Voi Anu!
Toivon sulle voimia! Koita mennä päivä kerrallaan… ajattele, että selvisit tästä tunnista ja selviät seuraavastakin jne.
Minä koitan tuolla tavalla pärjätä. Ja pelkään viikonloppua.
Tervehdys sinullekin Anu 
Ketjuasi lueskellessa löysin todella paljon itseäni, reilun vuoden takaa.
Erona oli ainoastaan se, että olin todella laiha = lihakset surkastuneet, mutta kaikkea muuta kuin terveellä tavalla.
Mietin jo juodessani niitä uskomattomia määriä mitä kiskoin päivittäin sisääni, tulematta edes kunnolla humalaan ja ajattelin että jos tuttuni tietäisivät niistä, olisi siinä varmaan todellinen kauhistelun paikka.
Itse ajauduin pikku hiljaa “kokopäivä” tissuttelijaksi ja kun (pari kertaa reilun kuuden vuoden aikana + yksi tuskainen tipaton tammikuu) yritin pitää taukoa, olin oikea kävelevä zombie ja elämän halu alta nollan.
Päättelin tuolloin että miksi lopettaa juominen, koska voin huomattavasti paremmin pienessä pöhnässä 
Joisin varmaan vielä tänkin päivänä, joka päivä, ellei kroppa olisi alkanut oireilemaan ja varoittelemaan että viikatemiehellä saattaisi olla treffiehdotus 
Tulin myös itse tien haaraan, vaihtoehtona joko lopettaa tai jatkaa ja kuolla.
Valitsin elämän enkä ole hetkeäkään katunut sitä päätöstä.
Mutta, oma pohja piti käydä vilkaisemassa ennen kun oikeasti halusin lopettaa juomisen.
Positiivista oli heti alussa se uskomaton vapauden tunne. Kun olin päättänyt lopettaa kokonaan, poistui yksi stressin aiheuttaja elämästäni; ei tarvinnut enää koskaan, missään eikä milloinkaan edes ajatella alkoholia, koska se kun ei enää kuulunut elämääni. Ei siis tarvinnut juoda
Itsellä meni n. vuosi ensimmäisestä “lopettamisesta” ennen kun tuo halu oikeasti sisällä syntyi.
Masennus toki iski kuin viiden metrin halko, mutta ilmeisesti se oli ollut olemassa jo silloin kun päivittäisen alkoholin käytön aloitin, oli vain lillunut siellä etanolissa vuosia ja lopetettua oli aika sekin käydä läpi ja hoitaa.
Paljon muitakin asioita iski tajuntaan, morkkiksiksi niitä useimmat kutsuvat mutta nekin on vain kestettävä ja jollain tavalla niiden läpi käyminen, se tuska mikä epämielyttävistä, häpeällisistä muistoista seuraa, tuntuu vain loppupeleissä vahvistavan.
Olet jo oikealla tiellä ja toivon vilpittömästi että pääset tavasta eroon, ja omaksut sen että raittius on vapautta, ei pakko
Elämä on selvästi parempaa 
Kiitos kannustuksesta ja viesteistä!
Smokki ja sikari: Aika pelottavaa, puhuttelevaa ja myö niin totta verrata alkoholismia junamatkaan Helsingistä Rovaniemelle. Mä olen nyt matkalla ehkä Oulun korkeudella… AA olisi varmaan hyvä. Mutta en yleensä puhu ryhmässä yhtään mitään ja kahden keskisissäkin keskusteluissa olen useasti se kuunteleva osapuoli. Tämä on pieni paikkaknta, mutta onneksi tuossa on lähempänä isompi kaupunki. Oliskohan siellä erikseen naisille tarkoitettua ryhmää?
Viivi: Kiitos viestistäsi Olet samassa tilanteessa kuin minä, mutta kuitenkaan et vielä niin alhaalla kuin minä.
Lumilintu: Mahtavaa miten olet pystynyt lopettamaan. Siinä on esimerkkiä meille muille pullon kanssa taapertajille.
Tänään on minulla lomapäivä. Viimeistä yksinäisestä lomapäivästä on kulunut jo reilu kuukausi. Olen pitänyt säännöllisesti yksinäisiä lomapäiviä. Olen saanut nukkua tai tehdä kotona ihan mitä haluan pienessä skumppa hiprakassa. Eikä mies tiennyt yhtään mitään. Töistä kotiin tullessa työnsin hänen käteensä nopeasti kaljatölkin. Koti oli siisti ja ruoka valmiina. Jos hän olisi jotain huomannut niin ei ainakaan olisi kehdannut sanoa siitä mitään.
Voi Anu rakas miten säälittävää.
Näin ajattelin tämänkin lomapäiväni kuluttavani. Mutta ei. Tässä sitä nyt istutaa ja juodaan saksalaisen kaupan kuplavettä.
AA:ssa kerrotaan omista tuntemuksista ringissä vuoronperään. Kukaan ei katso nokkavartta pitkin, jos yksinkertaisesti sanoo mieluummin vain kuuntelevansa tällä kertaa. Yleensäkin AA on enemmän toisten kuuntelemista, kuin omaa puhumista. Moni pitempään olleista kertoo, että sekä "kuuntelutaito, että “jutteluvarmuus” ovat AA:ssa lisääntyneet kuin itsestään ja sen puolen ongelmat ovat siviilipuolellakin hävinneet kokonaan. Isommissa kaupungeissa yleensä on naisten ryhmiä. Netistä löytyy varsin hyvin kaikki ryhmät, ajat ja paikat. Niitä ryhmiä kannattaa pikkuisen kierrelläkin ja tutustellakin - jokainen ryhmä on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Ryhmässä voi aivan hyvin käydä sen kummemmin sitoutumatta tulemaan toista kertaa. AA:n ovet ovat vähän, kuin saluunan ovet - voi tulla, kun haluaa ja lähteä kun haluaa. Juomaankin voi lähteä vaikka kesken palaverin, jos siltä tuntuu - kukaan ei kysyele perään, eikä estele.
Jälleen niin tuttua tekstiä.
En silloin kun juominen oli päällä, kertonut kenellekkään litkimisestäni, mutta nyt jälkeen päin olen kauhistuttanut miestäni kertomalla muutamia karmaisevia yksityiskohtia alkoholiriippuvaisuudestani.
Hänkään ei oikeastaan huomannut, tai halunnut huomata että olin 24/7 aina pienessä nousussa.
Muutama esimerkki:
Aamulla piti ottaa aina puolen litran olut (vähintään) oli työpäivä tai ei. Kauppareissut (yksin tehdyt, ja voit uskoa että tein mielummin ne yksin 
) tarkoittivat pari tölkkiä huiviin ennen kotiin menoa, autossa nauttien ja käsilaukkuun piiloon pari tölkkiä iltaa varten. Parhaimillaan sain siihen kätkettyä jopa kolme …
Mies suihkussa = äkkiä hörppäämään jo valmiiksi avatusta piilotölkistä
Koiran kanssa ulos = kaupan kautta, koiralle lakritsi, äidille pari, kolme tölkkiä
Reissu pyykkitupaan = kellariin piilotetun tölkin tyhjennys
Noita “hauskoja” tapahtumia, jotka olivat minulle arkipäivää, oli lukuisia ja jälkeen päin niille voi nauraa, silloin ei naurattanut yhtään. Oli nimittäin todella stressaavaa miettiä koko ajan koska saa taas kulauttaa rauhassa 
Lopulta olin niin syvällä, että vaikka olisin halunnut pitää taukoa, edes päivän, en enää uskaltanut vierotusoireiden pelossa, ne eivät nimittäin olleet loppuvaiheessa kovinkaan lieviä.
Krapulaa en ollut kokenut enää pitkiin aikoihin, pariin vuoteen, joka on lasten leikkiä vierotusoireisiin verrattuna.
Ja viikonloppuisin olikin sitten “lupa” juoda, mieskin kun silloin otti. Ja silloinkin käytin myös piilotölkkejä, ne kolme laatikkoa kahdessa päivässä (yksin minulle) ei riittänyt mihinkään.
Ja kaiken tämän keskellä kävin töissä, suoriuduin kodin hoidosta, huolehdin lasten asioista, autoilin… krhm… ja yleensäkin vietin normaalia elämää. Kukaan ei tiennyt/huomannut sitä todellista viinapirua jota mukanani kuitenkin raahasin mukanani
Eli se helpotus, kun ei enää tarvinnut juoda ja sen ajatuksen sisäistäminen, otti aikamoisen taakan harteilta
Siksi toivonkin että jokainen, joka on kyllästynyt alkoholin kittaamiseen, löytäisivät tuon halun, halun olla juomatta.
Itse olen satoja kertoja aamulla kironnut oloani ja sitä kun piti taas edellisenä päivänä ottaa, kertaakaan en ole tämän reilun vuoden jälkeen manaillut sitä, miksi en eilen ottanut
Mutta tiedän että lopettaminen ei ole helppoa, itse kun tosiaan “lopetin” pari kertaa ennen kun oikeasti lopetin.
Piti ensin juoda se oma osuus loppuun.
Rauhallista viikonloppua ja paljon positiivisia ajatuksia
Kun mielihalu käy ylitsepääsemättömäksi, älä mieti sitä ensimmäistä tai toista lasillista, mieti muutama tunti eteen päin, onko se sen olon arvoista?
Ja jos sortuu, aina on uusi päivä (jos luoja suo) joten liian ankarakaan ei itselleen kannata olla.
Voi Lumilintu,
sinun kirjoituksesi täällä plinkissä ovat kyllä ihan parhaita!
Tuo ylläoleva kirvoitti minussa remakat naurut, kun aloin ajatella erilaisia tilanteita käänteisesti:
“Voi, tilillä on vielä rahaa, miksi minä paukapää en ole vieläkään oppinut, että rahat täytyy juoda heti…”
“Mitä! On sunnuntai aamu ja olen hereillä aikaisin ja pirteänä. Enkö jo typerys tajua, että sunnuntaisin pitää maata koko päivä sängyssä yökkäillen ja pää kipeänä, ruhjeilla ja morkkiksessa…”
Anulle AA:sta kokemukseni: kun menin ensimmäisen kerran, minut otettiin lämmöllä vastaan ja tilaisuudessa oli kannustava ja lämmin henki. Nyt tosin on taas AA jäänyt, koska näköjään valitsin taas juopottelevan tien. Mutta ehkäpä jossain vaiheessa uusi yritys, jos ja kun kyllästyn tämän polun tarpomiseen. Aika näyttää.
Lempeää kesän jatkoa,
toivotta Foggy Lady
Viimeperjantain 14.6.2010 olin koko päivän ihan selvänä. MIes tuli kotiin ja aloitti kaljan lipittelyn heti kun sai nurmikon leikattua. KOvasti (ja ihailevasti) hän ihmetteli päätöstäni olla perjantai ottamatta. Tipattoman perjantain kunniaksi lähdimme autolla läheiselle hiekkamontulle tekemään pitkän lenkin koiran kanssa. MIehelläni oli tietenkin eväät mukana. Lauantai aamuna mies sanoi, että “olen todella ylpeä sinusta kun pystyit olemaan ottamatta eilisen päivän.” Eikö siinä ole jo kyllin kannustusta!
Lauantaina tuli pariskunta yllätäen yövieraaksi. Grillattiin ja avattiin punaviinikanisteri. Ruoan kanssa join hitaasti peläten yhden lasin. Meni monta tuntia ja sitten yhtäkkiä ollessani ihan yksin keittiössä tempaisin yhdellä kulauksella toisen lasin. Tajusin, että rupean juomaan jos en nyt piilota tuota hiton kannua. Sitten kannoin pahvitörpön yläkerran TV:huoneeseen: kauaksi minusta mutta lähelle toisia. Loppu illan join kuplavettä ja olin ihan tyytyväinen itseeni.
Sunnuntaina kun vieraat lähtivät, tunsin jo omasta mielentilastani että tulen ottamaan. Kauhea vierashössötys on ohi, kaunis kesäpäivä, puutarha kaipaa nypimistä, edessä raskas työviikko. Tehostaakseni rentoutumistani hörpin punaviiniä. Punaviinikanisteri tuntui yllättävän painavalta. Yllättävää, vaikka kanisterista oli tarjottu neljälle henkilölle. Minähän saatan juoda melkein kokonaisen yhden päivän aikana.
Nämä alkuviikon päivät olen pysytellyt kuplajuomalinjalla. Kaikki on OK, mutta silti minua häiritsee oma suhtautumiseni alkoholiin. Ja tämä tietää sitä että pidemmällä aikavälillä minun tulee pyrkiä pääsemään siitä kokonaan eroon. Jos otan niin otan hyvin hyvin varoivaisesti juoden samaa lasia lähes tunnin, mutta sitten kun toiset kääntää selän niin tempaisen mukillisen kurkkuuni kolmessa sekunnissa. Ehkä pystyn jotenkin hallitsemaan juomisen, mutta minua häiritsee alkoholin tuoma henkinen riippuvuus suunnitellessani elämääni eteenpäin. En ole pystynyt vielä tekemään sitä päätöstä että olisin kokonaan ottamatta, mutta nämä kaksi mennyttä viikkoa on olleet ajatuksia herättäviä.
Olen pystynyt onneksi vähentämään, sillä edellisellä viikolla minulla oli 5 selvää päivää ja tällä viikolla tähän torstaihin mennessä 3. Rahallinen säästö on huomattava, koska normaalisti minulla saattaa illassa mennä vähintään se viinipullo. Eli normaali tönikästä olen saanut “virtaa” arkipäiville ja sitten ostanut kaksi laatikkoa viikonloppu evääksi. Helppohan tuo on laskea että viikossa viiniin menee ainakin 75 euroa joka tekee kuukaudessa ja vuodessa …Päälle tietenkin mieheni oluet.
Osittain olemme tietenkin pyrkineet ostamaan juomia myös isommissa erissä ja sieltä mistä sitä edullisimmin saa. Nyt esim mies tilasi kaverinsa kanssa Saksasta lavallisen alkoholijuomia; olutta 20 laatikkoa 10 laatikkoa punaista ja valkoista punaviinilaatikkoa. Siellä ne lojuu autotallin lattialla odottamassa ottajaansa.
Ja kesäloman alkuun on aikaa vain 5 arkiaamua.
Nyt alkava neljän viikon kesäloma on toivottavasti erilaisempi kuin aikaisemmat, sillä meillä on aika paljon etukäteistä suunnitelmaa ja nuo suunnitelmat on tehty (poikkeuksellisesti) sen mukaan että tästä tulisi raittiimpi kesä kuin edellisistä. Heti loman alussa lähdemme koneella keskieuroopaan ja teemme siellä autoreissun. Senhän tietää sitä, että illalla voi ottaa vain lasillisen pari kun aamulla pitää olla ajokunnossa. No varmaan sinne täytyy ottaa kuitenkin mukaan alkometri.
Toivottavasti minä joskus voin liittyä tuonne lopettajien puolelle. Ihan kamalta tuntuu sanoa että tiedän, että otan kuitenkin juhannuksena. Mutta yritän kontrolloida itseäni määrien sekä aloittamis-ajan ja lopettamisajan suhteen. Edellisellä viikolla olin hyvin hyvin masentunut, mutta nyt on ehkä tullut hivenen virtaa enemmän. Tipattomuus poistaa todellakin masennusta. Ihan niinkuin palkintona itselle tipattomien päivien jälkeen sallii lasillisen pari. Mutta sittenhän minä olen taas ajautumassa siihen samaan pirunviinakehään, josta niin kovasti yritän pyristellä pois.
Kiitos teille kommenteista. Erityisesti tuo AA ryhmä tuntuu jotenkin alkaneen kutsua minua . Ja lähikaupungissani on tosiaan naisille tarkoitettu AA ryhmä. Te madasitte vähän kynnystä sen suhteen, että josko siellä voisi ensi syksynä käydä.
Lumilintu, sinun esimerkki lopettamisesta on todella kannustava. Ja ihana kun jaksat pyöriä näissä keskustelupalstoissa tukemassa toisia vielä pullon kanssa taapertajia.
Hyvää Juhannusta teille kaikille !
Hei Anu,
Sinulla on vielä ensi viikko siis aikaa tehdä pienempiä tai isompia päätöksiä lomanviettotapasi suhteen. Tuo tuleva matka kuulostaa minusta ainakin hyvältä. Minä olen päättänyt, että tämänkesäisen lomani jälkeen haluan palata töihin oikeasti levänneenä / levollisena. En sen näköisenä, että olemuksesta näkyy kilometrin päähän, mitä lomalla on tullut puuhasteltua. Toivoisin, että sinäkin palauttaisit mieleesi viime- ja edelliskesän lomaltapaluutunnelmasi ja jaksaisit ponnistella sen eteen, että ne tänä vuonna olisivat erilaiset.
Tsemppiä ja hyvää juhannusta!
Heippa
Täällä taas ollaan kahden vuoden tauon jälkeen. Viimekesänä innostuin pyöräilystä ja syksyllä jatkoin aktiivisesti kuntosalilla käyntiä ja aloitin myös juoksemisen. Tämän seurauksen laihduin lähes 20 kiloa ja kroppani näyttää nyt uskomattoman timmiltä ja hyvältä. Nyt olen hankkinut itselleni ihan oikean kilpapyörän eli maanitiepyörän ja tavoitteenani alkaa tehdä säännöllistä ja pitkää lenkkiä ensi kesänä. Puutarhan- ja kodinhoito jääköön nyt vähemmälle.
Tammikuu meni tipattomana ja olin niin onnellinen siitä ihanasta olotilasta kun ei tarvinnut ajatella viinin lipittämistä vaan tiesi jo aamulla että illan ohjelmana on salitreenit tai juoksulenkki. Helmi- ja maaliskuussa määrät ovat sen kun kasvaneet. Jos tulemme viikonlopun reissusta esim. sunnuntaina kotiin niin otan heti saman tien pari lasillista valkkaria, että pääsen oikeaan tunnelmaan. Normaalina viikonloppuna ei ole mikään ongelma lipitellä perjantain ja sunnunain välillä yhtä 3 litran viinipönikkää. Suurkulutuksesta huolimatta pystyn hallitsemaan itseni yllättävän hyvin; minulla ei ole sammumisia eikä kaatumisia. Mutta kyllä tämä ihan järkyttävää touhua on. Rankan ottamisen jälkeen olen fyysisesti ja psyykkisesti tosi huonossa kunnossa. Ja naamasta näkee koko ajan selvemmin. Ja tätähän olen koko ajan pelännyt. Olen valitettavasti joutunut olemaan jopa yhtenä maanantaina pois töistä kun kapula oli sen verran kauhea. Käytän isoja summia kalliisiin hoitovoiteisiin ja meikkipuuutereihin joilla yritän pimittää ottamisen jälket. Mutta eihän sitä mihinkään saa piitotettua. Kyllä nyt olisi tosiasiat myönnettävä itselle; Minusta on tullut juoppo vanha ämmä, juuri sellainen joita säälinsekaisin tuntein katselen kaupungilla.
Mutta mitä ihmettä mä tekisin? Miten ihmeessä saisin itseni motivoitumaan lopettamiseen tai edes pidempään taukoon?? Tammikuun tipattomat onnistuvat aina siksi koska me yhdessä mieheni kanssa päätämme, eikä siitä sitten lipsuta. Ottamatta oleminen on vaikeampaa jos joudun tekemään yksin tämän päätöksen. Vaikka tiedän sen, että aviomieheni kannustaa minua ja olisi varmaan ylpeäkin minun pikku tauosta.
Niinpä niin. Nyt olen taas vakasti pohtinut tätä omaa ottamistani. Luin viimeisten vuosien aikana kirjoittamani tekstit läpi ja onneksi huomasin, että parempaan päin ollaan jollain tasolla menty. Ja ihan vinkiksi vaan, että ilmeisesti siitä on aina jokaiselle itselleen jotain hytyä kun miettii omaa suhdettaan alkoholiin. Mun kohdalla tämä keskustelupalstalle kirjoittelu on ollut lähinnä tällaista päiväkirjan pitämistä, mutta päiväkirja on säilynyt täällä ja sitä kautta pääsen takaisin niihin aikaisempiin tunnetiloihin. Hyvää nykyään on se, että olen löytänyt elämääni uutta innostusta ja harrastusta ja samanaikaisesti himo pakonomaisen päivittäiseen viinin lipittämiseen on vähentynyt. Useamman kerran jättänyt ottamatta ihan sen vuoksi, että pääsisin heti seuraavana aamuna tekemään kunnon treenit. Tiedän kyllä urheilukin voi olla ihan yhtälailla koukuttavaa, mutta onneksi siinä ei ole niitä huonoja puolia niin paljon kuin alkoholissa. Huolestuttavaa on kuitenkin, että silloin kun otan oman luvan kanssa niin otan liian paljon. Ja mun fysiikka ei enää tahdo kestää sellaisia määriä kuin aikaisemmin. Viikonlopun jälkeen maanantai ja tiistai ovat ihan erilaisia päiviä kuin loppuviikosta. Viimeisten kuukaisien aikana olen joskus maanantaiaamuisin seitsemän aikaan saattanut puhaltaa 0,5 promillea, joten sen tietää, että aikamoisia lukemia mulla on täytynyt olla illalla kun olen kymmenen aikaan mennyt nukkumaan!! Vuosia sitten join lähes säännöllisesti joka viikonloppu niin paljon, että istuin lauantai ja sunnuntai välisen aamuyön pää vessanpöntöllä. Jos ylipäätään ehdin sinne. Normaalisti laattaa lensi jo eteisen lattialle, ennen kuin tajusin varautua ottamaan sängyn viereen sangon. Viimeisestä oksennuskeikasta on kulunut lähes vuosi, mutta ei tämä silti hyvin mene. Nyt tänään perjantaina olen koko päivän ajatellut, että otanko illalla vai en. Eli vakava merkki kehittyvästä vakavasta riippuvuudesta.
Ja sitten olen tajunnut, että mun on pakko mennä johonkin päihdeterapiaan tai hoitoon. AA- ei jostain syystä tunnu omalta. Olen porukassa aina niin hiljainen ja haluan toistaalta varjella yskityisyyttäni. Nyt huomasin, että lähikaupungissa on avattu nyt uusi yksityinen klinikka, jonka palvelut tuntuivat aika sopivilta. Yritän nyt puhua tästä miehelleni, että jospa aloittaisimme terapian siellä pariterapiana. Ongelmahan on meidän yhteinen.
Tässä on muuten hyviä lehtileikkeitä alkohostioen elämäntarinoista:
Ihan vinkiksi kaikille alkoholisteille tai sitä titteliä tavoitteleville: Kotiviini on kätevä pullottaa saksalaisen kaupan sinisiin 1,5 litran kuplavesi pulloihin. Sinne mahtuu kivasti kahden viinipullon verran menovettä eikä pullo näytä mitenkään huomiota herättävältä. Ja varsinkin kun pitää pullon vielä veskissä ja heittää pullon päälle puolihuolimattoman näköisesti pyyheliinan. Veskissä on sitten helppo käydä ottamassa pienet hörpyt, koska ainahan on olemassa se vaara, että rakas aviomies jääkin keittiöön katsomaan TV:tä, eikä silloin oikein kehtaa alakaapista piilopulloa kaivaa esiin. Eli tällä tavalla meillä meni viikonloppu. Alun perin olin päättänyt pitää perjantain valkoisena päivänä, mutta sitten käsiini eksyikin kuohuviinipullo, jonka lipittelin samalla kun tein perjantaipizzaa. Lauantain ja sunnuntain kulutukset menivätkin sitten kotiviiniosastolta. Ja nyt on taas niin niin morkkis olo, siitä huolimatta vaikka sunnuntaina kävin kuntosalilla ja tein uudella filalrillani 34 kilometrin lenkin. Loisto pyörä, mutta tiet ovat meilläpäin talven jälkeen niin huonossa kunnossa, että saa tosi tarkasti katsoa miten ajaa. Nyt on taas maanantai ja istun työpöytäni ääressä kasvot turpeana ja toivon, ettei viikonloppua olisi ollutkaan. Ajattelin nyt ruveta pitämään Jeppe juomaripäiväkirjaa. Pakko näitä määriä on ylös kirjoitella, jos se sitten saisi rouvan silmät avautumaan ja näkemään mikä juoppo mä tosiasiassa olen.
Joopa joo. Mun on päästävä tästä ongelmasta eroon tai mä kuolen pian viinaan. Urheilusta ja varsinkin pyöräilystä on tullut mun intohimoni, mutta se hillitsee vain jonkin verran juomistani. Viime viikonlopun aikana pyöräilin yhteensä 170 kilometriä uudella fillarillani, ja samalla kolmen päivän aikana kului viiniä yksi 3 litran laatikko ja punaviinipullosta puolet. Huh huh, kyllä tässä on rouvan fysiikka koetuksella.
Mistä ihmeestä mä saisin halun lopettaa kokonaan? ? Mä elän tällaista puolinaista ja epärehellistä elämää, kaikki voimani kuluvat siihen kun mä suunnittelen seuraavaa ottamistani tai sen ottamisen peittelyyn. Todella iso osa elämästäni on yhtä isoa mustaa viinan täyttämää aukkoa. Nyt mä varaan ainakin ajan sinne lähipakkakunnan uudelle päihdekinikalle. Kai siellä voi ainakin kerran käydä.
No niin mulla on sitten 23.5. tunnin aika päihdelääkärille. En tiedä onko tämä hyvä tapa aloittaa, mutta jotain on tehtävä. Surullisinta ja vakavinta huolta tässä viinahommassa minulle aiheuttaa se että tosi asiassa en halua lopettaa enkä edes vähentää ja silti tiedän ettei elämä voi kerta kaikkiaan jatkua näin. Mistä mä lähtisin etsimään intoa ja motivaatiota pysyvämmälle elämänmuutokselle?
Hei.Eihän tuo ollenkaan hullumpi alku ole, aika päihdelääkärille.Sieltähän voi tarttua mukaan mitä vain.Vaikka kerrot ettei sinulla ole halua lopettaa, jotain kuitenkin kytee koska varasit ajan.
Mikä sinulle sitä motivaatiota toisi…on jo urheilua,ylipainon pudotusta,hyvää olo edellämainituista ja pelko terveyden menettämisestä.Eiköhän se sieltä tule, motivaatio.Joillain se kestää pidempään.
- päivä. Ajatella, että olen ollut viisi päivää ilman ja olo tuntuu niin niin hyvältä !!! Öisin olen kyllä hikoillut niin että fanellipyjama ja vuodevaatteet ovat olleet ihan läpimärät. Aviomies on tätä vähän ihmetellyt ja olen siihen vain todennut, että taitaa vaihdevuodet pian alkaa…
Vappu meni kivasti. Juhlimme kahden serkkupariskunnan kanssa sivistyneesti juoden ensin kuohuviiniä, ruoan kanssa lasillinen valko- ja punaviiniä ja myöhemmin kahvin kanssa yksi konjakki. Ei edes tehnyt mieli enempää. Ainoa mistä olin huolissani kun punaviinilasillisen jälkeen kasvoni muuttuivat helakan punaiseksi. Vuosi vuosia sitten muistan, kun mökillämme poikkesi eräs kaukainen sukulaispariskunta, jonka mies oli alkoholisti (kylläkin työssäkäyvä). Niin siis tämä miehen juodessa ensimmäistä lasia viiniä hänen kasvot muuttuivat ihan erilaisiksi, punaiseksi ja muutenkin oudoiksi. Näin siis kävi minulle Vappu Aattona ja siitä säikähtäneenä päätin olla silloin ihan erityisen varovainen. Olishan se nyt kauheaa, jos serkut saisivat tietää, että minulla olisi jotain ongelmaa alkoholin kanssa. Sittenhän pian koko suku sen tietäisi!!
Vappu päivänä tulimme kotiin kolmen aikaan iltapäivällä. Ja sitten minä ihan oikeana kaappijuoppona vedin pikakännit juoden muumimukista veskiin piilotetusta pullosta kotiviiniä. Muumimuki on mun mielestä siksi hyvä, kun sinne mahtuu enemmän ja sieltä on helpompi juoda nopeammin, eikä se herätä veskissä erityistä huomiota. Puoli yhdeksältä illalla kaaduin puoli sammuneena sänkyyn ja aamulla puhalsin alkometriin aikamoiset lukemat. Voi hitsin hitsi. Onneksi mun mies oli ajokunnossa. Se on niin niin tarkka ottamisestaan, ettei sille koskaan voisi käydä tulla tavalla. Mutta miettikää; näin alas siis Anu on vajonnut, että juo salaa veskissä kotiviiniä muumimukista !! Minä, jolla on korkeakoulututkinto ja vaativa asiatuntija-asema isossa organisaatiossa. Olen aika hyvännäköinen ja perhesuhteet kunnossa, vaikkei niitä lapsia nyt ole saatukaan. Miksi ihmeessä haluan pilata itse koko elämäni. Jatkan vain entiseen tahtiin, vaikka tiedän mikä syöksykuilu on odottamassa, jos en tee pikaisesti radikaalia muutosta. Torstaipäivä oli sitten töissä oikein liskojenpäivä niin, että vieläkin Ihmettelen vieläkin, miten selvisin siitä. Henkinen ja fyysinen krapula oli niin niin hirvittävä, etten ole varmaan koskaan kokenut sellaista.
No sen jälkeen en ole ottanut. Voi vitsi ja mä olen nyt jo ihan kuin eri ihminen; iloinen, sosiaalinen, kävin jopa aamukahvillakin ja juttelin niitä näitä, mikä ei ole minulle normaalia. Kasvojen turvotus ja punotus on laskenut. Ulkona on ihanan lämmintä ja tänään pääsen tekemään pitkän lenkin fillarillani
Enkä haluaisi enää koskaan ottaa. Tiedän, että tämä ilta on helppo, mutta Helatorstaina alkaa pitkä viikonloppu, jolloin lähdetään mökille. Miten ihmeessä mä pystyisin olemaan ottamatta edes seuraavan kaksi viikkoa??
Minulla on käytössä ne 4 dl Iittalan kupit, mahtuu vielä enempi, kin muumimukiin 
No, leikki sikseen… Kyllä sinä Anu pystyt olemaan juomatta, kun vain päätät niin 
Mie olen ollut lokakuusta 2012 juomatta, mutta nyt kevään mittaan olen “antanut itselleni luvan” ottaa joitakin kertoja. Viimeksi lauantaina, kun oli kaverin 50 vuotispäivä-
Aloitin ensin varovaisesti viinin kanssa site, että join aina lasin vettä väliin No ei auttanut loppuillasta se veden kittaaminen enää, vaan viiniä kaatelin kurkkuuni entisiä määriä 
Nyt aijon olla selvinpäin!
- päivä takanapäin, mutta ei se nyt ihan niin helppoa ollutkaan. Ensimmäisen kerran ajattelin viinin ottamista jo töistä kotiin lähtiessäni. Oli kuitenkin kaunis päivä ja fillarilenkille oli pakko päästä.
Kun sitten takanapäin sitten oli 34 kilometrin lenkki ja vein pyörääni autotalliin niin jokainen hyllyllä oleva siideri ja lonkero huusi nimeäni. Meidän autotalli on tosi vaarallinen paikka, se on kuin Alkon välivarasto, josta löytyy kaikkea ja paljon. Koska asumme kaukana kaupungista niin ostokset tehdään aina suurissa ”tukku-erissä”, ettei vaan koskaan pääsisi tavara loppumaan kesken. Mun pelastus on ollut viimekesänä pullotetut kotiviinit ja Tallinnan matkalta tuodut viinitörpöt - ja nehän lastataan satamassa suoraan autoon… Miehelle riittää kun se kantaa viikonlopuksi kaksi 24-tölkin laatikkoa olutta. Siis te ette tiedä miten surkeaa tällainen elämä on. Elämme molemmat häpeässä ja piilossa tuhoten omaa elämäämme ja terveyttämme. Rahat, aika ja kaikki voimavarat menevät vain ottamiseen tai sen suunnitteluun tai siitä palautumiseen. Tällaiseksiko minä halusin oman elämäni? Tiedän, että voi tulla elämää rajoittavia sairauksia tai muita vakavia menetyksiä, mutta rakas Anu, eikö viinin juominen tai juomatta jättäminen ole kuitenkin sellainen asia, joka on ihan omassa päätäntävallassa?
Niin siis en siis ottanut eilen ja nyt tuntuu tosi hyvältä, mutta tänään on taas edessä uusi ilta, jolloin pitäisi tehdä ratkaisevia päätöksiä.
Hei Anu!
Mitä enempi aikaa kuluu selvinpäin, sen helpompi on olla juomatta. 6 päivää on tosi hyvä Olet tekemisissä riippuvuus ongelman kanssa, mutta kirjoituksistasi päätellen olet hyvää vauhtia “tarttumassa ongelmaan”.
Minua oikeasti auttoi puolen vuoden täys raittius. Vaikka nyt keväällä olen ottanutkin muutamia kertoja (3 kertaa), niin tiedän, etten ikinä tule palaamaan entiseen.
Koetappa puolen vuoden täys raittiuden jälkeen juoda entiseen malliin, niin voin kertoa, että elimistösi ja psyykkeesi on muuttunut siihen malliin, että se on mahdotonta! Oikeasti kauheat morkkikset ja fyysiset pahat olot siitä saa. Ei edes silloin, kun lopetin totaalisesti viinin ja siiderin juonnin silloin lokakuussa, ollut tällaisia oloja.
4:jäs päivä selvin päin!
Heippa taas!. 25.7.2013 sain tarpeekseni ja laitoin korkin kiinni ja siitä lähtien tähän päivään saakka on ollut 35 tipatonta ja 4 ottopäivää. Näisä kolme päivää olivat hallittuja kolmen annoksen iltaottoja, mutta yksi meni ihan totaalisesti överiksi; laattaa lensi ja filmi katkesi. Seuraavana päivänä en päässyt sängystä ylös ja olo oli ihan kaamea 
. Ihan hyvä saavutus minulta, sillä tämä on pisin selvä putkeni yli 13 vuoteen. Tipattoman tammikuun 31 päivää ovat tähän saakka oleet ennätykseni. Niin se vain on, että en kestä enää alkoholia. En saa siitä sitä samaa fiilistä kuin aikaisemmin ja kun yritän juoda enemmän niin tulee vain tosi huono olo. Ja seuraavana päivänä fyysinen ja psyykkinen krapula ovat ihan hirveitä. En kestä katsoa punaista pöhöttynyttä naamaani, en jaksa tehdä työtä, en pysty nukkumaan kärsin masennuksesta.
Nyt yritän ihan oikeasti olla tämän syksyn tiukalla linjalla. En ole vielä tenhyt päätöstä kokonaan lopettamisesta, mutta ihan selkeän muutoksen haluan. Onneksi minulla on nyt se motivaatio, jota alkukesällä ei ollut. Katsotaan miten käy ei tämä varmaan helppoa tule olemaan. Kaiken kaikkiaan elokuun aikana yleisfiilikset ovat olleet vahavasti masennuksen puolella niin että jouduin aloittamaan masennuslääkkeen syönninkin. Odotin jotenkin että kun jätän viinin lipittämisen niin saan siitä jonkin euroforisen onnentunteen, mutta näin ei ole ainakaan vielä käynyt. Aviomies on ottanut, vaikkakin vähentänyt. Parisuhteeseen mun ottamattamuudella on ollut vähän huonot vaikutukset. Yhdessä olo on aika tylsää, kun olemme tottuneet tekemään ja touhuamaan tissutellessamme. Mä olen jaksanut kyllä sinnikkäästi urheilla niin että viikossa on tullut noin 150 fillarikilometriä, mutta muuten olen apaattinen, hyvin väsynyt ja vetäytyvä. Tämä väsyminen ei tarhdo mennä pois edes nukkumalla.
- päivä. Maanantai-iltana oltiin miehen kanssa suunnistamassa iltarasteilla. Tuli kiire lähtö eikä kompassia löytynyt mistään, mutta lähdettiin silti. Valtittiin 3 kilometrin helppo lenkki ja kartasta katsottiin polut, joita pitkin oli hyvä kulkea. Aivan mahtavaa! Asun maalla, mutta miksi nautin luonnosta kuitenkin niin vähän? Myöhemmin käytiin saunassa, mies otti palautusjuomana 6 tölkkiä kaljaa ja aamulla sitä harmitti se. Itselläni ei tehnyt edes mieli. Aika jännästi tähän ottamattomuuteen on jotenkin pikkuhiljaa tottunutkin. Ainoastaan viikonloppuisin tekee niin niin mieli, just niin kuin viime lauantaina oli ottopäivä. Ja hyvä etten aamupalaa huuhdellut viinillä alas. Nyt täytyy vain enemmän löytää tekemistä että saan taytettyä viinihuuruisen tyhjän aukon elämässäni. Tavoitteena olisi etten enää lainkaan ottaisi viikolla ja viikonlopun ottaminenkin pysyisi kohtuullisena. En tiedä onko tässä tavoitteessa mitään järkeä, koska minulla on kuitenkin vaara vetää överiksi silloin kun luvan kanssa saan ottaa. Mutta katsotaan nyt tämä loppuvuosi, miten monta selvää päivää saan kerättyä. Tänä vuonna on vielä 119 päivää ja jos näistä pystyisin olemaan 100 päivää ottamatta niin olisin todella päässyt omasta mielestäni ihan huikeaan tavoitteeseen.
Väsyminen ei vain helpota. Olen alkanut syömään lisä vitamiineja ja kaapistani löytyy nykyään myös superfoodia; Spirulina- ja Chrorella viherjauhetta. Näiden kahden kuivatun merileväjauheen on sanottu olevan yksi parhaimpia detox -aineesta, jotka puhdistavat erityisesti maksaa. En tiedä onko mitään hyötyä, koska haisevat ja maistuvatkin niin kaameilta!! Olen vain niin hölmö, että uskon heti kaiken, mitä kerrotaan jostain terveystuotteiden parantavasta vaikutuksesta, mutta olen sulkenut korvani ja silmäni alkoholin haitoista, vaikka olen nähnyt ne itsessäni omin silmin. Tuntenut suurkulutuksen itsessäni vuosi vuodelta lisääntyvänä fyysisenä ja psyykkisenä pahoinvointina.