Apua peliongelmaan

Heippa kaikille,

Ajattelin jakaa teille muillekin tietoa konstista, jonka avulla olen voinut todella paljon paremmin viime aikoina.

Lyhyesti historiaani: Olen lähes 40-vuotias mies ja pelaaminen on ollut ongelma ainakin viimeiset 25 vuotta. Laskeskelin että sellaiset 100000€ olen laittanut erilaisiin peleihin elämäni aikana. Nyt velkaa sellaiset 30000€ eli vielä menee jokunen vuosi ennen kuin ne on maksettu pois.

Tähän asti olen aina yrittänyt selvitä tahdonvoimalla ja välillä on mennyt muutama vuosikin ilman pelejä, mutta aina uusi kierre on alkanut ennemmin tai myöhemmin. Nyt puolisoni puuttui asiaan viimeisen montun jälkeen ja löysi netistä hypnoosin apukeinona. Päätin lähteä kokeilemaan avoimin mielin, mutta tietysti olin hiukan skeptinen tällaista kohtaan (olenhan suomalainen mies :laughing: )

Lyhyesti sanottuna hypnoosissa luodaan aivoihin käsitys, että pelaaminen on yksinkertaisesti tylsää. Juuri näin on minullekin käynyt ja huomaan ajattelevani pelaamista päivä päivältä vähemmän. Samaa keinoa on paljon käytetty apuna esim. tupakoinnin lopettamiseen menestyksekkäästi.

Rahallisesti sijoitus ei ollut suuri eli käyntejä oli yhteensä 3 kpl ja hinta 98€ per käynti. Varsin pieni sijoitus siis siihen nähden millaisia summia me pelaajat laitetaan likoon pelatessamme.

Annan siis vahvan suosituksen tälle hoitomuodolle, mikäli joku teistä miettii miten pääsisi peliongelmasta eroon.

Hoitopalvelukeskus jossa kävin sijaitsee Seinäjoella, löytyy varmasti googlettamalla. Heillä on vuosikymmenten kokemus asian tiimoilta.

Mukavaa kesää teille kaikille, pysytään vahvoina :wink:

Mielelläni kuulisin myös mitä muita apukeinoja olette todenneet hyväksi peliongelman hoitamiseen? Olen lukenut paljon näitä foorumin muita tarinoita ja olen huomannut, että monelle pelaamattomuus on helpompaa silloin kun pitää maksella velkoja.

Myös itselleni kävi näin eli vuoden 2009 alussa olin kovissa veloissa (n. 35000€) ja selvitin ne suurella innolla kolmessa vuodessa ja olin varma etten koskaan enää pelaisi / joutuisi samaan tilanteeseen. Toisin kuitenkin kävi eli n. vuoden jaksoin sen jälkeen kun viimeinenkin lainaerä oli maksettu pois. Nyt siis taas samassa tilanteessa ja tarkistin juuri, että velkaa on tällä hetkellä 28 850€, jota lyhennän min. 500€ /kk. Pystyn siis huolehtimaan laskuista ja pakollisista kuluista ja hiukan elämäänkin. Tein itselleni suunnitelman, että 10 vuoden päästä olen maksanut tämän velan pois ja säästössä tulee olla vähintään 40 000€, eikä tämä ole ollenkaan mahdotonta toteuttaa.

Tänään on 106. pelaamaton päivä ja olo on hyvä, vaikka velka ahdistaakin päivittäin. Kerroin aiemassa viestissäni hypnoosihoidosta, jonka totesin todella toimivaksi minun kohdallani. Lisäksi käyn paikallisessa GA-ryhmässä, jonka koen oikein hyväksi tavaksi päästä purkamaan ajatuksiani.

Olen paremmin ja paremmin ymmärtänyt viime aikoina myös sitä, että kyseessä on vaikea sairaus, eikä kaikki ole vain omaa tyhmyyttä, niin kuin ennen ajattelin.

Summa summarum huolenaiheenani siis meidän kaikkien osalta on se, että muistammeko kaikkien velkojen ja rahahuolten keskellä hoitaa itse ongelmaa? Riippuvuuksien kohdalla harvoin pelkästään oma tahto riittää siihen, ettei sorru taas entiseen elämään.

Tsemppiä teille kaikille, joita ahdistaa ja huolettaa juuri nyt. Aika parantaa kyllä haavat, tärkeintä on ettei laita itseään samaan suohon uudestaan.

Lisäyksenä vielä, että olen ottanut myös Luottokunnalta omaehtoisen luottokiellon ja antanut tästä toimenpiteestä saadun todistuksen toiselle säilytettäväksi. Tällä tavalla velkaa ei voi ainakaan ottaa lisää. Toimenpide maksoi n. 20€ ja on voimassa 2 vuotta kerralla. Myös pankkitunnukset olen antanut säilöön.

Henkilökohtaisesti mulla on suurin ongelma tiltit jotka kestää 1-4 päivään. Ne ovat erittäin kalliita reissuja, kun peleihin rojahtaa. Muuten pyrin keksimään muuta tekemistä, mutta tarpeeks kauan kun on pelaamatta ja tylsyys iskee niin sitä vain tapahtuu jotain kyseenalaistamista ongelmaa kohtaan. Kepillä kun kerran sohasee jäähän, niin sen taas muistaa hetken aikaa.

Mulla on pelkona, kun joku kaunis päivä velat maksan niin juuri tuo että velkaannun uusiksi. Toisaalta itsellä on pitkä aika siihen ja toivottavasti pelittömät vuodet. Sinä aikana tuohon pitäisi jotenkin onnistua ongelma käsittelemään ja hoitamaan nippuun. Olen harkinnut jossain vaiheessa lääkärin kautta johonkin terapiaan, koska välillä mietityttää miten oma henkinen kantti oikeasti voi. Hyviä päivä on, mutta myös huonoja. Päivän aikanakin fiilis voi vaihdella. Tietenkin pelaamattomuus tuohon on akuutti lääke, joka taas kerran on auttanut. Mutta se ei vie sitä velan tuskaa niskasta. Sulla näyttää olevan hyvä pöhinä käynnissä ja tunnut olevan aika hyvin perillä ongelmastasi. Hienoa myös että et ole luovuttanut, vaikka kerran velattomaksi päässyt ja tullut osa takaisin. Upea asenne!

Kiitos kirjoituksestasi Jeikou, toivottavasti sinullakin pelitön elämä jatkuu mutkitta.

Nuo retkahdukset tosiaan ovat kalliita päiviä, siinä saa helposti vuoden lyhennykset ja lisääkin ryskättyä muutamassa päivässä suht vaivatta. Siinä sitten on taas mieli maassa ja epätoivoisena pitää hakea lisää lainaa ja pelata taas suuremmilla panoksilla, jotta pääsisi taas jaloilleen. Kaikki tiedetään miten homma etenee. Suurimmillaan olen itse hakannut netticasinoille 4000€ vuorokaudessa, pyöritin slotteja oksennus kurkussa 12,5€ panoksella per pyöräytys sen session lopuksi.

Yksi asia, jota olen paljon miettinyt ja pidän tärkeänä on rehellisyys. Ensinnäkin itselleen, mutta myös muita kohtaan on oltava täysin rehellinen, jos haluaa mennä eteenpäin. Varmasti jokainen ongelmissa ollut pystyy samaistumaan siihen, kuinka paljon parempi olo on sen jälkeen kun kissa on nostettu pöydälle, oli vastaanotto millainen tahansa. Itse kerroin alkukeväällä tärkeille ihmisille missä mennään ja sain kokea melko karua kohtelua eräiden osalta muutaman kuukauden. Harmittihan se kieltämättä, kun joka kerta ja joka asian kohdalla pelaamiseni nostettiin esiin, eikä koskaan uskottu mitään mitä sanoin. Mutta eipä tarvinnut enää peitellä jälkiään ja illalla sai mennä nukkumaan tietäen, ettei ole tehnyt mitään väärää josta voisi jäädä kiinni. Vähitellen välit palautuivat parempaan suuntaan ja nyt kaikki on taas hyvin.

Me pelaajat myös vaadimme itseltämme aika paljon ja repsahtaminen oli ainakin itselleni aina älyttömän kova pala. Ei me olla täydellisiä olentoja, vaan tehdään varmasti virheitä. Mutta repsahtamisen tuhotkin voi mielestäni minimoida aika hyvin olemalla rehellinen. Jeikou kirjoitti, että tiltit kestää 1-4 päivää. Jos heti ensimmäisen päivän jälkeen rehellisesti kertoisit jollekin läheiselle tapahtuneesta, ei päiviä 2,3 tai 4 enää varmastikaan tulisi ja tuhot olisivat varmasti maltillisemmat. En missään nimessä väitä että se olisi helppoa, mutta toivottavasti me kaikki siihen kykenisimme tilanteen vaatiessa.

Tänään on 109 pelaamaton päivä ja voin hyvin. Matka jatkuu.

Itseasiassa viime tiltissä mun olis tehny mieli sanoa voitolla mun tuttavalla et nyt auta, et pelit päällä ja pitäs tehä jotain. Toisaalta voittamiseen jättäminen olisi jättänyt taas positiivisia mielikuvia. Mutta olis auttanut velkatilanteeseen kummasti. En jäänyt edes haikailemaan viisi numeroisten perään, sen verran tullut jo pelattua että tietää mikä niitten kohtalo olisi lopuksi ollut. Tuo on totta et pitäisi osata avata se suunsa heti kun se lähtee päälle, eikä antaa pelien viedä. Ensi kerralla viisammin jos sellainen tulee, toivotaan ettei tule. Tällä hetkellä mennyt pelittömät päivät itsellä hyvin. Pelit ei ole ollut oikeastaan mielessä ollenkaan. Sama meininki jatkukoon. :smiley:

Hienoa Jeikou että olet ollut myös pelaamatta, täältä vahva kannustus sulle!

Vaikeista asioista kertominen ei todellakaan ole helppoa. Olen itse yrittänyt tätä pitää yllä ja kerron puolisolleni kaikista tuntemuksistani. Sinänsä se on nyt helpompaa, kun en ole tehnyt mitään tyhmää pitkään aikaan ja lisäksi hän ymmärtää ja kannustaa minua oikein hienosti.

Kummallista kyllä tämän ongelman kanssa on se, että nyt oltuani tällä foorumilla lukemassa ja kirjoittelemassa puolen viikon ajan, on pelihalut kasvaneet aika paljon ja huomaan ajattelevani taas netticasinoita ja sitä hurmosta, jonka pelit tuovat tullessaan. Järkevää syytä tälle en osaa mitenkään kertoa, ihan hullua miten aivot toimivat.

Aika aaltoilevaa tämä arki siis on, mutta vahvana on pysyttävä.

Tänään on 110 pelaamaton päivä ja olo on epävarma. Matka jatkuu.

Hyvä pointti tuo pelihalun nouseminen. Olen itse vähentäny päivittäin käymistä täällä forumilla viime tiltin jälkeen. Mietin että luulenko vain vai voiko forumilla asioiden läpi käyminen ja peleistä lukeminen nostaa pelihalua takaisin. Suurin epäily nousi viime tiltin aikana kun päädyin pelaamaan erästä peliä, mistä olin lukenut että joku oli voittanut ison määrän ja kuopannut sen takaisin. Mullahan kävi täysin samanlailla, kyllähän se pelurina ois pitänyt tietää. Hassua miten nämä aivot toimivat, vaikka koittaa ajatella toisin. Toisaalta tuollaisessa ryhmässä kun kävin, niin siellä oli summista ja peleistä puhuminen kielletty. (ns. kuiva pelaaminen, mikä voi herättää addiktiota.)

Toisaalta valtin avulla on pystynyt itse käsittelemään tiettyjä asioita pelaamisesta, mitkä auttanut huomattavasti eteenpäin. Fiksuja ajatuksia sulla.

Eräs ammattiauttaja sanoi kerran pyrkivänsä terapiassaan siihen, ettei riippuvuutta pidetä enää yllä hoidon jälkeen käymällä jatkuvasti ongelmaa läpi. Esimerkkinä alkoholistit, jotka ovat olleet 15 vuotta kuivilla - kannattaako heidän mennä enää AA-klinikalle julistamaan olevansa alkoholisteja? He ovat niin paljon muutakin, esim. vahnempia, työkavereita, naapureita jne… Kerran viikossa kun käy kokouksessa sanovansa ääneen olevansa alkoholisti, niin muokkaahan se identiteettiä ja vaikuttaa minä-kuvaan. En tiedä osasinko selittää maallikkona ihan oikein tätä ajatusta, toivottavasti onnistuin.

Ehkä itselläni vähän sama asia nyt täällä foorumilla. Olen pitään voinut tosi hyvin, mutta viime päivinä piru on selkeästi yrittänyt viestitellä. Tein päätöksen että kirjoittelen tänne nyt toistaiseksi mietteitä ja tsemppaan parhaani mukaan kaikkia teitä muitakin. Katsotaan miten tilanne etenee - päivä kerrallaan.

Tänään on 111 pelaamaton päivä ja olo on ihan ok. Matka jatkuu.

AJattelin pitkästä aikaa kirjoitella tänne. Loppukesästä oli yksi vaikeampi ajanjakso ja kävin pelailemassa kuukauden ajan aika paljon leikkirahalla suosikkipelejä. Ihan tyhmää tulella leikkimistä. Kuitenkin onnistuin olemaan pelaamatta oikealla rahalla ja olen ollut ilman noita leikkirahasessioita taas pitkään.

En ole hetkeen kokenut minkäänlaista tarvetta pelaamiselle, mikä on positiivista. Rahaa ei edelleenkään ihan hirveästi ole, mutta velka on lyhentynyt 4000€ maaliskuusta. Ainakin kolme vuotta vielä näitä lyhennyksiä jäljellä ja aina välillä ahdistaa kovasti, mutta en jää tuleen makaamaan.

Tänään on 207 pelaamaton päivä ja matka jatkuu. Voin hyvin.

Ihana kuulla että jollain alkaa näkyä valoa tunnelin päästä .

Kiitos Unetta, olipas kivasti sanottu. Jotenkin nyt vasta tajusin itsekin mitä kaikkea olen käynyt läpi ja missä olen nyt.

Pelaamattomuutta on nyt kestänyt viikkoa vaille 7kk. Näin kun katson taaksepäin, niin ensimmäiset 2kk tästä ajasta ovat olleet melko sekavia, suorastaan sumuista aikaa. Sen jälkeen ajatukset ovat kirkastuneet ja olo on ollut paljon parempi. Eräs kaverini päätti aikoinaan olla kokonaisen vuoden ilman alkoholia. Vaikkei hän alkoholisti ollutkaan, niin sanoi että vasta 3 kuukauden jälkeen hän huomasi selkeän eron ajattelumaailmassa. Ehkäpä tämä sama pätee myös meihin ongelmapelaajiin.

Tsemppiä siis kaikille, jotka ovat alkuvaiheessa ja pelaamatonta aikaa on takana vain muutamia päiviä. Yhtäkkiä näistä muutamasta päivästä tulee 10, 20, 50, 100 päivää, mikä tuntuu aina ihan huipulta. Mulle on ollut tärkeää tietää jokainen päivä, että kuinka mones pelaamaton päivä on menossa. Ajatus siitä, että yhtäkkiä tämän päivän 210 päivää menisikin taas nollille tuntuu aivan kamalalta eli toimii hyvänä motivaattorina.

Tänään on siis 210 pelaamaton päivä ja voin hyvin. Matka jatkuu.

Pieni tilannepäivitys tässä välissä. Kaikki on edelleen hyvin ja pelit eivät ole viime aikoina pyörineet mielessä yhtään. Yritän kuitenkin pysyä nöyränä ja pidän huolen siitä, ettei tule liian itsevarma olo.

Tänään on siis pelaamaton päivä nro 231 ja voin hyvin. Matka jatkuu.

Hienoa Göran ja tsemppiä eteenpäin !

Itsellä takana n. 200 päivää pelaamattomuutta ja alkaa itselläkin elämä voittaa. Pelit tulevat nykyisin enää vain uniin ja aamulla herättyä
on helpotus, että uniraha ei ole oikeaa rahaa :laughing:

Nöyränä täytyy mennä päivä kerrallaan, erään pitkän linjan ex-pelurin sanoin: älä aseta ensimmäistä panosta tänään.

Hieno pelaamaton putki sullakin Gambler menossa, saat olla ylpeä itsestäsi :smiley:

Mun elämässä ei pelien osalta ole tapahtunut yhtään mitään kesän jälkeen. En ole koennut minkäänlaista himoa tai kiinnostusta pelejä kohtaan, mikä tuntuu melko kummalta ja jollain tavalla pelottavaltakin ajatukselta, koska olen rakastanut pelaamista ja pelejä oikeastaan koko elämäni. Aikaisemmat pelaamattomat jaksot ovat aina olleet kamppailua, mutta nyt on jotain tapahtunut, eikä tarvitse pinnistellä yhtään. Toivottavasti näin jatkuu aina!

Ei mulla muuta tähän hätään. Tänään on 258. pelaamaton päivä ja voin hyvin. Matka jatkuu.

Jännä asia tapahtui pari iltaa sitten. Suhtaudun kannattamani jalkapallojoukkueen menestykseen intohimoisesti. No, tällä kertaa tuli kuokkaan pelissä, joka olisi pitänyt voittaa etukäteen ajateltuna. Olin pelin jälkeen äärimmäisen turhautunut ja kiukkuinen. Menin sänkyyn puolisoni viereen nukkumaan ja yhtäkkiä pään valtasi netticasinon pelit. Huomasin olevani äärimmäisen levoton ja tunsin tiettyä onnellisuutta ajatellessani niitä suuria voittoja, joita joskus satunnaisesti tuli peliuran aikana. Selkeästi siis pelihimo nostaa päätään aina pettymyksen osuttua jollain elämän osa-alueella. Ennen olisin mennyt sohvalle nukkumaan jollain verukkeella ja ladannut casinoille niin paljon rahaa kuin vain pystyy, mutta nyt pystyin käsittelemään aika järkevästi. Säikähdin kuitenkin tilannetta kovasti.

Tänään on 267. pelaamaton päivä ja matka jatkuu. Voin kuitenkin hyvin.

Viime aikoina pelit ovat olleet enemmän mielessä. Tai ei oikeastaan itse pelaaminen niin paljoa, mutta kaikki siihen liittyvä eli velat, valehtelu ja kaikki se negatiivinen peliongelman ympärillä. Jostain ihan todella kummallisesta syystä tunnun nyt kaipaavan sitä. Miten mun elämästä tuli yhtäkkiä näin tylsää ja tasapainoista??

Kummallinen on ihmisen mieli!! Kaikki on tällä hetkellä hyvin, mutta en tunnu osaavan nauttia tästä juuri nyt ollenkaan. Raha-asiat on ihan ok, töistäkin tulee nyt paremmin liksaa eli saan velkaa lyhennettyä vähän enemmän ja jää säästöönkin jotain. Kaippa se on niin, että oltuani vuosikymmenet enemmän tai vähemmän stressaantuneena on kroppa ja aivot niin tottuneita siihen, että siitä tulee normaali olotila. Musta myös tuntuu, että olen menettänyt jotain henkilökohtaista ja omaa lopetettuani pelaamisen, enkä ole saanut mitään uutta tilalle. Mulla ei ole salaisuuksia enää. Onneksi en ole tippaakaan sen luontoinen ihminen, että pitäisi lähteä hakemaan vaikkapa salaista seuraa vastakkaisesta sukupuolesta saadakseni jännitystä elämääni - olen yhden naisen mies, ugh! Alkoholia en ole ottanut tippaakaan puoleen vuoteen, sekin on tapahtunut ihan vahingossa. Minnekään julkiselle paikalle en mene automaatteja näppäilemään, koska olisi vaara jäädä kiinni, eikä RAY:n automaatit ole muutenkaan kiinnostaneet enää pitkään aikaan.

Tässä vaiheessa on siis hyvä, että olen tehnyt varotoimenpiteitä pelaamisen estämiseksi. Lainaa en siis saa, koska on omaehtoinen luottokielto. Verkkopankkitunnukset löytyvät puolison takaa, joka tietää ongelmastani. Lisäksi olen sulkenut varmaan 20-30 eri casinoa netistä eli pitäisi alkaa etsimään taas uutta ja lähetteleen dokumentteja jne. Kovin kuulostaa siis vaikealta lähteä taas pelien ääreen. Mutta jotain vaaraa kaipaan selkeästi, kuuluu kai luonteeseen.

Tänään on siis 316. pelaamaton päivä ja pyrin muistuttamaan itseäni joka vaiheessa, että pysyisin nöyränä tämän ongelman kanssa. Tämän tiedostan varsinkin silloin, kun katson pientä lastani, jonka takia olen sitoutunut olemaan hyvä, turvallinen ja luotettava isä. Matka jatkuu.

Ps. Tekipä hyvää kirjoittaa tämä, heti tuli parempi olo :smiley:

Tänään tuli mahdollisuus siihen, että voisin halutessani poistaa omaehtoisen luottokieltoni eli toisin sanoen olisi taas mahdollista aloittaa pelaaminen ja sitä myötä velkaantuminen. Rehellisesti sanottuna kävi kyllä mielessä lyhyen aikaa se ihana tunne, kun tilillä olisi taas tuhansia ja saisi pelata rauhassa ilman pelkoa, että rahat loppuisivat heti kesken.

Pelaamatonta aikaa on onneksi kulunut jo sen verran, että ohitin nopeasti tämän ajatuksen ja jätin luottokiellon voimaan.

Tiedostan, että tämä ongelma tulee vainoamaan minua lopun elämää ihan varmasti. Joka päivä pitää muistaa tehdä päätös pelaamattomuudesta ja pysyä nöyränä.

Tänään on 333. pelaamaton päivä ja voin ihan hyvin. Matka jatkuu.

Ja huomasinpas just, että enää 32 päivää ensimmäisen vuoden rajapyykkiin :open_mouth: Tämä on siis ensimmäinen kerta koskaan, kun olen pystynyt olemaan näin pitkään täysin nollatoleranssilla.

Moi Göran,
hienoa kuulla, että pelaamattomuus on muuttanut sinua :slight_smile:

Itsellä n. kuukauden takamatka sinuun nähden, mutta huomaan, että peliajatukset voi tulla tosi herkästi mieleen.
Kävin uusimassa porttikiellon Casinolle 1.1.19, jolloin takana oli yli 8kk pelaamattomuus. Uusin kyllä kiellon, mutta
menin pyörimään pelipöytien luo.
Pyörin siellä tuntikausia hirveissä pelihimoissa, mutta onneksi pääsin pois pelaamatta. On se palaamattomuus muuttanut minuakin -
ennen en olisi päässyt ulos pelaamatta; en olisi edes halunnutkaan :blush:

Vuotta kohti itsekin menossa, en ole 15 vuoteen saavuttanut sitä rajapyykkiä.
Nöyrästi päivä kerrallaan, tai en saavuta sitä nytkään…

Tsemppiä meille molemmille !