Kesä ohi. Se meni huonommin kuin alun perin suunnittelin. Neljässä viikossa oli vain 2 selvää päivää. Hävetti ihan hirveesti tulla takas töihin. Kaikki sen näki; viiniä, olutta, siideriä ja lonkeroa oli mennyt kymmeniä litroja alas kurkusta. Kiloja tuli reilut 6 lisää. Naama punanen ja turvonnut. Turha sitä oli meikkivoiteella yrittää peittää. Muutaman kerran olen käynyt yhteisellä kahvilla enkä vielä kertaakaan ruokalassa syömässä. Täälä mä istun yksin pimeessä huoneessa ja kädet täristen yritän tehdä töitä. Minulta kysytään, että miten loma meni? Vastaan siihen, että ihan kivasti. Todellisuudessa järjestin kaikki menot siten, että olin mahdollisimman paljon mieheni kanssa kaksin kotona. Jos meillä oli pakollisia sukulaiskäyntejä niin tulimme aina illaksi kotiin, mikäli ei ollut semmoinen paikka jossa olisi voinut ottaa. Jompikumpi ajoi autoa ja toinen joi kaljaa jo kotimatkalla. Olemme tosi paljon kaksistamme. Mieheni on aina ollut hanakka juomaan kaljaa. Tutustuimme toisiimme jo teini- ikäisinä. Muistan kun ekan kerran otin, niin mulle tuli ihan kamala tunne, mä en tykännyt siitä ollekaan. Alkoin pyörryttämään, eikä pystynyt ajattelemaan ja toimimaan selkeästi. Tuli jotenkin epätodellinen olo. Mutta mä jatkoin vain ottamista ajattelin, että kai se mullekkin alkaa maistua kun siitä toisetkin tykkää. Ja on se todella maistunut. Selkeitä käyttö muutoksia alkoholi määrässä mulla on ollut sen jälkeen kun mä opiskelun jälkeen aloitin työt. Ammattini ei todellakaan ollut sitä mitä halusin tain pystyin tehdä, mutta kun koulut on käyty niin tätä työtä vain täytyy tehdä. Alussa töissä olo oli niin raskasta, että en todellakaan osannut iltaisin rentoutua muuten kuin parin viinilasin avulla. Sitten puoli pulloa ja pikku hiljaa vähän enemmän. Ajattelin lopettavani päivittäisen juomisen kunhan hommat vähän helpottaa. Mutta toisin kävi. Sitten ostettiin vanha talo maalta ja ajattelin, että kun sinne muutetaan on muuta tekemistä eikä tarvi juoda. Mutta toisin kävi. Alussa se oli tietenkin kivaa kun kukaan ei ollut kyttäämässä montako pullopussia kotiin kannetaan eikä tarvinnut pelätä yllätysvieraita iltaisin. Mutta ei enää. Nyt on tyhjää ja tylsää. Olemme mieheni kanssa molemmat aika väsyneitä tähän. Ja hyvä niin, että tunne on yhteinen. Nyt on meillä takana peräti 2 ottamatonta päivää. Olen niin riippuvainen mun miehestä, että mun on pakko ottaa jos sekin ottaa. Olen siis riippuvainen alkoholin tuomasta mielihyvän tunteesta, toiseksi en kestä katsoa humalaista ja sammuvaa miestäni ja sitten ajattelen että on minullakin ”lupa” ottaa kun tuo toinenkin juo. Olen kamalan katkera siitä etten ole voinut saada lasta, jota me mieheni kanssa niin kovasti toivoimme. Silloin kun sain tietää siitä, ajattelin, että juon itseni hengiltä; ”Koska minulla ei ole voinut saada lasta voin tehdä ihan mitä haluan” ” Se, miten paljon juon niin ei kuulu kenellekkään”. Typerää ajattelua. Tiedän sen tuhoan itseni pala palalta. Menetän ihmisarvoni ja kaiken sen vähän mitä minulla on vielä jäljellä. Nyt yritän tosissani olla ottamatta edes yhden viikon ja viikonlopun.
Kuules. Totuus on, että sun ei tarvitse juoda, vaikka miehesi joisikin. Voit lopettaa juomisen huolimatta siitä juoko miehesi vai ei. Jos et kestä katsoa humaltuvaa miestäsi, keksi itsellesi jotain puuhaa. Mene lenkille, ota kirja/naistenlehti, tee käsitöitä, ristisanatehtäviä, surffaa netissä, mene kylpyyn/saunomaan. Ihan mitä tahansa. Pakko ei ole katsella vierestä, jos ei kestä. Pakko ei ole juoda van seuran vuoksi.
Toisaalta juuri tuo “yhdessä tehty synti” tekee muka synnistä vähemmän synnillisen. Eli jos mies juo, niin sitten sitä sallii itselleenkin sen muutaman oluen siinä miehen seuraksi. Tekosyy se oikeasti on.
Meillä oma juomattomuuteni on saanut miehenikin katselemaan kupin pohjaa sillä silmällä. Kun minä en juo, niin hänkään ei ole enää oikein juonut. Tällä viikolla hän ei ole juonut vielä yhtään, mikä on erittäin harvinaista. Mutta ilmeisesti hänellekin se, että minä olen juonut, on ollut tekosyy kallistella itsekin kuppia. Seuran vuoksi. Tekosyy.
Eli nyt otat vain sellaisen asenteen, että alkoholi pois. Juoda toki saat, voit ja pitääkin. Kunhan se on alkotonta. Lukemiseksi minä suosittelen tuotta Juhani Seppäsen Selvästi Juovuksissa-kirjaa.
Ihmisillä on tapana aloittaa syksyisin uusi elämä. Joku löytää vatsatanssin, joku menee hopeakorukurssille. Sinähän voit ottaa tästä sellaisen Uusi Alkoton Terveempi Elämä Anulle-syksyn. 
Tsemppiä!
Hei vaan!
Aivan kuin olisit kirjoittanut minun ja mieheni elämästä.
Meillä on joka iltaista kaljan tissuttelua, vaikka käydään töissä molemmat.
Maanantaisin on sitten tosi kiva olo!!
Ei käydä juuri missään, eikä toivota, että meillekään ketään tulisi, että
saadaan rauhassa nauttia kaljaa.
Nykyisin ei kai osata oikein mitään hommaa tehdä, ilman ettei oo lonkero
tai kaljapullo mukana.
Joka päivä kuitenkin kun (niinkuin tällä hetkelläkin) olen töissä, päätän,
että tänään ei käydä niitä kaljoja, eikä oteta mitään.
Mutta kun mennään kotiin, niin jostain ne kaljat on taas sinne ilmestynyt.
Ja tätä on jatkunut kauan. Viikonloppuna sama meininki.
Eli kyllä me ainakin ollaan ihan juoppoja.
Vaikkei se nyt varsinaisesti päälle päin näy, ainakaan aina.
Ja ihan selvästi väsyttävää tämä on myös fyysisesti, jos on henkisestikin.
Meillä oli myös kesälomalla suunnitteilla muuttaa maalle. Olis ollu oikein
ihana paikka, eikä naapureita kyttäilemässä, mutta päätettiin vielä jäädä
entiseen paikkaan.
Että tuttua on tarina.
Mutta minä en tiedä miten korkin saa pysymään kiinni.
Tsemppiä teille:)
Tervehdys!
Perin tutulta kuulosti täälläkin. Monta vuotta elin aikanaan sellaista elämää, johon ei juuri muuta kuulunut kuin viinanjuontia ja työnteko. Tosin sen työnteonkin laita alkoi loppuaikoina olla vähän niin ja näin. Kädet täristen yritin mäkin töitäni tehdä, ja pelkäsin suunnattomasti, että joku saisi tietää ongelmastani. Myöhemmin käsitin, että silloisella työpaikalla juomisestani tiesivät kaikki. Arvoitukseksi vain jäi, miten he sietivät sitä niinkin pitkään.
Anu, ongelmasi on edennyt varsin vakavalle tasolle, jos neljässä viikossa on ollut vain kaksi selvää päivää. Siitä ei kokemukseni mukaan enää selvitä raittiiseen elämään (jota ymmärsin sinun tavoittelevan) ihan pienillä toimenpiteillä. Alkoholiriippuvuus on vaikea sairaus, ja siitä toipuminen vaatii useimmilta melkoista elämäntapojen ja -asenteiden muutosta. Kerroit, että juotte yhdessä miehesi kanssa. Käytännössä te olette kannustaneet toistenne juomista, sillä juomari tarvitsee aina toisia juoppoja ympärilleen. Sillä tavoin voi elää itsepetoksessa ja alkoholin sumentamassa harhamaailmassa pitempään. Lasku koituu kyllä lopulta maksettavaksi.
Jokainen juomaton päivä on tietysti alkoholiongelmaiselle hyvä asia. Vain perin harva selviää kuitenkin ilman ulkopuolista apua raittiuteen. Monenlaisia hoitokeinoja ja -mahdollisuuksia on, niihin on vain ryhdyttävä ennakkoluulottomasti tutustumaan. Yksikään niistä ei kuitenkaan tehoa, jollei ole halua muuttua ihmisenä. Fysiologisten vaurioiden ohella liiallinen alkoholinkäyttö vahingoittaa myös mieltä ja sielua, ja näiden jälkimmäisten vammojen korjaaminen on käsitykseni mukaan kaikkein tärkeintä, jos haluaa välttää juopon ennenaikaisen ja tuskallisen kuoleman. Se on mahdollista, mutta vaatii työtä. Haluatko miehesi kanssa vain kuivatella viikon päivät vai oletteko valmiita raittiuteen? Lyhyt kuivilla olo ei juuri muuta kokonaistilannetta, mutta itsehän tietysti päätätte, miten elätte.
Anu, kukaan toinen ei todellisuudessa pakota sinua juomaan. Alkoholiongelmainen pyrkii kehittelemään tuollaisia selityksiä, jotta voisi siirtää syyn omasta juomisestaan itsensä ulkopuolelle - ja saada edes jotenkin perustellun “syyn” juoda lisää. Sinä ja vain sinä olet vastuussa omasta juomisestasi. Ei kukaan muu, ei miehesi, vanhempasi, muut sukulaisesi, työtoverisi tai edes naapurin setä. Vastaat myös siitä, hoidatko riippuvuuttasi vai et. Jos et hoida, se on sinun valintasi, mutta silloin sinun on myös kärsittävä sen seuraukset: terveyden menetys, ihmissuhteiden vaarantuminen, ongelmat töissä, sosiaaliset ja taloudelliset vaikeudet jne.
Raitistuminen voi olla kivulias prosessi, olen sen itse läpikäynyt. Se ei kuitenkaan ole läheskään yhtä tuskallinen prosessi kuin asteittainen vajoaminen yhä syvemmälle alkoholismin suohon. Raittius ei suojaa kaikilta elämän aiheuttamilta kolhuilta, mutta se antaa mahdollisuuden käsitellä ongelmia terveestä näkökulmasta. Kirjoitit, ettet ole tyytyväinen ammattiisi. Tietenkin on mahdollista opiskella uusi ammatti, josta pitää enemmän tai ainakin vaihtaa työpaikkaa. Vaikeasti alkoholiriippuvainen kykenee juomisen vielä jatkuessa kuitenkin vain aniharvoin tekemään todellisia elämänmuutoksia. Jos teilläkin kaikki aika töiden jälkeen on mennyt juodessa, miten ihmeessä voisit edes muuttaa elämääsi?
Itse samassa noidankehässä olleena en halua enkä edes voi tuomita ketään. Päänsilitys myötäkarvaan ei kuitenkaan auta teidän tilanteessanne olevia vähääkään; sain aikanani osakseni paljonkin ymmärrystä ja myötätuntoa, mutta todellista apua olen saanut vain mua aiemmin raitistuneilta alkoholisteilta. Siksi käytän nykyään näissä yhteyksissä koko lailla suoraa kieltä, tarkoitukseni ei kuitenkaan ole loukata. Minuun tepsi lopultakin aikanaan vain selvä suomenkieli.
Toivon sinulle Anu ja miehellesi parasta mahdollista jatkoa! Pysykää tällä kanavalla, täältäkin saa apua.
terveisin mikkeli, alkoholisti
No voi ja huh, huh!! Kiitos silmiä avaavista ja pysähdyttävistä kommenteista. En ole kenellekkään kertonut ongelmasta, kukaan ei ole voinut tukea tai ymmärtää. En ole oikeastaan itsekkään täjunnut miten alas olen vajoamassa. Haluan tosissaan alkotonta elämää. Nyt ainakin ensin tämän viikon. Yhdessä juominen on tosissaan tehnyt synnistä pienemmän. Ja onneksi olkooon syrenis luin sinun aikasempaa kertomustasi ja olet ilmeisesti pystytnyt olemaan ottamatta vaikkakin miehellesi olet kantanut viinejä alkosta. Tänään alkaa kolmas ilta ilman alkoa. Edellisenä yönä en kovasti hikoillut. Otin toisaalta nukkumaan mennessä puolikkaan oxepamin.
- ilta takana. Oli tosi vaikeeta. Koko illan teki mieli ihan ihan hirveesti, edes pientä huulen kostutusta. Menin aikaisin nukkumaan. Uni ei meinannut tulla. Sydän hakkasi ja selkä oli ihan hikinen. Kaikkea mitä tein tai yritin tehdä tuntui jotenkin vajavaiselta. Käydä saunassa ilman saunakaljaa. Ruuanlaitto ja keittiön siivoaminen oli hidasta ja tahmeaa ilman pikku siiderihiprakkaa. Kaikkea toututessani ajattelin koko ajan vain yhtä ja ainoaa asiaa.
Voimia yritykseen, Anu.
Sulla alkaa nyt ihan selvästi parempi loppuelämä, vaikka mitä tulisi vastaan. Kun raitistumishalut kerran heräävät, niitä on vaikea enää unohtaa.
Ensimmäinen 2 viikkoa on vaikeinta.
Sitten jo hiukan helpottaa.
Anu, sinä pystyt siihen!
Parempi elämä odottaa. Kuten Esko sanoi, parissa viikossa alkaa helpottaa. Aika tuntuu nyt varmaankin pitkältä, mutta hankalat kaksi viikkoa on kuitenkin pieni hinta suuresta elämänmuutoksesta.
Sinulla on nyt hyvää aikaa miettiä, miten jatkossa aiot hoitaa päihderiippuvuuttasi. Ilman mitään hoitoa entiseen elämään palaaminen on valitettavasti todennäköistä, ja raitis elämä vaatii uudenlaisen elämänasenteen. Mutta päivä kerrallaan, ensi yö on jo varmasti helpompi!
Myötäelävin terveisin,
mikkeli, alkoholisti
- päivä. Eilen tuli naapuri yllätysvierailulle. Normaalisti olisin hyppinyt pitkin seiniä ja sitten piiloutunut maakellariin. Mutta nyt tuntui toisenlaiselta. Oli suorastaan mukava rupatella. Lopuksi pyysin tulemaan ensiviikolla uudelleen, pihassa kun on vanhoja mustaviinimarjapensaita, enkä mä tiedä mihin mä ne marjat laitan. Viime vuonna tein niistä kotiviiniä. Täytyy sanoa, että oli kyllä jätti hyvää. Nyt mä pelkään koko ajan, että kaivan viinisaavit esiin ja laitan pojat poriseen. Siks mä oikeastaan toivonkin, että tuo naapuri tulisi nopeesti noukkimaan marjat pois, ettei tulisi kiusausta. Mehuja mä en juo ja pakkanen on jo täynnä mustaherukkasurvosta.
Tuleva viikonloppu on jotenkin erikoinen, kun meille tulee pe, la ja su vieraat. Tämän illan siis perjantain vieraat ovat vaikeimmat. Kyseessä on eräs pariskunta. Nainen meni uudelleen naimisiin ja hänelle järkytyksenä paljastui, että mieshän oli täys alkoholisti. Lyhyen seurustelun aikana mies pystyi pimittämään juomisensa ja nyt naisen ylpeys ei anna erota. Mies juo itsensä aina sammuksin ja hänen kohdalla alkoholismi on edennyt siihen pisteeseen että aivosolut ovat tuhoutuneet lähes täysin. Se kertoo ihan älyttömiä juttuja oli ottanut tai ei. Tuntuu että ystäväni kehitysvammainen poika on fiksumpi kuin tämä juoppo mies. Toimii siis varoittavana esimerkkinä ! Ne on yleensä ottanut reippaasti mun aviomiehen kanssa, kunnes ovat nuokahtaneet yhdessä sohvalle. Rouva taas on vähentänyt oman ottamisensa ihan olemattomiin. Muistan joskus useita useita vuosia sitten kun yhdessä vedimme skumppaa ja maalattiin yhdessä varpaan kynsiä. Ja oli niin hauskaa. Taisi siinä tulla pikku tatskat myös miesten varpaankynsiin… Mutta nyt on toisin. Huomaan hänen tarkkailevan koko ajan miten paljon otan. Tietenkään en ota kuin kulauksen lasista ja sitten muodon vuoksi sanon " huh huh kylläpäs tämä käy päähän. Täytyypäs loppuilta juoda pelkkää vettä" Todellisuudessa joka soluni huutaa lisää viinaa, olen aivan tulessa. On niiin niin kiduttavaa istua ruokapöydässä ja kostuttaa huulensa viiniin, kun normaalisti vedän koko lasin alas ja täytän heti uuden lasin.
Anu hyvä!
Ei sinun tarvitse juoda, vaikka vieraasi niin tekisivätkin. Huulien kostutuksesta on monen juopon uusi putki alkanut. Kannattaa valita täysin alkoholitonta juotavaa, vaikka jotakin mikserivesiä tai mehua, jotka luovat sen vaikutelman, että juot jotakin paukkua. Kyse on sinun hengestäsi ja terveydestäsi! Jos olisin sinä, itse asiassa peruisin lähipäiviltä ja -viikoilta kaiken sellaisen ohjelman, jossa on kiusaus alkaa juoda. Jos miehesi ymmärtää halusi raitistua, ei hän pane vastaan. Jos hän taas ei ymmärrä, kannattaisi järjestää itselleen muuta ohjelmaa ja jättää puoliso yksin juovien vieraiden kanssa. Eihän juominen voi olla kenenkään velvollisuus!!
Jos tosissasi haluat raittiutta, on sinun pitemmällä tähtäimellä oltava valmis raivaamaan pois elämästäsi kaikki sellaiset tekijät, jotka vievät sinua takaisin juovaan elämään. Kuvaamasi ihmisten kaltainen seura on pahinta mahdollista. Onko aivonsa juoneen miehen seura sinulle todella tarpeen, korkeintaan hän tosiaan on hyvä varoittava esimerkki - mutta sitäkin vain kauempaa seurattuna? Ellet ole todella varuillasi, uusi ryyppyputki alkaa tänä iltana, ja ehkä olet jo sisimmässäsi antanutkin itsellesi siihen luvan. Ehkä suutut tästä kommentista, mutta minun on pakko olla suora. Muu ei auta, sillä mielistelyyn tai päänsilittelyyn en näissä asioissa lähde.
Toipumaan pyrkivälle alkoholistille juovien kohtalotoverien seura on myrkkyä. Alkoholi teki aikanaan sellaisen pesän aivoihini, että kuvittelin minulla olevan jokin velvollisuus juoda aina kun oli tiedossa juhlat. Ajattelin, että olisin jokin jengipetturi, jos toimisin toisin. Tänään käsitän, että viinanhimohan siellä taustalla tietenkin oli. Se osaa naamioida itsensä varsin taitavasti - ja jälkeenpäin alkoholisti ihmettelee, miten tässä taas näin kävi. Toivottavasti tilanne ei osaltasi ole tämä viikonlopun jälkeen.
Mustaviinimarjat ovat kyllä hyviä. Ellei naapurisi niitä halua, tee niistä vaikka hilloa, jos ei mehu maistu.
terveisin
mikkeli, alkoholisti
Hei Anu!
Kun olen alkoholismiani pohdiskellut kuluneiden kuukausien aikana, lähtökohtani on ollut kysyä “mihin olen menossa juomisen kanssa”.
Kysymys on itselle selkeyttänyt tarvetta muuttua ennen kuin alkoholi saa suuremman otteen elämästä. Mitä pidemmälle sairaus etenee sitä vaikeampi on katkaista kierre, näin otaksun.
Ensimmäiset askeleet voivat tuntua raskailta. Itsellä helpotti antabuksen juominen, joka esti viinan nauttimisen ja antoi samalla rauhaa pohtia suhdettani alkoholiin. Tottujen tapojen rikkominen (“toki vapaailtoina pitää aina juoda” jne) oli alussa vähintääkin hämmentävää, mutta ihminen pystyy muuttumaan.
Tämä perjantai voi tuntua sinusta hämmentävältä? Mielessä kävi, että ehkä tässä on tilaisuutesi nousta itsesi yläpuolelle. Positiivisia kokemuksia on hyvä hankkia ja niitä saa nimenomaan tilanteissa, kun ei ole juotunut juomaan syystä tai toisesta (ja mehän ne syyt kyllä keksitään?). Mitäpäs siis, jos koitat toimia täysin toisin kuin aikaisemmin? Älä siis juo ollenkaan? Sen sijaan tarkkaile mitä tapahtuu sinussa, muissa ja ylipäätään illan aikana. Pidä kaikki aistit avoimena ja pyri kokemaan ilta ollen itsellesi ja muille mahdollisimman rehellinen.
Katso, mitä sinulle tapahtuu. Muuttaako ilta jotenkin suhtautumista itseesi tai alkoholiin? Millaisia ajatuksia vaihtoehtoinen ilta sinussa saa aikaan?
Ja jos tuntuu vaikealta olla ilman alkoholia, muista ettet elä nyt viimeistä päivää. Tahtoessasi ehdit vielä juomaan vuosia vaikka joka päivä, mikäli siis niin haluat. Loppujen lopuksi eihän kukaan muu sinua voi estää juomasta, kuin sinä itse.
Ja sama toisin päin; Vain sinä itse voit päättää olla juomatta.
Rinna
Poistettu; Sama viesti kahtena kappaleena 
Minä neuvoisin nyt tässä tilanteessa olla ottamatta edes sitä huulen kostukettakaan. Minun viime kokemukseni kosteista juhlista selvin päin oli, että ehkä juomattomuudesta stressasin minä itse kaikkein eniten. Luulin, että muut katsovat kieroon kun en juo. Mutta minulla oli alkoholitonta siideriä mukanani, eikä kukaan katsonut kieroon, vaikka muut olivat täysiä kirjosieppoja. Päinvastoin, oli ihanan vapaa tunnelma. Eli hanki itsellesi muuta juotavaa. Alkosta löytyy hyvää puolikuivaa alkoholitonta kuohuviiniä, siidereitä ja oluita on alkoholittomana, ja jopa valkkaria ja punkkuakin löytyy. Niitä tosin en ole itse maistanut. Mutta normaalisti minun lemppari alkoton “drinksuni” on Gin Tonic ilman giniä.
Eli juot niitä alkottomia ihan reippain iloisin mielin, ei tarvitse salailla. Jos joku ihmettelee ja kysyy, niin sanot ihan reilusti vaan, että nyt ei tee mieli alkoholia.
Viikonloppu. Ei se näin saisi mennä. Jos on miettimässä, miten paljon on liian paljon niin silloin tarvitsisi siihen omaa rauhaa. Alkoholismi on sairaus. Sairauttahan hoidetaan siten, että sä lepäät ja saat asianmukaista hoitoa. Monen yhteen sattuman seurauksena meillä oli viikonloppuna yhteensä 11 vierasta, eli viisi pariskuntaa, perhettä tai henkilöä kylässä. Läheisiä sukulaisia, joita tapaan mielelläni, mutta ruoka – ja kahvitarjoilujen järjestäminen henkilöille, jotka tulevat ja lähtevät eri aikoina on todella työlästä. Ja erityisesti kun kaiken kiireen keskellä pitää ehtiä vielä kuunnella heidän murheitaan ja parantaa maailmaa. Viimeisen vieraan lähtiessä sunnuntai-iltana kuuden aikoihin olin aivan poikki ja viimeisillä voimillani kiirehdin nopeasti sisälle avaamaan viinipullon. Sen enempää miettimättä kulautin kaksi lasia salamavauhtia kurkusta alas. Enkä edes tuntenut tekeväni väärin. Ajattelin ansainneeni kulaukset, koska kaikki järjestelyt olivat menneet hyvin ja vieraat olivat tyytyväisiä. Ja olin todella väsynyt. Rehellisesti sanottuna motivaatio kokonaan lopettamiseen ei ole kovin korkea, mutta myös tiedän, ettei juominen kerta kaikkiaan voi jatkua näin. Terveys, ulkonäkö ja ihmissuhteet kärsivät ja tilanne menee koko ajan vain huonommaksi ja uusia juomisesta johtuvia ongelmia tulee lisää. Perjantaisen ystäväpariskunnan vierailu oli aika erilainen kuin ensin osasin kuvitella. Päivällä aviomieheni mietti, että tarjotaanko ja jos tarjotaan niin mitä ja milloin. Varmuuden vuoksi skumppa pullon jääkaappiin viilenemään. Otimme alkudrinkit. Silloin ystäväni mies kertoi olleensa kaksi ja puoli viikkoa ottamatta. Huippu hieno saavutus alkoholistilta, joka on älytön tissuttelija!! Ottaa siis ihan joka päivä. Voi ei. Sitten ne tulee meille ja me lyödään lasi heti käteen kun ne tulee ovesta sisään. Toimimme vanhan kaavan mukaan, meille ei tullut edes mieleen viettää heidän kanssa toisenlaista perjantai-iltaa. Mä tunnen tästä suurta häpeää, koska olin myötävaikuttamassa tapahtumaan. Ensin mä ajattelin, etten edes kirjoita tänne mitään, koska kerrottavana ei ole hyviä uutisia alkottomasta viikonlopusta vaan vanhan kaavan mukaista toiminnasta. Mutta tämä itsetutkistelu tekee hyvää. Näin tulee mietityksi miksi ja millaisissa tilanteissa juon? Ja miten oppisin olemaan näissä tilanteissa juomatta. Kiitos teille kaikille, jotka olette kommentoineet kirjoituksiani; Syrensis, Mikkeli, Esko, Rinna ja Lapikas. Sinulla Mikkeli on todella raastavan rehellisiä ja suoria kommentteja. Syrensis, Rinna ja Esko annatte hyviä käytännön vinkkejä. Nyt täytyy aloittaa laskeminen uudelleen. Alkuperäinen tavoitteeni oli viikko ja viikonloppu, nyt tavoittelen kahta viikkoa ja viikonloppua. Tänään on siis taas eka päivä.
Voimia Anu. Itsekin yritän nyt ensin kaksi viikkoa. Tiedän kyllä itsestäni senkin, että ainoa järkevä ratkaisu on täysraittius.
Tuo lepo on kyllä ensiarvoisen tärkeää. Vähän kerkesin jo pienessä mielessäni kauhistelemaan, miten kestät koko viikonlopun kestitsemässä vieraita, ilman yhtään lepoa ja omaa rauhaa. Voisin vaikka vannoa, että itse olisin urakan päätteeksi toiminut juuri niinkuin sinä. Viinipullo auki ja menoks! Siksi varsinkin tässä toipilasvaiheessa on erityisen tärkeää rauhoittaa muu elämä, että saa rauhassa vieroittautua irti alkoholista. Minun eka lomani ilman alkoholia on sujunut kai juuri siksi niin hyvin, että olen vain levännyt, rentoutunut lököverkkareissani ilman minkäänlaisia vaatimuksia ja suorituspaineita mistään.
Nyt sinunkin kannattaa rauhoittaa elämäsi ja tehdä vain kaikkea sellaista, mikä sinusta tuntuu hyvältä. Vieraita kerkiää kestitä myöhemminkin elämässä. Nyt on vain sinä, sinun toipumisesi ja sinun mielenrauhasi.
1-3 päivää. Ottaminen on pyörinyt enemmän, vähemmän ja välillä todella paljon mielessä. Viikolla tosin on helpompaa, kun pitkän päivän jälkeen tulee kotiin töistä vasta puoli kuuden aikoihin. Maanantaina olin niin väsynyt, että menin heti nukkumaan. Normaalisti olisin avannut viinipullon ja ruvennut puuhaileen jotain, loppuillan olisin sitten puolihumaltuneessa tilassa katsonut epämääräisesti televisiota ymmärtämättä edes mitä sieltä tulee. Sen jälkeen olisin meikit naamassa mennyt nukkumaan, herännyt tokkuraisena aamulla ja katsonut järkyttyneenä kylpyhuoneen peilistä näkyvää viinin pöhöttämää naamaani ja mustia silmiäni. Eilen taas olin hyvin hyvin ahdistunut kotiin tullessani. Mikä lie tuonkin aiheuttaa. Joskus vaan on sydämessä semmoinen käsittämätön pahanolon tunne. Tiedän, että kaikki on hyvin, mutta silti on niin paha olo. Erinomainen lääke siihen on lasillinen viiniä. Jo yhdestä lasillisesta ahdistunut olotila väistyy alkavan hilpeän nousuhumalan tieltä. Ja siten kun kulauttaa nopeesti vielä toisen lasin niin ahdistus on tipotiessään. Mutta en ottanut viiniä. Aloitimme mieheni kanssa yhden huoneen tapetoimisen. Kivaa puuhaa ja normaalisti meillä olisi ollut korjaussarja vierellä, mutta ei nyt. Homma eteni ilman ihmeellisempiä vastoinkäymisiä. Itseasiassa tulos oli parempi kuin osasimme odottaa. Sen kunniaksi olisimme normaalisti ottaneet yhdet, mutta ei nyt. Illalla saunoimme ilman saunakaljoja. Hyvä niin ja aamulla oli hyvä mieli.
Tässä kirjoittaessani huomaan, että minulla ja meillä yhdessä on tapa vain ollut tehdä kaikkea siten, että siihen luonnollisena osana on kuulunut alkoholi. Emmekä ole nähneet siinä mitään väärää tai epänormaalia. Käymme töissä ja hoidamme velvollisuutemme ja sitäpaitsi kun ottaminen on (Lue: on ollut) kivaa. Meillä on (Lue: on ollut) aina hauskaa. Samoin olen käyttänyt viiniä lääkkeenä kaikkiin tunteisiini; iloon, suruun, ahdistukseen ja väsymykseen. Mutta ennenkaikkea tämä on MINUN ongelma ja mun on aika ottaa vastuuta enemmän tekemisistäni. Miten ihmeessä voin olla jo yli 40 vuotias ja pohdin asioita kuin 20 vuotias tyttö!! Erona vain on, etten osannut kaksikymmen- vuotiaana kuvitella, että satunnaisesta alkoholin käytöstä kehittyisi minulle myöhemmin vakava ongelma. Inhosin ja edelleen inhoan yli kaiken humalatilaa.
Varasin muuten työpaikkalääkärille ajan. Odotin sitä niin innokkaasti, että menin vahingossa vastaanotolle jo viikkoa aikaisemmin. Voi kun nolotti. Tiedän, että tarvitsen ulkopuolista apua, mutta en vain vielä tiedä mitä se on. Viinin lipittämisestä on turha kertoa lääkärille. Pelkään leimautumista. Helpompi on puhua työuupumuksesta ja pyytää lähetettä psykologille. Tuntuu, että silmät on täynnä syvällä sydämessäni olevia kyyneleitä. En muista aikaa koska olen viimeksi itkenyt. Olen vain pakottanut itseni menemään eteenpäin ja unohtamaan ikävät asiat, itseni ja omat tunteeni.
Kiitos teille kaikille kommenteista ja kannustuksista. Tovon sydämestäni, että onnistutte omissa tavoitteissanne. Sinulle erityisesti Jelena !
Hei Anu!
Olet onnistunut olemaan juomatta jonkin aikaa, hyvä juttu. Viina lakkaa kyllä pyörimästä ajatuksista, kunhan raittiita päiviä tulee pitempi rivi. Milloin se taas tarkkaan ottaen itse kullakin tapahtuu, on varsin yksilöllistä. Joku pääsee koukusta irti kuukaudessa, toisella voi mennä jopa vuosi. Tarkoitan siis viinanhimon katoamista, mikä itsessään on merkki niin mielen kuin elimistönkin tervehtymisestä.
Anu, ahdistuksesi syynä on tässä vaiheessa puhtaasti viinan puute. Kaikki sinussa huutaa vielä alkoholia, johon elimistösi ja psyykesi on tottunut. Suoranaiset vieroitusoireet ahdistuksineen, unihäiriöineen, nopeine mielentilan vaihteluineen jne. voivat kestää vielä parikin viikkoa. Useimpia alkoholisteja myös pelottaa tuleva viinaton elämä tuossa vaiheessa, näin kävi aikanaan itsellenikin. Ajatus siitä, ettei enää koskaan saa juoda, tuntuu pahalta. Mä säätelin viinalla mielentilojani: lopulta hain pullosta sellaista turtunutta olotilaa, jossa kaikki todelliset tunteet oli sammutettu. Elin huuruisessa todellisuudessa ja omassa maailmassani, koska en halunnut kohdata ulkopuolista maailmaa juuri sellaisena kuin se on enkä itseäni juuri sellaisena kuin olin.
Kun alkoholismi etenee, juominen lakkaa olemasta enää millään lailla kivaa. Se muuttuu pakonomaiseksi rituaaliksi, koska nousuhumalaan pääsemiseksi pitää juoda yhä enemmän. Sanoit inhoavasi humalatilaa. Kuitenkin olet juonut lähes päivittäin sellaisia määriä, että olet ollut humalassa. Koska viinansietokykysi on vuosien saatossa harjoittelun kautta kohentunut, et vain tunne olevasi humalassa ja ulkoisesti vaikutat toimivan lähes normaalisti. Siksi monet kotiaskareet sujuvat vielä senkin jälkeen, kun olet kumonnut esim. sixpackin olutta. Jos alkoholia kohtuullisesti käyttävä nainen joisi saman määrän lyhyehkössä ajassa, ei hänestä enää olisi seiniä tapetoimaan eikä juuri muuhunkaan.
Kerroit, että käytte miehesi kanssa töissä ja hoidatte velvollisuutenne. Sitä en epäile ollenkaan. Suurin osa alkoholisteista on ns. normaaleja, työssäkäyviä ihmisiä. Heistä useimmilla on edessään pahoja vaikeuksia ajan myötä, jos juominen jatkuu. Vaikka työpaikka ja perhe säilyisikin, terveys alkaa yleensä häilyä. Yhä vielä ajatellaan yleisesti, että vain spurgut ja muut rappioalkoholistit ovat niitä “oikeita” alkoholisteja. Tämä käsitys on väärä. Ns. rantojen miehet ja naiset ovat vain saavuttaneet sairauden viimeisen vaiheen, johon asti useimmat alkoholistit eivät edes pysy hengissä. Maksakirroosi, haimatulehdus, sydän- tai aivoinfarkti tekevät lopun juoppojen valtaosasta ennen kuin he ehtivät vajota pultsaritasolle. Alkoholi on jo keski-ikäisten yleisin kuolinsyy Suomessa, mikä on kaikin puolin pelottava ja ei-toivottava kehityssuunta. Ja monta kertaa liiallinen alkoholinkäyttö on se todellinen syy ennenaikaiseen poismenoon, vaikka virallisissa papereissa muuta lukeekin.
Olet menossa lääkärille. On tietenkin aivan oma asiasi, mitä hänelle terveydentilastasi kerrot. Muista kuitenkin, että lääkärillä on vaitiolovelvollisuus. Ei hän voi levitellä juttuja alkoholinkäytöstäsi. Oletko tehnyt itsellesi selväksi, mitä oikein lääkäriltä haet? Jos haluat sairauslomaa, miten aiot sen viettää? Onko tarkoituksesi käyttää se toipumislomana? Jos näin on, kannustan sinua kovasti. Pelkkä makaaminen ei kuitenkaan ole alkoholismista toipumista, vaan itseään on hoidettava. Hampaat irvessä kotona kuivattelu ei ole se oikea vaihtoehto, pikemminkin kannattaisi etsiä apua ja tukea, jotta toipuminen pääsee hyvään vauhtiin.
Olet tunnustanut täällä Päihdelinkissä, että sinulla on alkoholiongelma, mikä on hyvä asia. Oman kokemukseni mukaan siitä on syytä kuitenkin puhua myös jollekin ihmiselle ihan nokikkain - tietenkin vain sellaisen ihmisen kanssa, johon ehdottomasti luotat. Ammattiauttaja voi olla alkuun hyvä valinta, sillä he eivät vähästä hätkähdä. Oletko ajatellut puhua sille psykologille alkoholinkäytöstäsi? Ellet sitä hänelle avoimesti kerro, ei psykologi sinua voi juuri auttaa. Tästä minulla on omakohtainen kokemus. Kävin pari vuotta psykoterapeutin vastaanotolla. Olin aluksi kyllä kertonut hänelle alkoholiongelmastani, mutta salasin lukuisat retkahdukseni terapian kestäessä. Kerran siirsin käynnin hirveän krapulan vuoksi ja terapeutin epäillessä, että siirto johtui alkoholista, kiistin asian jyrkästi. Summa summarum: tuurijuoppouteni vei psykoterapialta kaiken tehon. Koska vielä join, en kyennyt tarkastelemaan elämääni viileästi saatika myöntämään omia vajavuuksiani. Se vei tietysti hoidolta kaiken pohjan pois, rahaa kyllä kului mukavasti.
Jotta alkoholistin toipuminen pääsee oman kokemukseni mukaan alkuun, on koko siihen asti eletty elämä käytävä läpi plussineen ja miinuksineen. Pöytä on putsattava menneisyyden haamuista, muuten pelko ja ahdistus ovat alituisia seuralaisia. Minäkään en enää osannut itkeä, mutta kun lopulta pääsin toipumisen tielle, suunnaton taakka hellitti hartioilta ja osasin taas senkin taidon.
Anu, olen taas kirjoittanut perin suoraa tekstiä, sillä tarkoitukseni ei ole miellyttää. Ei kyllä loukatakaan. Kirjoittamani kumpuaa joko omasta tai toisten kokemuksesta, olen kyllä myös lukenut yhtä ja toista alkoholismista. Miksikään auktoriteetiksi tai guruksi en kuitenkaan missään nimessä halua. Kokemukseni ovat vain yhden alkoholistin kokemuksia, eivät sen enempää eivätkä vähempää. Joku toinen on kulkenut aivan toisenlaista polkua raittiuteen kuin minä ja on silti toiminut aivan oikein. Sinun on löydettävä se oma tiesi, me toiset voimme vain tukea sinua omalla polullasi.
Kaikkea hyvää sinulle,
terveisin mikkeli, alkoholisti
Hermostolliset ongelmat ovat myöskin yleisiä etanolin aiheuttamia sairauksia. Jalka ei nouse ja kävely on köpöttelyä. Tämäkin vähentää monen juopottelua jo ennen kuolemaa.
Päihteiden ja mielenterveysongelmien yhteydestä itsellänikin on kokemusta. Vuosien varrella hain apua jos jonkinlaiseen ahdistukseen, masennukseen, väsymykseen, itsemurha-ajatuksiin yms päänupin ongelmaan. Salasin tietoisesti päihteiden käytön joko leimautumisen pelossa tai puhtaasti siksi, etten uskonut mt-puolelta saavani apua.
Nyt, kun on jo jonkin aikaa ollut sen verran selvinpäin, olen todennut päihteiden hurjan vaikutuksen mielialaani. Voisin heittää roskakoriin psykiatrien antamat diagnoosit ja jäljelle jäisi ainoastaan jonkinlainen riippuvuusongelma. Mielenkiintoista kyllä en ole koskaan saanut päihteiden takia mitään diagnoosia, enkä hoitoa, vaikka ne ovat ensi sijainen syy vuosia jatkuneisiin ongelmiin.
Ja miksi kaikki tämä avautuminen?
No, miksi ylipäätään mennä lääkärille, jos ei tuo rehellisesti omaa tilannetta esille?
Itse olisin voinut parhaimmillani estää monia asioita, mikäli olisin alusta asti ilmaissut totuuden ammattiauttajille. Olisin kai ainakin saanut apua.
Lääkereseptit ja terapiat ongelman sivusta eivät tilannettani erityisemmin parantanut.
Olotila todellakin helpottaa, kun ei juo alkoholia. Siis edes pieniäkään määriä. Lienee kai yksilöllistä miten hyvin elimistö palautuu. Joka tapauksessa puhutaan kai jo viikoista?
Raitista viikonloppua itse kullekin väelle! 