Ne vaihtoehtoiset faktathan juuri ovat tiedotusvälineiden suodattamia. Olen toistuvasti kirjoittanut lähdekritiikin tärkeydestä, joka tulee aina vain tärkeämmäksi kaaoottisessa informaatiotulvassa.
“Vaihtoehtoiset faktat”, valeuutiset, informaatiosodankäynti yms. Juurihan kirjoitin Kari Enqvistiä mukaillen, että totuuden arvo pitäisi palauttaa. Totuudella on väliä.
Tiede ja uskonto eivät ole sotajalalla keskenään, mutta perin hankalaa niitä on sovittaa yhteen. Aina kun tiede on edistynyt, on uskonto joutunut väistymään. Joissaikin fundamentalistisissa maissa tiedettä on jouduttu rajoittamaan, jottei se nakertaisi perustaa uskonnon rautaiselta otteelta.
Jumala on muuttunut aina vain epämääräisemmäksi ja utuisemmaksi sitä mukaa kun tiede on edistynyt. Taivaallinen isämme ikäänkuin lymyää karkuun tieteen etsiviltä silmiltä, jotka näkevät yhä pidemmälle ja syvemmälle olevaisuuteen ja todellisuuteen.
Uskonnollisia tiedemiehiä varmaan on, mutta eikö olekin erikoista, että heitä on perin vähän? Amerikassakin, joka on melko uskonnollinen maa, peräti 90 % tiedemiehistä on uskonnottomia tai ateisteja. Mielenkiintoinen muna-kana-kysymys onkin, vetääkö tiede puoleensa ateisteja, vai tekeekö tiede ihmisistä sellaisia?
Tuo Enqvistinkin blöräys oli tieteilijän suusta aika uskomattoman pikkumielinen pilkkalaulu. Kohdistuen johonkin mystiseen ‘tonttuihin uskovaan’ ihmismassaan nimeltä “he”. Tällainen ‘tonttuihin uskova’ ihmisryhmä on itsessään Enqvistin oman uskomuksen tuote vailla minkäänlaista faktaa. Uskottava tieteilijä ei koskaan tekisi noin kömpelöitä yleistyksiä mistään ihmisryhmästä. Etenkään niin massiivisesta ihmisjoukkiosta kuin “uskonnolliset ihmiset”. Uskottava tieteilijä tietysti ymmärtää asioiden monenkirjavuuden. Enqvistin uskottavuutta nakertaa ikävästi juuri se, että tuon liioittelevan asioita vääristelevän valheellisen kirjoituksen ainoa funktio on pilkallisuus tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan. Totuuden torvi peräänkuuluttaa totuuden merkitystä ja perustaa oman kirjoituksensa kokonaisuudessaan täysin valheellisiin väitteisiin.
Enqvisti kehottaa meitä kaikkia näin:
Kysykää itseltänne edes kerran: voisinko sittenkin olla väärässä?
Kysyin tuota itseltäni ja voin sanoa; kyllä, olet Enqvisti väärässä. Itse en ole koskaan törmännyt ihmiseen joka uskoo tosissaan tonttujen olemassaoloon.
Totuus ei ole kauppatavaraa ja käsite ”vaihtoehtoinen totuus” on mieletön, kirjoittaa Kari Enqvist.
Mieletöntä on tämä kaikenkattava sarkasmintajuttomuus.
Mikä siinä on etteivät edes nämä omahyväiseen egoismiinsa tukehtuneet älyköt osaa tulkita edes ilmiselvimpiä ironisiksi tarkoitettuja pläjäyksiä oikein? Ja miten voi olla mahdollista että niinkin viisaat miehet kuin mikä tuo Enqvistikin on lankeavat tuohon raukkamaiseen joukkohysteeriseen pilkkamarssiin jotakin yleisesti hyväksyttyä kohdetta vastaan. Vain siksi koska se kohde x on yleisesti hyväksytty turvallinen pilkan kohde. Kun samaan hengenvetoon esiintyvät kaikkialla niin esimerkillisen kriittisinä hahmoina meille kaikille tyhmille ja hulluille.
Trollia ruokitaan.
Mistä viha kumpuaakin, ei sitä hillitä faktoja kertomalla.
Kaikkea vihaava ja sylkevä trolli nauttii tästä.
VM ja MM , jättäkää edes te fiksuina omaan arvoonsa trollin vihankylvö.
On kevät niin kaunis, rantakadun merentuoksu on minut herättänyt jo uuteen kesään.
Elämä on kaunis.
Mihin valheellisiin väitteisiin? Totuuden ja todellisuuden nimissä: onko Jumalasta enemmän luotettavia havaintoja kuin saunatontuista?
Tämä yksinkertainen kysymys on varmaankin jonkun mielestä rienaava, mutta miksei sitä saa kysyä?
Kanssakeskustelujoiden leimaaminen millon pässeiksi, milloin “omahyväiseen egoismiinsa tukehtuneeksi älyköksi” on heikkoa argumentaatiota, jos tarkoitus olisi saada joku omalle puolelle.
Minua kiehtoo tosin ajatus Jeesuksesta seksuaalisena miehenä. Hänhän oli ihminen, eikö totta? Maalauksissa ja elokuvissa hän on tummapiirteinen, sopusuhteinen, kauniskasvoinen, lempeän ja älykkään näköinen komea mies.
Erään tulkinnan mukaan hän saattoi olla homoseksuaali, mutta tämä perustuu myyttiin 12 miespuolisesta opetuslapsesta.
Mahdollisestihan Jeesuksella oli myös naispuolisia opetuslapsia, kuten Maria Madaleena, joka oli erään tulkinnan mukaan prostituoitu.
Seksuaalisuuden tabu-luonne on kiintoisa myös kristinuskossa.
Seksuaalisuus on ihmisen toiseksi voimakkain vietti eloonjäämisvietin jälkeen. Tämän tukahduttaminen ja hillitseminen on johtanut kaikenlaisiin vinksahduksiin. Jos Jumala olisi olemassa, eikö seksuaalisuus olisi lahja eikä synti?
Eikö käsitteeseen “Jeesuksen morsian” uskovan naisen kohdalla aina liity se mielleyhtymä, joka on tabu?
Okei. Jos todellisuudella tai totuudella on mitään väliä, pitää olla luotettavia havaintoja. Jos niitä ei ole, mikä on syy uskoa? Koska joku kirjoitti 3000 vuotta sitten papyrykselle jotain, mikä vastasi lähi-idässä eläneen paimentolaisheimon tarpeeseen ja kaipuuseen kostaja-Jumalasta, joka oikaisee heimoa kohdanneet vääryydet?
Siitä on kyse Vanhassa Testamentissa, vai kuinka?
Mistä on kyse Uudessa Testamentissa sitten? Jeesuksen tarina… mutta miksi? Kanonisoitujen kuvastojen munaton, androgyyni Jeesus kertomassa, että ehkä lähimmäistä voisi myös rakastaa eikä vihata,
No shit, tietäisimme sen muutenkin.
Kiertelet kysymykseeni vastaamista. Vastaa kysymykseen: Miksi uskonnollinen tai uskovaiseksi itsensä mieltävä tarvitsisi luotettavia havaintoja Jumalasta?
That’s not what faith is all about. Tuossa kulminoituu teidän hengellisyysvastaisten saarnaajien fundamentaalinen ongelma joka estää keskustelun edistymisen; te ette ymmärrä mitä uskomisella tarkoitetaan kun puhutaan uskonnollisesta/hengellisestä/spirituaalisesta uskomisesta. Tai sitten pidätte tietoisesti kiinni vääristä ja naurettavista käsityksistänne vain siksi, koska haluatte leimata uskonnolliset ihmiset tyhmiksi. Kuten tämä Enqvisti ilmiselvästi tekee. Koska eihän se niin voi olla, että raudanluja tiedemies voisi oikeasti olla noin kykenemätön kyseenalaistamaan omia luulojaan kun itse koko ajan saarnaa kriittisen ajattelun puolesta.
Jos Jumalasta olisi luotettavia havaintoja se ei olisi enää uskoa, vaan tietoa.
Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.
Faith is being sure of what we hope for and certain of what we do not see.
Ajatukseen siitä “mikä ei näy” sisältyy nimenomaan se elementti elämästä, että me emme TIEDÄ kaikkea, eikä kaikki olevainen “näy”. Eli kaikesta mikä on olemassa ei ole näkyviä todisteita.
Saman tien voisin uskoa että Mustanaamio on oikeasti olemassa jos niin toivon, puhumattakaan joulupukista.
Yhtä hyvin voi olla niitä Enqvistin mainitsemia tonttuja, koska nehän sopivat tuohon määritelmään, eivätkä ole lainkaan vähemmän epärationaalisempia kuin uskontojen hahmot.
^ Mistä tuo tarve pilkallisuuteen tulee? Oletko koskaan miettinyt?
Uskonnollinen/hengellinen/spirituaalinen uskominen on ennenkaikkea kokemuksellinen asia. Se on kokemus joka joko syntyy ihmisessä itsessään tai sitten ei. Jos sinulla ei sellaista kokemusta ole, etkä sellaista edes kaipaa, mistä johtuu että koet tarvetta saarnata vuodesta toiseen sellaisia kokemuksia vastaan joita toisilla ihmisillä on? Mistä kumpuaa tarve irvailla toisten omastasi poikkeavalle tavalle kokea elämä?
Me (ateistit) emme voi mitään sille, että pelkkä mielipiteemme ilmaiseminen tuntuu joistakin rienaavalta. Entäpä jos meidän mielestämme tuntuu rienaavalta uskontojen itselleen ottama etuoikeus sanella ihmisille normeja ja säädöksiä vaikkapa seksuaalisuuteen tai tasa-arvoon liittyen?
Uskontojen varjolla saanee rienata ihmisoikeuksia ja ihmisten oikeutta omaan seksuaalisuuteen ja kehoon, mutta jos uskonnosta lausuu jonkun epäilevän sanan, se on pilkallisuutta.
Uskonto on kauan ollut pyhä lehmä (sic), josta ei ole saanut sanoa poikkipuolista sanaa vaikka miten olisi kokenut sen joko epäuskottavaksi, oudoksi tai suorastaan vahingolliseksi.
Vihdoin on tullut aika, jossa voidaan sanoa ääneen: keisarilla ei ole vaatteita!
Jos Jumala on (olisi) oikeasti olemassa, hän varmaankin sietäisi tämän joko suuressa armossaan, tai iskisi lausujat salamalla maahan kiivaudessaan. Salamoita ei ole satanut meidän ateistien niskaan enempää kuin hurskaiden niskaankaan.
Tämä on tyypillistä kiihkoilevan fanaatikkoateistin retoriikkaa kun pyrkimys on leimata uskonnolliset ihmiset erityisen “herkkähipiäisiksi”. Lapsellista ja provokatiivista. Että pelkkä “mielipiteemme ilmaiseminen” tuntuu joistakin rianaavalta. Että siitä tässä oli muka nyt kysymys sitten taas.
föffwi tekee aloituksen aiheesta anonymiteetti. Sinä päätät heti ensimmäisessä kommentissa johdatella keskustelun sivuraiteille etkä mainitse sanallakaan mitään anonymiteetti- aiheesta. Koska tarkoitus on pyöräyttää käyntiin jälleen kerran tämä antiuskonnollinen ateismipropagandanjulistushyrrä jota te eräät olette tällä pitäneet käynnissä jo vuosia.
Mielestäsi tuo Enqvistin säälittävä blöräys liittyi siis jotenkin olennaisella tavalla anonymiteetti- aiheeseen?
Kitiset “heikkoa argumentaatiota” ja herkkähipiäisyyttä kun ne toiset “kokevat mielipiteemme ilmaisun rienaamisena”, kun omaa kielenkäyttöäsi kohdistetaan sinuun itseesi, tai kun Enqvistin omaa kieltä kohdistetaan häneen itseensä.
Koska ettehän te nyt herranjumala mitään muuta tässä tee kuin vain viattomasti “ilmaisette mielipiteitänne”.
