Ajattelin Mahtisaurus kirjoittaa vielä sulle tätä kautta, toivottavasti luet. Luin omaa ketjuasi läpi ja huomasin, että olet aktiviinen kirjoittaja ja analysoit paljon asioita. Näköjään myös repsahtamisia on matkallasi tullut, valitettavasti.
Olet huomattavasti nuorempi kuin minä. Minulla on hiukan enemmän pelivelkaa (n. 19000€ vielä jäljellä) kuin sinulla. Velkasummasi on vielä sen verran pieni, että saat sen hoidettua lähivuosina kuntoon. Tärkeintä on, että et pelaa. Muuta se ei vaadi. Aluksi on tietty hyvä tehdä pelaaminen mahdottomaksi, itse tein sen näin:
-kaikki pankkitunnukset toiselle säilytettäväksi
-omaehtoinen luottokielto
-ammattiapu (hypnoosi, suosittelen)
Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, on tärkeää alkaa taas itse hoitamaan omia asioita. En ole enää uusinut omaehtoista luottokieltoa, koska välillä on ihan ok ostaa osamaksulla jotain tai tulee tilanteita, jolloin luottotietoja tarvitaan. En pitänyt siitä, että jouduin perustelemaan jossain mitä omaehtoinen luottokielto tarkoittaa tai toimittamaan todistuksia tästä. Mulla on nykyään mobiilipankki käytössä eli hoidan asiani silloin kun pitää, eikä tarvitse pyytää keneltäkään tunnuksia takaisin. Saan tästä valtavaa tyydytystä, kun koen olevani ihan normaali ihminen.
Aluksi on siis mielestäni hyvä tehdä pelaaminen hankalaksi, mutta itseluottamuksen kasvaessa rajoitukset voi poistaa. Vaikka itseluottamus nousee, pitää muistaa pysyä nöyränä. Tästä päästäänkin siihen, että mielestäni ainoa oikea tapa lopettaa on nollatoleranssi. Ei edes sitä yhtä lottoriviä kerran viikossa. Ei mitään pelejä. Piste.
Tärkeää on myös olla rehellinen. Salailu syö sielua ja läheiset kyllä aistivat, ettei kaikki ole ok. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, ettei kertominen ole helppoa. Mutta kertomisen jälkeen on niin paljon helpompi hengittää, kun ei tarvitse enää salailla mitään. Nukun itse nykyään kuin pieni possu, jos vain oma lapseni antaa unirauhan. Pelien ollessa päällä olin kävelevä hermoraunio. Itsetuhoiset ajatukset oli jatkuvasti mielessä. En kaipaa niitä aikoja yhtään - tuskin kaipaa kukaan meistä, joilla peliongelma on.
Toivon, että pääset kunnolla kiinni pelittömään elämään ja olet ylpeä itsestäsi, niin kuin minäkin olen ylpeä itsestäni tänä päivänä. Jokaisena aamuna kannattaa luvata itselleen, että tänään en pelaa ja siitä pidetään kiinni. Aluksi ajatus pelittömästä elämästä pelotti, kovastikin. Käyn tällä hetkellä samaa taistelua nuuskaamisen kanssa. Tiedän että pitäisi lopettaa, mutta en millään haluaisi, koska yksinkertaisesti rakastan sitä hetkeä kun saan työntää tuoreen pussukan turpaani. Ja myönnän pelkääväni sitä, millaista elämäni olisi ilman nuuskaa. Se on iso osa minua ja elämääni. Mutta niin oli pelitkin ja pääsin niistä irti.
Nyt on pelitön päivä nro 798, mutta tätä lukua ei olisi, jos olisin pelannut päivänä 5, 50 tai 500.
Tälläista tajunnan virtaa tällä kertaa, toivottavasti sait tästä jotain irti. Tsemppiä!
