Ai vitsit Gambler76, sait sinäkin vuoden täyteen. Aplodeja, fanfaareja ja hurraa-huutoja täältä tietokoneen takaa 
Muutamia viimeisimpiä viesteistä kävin tästä ketjusta lukemassa ja sen verran piti tulla kommentoimaan…
Eli pelaaminen ei ainut ongelma täälläkään.
Jos päätän että en pelaa niin silloin tulee kuvioihin ostelu(kaikenlaista hyödyllistä/hyödytöntä),jos en ostele niin kuvioihin tulee herkuttelu(joka päivä ja aivan liikaa)… Sitten tulee “morkkis” ja herkuttelu pitää saada loppumaan. Taas tulee kuvioihin ostelu tai pelaaminen.
Tietysti on tuo tupakointi, mutta sitä en ole pahemmin murehtinut enkä koittanut lopettaa tosissaan.
Ainakaan vielä.
Välillä mielessä käynyt että pitäisiköhän mennä johonkin selvittelemään vähän “päätä”… Tuntuu että jossakin on “vika” ku tällästen asioiden kanssa painii.
Ja hienoa lukea täällä teidän tekstejä (Göran,Gambler76), meinaan tuota teidän pelaamattomuutta.
Ei kait sitä kannata ihan kaikkea lopettaa kertaheitolla jos siltä rupeaa tuntumaan. Saattaa asiat mennä asiat entistä enemmän solmuun. Yksi kerrallaan haitallisia asioita pois, ainakin omalla kohdalla. Ensin pelaamiselle stoppi, nyt tappelen tupakointia vastaan ja itse otan tämän jälkeen projektiksi lohtusyömisen.
Vähän sitä tarkoitin että minun olisi varmaan hyvä käydä ihan jonkun ammattiauttajan kanssa keskustelemassa omasta tilanteestani
Tuntuu että ehkä en osaa käsitellä asioita tai tunteitani tai sitten on joitain “käsittelemättömiä” asioita menneisyydessä, kun pakenen pelimaailmaan tai haen sitä “mielihyvää” herkuista tai ostelusta…
Pitkästä aikaa ajattelin tulla kirjoittelemaan kuulumisia. Otin itseäni niskasta kiinni ja kävin ihan ravintoterapeutilla juttelemassa syömisestä, kun tuntuu että se puoli on ongelmallista. Käynti oli todella hyvä ja ymmärsin paremmin tilanteeni, kun ammattilainen kertoi maalaisjärjellä miten homma toimii. Sain selkeän ruokavalio-ohjeen, jota on helppo noudattaa ja saa syödäkin, eikä tarvitse olla nälissään. Paino onkin muutaman kilon taas tipahtanut eli toivottavasti kesäkuussa viimeistään vaaka näyttäisi alle 100 kg 
Ravintoterapeutilla käynnillä oli myös positiivinen vaikutus peliasioihin. Olo on ollut taas paljon levollisempi ja tasaisempi. Jotenkin ymmärsin siellä, että stressiä aiheuttavat velatkin kyllä vähenevät, pitää vain muistaa olla maltillinen. Oon aina ollut sitä mieltä, että kaiken pitää tapahtua heti ja nyt, eli tunnustan olevani aika malttamaton persoona. Hiljaa hyvä tulee.
Elämä tuntuu muutenkin menevän koko ajan positiivisempaan suuntaan. Pelihaluja ei ole ollut pitkään aikaan. Eilinen äitienpäivä oli todella mukava, oli herkistävää seurata miten tärkeä päivä ensimmäinen äitienpäivä oli puolisolleni. On vapauttavaa, kun voi täysin rehellisesti olla onnellinen tietyissä tilanteissa ilman salailuja ja jatkuvaa pelkoa, että kulissit kaatuu millä hetkellä hyvänsä.
Ehkäpä vihdoin ja viimein alan olla enemmän sujut itseni kanssa. En vielä kokonaan, mutta jossain määrin.
Tänään on 424. pelaamaton päivä ja voin hyvin. Matka jatkuu.
Moi Göran,
kiva kuulla sinusta !
Minullakin menee aika levollisesti. Alan löytämään itsestäni ihmisenkaltaisia piirteitä, jotka ennen olivat täysin peliminäni
hukuttamia. Minullakaan ei ole liiemmin ollut peliajatuksia, korkeintaan ohimeneviä välähdyksiä.
Itsestään huolehtiminen on yksi monista asioista, joka pelurilla on rempallaan ja tähän minunkin täytyy nyt keskittyä kunnolla.
Peliaikana tuli syötyä mitä sattui ja milloin sattui - yleensä valmishöttöä tai muuta epäterveellistä
Nyt syön terveellisemmin, mutta huomaan “palkitsevani” itseäni pelaamattomuudesta. Pitäisi löytää tasapaino myös syömisessä.
Pitäisi vaan aina muistaa katsoa eteenpäin eikä velloa menneissä virheissä - kun niitä ei kerran pysty muuttamaan. Pelivelkojen maksaminen toimii hyvänä hillikkeenä pelaamiselle (kun joka kuukausi maksaa palkastaan 1/3 tulee mietittyä, mitä kaikkea silläkin rahalla voisi hankkia 
).
Ei muuta kuin erään pitkän linjan entisen pelurin sanoin: Älä aseta ensimmäistä panosta tänään !
Hyvin kirjoitettu tämä: “Alan löytämään itsestäni ihmisenkaltaisia piirteitä, jotka ennen olivat täysin peliminäni
hukuttamia”.
Pystyn täysin allekirjoittamaan tämän asian. En osaa oikein pistää sanoiksi kaikkia tuntemuksia, mutta joskus tuntuu siltä kuin olisin taas se sama hyvää tarkoittava, rehellinen pikkupoika, joka joskus olin, mutta pelimaailma vei mennessään ja teki tästä pikkupojasta valehtelevan ihmishirviön. Silloin kun tämä tunne tulee, koen suurta onnellisuutta ja ylpeyttä ja teen kaikkeni, jotta saisin sen tunteen pidettyä.
Tänään on 425. pelaamaton päivä. Matka jatkuu.
Pikainen päivitys elämäntilanteeseen eli ei oikeastaan yhtään mitään erikoista tähän hätään. Aika kiireistä ollut töissä ja arki rullaa kotona hyvin. Pelihaluja ei ole ollut yhtään, mikä on mainio asia. Kesälomaa odotellessa, vaikka ei ole yhtään ainoaa suunnitelmaa tiedossa eli perheen parissa oloa lähinnä. Jännittävintä on odotella milloin tuo pienokainen lähtee kävelemään
Tsemppiä kaikki kohtalotoverit, muistakaa että jokainen pelaamaton päivä tekee teistä vahvemman!
Tänään on 452. pelaamaton päivä ja voin oikein hyvin. Matka jatkuu.
Pitkästä aikaa täällä. Pelaamattomuus jatkuu edelleen, viikon päästä puolitoista vuotta täynnä täysin nollatoleranssilla 
On yksinkertaisesti pitänyt niin kiirettä arjessa, ettei ole ollut aikaa tulla tänne kirjoittelemaan. Menimme naimisiin, ostimme omakotitalon + tietty tuo reilun vuoden ikäinen lapsi pitää huolen siitä, ettei ole juuri aikaa muuhun.
Tunnen ihan järjetöntä ylpeyttä siitä, miten elämäni on muuttunut sen jälkeen, kun pelaamaton aika alkoi. Olen nykyään vastuuntuntoinen vanhempi, joka ajattelee joka päätöksessä lapsensa parasta. Ja tuo, että saatiin oma talo ostettua, on ihan tosi kova juttu. Mielessä käy päivittäin, miten olisin tämänkin voinut pilata.
Ajatusmaailmassa suurin muutos lienee se, että en enää ajattele olleeni maailman tyhmin ihminen silloin kun pelasin, vaan olen oppinut ymmärtämään tätä enemmän sairautena. En laita kaikkia typeriä päätöksiäni pelkästään sen piikkiin, mutta olen armollisempi itseäni kohtaan. Jäljellä oleva pelivelka (reilu 20 000€) muistuttaa joka päivä, mutta en voi sille enää mitään. Kyllä se sieltä vähenee pikku hiljaa.
Plussapuolelle menee myös se, että paino on tippunut 12kg kesän aikana eli enää sellaiset 6kg niin olen saavuttanut tavoitepainoni
Pelaamisen lopettaminen on paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt. Pelaamattomuus tuntuu nyt helpolta, mutta tiedostan, etten voi koskaan höllätä ajatusta yhtään.
Tänään on 544. pelaamaton päivä. Matka jatkuu.
Onneksi olkoon saavutuksistasi! Ihan sairaan hienoa kuulla kuin sun elämä on muuttunut niin kokonaisvaltaisesti!
Upeaa lukea tälläisiä selviytymistarinoita! Onnea saavutuksista! Itsellä matka vasta alussa mutta uskon myös, että pelaamattomuus tulee olemaan paras juttu pitkään aikaan.
Go Göran! Kiva kuulla, että hyvin pyyhkii!
Olen onnellinen Göranin suorituksesta…
Itse aika samassa jamassa… No ei olla naimisissa, muuten ku suunnattoman talolainan kanssa 
Puoli vuotias pitää huolen ettei ole vapaa-ajan onkelmia ja “pelivelkaa” reilut 20tuhatta…
Pelaamattomia päiviä vaan alle 3sataa, mut täältä tullaan perässä… ja toivottavasti aina pysynkin perässä :mrgreen:
Göran tsemppiä tulevaan…
Mulla on raha-asiat olleet jo pitkään ihan hyvällä mallilla. Velat on yhtä lainaa lukuunottamatta niputettu yhdeksi isoksi lainaksi. Tämä jäljelle jäänyt laina on ollut Credit24 -firmasta ja menin tänään sivuille vähän tutkimaan paljonko sitä on jäljellä. Otin velan aikoinaan siksi, että yksi tuttu kehui sen olevan halvin. Luonnollisesti pelihimon riivatessa ei tullut juurikaan tutustuttua ehtoihin.
Joka tapauksessa, olen pitkään jo lyhentänyt joka kuukausi 220€. Lähtösumma lainalle oli 4000€. Ajattelin, ettei sitä enää hirveästi voi olla jäljellä. Olinpas väärässä. Jäljellä tänään 3200€, todellinen vuosikorko 64%. Jumalauta 64% !!! Meni kuppi aika nurin ja ketuttaa huolella. Tästä 220€ lyhennyksestä velka on siis aina lyhentynyt vain n. 70€.
Kävin sitten tutustumassa netissä asiaan ja löysin tiedon, että 1.9 alkaen on korkokatto uusille lainoille 20%. Kilpailutin lainani ja 10 min myöhemmin sain toista kautta lainan 3200€, jossa todellinen vuosikorko 18%. Huomattavasti halvempaa lainaa siis ja maksan lainan takaisin neljässä vuodessa, n. 90€ /kk.
En kerro tätä siksi, että jollekin olisi helpompaa saada rahaa pelaamiseen, vaan siksi että jos jollain teistä on vanhoja kalliita lainoja, jotka on otettu ennen 1.9.2019 niin tehkää sama perässä. Melkoiset säästöt saa, kun ei mene koko lyhennys korkoihin.
No, itsepähän olen lainani ottanut ja maksan nyt pois. Pää toimii aika eri lailla, kun on pelaamatta ja raha saa uuden merkityksen elämässä. Joskus mietin, että olisinpas saanut jonkun muun addiktion, koska me peliriippuvaiset käymme läpi myös konkurssin kaiken tämän muun paskan keskellä.
Hienoa kuitenkin on se, että vanha minä olisi tämän pettymyksen seurauksena kaivanut kuopan vielä syvemmälle netticasinoiden suosiollisella avustuksella, mutta nyt ei tullut minkäänlaista ajatusta lähteä pelaamaan. Jotain hyvääkin siis.
Tänään on 560. pelaamaton päivä. Matka jatkuu.
Moikka! Olen uusi täällä ja tajusin kärsiväni jonkin tasoisesta peliongelmasta muutamia kuukausia sitten. Koen, että tälläinen foorumi olisi hyvä keino kohdata tälläinen suhteellisen arka asia. Lyhyesti kerron, että olen keski-ikäinen nainen ja olen pelannut rahapelejä nuoresta asti, viime aikoina lähinnä nettipelejä. Ongelmaksi tämä pelaaminen muuttui vähitellen eli en osaa tarkkaa alkamis aikaa sanoa. Koen juuri samalaisia retkahduksia nykyään kuten moni muukin täällä ja olen huomannut, että ne ovat alkaneet lähiaikoina, koska olen ymmärtänyt tilanteen vakavuuden. Olen todella pahoissa veloissa ja se taas luo stressiä ja ahdistusta eli henkinen tasapaino on hukassa myös. Olen tälläinen vanhanliiton nainen ja koen, että terapiat tms. eivät auta, mutta en tiedä mitä muuta tekisin. Asian myöntäminen muille ja itselleen on jo helpottanut, mutta paljon työtä on vielä edessä. Tänne kirjoittaminen tuntuu kuitenkin hyvältä ja kevyeltä alulta. Kiitos kaikille henkisestä tuesta! Mahtavaa, että kirjoitatte tänne tuntemuksianne. Otan mieluusti vastaan erilaisia apuvaihtoehtoja ja kokemuksia niistä!
Rahapeliongelmiin liittyen ihan mielenkiintoinen video josta oli hieman apua: youtube.com/watch?v=3HXs8zl1xBg
Hei olen kanssa uusi täällä!
Hienoa lukea täällä foorumilla minkälaisia fiiliksiä muilla pelaajilla on. Tulee oikeasti hyvä tunne kun tietää että meitä on monia ja kuinka samalaisia ongelmat ovat - juuri nämä hetken pirut 
jotka koittavat saada meidät pelaamaan takaisin.
Itse olen elokuun alusta asti ollut pelaamatta mitään rahapelejä. En ole velkaantunut tai mitään semmoista pahempaa, mutta alkoi tuntua pahalta kun katsoin tulojani ja paljonko oikeastaan käytinkään pelaamiseen. Joka viikko lotto ja eurojackpot reilu 40 €, joskus viikkari, ja sen päälle vielä kolikkopelit kaupoissa, lähes joka kerta 20 euroa tuli laitettua, joskus jopa 50€. Tätä kun rupesin laskemaan yhteen niin kuukaudessa meni noin 250€ - 400€ pelaamiseen.
Se on paljon pienituloisen palkasta. Sitten sitä aiha ihmetteli että miksi rahat on loppu. Itselläni auttoi siis pelkästään se että aloin pitämään kirjaa kuluista. Ihan kaikista kuluista siis, niin se antoi hyvin perspektiiviä siihen että kuinka paljon pelaamiseen meni.
Harmi muuten että tämä rahapelit pois kaupoista -kansalaisaloite muuten ei mennyt läpi: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3933 Tästä olisi ollu tosi iso apu meille ongelmaisille.
Nykyään pelailen ajanvietteeksi vain ilmasia viihdepelejä netissä ja kännykässä. Pokemon Go -peli simerkiksi menee kivasti kävellessä ympäriinsä. Olen ehkä hieman “koukussa” tuohon Pokemonpeliin, mutta ei se minua haittaa sillä siihen ei mene yhtään rahaa, ja tulee välillä vähän liikuntaakin. Ja nyt pelissä on myös uusia pokemoneja joita voi metsästää. En olisi ikinä uskonut että pelaisin tämmöisiä pelejä joskus - mutta en häpeä sitä, sillä siihen ei mene rahaa ollenkaan.
Mitä Göranille kuuluu nyt? Luin koko ketjun ja olin niin onnellinen siitä, miten hyvin sinulla meni. Toivottavasti edelleen kaikki kunnossa!
Tervetuloa foorumille minun puolesta pihlaja44 & MV78!
Ja kiitos kysymästä Libellule, minulle kuuluu oikein hyvää!
Odottelen jo tiistaita, jolloin tulee olemaan pelaamaton päivä nro 600. Numero on ihan kiva, mutta eniten odotan sitä kun vaimoni on luvannut paistaa ison kasan maailman parhaita räiskäleitä saavutuksen kunniaksi Paino on salakavalasti päässyt taas nousukiitoon, mutta niinhän sitä sanotaan että pieni ylipaino kertoo kyvystä nauttia elämästä 
No, syödään tiistaina rajaton määrä lättyjä ja skarpataan sitten taas!
Olen taas viime aikoina analysoinut peliongelmaani ja olo tuntuu edelleen tosi vahvalta. On ollut myös mielenkiintoista seurata tuota Veikkauksen ahdinkoa - peliongelmaisten tarinoita on nostettu hyvin esiin ja “normaalit” ihmiset ovat varmasti saaneet syvemmän katsauksen meidän ongelmaisten sielunelämään. Välillä tekisi itsekin mieli astua esiin omalla naamalla ja kertoa koko tarina, mutta vielä ei sellaiseen ole ollut uskallusta. Ehkä sitten joskus.
Käyn usein täällä foorumilla lukemassa kirjoituksia, mutta valitettavasti tuntuu usein siltä etten osaa auttaa tai kommentoida mitenkään järkevästi. Se harmittaa. Itse mietin asiaa niin, että jokaisen riippuvaisen on käytävä tarpeeksi pohjalla, jotta parantuminen voi alkaa. Näin kävi minullekin, onneksi.
Joka tapauksessa on ihan tosi kiva, että joku on lukenut koko ketjun ja on kiinnostunut miten minulla menee. Toivotan kaikille tsemppiä ja mukavaa viikonloppua!
Tänään on 596. pelaamaton päivä. Matka jatkuu.
Hienoa! Ihanaa, että onnistumisiakin on ihmisillä. Ja letut hillon ja kermavaahdon kanssa namia:)
Minulla päivä nro 15 menossa pelaamatta. En pelannut päivittäin vaan olen niinkuin tuurijuoppo. Tule peliputkia, sitten kuukausia pelaamatta. Pitää yrittää miettiä, mikä se juttu on, mikä mut sitten yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, saa pelaamaan.
Tällä hetkellä koen olevani jotenkin allapäin, hieman masentunut. En usko johtuvan pelaamattomuudesta (osin ehkä, kun sen tuoma jännitys puuttuu. Mutta puuttuuhan tässä myös morkkis ja kiukku yms tunteet, kun on hävinnyt suuria summia). Eikä aina ole kyse edes rahasta vaan siitä mielettömän ahdistavasta tunteesta, että minä sorruin. Taas.
Minua ahdistaa jotenkin se, että vaikka en ikinä enää pelaisi, itsekunnioitustani en saa takaisin. Ja vaikka kaikki velat olisi maksettu, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Tavallaan koen, että minulla on ‘leima’ otsassa.
Lisäksi suru pojista hiipii päälle, nuorempi heistä täyttäisi ensi viikolla 33v ja vanhempi tammikuussa 35v. (toisaalla olen kertonut, että pelaamiseni alkoi aikoinaan siitä, kun ensimmäiset lapseni kuolivat peräkkäisinä vuosina, ihan vauvoina.)
Ehkä joskus koittaa se päivä, että voi olla aidosti onnellinen kaikesta huolimatta. Edes hippusen arvostaa itseään. Tai pitää edes ihmisenä.
Mutta siitä olen aidosti onnellinen, että jotkut onnistuvat pelaamisen lopettamisessa. Kuten sinä. Se antaa toivoa.
Kaikkea hyvää sinulle jatkoon!!