.
Kyllä. Väärässä oleminen on sallittua, ja jopa tarpeellista joskus. Se on kasvattavaa. Tiedekin on väärässä, ja juuri siksi se kehittyy. Se tunnustaa virheensä ja korjaa ne.
Silti totuuttakin tarvitaan, eikä ole olemassa vaihtoehtoisia totuuksia, ainakaan professori Kari Enqvistin mielestä. On totuuksia, jotka eivät ole mielipidekysymyksiä.
Nyt on ollut esillä julkisuudessa uusi alkoholilaki Tutkijat ovat tutkineet alkoholihaittoja ja heillä on kerrottavanaan tilastotietoa alkoholihaitoista. Alkoholiteollisuuden lobbarit pyrkivät puolestaan tekemään kylmistä faktoistakin jonkinlaisia mielipidekysymyksiä, vähän niinkuin tupakkateollisuuden lobbarit aikoinaan.
“- Tupaikointi aiheuttaa syöpää”
" - No se on vaan sun mielipide"
No niin, kaikki asiat eivät ehkä ole siis vain mielipidekysymyksiä, vaikka monet ovat.
Silti tiedon lisääntyminen on mahdollista usein erehdyksien ja väärässä olemisen kautta, ja virheitä myöntämällä. Ellei virheitä myönnä, niitä ei voi korjata.
Tämä pätee niin tieteeseen, kuin yksilön, ihmisen kehitykseen ihmisenä.
Jotkut eivät uskalla muuttaa näkemyksiään, koskta pelkäävät saavansa “takinkääntäjän” tai tuuliviirin leiman.
Takinkääntäminen on kuitenkin joskus ihan suotavaa, tai takkia voi jopa vaihtaa.
Mikäpä olisi suurempi takinkääntö, kuin päihteiden käytön lopettaminen.
Mutta totuudesta, tontuista, uskomuksista ja tiedosta kirjoitti hyvän kolumnin se mainitsemani Enqvist. yle.fi/uutiset/3-9544273?origin=rss
Hei
Päihdelinkkiin lisättiin eilen SSL-sertifikaatti eli yhteys on nyt suojattu. Siksi tätä kysymääsi ilmoitusta ei enää tule. Jos huomaatte Päihdelinkissä jotain toimimattomuutta, ilmoitattehan vaikka palautelomakkeen kautta niin korjaillaan.
terveisin,
Päihdelinkin toimitus
Kiitos linkistä.
Ehkä tarvittaisiin tiedotusvälineiltä enenmmän vastuuta, että ne useammin nostaisivat esiin tutkijoita ja tiedemiehiä jotka uskaltavat sanoa että “keisarilla ei ole vaatteita”.
Totuuden olemassoloa on aina yritetty hämärtää, vaikka termi “vaihtoehtoinen totuus” on uusi, niin idean ovat tunteneet monenlaiset hallitsijat kautta aikojen.
Kannattaa lukea Enqvistin artikkeli. Ja tosiaan, joskus myös miettiä mitä omassa ajattelussa mahdollisesti on uskomuksia ja värittynyttä mutu-arvelua, ja olisiko rohkeutta luopua niistä.
Hyvinhän tuo toimii. Nyt voi Toimitus sensuroida tietoturvallisesti Narkkiksen mielipiteitä! 
Anonymiteetin suojassa tapahtuvalla toiminnalla on kaksi puolta.
On ihan varmaa, että esimerkiksi valkoisen talon tietovuodot -usein juuri “vaihtoehtoisia totuuksia” koskevista asioista eivät olisi mahdollisia muuten kuin kertojan henkilöllisyyden ehdottomasti salassa pitäen.
Eikä tämä ole ainakaan poikkeuksellista. Kaikilla hallinnoilla on aina ollut toiveena se, että jaettu tieto olisi siten valikoitunutta että ainakin sen tiedotuksen painopiste olisi hallinnolle myönteisiä asioita painottavalla puolella.
Joskus puhujan paljastuminen on tiennyt kuolemantuomiota, vankeutta tai muita raskaita seuraamuksia, joissakin yhteiskunnissa sitten lievempää epäsuosioon joutumista.
Usein totuuden esilletulo on siis ollut suoraan riippuvainen lähdesuojan toteutumisesta tai mahdollisuudesta saattaa tietoja julkisuuteen nimettömänä.
Asian toinen puoli on sitten se, että nimettömänä on helppo laajentaa omankin asiantuntemuksensa rajoja sille puolelle josta oikeastaan ei tietoa ole, vaan haparoidaan just sillä mutu-asenteella.
Ja kovin helppoa on myös päästää irti itsestään ilkeyksiä joita ei itsekään, omana itsenään, julkisesti pitäisi lainkaan sopivana.
Omia katkeruuksia on helppo nimettömänä kanavoida johonkin -kenties johonkin vielä heikommassa asemassa olevaan- jota voi hiukan potkia ja tuomita alempiarvoiseksi, värittää asioita miten sen oman tuntemuksen kannalta mukavalta sattuu näyttämään.
Nimettömyys antaa suojaa, mutta toisaalta se antaa myös arveluttavia työkaluja pahantekoon. Nimettömänä ihminen ei välttämättä miellä olevansa oma itsensä, eikä siis niin vastuussakaan puheistaan, edes itselleen. On helppoa puhua jopa omien omien moraaliarvojensa vastaisesti, jos se sattuu olemaan hyödyllistä juuri sen yksityiskohdan ja asian värittämisessä.
Täälläkin me saamme vapaaasti heitellä kaikenlaista, osittain pomana itsenämme ja osittain hahmottomina haamuina joille voimme ihan itse määritellä ne totuuden ja arvomaailman rajat -jotka eivät aina välttämättä ole samat kuin todellisuudessa omalla itsellämme ovat.
Olen itsekin joissakin keskusteluissa joutunut itseltäni kysymään, olisinko tosiaan valmis ja halukas sanomaan tuon sanottavani täsmälleen samoin ja samoilla sanoilla julkisessa puhetilaisuudessa omana itsenäni ja valmiina siihen että se myös julkistettaisiin.
Ja kun olen siitä yrittänyt pitää kiinni, että valmius siihen olisi oltava, niin olenpa joskus joutunut lauseen poiskin pyyhkimään ja harkitsemaan uudestaan.
Tämä on erittäin hieno ja kunnioitettava periaate, jonka soisi kaikkien omaksuvan.
Valitettavasti vaan aina trolleja ym riittää.
Ei se anonymiteetti ilman syytä ole AA:n NA:n AAL:n yms. vertaistukiryhmienkään periaatteena. Kaikkien auttamis- ja tukimuotojen lähtökohtainen perusta on se, että asiakkaan tai apua hakevan henkilön anonymiteettia kunnioitetaan. Näin sen pitääkin olla.
On aikamoista itsekusetusta psyykata itsensä uskomaan että nettipersoona ei ole oikea henkilö. Jos netissä esiintyy tavalla joka ei vastaa sitä miten tavallisessa arkielämässään esiintyy, ei se nettipersoona ole mikään “hahmoton haamu” joka ei ole todellinen. Vaikka esiintyisi ihan toisena henkilönä (tyyliin catfish), se alter ego kyllä totta tosiaan on sen todellisen henkilön oma luomus joka siellä taustalla hääräilee. Kaikki se tuotos joka nettiin suolletaan tulee kyllä ihan oikealta ihmiseltä ja kertoo aina jotain hänen oikeasta arvomaailmastaan. Keksitty tekopersoona on vain filtteri jonka kautta oikea henkilö pystyy ilmaisemaan itsestään puolia joita ei omana itsenään välttämättä kehtaa ilmaista. Näin ollen nimetöntä nettipersoonaa voikin pitää päinvastoin rehellisempänä versiona henkilöstä nimimerkin takana, eikä suinkaan jonakin taivaasta tipahtaneena mielikuvitushahmona jonka arvomaailma ei yhtään vastaa todellista henkilöä joka sitä näppäimistöään siellä ihan itse näpyttelee. Nimettömyys netissä mahdollistaa sen että voi ilmaista itseään rehellisemmin ja estottomammin kuin reaalielämässä. Irl pitää aina enemmän ajatella omaa imagoa.
Internetin pahuutta mollataan yleensä samaan tapaan kuin nakkikioskeja syytetään nakkijonossa tapahtuvista tappeluksista. Netti ei ole syyllinen siihen miten ihmiset siellä käyttäytyvät. Netti ja nimettömyys on mahdollistanut niin paljon hyviä asioita sellaisille ihmisille jotka eivät ennen nettiaikaa voineet ilmaista itseään rehellisesti, että välillä voisi niitä positiivisiakin puolia pitää esillä. Anonymiteetti antaa mahdollisuuden vaikeissakin olosuhteissa eläville ajatustensa käsittelyyn kun netin ulkopuolella ei siihen ole mahdollisuutta. Netissä voi saada oman äänensä kuuluviin ihan toisella tavalla kuin netin ulkopuolella. Varsinkin jos saa vahingossa yleisön itselleen juuri niistä olennaisista ihmisistä siellä netin ulkopuolella. Yksi syy sille miksi itsekin täällä vielä kirjoittelen. 
Kaikkia saamiaan kolhuja ei ole viisasta esitellä julkisesti. Ihmiskunta ei ole valmis sellaiseen. Siksi anonyymisti esiintyminen saattaa olla hyvä henkireikä joissakin tapauksissa.
Bangladeshissä jos sanot että sinut on raiskattu niin kivitetään perkele hengiltä, koska olet tehnyt huorin tullessasi raiskatuksi, ja sitä rataa…
Taannoin lakkasin varsin pian raportoimasta koulukiusaamisesta koska opettajat suhtautuivat minuun kuin kiusankappaleeseen joka synkisti kauniin päivän…
Taannoisella työpaikallani toiset työntekijät naureskelivat takanapäin kun epäsuosittu työntekijä oli avoimesti kertonut että oli saanut turpiinsa kulmilla iltahämärissä liikkuessaan.
No, toivotaan että kehitys kehittyy, parantamisen varaa ainakin vielä on.
Anonyyminä esiintyvällä varmastikin ne jutut kumpuavat itsestä, tavalla tai toiella. Anonyyminä voi heittää paskaa toisten niskaan jos tuntuu siltä että haluaa heittää paskaa. Vilpitöntä paskanheittämisen haluahan se tietysti on.
Mutta kuitenkin, kun ihmisen vuorovaikutus on avointa ja omalla nimellä tapahtuvaa, niin ehkäpä ne kulttuurilliset ja käyttäytymistapojen aikaansaamat pienet pidäkkeet ovat myös hyväksi.
Kun kaikilla ei maailmassa hyvin mene, niin siitä aiheutuu myös katkeruutta, vihaa, kaunaisuutta, halua kostaa jollekin -ja joskus ei näytä olevan väliä kenelle saa kostettua, kunhan jollekin saadaan jotain ikävää aiheutettua. Ihmisen psyykessä kun on sellaisia piirteitä.
Vihaa lietsotaan, muulloinkin kuin kunnallisvaalien alla, jolloin siitä on tehty jopa sisäänheittotuote;meillä saa vihata muita ja me autammekin siinä…
Anonyyminä on helppo lietsoa vihaa lisää. Ja sitä tosiaan netissä tehdään. Piilosta on helppo heitellä mitä tahansa, ja sekä vihan lietsominen että muiden loukkaaminen onnistuu ihan yhtä hyvin nimettömänä kuin avoimestikin.
Myös perättömien tietojen levittäminen on helppoa (ja monen mielestä mukavaa) kun kiinnijäämisen ja puheista vastuuseen joutumisen pelkoa ei ole. Luulenpa, että jos olisi mahdollisuus psyykkisen väkivallan lisäksi vaikkapa ruoskia, puukottaa ja tappaa muita ihmisiä keksityn tilapäishenkilöllisyyden turvin, ilman minkäänlaista vastuuseen joutumismahdollisuutta, niin enemmän, paljonkin enemmän, myös sitä tehtäisiin.
Asia vaan on niin; osa yhteiskunnan sovittuja ihmisensuojelusäädöksiä perustuu juuri siihen; sinut tunnetaan ja tunnoistetaan, olet teoistasi vastuussa ja muut ihmiset arvostavat tai tuomitsevat sinut juuri tekojesi ja puheidesi perusteella.
Anonymiteetillä on toisinaan aivan sama vaikutus kuin viinalla;
se poistaa pidäkkeitä, ns hyvien tapojen ja sivistyksen pintakuoren alta paljastuu niitä ihmisen ominaisuuksia joita selvä ihminen (ja muiden kanssa avioimesti itsenään esiintyvä) tietää itsekin sopimattomiksi ja omankin moraalin vastaisiksi.
^ Onhan se juu noinkin. Mutta toisaalta ei meillä ainakaan näillä lakeuksilla mitään suuria pidäkkeitä ole sen suhteen millä tavalla tavalliset rahvaat arkielämässään käyttäytyvät. Hyvät tavat? Sivistyksen pintakuori? Hahahaha. 
Eikä netissäkään ihan mitä tahansa voi päästellä. On meillä nettipoliisit ja viranomaisilla keinonsa ottaa henkilöllisyyksistä selvää anonymiteetin takana jos siihen on tarpeeksi tarvetta.
.
Arvelen, että sen osaisi tehdä asiaan perehtynyt harrastelija-hakkerikin.
Tosin nykyisinä somen aikoina ihmiset päästelevät omalla nimellään ja naamallaankin somessa kaikenlaista, anonyymiudestä viis.
Lisäksi on erilaisia foorumeja, joissa ollaan anonyymejä, mutta joilla kirjoittavat tuntevat paljon toisiaan netin ulkopuolella. On esim. miittejä, bileitä, ynnä muuta foorumin ulkopuolellakin.
Olen itsekin ollut paljon myös sellaisilla foorumeilla, esim. karppaus.info:ssa.
Vuosituhannen vaihteessa ja alussa tuli chattailtua paljon, ja chateissa oltiin myös “anonyymeinä” eli nimimerkkien suojassa. Pian kun johonkin tiettyyn chattiin oli juurtunut vakiotsättääjät, alettiin järkätä miittejä. Joskus vuonna 2000 ei vielä ollut niin yleistä, että ihmisten kuvat ovat näkyvissä netissä, niin oli jännää tavata ihmisiä livenä.
Yhteen aikaan tuli käytyä aika paljon sokkotreffeilläkin, jotka oli sovittu netin kautta anonyymin nimimerkin kanssa. Jännä kyllä, aika monia niitä treffikumppaneita on kaverina vielä nykyäänkin, vaikka mitään elämää suurempia love storyja niistä ei tullut.
Metsänreunan miehellä oli monia hyviä pointteja, toki muillakin.
Nyt vaalien alla jotkut aivat tolkullisina pidetytkin tahot saattavat sortua vaikkapa kilpailevan puolueen mustamaalaamiseen. Aina se ei ole vaarallista ja toisinaan sen voi ajatella jopa kuuluvan ns. pelin henkeen, mutta johonkin on raja vedettävä.
Jos on poliittisiä liikkeitä, joiden suojissa on luvallista tai jopa suotavaa vaikkapa lietsoa vihaa eri kansanryhmiä kohtaan, niin sen olisi heräteltävä kansaa pohtimaan, mihin suuntaan ollaan menossa.
Netissä on myös paljon sellaista, joka voi tulla muualtakin kuin meidän omasta lähipiiristämme, mutta joka on naamioitu omasta lähipiiristä tulevaksi. Se “Matti Virtanen” facebookissa, joka paasaa pelkkää vihaa sinne tänne päivityksissään, ei välttämättä ole Matti Virtanen, eikä ehkei edes oikea henkilö, vaikka profiilissaan joku naaman kuva olisikin.
Nykyaikanahan tunnetaan myös “hybridi-sodankäynnin” kaltainen ilmiö, jossa yksi keino voi olla pelkän hämmennyksen ja epäsovun kylväminen.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Siksikin Enqvistin kolumni iski suoraan ajan hermoon.
Totuudella on väliä. 
Siinä teillä oikea totuuden torvi.
Niinkö?
Tottakai arvostan totuutta, ateistina ja tiede-orientoituneena ihmisenä.
Muiden alituinen syyttäminen epärehelliseksi tai valehtelijaksi on kuitenkin hyvin arveluttavaa. Se voi olla defenssi. Joskus toki hyvin läpinäkyvä sellainen. Kukaan ei syytä muita valehtelijaksi yhtä kärkkäästi kuin se, joka itse valehtelee.
Ivallisuuskin on defenssi.
.
Minun nähdäkseni tieteellisiä faktoja on kyllä aika paljon. Enqvist ei varmasti kiistä stä, etteikö tiede voisi joskus selittää sitä mitä nyt ei voi selittää. Jokainen tiedemies varmasti työskentelee nimenomaan tieteen kehittämiseksi, jotta tiede voi tehdä uusia löytöjä, ja löytää selityksiä sille mille ei vielä ole selityksiä. Sehän on tieteen tarkoitus.
Tiede nimenomaan on epätäydellistä, koska se korjaa itseään ja pyrkii kehittymään jatkuvasti, toisin kuin vaikkapa uskonnot.
Jokainen voi tietysti halutessaan kyseenalaistaa vaikkapa atomien tai mikrobien olemassaolon, ja väittää sen sijaan vaikkapa tonttuja, maahisia ja keijukaisia olemassaoleviksi. Tai voi kiistää tieteen saavuttaman tiedon maapallon synnystä ja iästä, ja väittää että maapallo luotiin Jumalan toimesta 6000 vuotta sitten. Tai vaikka viime torstaina.
Jos totuus on aina katsojan silmässä, humpuukilla ja hölynpolyllä ei ole mitään rajaa.
Mutta jos ihmisen rajallisuus olisi tunnustettu jo 1700 -luvulla ja päätetty että nyt ei enää tiede saa kehittyä. niin vähämpä tietäisimme nykyiseen tietoon verrattuna. Itse asiassa kuitenkin juuri 1700 -luku ja valistuksen aika oli merkittävää aikaa.
Silti sen ajan tiedolla emme tietäisi paljonkaan avaruudesta, fysiikasta biologiasta, tai lääketieteestä nykyaikaan verrattuna.