasi!
Pitkästä aikaa täällä. Paljon on tapahtunut elämässä viimeisimmän käynnin jälkeen. Loppukeväästä iso (ja epäreilu) muutos töissä laukaisi sen, että seinä tuli vastaan ja monet menneisyyteni traumat nousivat pintaan ihan uudella tavalla. Työterveys ohjasi juttelemaan psykologin kanssa ja jäin saikulle keräämään voimia aluksi pariksi viikoksi, loppujen lopuksi saikku venyi puolen vuoden mittaiseksi pätkäksi.
Sain diagnooseina vaikean masennuksen ja keskivaikean ahdistuneisuushäiriön. En nukkunut muutamaan kuukauteen kertaakaan kahta tuntia pidempiä jaksoja, mieli oli synkkä ja nukkumaan mennessä toivoin vain, että nukkuisin yön aikana pois. Itsetuhoinen en kuitenkaan ollut millään tavalla.
Sain lääkityksen ja b-lausunnon psykoterapiaan, jossa käyn edelleen aktiivisesti eli lähes joka viikko. Terapiassa ymmärrys on kasvanut valtavasti syihin, miksi olen pelannut sairaalloisesti ison osan elämästäni. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että terapeutin kanssa olemme rakentaneet palapeliä ja sen valmistuessa näen isomman kuvan selkeämmin. Valtava taakka on pudonnut harteilta eli voisi ehkä sanoa, että vihdoin olen antamassa itselleni anteeksi menneisyyteni. Sovinto on vähintäänkin lähellä. Terapeuttini sanoi jossain välissä, että ei ole ihme että olet paennut kaikkea pelimaailmaan.
Sain terapiassa myös vahvistuksen sille, että yksi kuormittavimmista asioista oli työni; siitä oli tullut minulle moraalisesti arveluttava paikka eli yrityksen arvot (kylmä rahantekokone) eivät enää kohdanneet minun arvomaailman kanssa millään tapaa. Loppuvuodesta sain päätöksen lopullisesti tehtyä ja sanoin itseni irti. Toki olin ensin varmistanut että minulla on uusi työ eli lähdin täysin uudelle polulle uuteen yritykseen, jossa viihdyn. Tämä päätös on ollut yksi parhaista elämässäni ja olen ylpeä siitä, kuinka tein sen minkä koin olevan oikein.
Tämä päivitys on melko suppea eli kaikenlaista muutakin on tapahtunut, ehkä niistä lisää myöhemmin. Tärkeimmät on kuitenkin kunnossa eli vaimon kanssa kaikki hyvin, lapsi kasvaa kovaa vauhtia, enkä ole pelannut. Minulla menee nyt siis oikein hyvin. Voisi sanoa että olen tänään Göran 2.0 eli parempi versio itsestäni.
Tänään on pelaamaton päivä nro 1407, matka jatkuu.