alkoholistin puolisona olo

Kotikanava
141

huomenta jälleen!

siirryin tänne “hatutus” puolelle kirjoittamaan aitoja ajatuksia ja tunteita…

pari yötä on mennyt muutaman tunnin unilla, mutta onneksi on urheilut menossa, joita voi katsoa kun ei nukuta… ajatukset pyörii ja epäilen, että pankkiin joudun “hattu kourassa” menemään…(lainan hakuun)

ensi kevät tulee olemaan todella rankka, jos tänne jään…42-43ha aidattavaa laidun aluetta eli käytännössä 4,3km aidan tekoa…voinko yksin nais ihmisenä saada sitä tehtyä?? tänä syksynä alkaisi aitalinjan raivuu sielä. muksut kun aloittavat koulun niin pääsen kyllä silloin sinne, mutta…on todella rankka kulkee moottorisahan, raivuusahan ja bensakanistereiden kanssa sielä :confused:

elukoiden “keruu” tulee varmaankin syyskuun loppupuolella ja murehdin jo sitäkin…nuoret elukat on päässeet hieman villiintymään, eivätkä tule kovin helposti lähelle…siinä ei auta muu kuin joka pvä lähtee niitä katsomaan ja viemään jotakin hyvää, jotta tottuvat tulemaan luokseni…onneksi eivät kuitenkaan säntää karkuun tullessani laitumelle…tää on tätä hyvää puolta laiduntamisessa ja sit myös huonoa…toisella laitumella on taas vähän vanhempaa, niitä jotka lähtevät syksyllä teurastamolle niin ne on varmasti aivan “rakastuneita” minuun…kun meen sinne niin koko lauma juoksee päin…ihan oikeasti PÄIN! tuntuu et jokainen haluaisi hypätä syliin…jokin haarniskapuku pitäisi olla, koska kyllä se aikas kipeetä tekee kun hyppäävät takajaloilleen ja etujalat raapivat välillä jopa hartiaa, sit toiset ihmiset ihmettelevät mistä olen saanut näin syvät haavat käsiin ja jalkoihin mitä mulla nytkin on. jokin teräsaita pitäisi saada ympärilleni laitumella käydessäni…

entä auto?..mulla on itselläni henkilöauto, joka on ostettu lasten kuljetusta varten…riipalle on ostettu lava-auto, jolla viedään kaikkea tarvittavaa ja siinä on myös meidän autoista ainoa peräkoukku…
riipan suurin vitsi onkin ryypätä jossain ja piilottaa auto…ihan oikeasti, se on itse sanonut, että kerrankin piilotti auton saunan taakse jotta ohi ajaessani en näkisi sitä :open_mouth:
hän tietää tasan tarkkaan kuinka tärkeä on peräkoukku, mutta sen varjolla hän varmasti odottaa että soitan hänelle ja pyydän hänen tuomaan auton kotiin… joten taas sankari saapuu pelastamaan nais ihmisen ja sit se pääsee taas kehumaan juoppo kavereille, et “ei se ilman minua pärjää”…
mutta toisaalta…onhan mulla traktorit…mutta niillä eläinvaunu kuljetukset on niin hidasta ja hankalaa…
mikä on onni…ongelma tulee eteen vasta syyskuussa…ei tänään

sit alkaakin sisäruokinta kausi…sellainen 1200-1400kg säilörehua (3 isoa paalia) /pvä+muut herkut…kyl tulee olemaan v.kynnys korkealla ku käsin sitä elukoiden eteen lappaat…n.4h aamusta ja sen verran taukoa et kerkeät kauppaan tai siivoamaan kotia+ruoka ja ei kun takasin syöttämään elukoita ja taas menee 4h, sit suihkuun ja nukkumaan ja seuraavana aamuna sama homma ja se 7pvää/vk
ja sit joku saakelin riippa juoppo tulee vierailemaan ja pottuilemaan “enks mä tiennyt et yksin et pärjää”
,“eihän tosta mitään tule kun talvikin tulee ja pakkaset vievät juomavedet”

sillä mettäläisellä taitaa muuten olla autossa koukka… useasti on kyllä sanonut, et soitto vain niin hän tulee auttamaan…kyllä se taitaa tietää ja varmasti tietääkin tän tilan meiningin ja kuka tekee miesten työt ku aikaa sitten on jo tarjonnut apua…

tästä kun t.koneen ylitse katson pihaan niin sieläkin odottaa maassa polttopuut, nekin pitäisi kerätä ja viedä liiteriin kuivumaan…ei ne viel ens talveks oo mut jo seuraavaks…muutama pvä noissakin menee…mutta kottikärryllä en rupea niitä työntelemään ja traktorista pitäisi irrottaa paalipihdit ja vaihtaa kauhaan ja homman jälkeen takasin :frowning: , letkujen irrotus on todella ikävää ku ne on paineletkut…

pihanurmikko pitäsi ajaa…ajatelkaa jos mä sekoaisin ja pistäisin kyntöaurat traktorin perään ja "leikkaisin nurmikon niillä…ei tarvis ajaa nurmikkoa enään tänä vuonna ei :wink:
ja ens kesänä se ois niin kuopalla ettei tarttis silloinkaan…

mutta…palataan taas! ja katsotaan mihinkä ajatukset muuttuvat!

mukavaa päivää kaikille!

oon muuten ajatellut, et jos jatkan tässä yksinäni niin hakeudun kyllä al-anoniin, jotta kykenen ymmärtämään, miksi minulle kävi näin…nyt en kykene…

142

Hei!
Täällä taustalla olen lueskellut päivityksiäsi, olet ihailtavan rohkea. Nostan hattua sinulle. Minulla ei ole “kuin” omakotitalo, ja pelkään tähänkin jäädä yksin. Olen niin masentunut, että tuntuu, että olen aivan halvaantunut. Mieli on jähmeä ja ajatukset kiertävät vain kehää. Ukon potkaisin pihalle, jälleen kerran, eilen, siis alkoholistihan se on, mutta apua ei hae, koska ongelmahan on minulla. Mutta minäpä olen jo apua hakenut itselleni. Tuntuu vaan niin pahalta, että ei mikään minua auta. Ei puhe, ei terapiat… En jaksa kirjoittaa enempää.

143

hei ent. aurinko ja tiety kaikki muut!

ent. aurinko…miksi pelkäät jäädä yksin omakotitaloon?
minä kerran pelkäsin laittaa ovea lukkoon yöksi, joten laitoin saappaat sängyn viereen ja kirveen saappaaseen…ei tullut ketään, enkä ole sen jälkeenkään lukinnut ovia :slight_smile:

niin-pä me kaikki olemme varmasti kuulleet että alkoholistilla ei ole ongelmaa, sehän on meillä muilla…juu-u, minun on ainakin pakko myöntää että alkkis on tällä kertaa oikeassa…minulla on ongelma ja se ongelma on se alkoholisti…

minäpä olen viimeks nähny riippani pe aamulla sanoin tulevan pe iltana klo 18 takaisin, mutta en muistanut kysyä viikkoa :slight_smile: , mutta ei haittaa, en itse asiassa odotakkaan…äh! valehtelen!! pikkaisen käy mielessä et missäköhän se on…se ei ole käyttänyt latin latia rahaa, ei yhtään! tilillä ei ole ainootakaan tapahtumaa…lompakkonsa se hävitti edellisellä reissulla, joten lompakossakaan ei ole raha…
…no…oottelen pari viikkoa ja katsotaan missä vaiheessa se tarvitsee tupakkaa…sen tupakatkin jäi tänne…
en ole kertaakaan soitellut tai kysellyt perään, enkä kyllä aiokkaa, aikuinen ihminen omat polkunsa valitsee…
sen piti huomenna, maanantaina hakea se oma asunto, mut voi olla et se pakenee nyt sitä…ei se jojossakaan ole, koska köysi on autotallissa…joten…pitäkööt hauskaa…
ja siinäs nähdään…ei kaikkeen hauskaan tarvitse aina rahaa :smiley:

itse olen ollut tänään tosi väsynyt…mökkiläiset kutsuivat syömään, mutta en jaksanut lähteä…pari yötähän meni muutaman tunnin unilla, joten nyt se ottaa takasin…huomenna voi olla taas pirtämpi!

poikakin kävi minjä kokelaan kanssa morjestamassa ja mukavaa oli…ne tuli vain “käväsemään” ja siinä mukavia höpistäessä ei huomattu ajan kulua…4h meni…poika pyöritti päätänsä ja ihmetteli miten riippa noin vain katos…mut ei paljoo muuta siitä sitten puhuttukkaan…

äh! taas mä oon täällä alakerrassa ja selän takana kuuluu ihan selvästi askelia…kahdesti olen jo kääntännyt pääni, mutta ei sielä ketään ole…puulattia ja kaappien takana vesiputket, keittiössä tiskikone päällä ja se aiheuttaa putkien äänet ja lattia natisee vanhuuttaan ja sitä et itse siinä kävelin n. 20min. sitten…
mut kumminkin :open_mouth:

entinen aurinko…kirjoittele tänne meidän kanssa, olo helpottaa yllättävän nopeasti, koska nyt olet “porukassa”, jossa jokainen tietää mistä kirjoitat…
itse purin pahan olon tänne ja ihmettelin ihmisten tyyneyttä, itse en kyennyt siihen…ja nyt yht´äkkiä, siis juuri nyt (en puhu vielä huomisesta), tunteet on rauhoittuneet ja hieman huumoriakin on jo pilkahtanut…muistelin entisiä aikoja, jolloin aina huuli lensi kuin spitaalisten bailuissa, mutta yht äkkiä ihan pelästyin itseäni…en muistanut milloin olisin viimeksi nauranut ja epäilin jopa että osaanko edes enään…tunsin että minusta oli tullut tosikko…eih! en halunnut sitä! mutta kun rehellisesti itselleen myöntää elämän tilanteen niin siitä on jopa pikkuisen helpompi jatkaa eteenpäin…ja pikku hiljaa alkaa löytämään taas sen oman tutun itsensä…

mutta edelleen epäilen, et jos tänne jään, niin tapanhan minä itseni työllä…jos en ihan oikeasti hae sitä mettämiestä apuun (työnteossa, hei tytöt!) okey! en ole unohtanut sitä lämmintä kesäpvää kun se tuli laitumelle hihattomassa puserossa, juuri sopivasti tatuoituna :wink:
mutta eikös joku joskus sanonut et “kaunis kattaus on puoli ruokaa” :stuck_out_tongue:

huh! kuinka nopeasti “kadonnut” alkkis mun kirjoituksissa unohtuukaan…tuntuu et oon niin pitkään katsonut menneeseen et en jaksa enään, haluan…äh…mitä haluan?..haluan olla tyytyväinen jokaiseen elämän hetkeen…haluan ajatella positiivisesti=oli se hyvä ku tuli lyötyä pää seinään, jos se olis ollu käsi, niin duunit ois loppunu siihen… siis vaikeittenkin asioiden yli pääsee, mutta niidenkin hoitoon löytyy se helpompi ja vaikeampi vaihtoehto…haluan katsoa luottavaisena tulevaisuuteen tietäen, että kaikella on tarkoituksensa ja loppu päättyy aina hyvin

144

Täällä yökyöpelinä kirjoittelen, esikoinen herätti ja ilmoitti pelkäävänsä vastaantulijoita. No onneksi oli unta nähnyt, aika perhanasti itekin pelästyisin jos tulisi asunnossa sisällä vastaantulija!
Sitä vaan piti sanoa, että päivittäin luen kuulumisia. Kun on itelläkin ns. tilanne päällä niin aika vaikea kommentoida mitään järkevää. Mutta voimia ja kestävyyttä toivotan!

145

Tää on sitä vertaistukea, “tukevat ystävät” vaan ei siinä mielessä kuin painonvartijoissa.

Huomaan että mitä enemmän asioita käy läpi täällä ja omassa päässä ja varsinkin kun pääsee yli noista alkuvuodatuksista, niin ehkä enemmän on se oma kehittyminen ja tulevaisuus mielessä kuin alkkis ja sen alati vaihtelevat mielialat ja samoina pysyvät teot. Ne siirtyy ikäänkuin sivulauseeksi elämän tarinassa. Se on sitä irrottautumista!

Kun tilanne on “päällä”, on ehkä vaikeampi irrottautua, mutta heti se aavistuksen helpommaksi muuttuu kun tekee edes jonkun päätöksen, ei eropäätöstä tai jäämispäätöstäkään tarvii ekaksi vielä vaan vaikka sen päätöksen että nyt ei minun yli kävellä enää tai että menen Al-Anoniin tai että nyt en enää kannattele kulisseja. Henkinen painolasti kevenee ja ihan ajatuksen voimalla.

Jos se on riippa tullut uskoon? Jossain joku jeesus jakaa leipää ja kalaa ja tekee vedestä viiniä?

Mulla on muuten puskat täynnä viinimarjoja ja hetken pähkäilin, pitäiskö kotiviiniä niistä pyöräyttää mutta sitten tyrskähdin ja mietin että kukas niitä sitten lipittelee, houkuttelen vaan vääränlaista seuraa itselleni. Eikä ole viinintekotaito ihan samoissa mitoissa kuin mehunkeittotaito.

146

huomenta kaikille!

tänään on taas ärsytysaamu…tuntuu et nyt ei tarvitse paljoonkaan kun pinna palaa…yö meni taas muutamalla hassulla tunnilla ja takaraivossa alkaa pikku hiljaa jyskyttää riipan touhu…
tulis jumalauta selvittämään asiat ja sitten päätettäis kuka lähtee ja minne…eikä saakeli soikoon lymyä jossain piilossa…ja odota ihmeitä tapahtuvaksi…

jospa se tänään ihan oikeasti hakisi sitä asuntoa ja sit tulisi siitä kertomaan, mutta tuskinpa…

tiliä se ei oo vieläkään käyttänyt senttiäkään…ehkä se on lopettanut 30v. kestäneen tupakoinnin…

kuka ihminen voi maksaa toisen ruoka, juoma ja tupakka kulut jo neljättä pvää…
luulis et haluaisi jo vaihtaa alushousuja…no ei kai ne muutamassa pvässä ihoon kiinni tartu…

tänään taidan lähteä laskemaan laitumelle suuntaa antavaa teuraseläinten määrää, jos tulisi auto hakemaan niitä ennenkun maa alkaa jäätymään…niin ja noi puut tuolla maassa…traktoriin sain eilen vaihdettua kauhan, joten pitäisi vain siirtää ne sateen suojaan ja pilkkoa sitten vaikka myöhemmin ettei nyt aivan pilalle menis…

eilen kun en mennyt mökkiläiselle kylään niin tänään sitten lupasin…ei huvita yhtään…ihmiset ovat aivan ihania ja niitä on mukava tavata ja kaikkea hyvää…mut juuri nyt, ei huvita…

ja vielä marjat!.. jätän ne tänä vuonna puskiin…en viitsi aloittaa keräämistä sielä ampiaisten keskellä…jääkööt…koskaan aiemmin ei oo jäännyt, mut nyt saa jäädä…

mulla on muuten synttärit ens perjantaina…10.pvä…
-2 vuotta sitten, mun syntäri pvän molemmin puoliset viikot riippa joi yhden juopon akan kanssa…
-viime vuonna se lähti just 2 pvä aikaisemmin katkolle kun oli juonnut huhtikuusta alkaen

  • entä nyt??.. en tiedä vielä…synttärit on vasta ens perjantaina

tuntuupa kivalta kun tietää jonkun juhlivan niitä…
mitä mä sitten haluaisin…jonkun pienen erinlaisuuden…vaikka ravintolaan syömään ja siitä elokuviin…tai shoppailu reissu josta tuo muiston mukanaan…esim. jonkun pienen kodin sisustukseen liittyvän…jonkun, mistä tulisi hyvä mieli…mutta lähde nyt sitten lasten kanssa kumpaan vaan…ei kiitos!! taas se sama paska tyhmä kakku pöytään, mikä ei maistu kumminkaan kellekkään, laitan mä sen sitten jääkaappiin ja vedän pitkää tikkua, millä viikolla homehtuu sinne, et voin heittää sen hyvillä mielin roskiin…
porukat tulee kumminkin kylään ja faija kääntää heti kakun nähdessään puheen riippaan…onkos näkynnyt?, missä se on? jne…riipasta puhutaan niin kauan kunnes jollain menee kakku väärään kurkkuun…yleensä mutsilla, kun se huomaan mun ärsytys kynnyksen olevan pian ylitetty
jos tokasen riipasta vain: en tiedä, en juuri nyt edes välitä, pidän sitä täysin moukkana, en juuri nyt halua keskustella aiheesta…ym." niin faija on hyvin loukkaantunut…ei hän mitään pahaa tarkoittanut, ajatteli vain, kuinka olen ajatellut pärjätä…sit se alkaa kohteliaisuuttaan puhumaan et oonko katsonut öljyjä ruohonleikkurista, missä kunnossa moottorisahan terä on…kaikesta…millä ei ole mitään väliä!! kaikesta mikä aiheuttaa vain lisää töitä…voisin nukkua sen päivän yli, mutta silloinhan on jo lasten koulu…

mutta nyt menen kahville…omat ajatuksenikin saavat minut taas vihaiseksi…mutta ei niin paljoon että lapset huomaisivat…onneksi!
joten…TEATTERI JATKUKOON!

147

Muihin asioihin puuttumatta: synttärit on kiva juttu ja sun pitää murtaa tuo kaava. Ota oma loma ja tee shoppailureissu tai vie muksut syömään johonkin erikoiseen paikkaan, ota ne vanhemmatkin mukaan!

Minähän itkeskelin Sokkarilla mustikka-aamutossujen edessä (jotain aino-mallia, vihreät huopatossut joissa siniset pompulat), ettei kukaan enää mulle osta kivoja lahjoja… Ja mun synttärit on vasta marraskuussa! Enkä mä voi pitää huopatossuja kun mun jalat paistuu niissä ja mun koira rakastaa repiä villaa.

Oon ennen pitänyt ysteille kestejä synttäripäivänä, mutta se perinne on hiipunut retkun kanssa telutessa. Nyt haaveilen vaikka naisporukalla syömään ja teatteriin menosta tai mistä vaan vähän erilaisesta.

Mulla on valitettavasti palkkapäivä vasta kuun puolessavälissä, muutenhan meidän olis pitäny laittaa neilikat rintaan ja tehdä tärät! :wink:

148

Ja anna riipan muhia alkkareissaan! Jotenkin epäilen että rahaa ei oo tililtä menny mutta kun se kotiin palaa, pitää jollekin velka maksaa. Tai jos oiskin niin hyvä tuuri että joku muu ois tarjonnu…? Ihme lusmu kyllä tuo miekkonen, epäilen että alkaa hänellekin valjeta kuinka tosissaan olet ja siksi housut tutisten paossa, lykkäämässä isoja ratkaisuja.

Tai sit ei tajua mitään ja vaan ryyppy päällä.

149

kiitos Sinulle Argh kun olet jakanut elämääsi meidän muiden kanssa. ja monta muuta nimimerkkiä kuuluu tän saman kiitoksen alle! elän samanlaista tilannetta. en tiedä lähteäkö vai jäädä, pakoilen ratkaisua mökillä. täällä voin onneksi olla ihan rauhassa ja mietiskellä. puolison on pitänyt jo parin viikon ajan tulla myös mutta aina tulee jotain “tärkeempää” tilalle. no ei haittaa, osaan nauttia tästä rauhasta. eikä kertaakaan ole kuulunut maailman ällöttävintä ääntä nimittäin kaljatölkin avauksesta johtuvaa suhahdusta! pienestä se on onni kiskottava.

yritän päästä sisään tähän palstaan, tuntuu niin hyvälle (ikävä kyllä) että meillä kaikilla on samat ongelmat!
-vaimo

150

heissan! TÄÄLLÄ TAAS KUUPPA HIMMEENÄ!!!

oon niin vihanen että aloin pottuilemaan jo pojalle…
se saatana on menny soittamaan riipalle ja kysymään MISSÄ OLET??? ja pyytänyt polttoainetta!!!
riippa nousu humalassa kertonu olevan kirkolla ja hommaavansa sitä hänelle huomenna!!!

SAATANA SENTÄÄ!! nyt riipalla on taas olo "NE TARVITSEVAT MUA JA MÄ MEEN VOITTAJANA AUTTAMAAN!!! poika perkele mitä meni tekemään!!!

voi helv. mä meen ostamaan sen pesäpallo mailan ja jos sillä juoppojen kuskaus kärryllä kerrankin ajaa pihaa niin mä hajotan se kärryn!

SIIS SE JUOPPO RYYPPÄÄ KIRKOLLA!!!
mä häpeän silmäni päästä!!!

ompa lapsilla IHANAA mennä kouluun!! TOSI KIVAA! toi surkeimman näkönen juoppo joka haisee saatanan pahalle…se on meidän ihana ISI…juu-u…

jumalauta! kirkolla asuu opettaja joka kuuluu koko kunnan suurimpiin juoruilioihin!! sit se helv. vanha kaakatin kyselee lapsilta, mitä äidille kuuluu ja lähettäkää äidille paljon terveisiä…pälä pälä lässyn lässyn!!! viime vuonna ku koulu alko niin se saatanan kaakarin ryntäs mun kaulalle ja toivoi paljon voimia!! vittu! voimia tässä tarvitaan… tuolla pitää saakeli suurin siitos elukka siirtää ja perkele et on paha sisunen!! juu se ei tarvitse ku VOIMIA!! viimex sitä siirrettiin 3:lla aikuisella nyt pitäis olla kolmen voimat…joten VOIMIA VAAN JOO!!! tieshän se kaakatin et riippa oli ryypänny koko kesän kirkolla ja lapsilta kyseli lisää…saatanan haahka!! se oli päässy 2 vuotta sitte eläkkeelle, mut ei halunnu… MIKSI EI!!! sit se ei kuulis kaikkea mitä tapahtuu eikä pääsis enää lapsilta utelemaan lisää…hiuksetkin sil o ollu harmaat jo 12v:ta ja naama on ku haudasta nousseella…pitäkää nyt tämmöstä paikallisessa koulussa!!!

ILMALAIVA! voisin sanoa rehellisesti et 12 vuoteen en itkua ole päästännyt, jos sut tapaisin niin murtuisin varmasti täysin koska tuntuu et ihan oikeasti KUKAAN EI VOI YMMÄRTÄÄ MILTÄ TUNTUU!!!

151

Meillä oli vieraita, useampi pariskunta, joukossa yksi sellainen joihin halusin sekä töiden että lasten koulun takia tehdä vaikutuksen. Eksä veti tottakai lärvit vaikka oli luvannut olla iisisti. Jossain vaiheessa tämä minulle tärkeä naispuolinen halusi vessaan ja tuli sanomaan, että vessan ovi on juuttunut kiinni. Osa porukkaa oli pihalla, joten en älynnyt että siellä oli jo joku, ja avasin oven väkisin, lapsia varten hankitulla kuusikulma-avaimella.

Eksäni oli sammunut pytylle ja vinosti kaatunut kyljelleen, irrottaen siinä rytäkässä vessan istuinosan. Hän makasi lattialla kouristuksenomaisesti istuimesta yhä kiinni pitäen, perssilmä oven suuntaan… voin kertoa, että näky ei ollut kaunis. Köh.
Totesin, ettei minulle kyllä ole koskaan tullut mieleen tuota kehystyttää.

Jonkun aikaa sen jälkeen ymmärsin, että se ei ole minun häpeäni. Se ei ole minun häpeäni!

152

pojan kanssa äsken juttelin ja hän luki ensimmäistä kertaa Juha Kemppisen kirjoituksen…hän on samaa mieltä kuin minä…riippa on siirtynyt alkoholismin myöhäisvaiheeseen jo jonkin aikaa sitten…ymmärsi, miksi olin niin vihainen…kykenin kyllä hänelle selittämään nätisti, ilman raivoa, miksi riippaa ei saa “kutsua” kotiin. jos poika tarvitsee polttoainetta tynnyrillisen, niin me viemme sen traktorin peräkärryssä, sen takia että veisimme sen lava-autolla emme kutsu riippaa kotiin…jos kutsumme niin riippa tuntee taas itsenä sankariksi joka saapuu pelastamaan…

mutta kuinka kauniisti poika äsken sanoi :“äiskä, tiedätkö mitä…sinä pääset taivaaseen…koska olet kokenut maan päällisen helvetin”

153

Myötähäpeä on niin luonnollinen tunne! En tunne kun ehkä kaks ihmistä jotka ei moiseen kykene ja ne on kyllä melkein roviolla poltettavia naisia, niin hulluina niitä pidetään! Ja uskon että hekin siippojensa typeryyksistä kärsivät, eivät vain näytä ja kätkevät johonkin kovuuteen sen tuskansa.

Minulla on ollut noita retkun tekemisten salailuja vaan ja onhan se typerästi käyttäytynyt sadat kerrat. Onnekseni se oli enemmän kotijuoppo mutta noloja väkivaltatilanteita oli aina kun mentiin ulos ja ihan syyttä se meni meuhkaamaan ihmisille. Jonkun kerran retkotti alasti sohvalla puoli päivää sammuneena omaan oksennukseensa. Ällöttävää.

Tuskallisimmat asiat oon ehkä jotenkin pyyhkiny muistista, koska tuo pesäpallomailajuttu jotenkin herätti sellaisen ajatuksen, josta en saa kiinni.

Minulla on ollut niin väkivaltainen olo joskus vaikka autolla retkua reissuiltaan hakemaan mennessä, että olen huutanut ajaessa suoraa huutoa ja hakannut rattia ja pysähtynyt levikkeelle kun en ole halunnut ajaa siinä hulluuden tilassa, koska olen ottanut jo ihan turhia riskejä, meen jotenkin sellaiseen väkivallan tilaan etten välitä yhtään mistään mitään. Onneks juoppo joi auton pihasta ja nykyään kaahaan vaan polkupyörällä.

Voi kiesus näitä juttuja. Eikö ihmistä jo voi laittaa pakkohoitoon kun häpäisee perheensä.

154

taas on myöhä, eikä tunnu ollenkaan siltä että pitäis lähtee maate…joten varmaankin mennään taas muutaman tunnin unilla :frowning: ja se tarkoittaa taas sitä että aamulla on kuuppa himmeenä…

pojan kanssa äsken juttelin ennen ku lähti…sanoin et voisin lähteä perjantaina jonnekkin syntymäpvän kunniaksi. hän ehdotti heti et hän voisi viedä ja hakee minut jos vaan halua, minjä kokelas voisi katsoa sillä aikaa pienempiä. “hae äippä itsellesi salarakas”, johon minä “jos jostain ihanan alkottoman miehen saisin niin salasena sitä en pitäisi”
mutta taidan olla joku “pummimagneetti” joka vetää kaikki onnettomat ympärilleni :frowning: , joten taivallan yksin…

se siitoselukka on nyt sit siirretty …pojan kanssa kaksin siirrettiin…mitenköhän se kävi :open_mouth: …RYMINÄLLÄ…mut eläinkuljetuskärrystä se meinas loikata sivuun :angry: , onnex sen takasin tulo on helpompi…tytön kanssa kaksin samaan koppiin :slight_smile: ja sit vasta navetassa erilleen…

siis mihin lähetetään alkkikset, jotka ei ymmärrä irtaantua perheestä…siperia…ei, ei sinne vaan öljynporauslautalle…uikoot jos pois haluavat :slight_smile: 4v. selvinpäin ja sit saa tulla ihmisten ilmoille

ihan oikeasti, häpeä on kamala tunne ja kun ei voi edes tehdä mitään asialle…

pesäpallomaila…se tulee ajatuksiini…
se on kättä pidempää ja saa aikaseksi pahaa jälkeä, jos paukutan sillä autoa niin en satuta ketään, mutta autoon jää sellaiset muistot et tuska hälvenee puolella. riipalla on 28 000e auto, miksi sitä autoa pitää pitää juoppojen ja narkkarin kuljetus kärrynä. miksi se ei voi olla koti pihassa, koska me tarvitsemme lava-autoa. minä en KEHTAA ajaa sillä, koska se on ympäri kylää ja naapurikylää myös kuskannut niitä juoppoja ja narkkaria…minkä moisen leiman saan otsaani kun ihmiset näkevät et “ai, toi kuuluu siihen porukkaan kanssa” mitä ihmiset ajattelevat kun lapset tulevat ulos siitä autosta??
saakeli…auto pihaan ja vaihtoon!! meidän kodissa ei säilytellä mitään narkkarin kuljetuskoppia…myyntiin vaan!!
ja jos riipalla on niin ihanat muistot autosta niin mitä väliä sillä on jos mä sen hajotan…riippa on hajottanut minulta uskon tulevaisuuteen ja se on paljon pahempi…sitä ei saa rahalla uusiksi

miksi kuvittelen käyttäväni mailaa? se on vertauskuva, en koskaan tule nostamaan kättä toista vastaan, siihen en alennu. mutta ajatellessani asiaa, en todellakaan osta mailaa…mitä muksutkin sanois jos tietäisivät äitin lyönneen autoa mailalla :unamused: , vois ne pikkusen katsoa kieroon…meijän äiskä…

ehkä nyt jotenkin ajattelen hieman varoen poikaa…jotenki tuntuu siltä, et riipan ois paree pysytellä piilossa…poika on tosi viilee…epäilen sen soittaneen varmistaakseen juomingin, se alkoi itse puhua viime ja edellisestä kesästä ja vertasi niitä tähän kesään…se itse ehdotti riipan vaihtoa…ja se mikä mietityttää eniten…se on liian rauhallinen= potutus kynnys on nyt silläkin korkealla
mutta se sano tulevan huomenna aamupvästä, yritän päästä juttelemaan se omista tunteista, mitä se ihan oikeasti ajattelee vai riittääkö sille et sillä on oma koti jossa kaikki hyvin+ihana morsmaikku…

155

Luojan kiitos, ihmiselle on annettu mielikuvitus.

Lähipiirissä on tehty vakavaa väkivaltaa autolle. Tekijä tunnusti, että kyllä hänen järkensä sanoi, ettei tämä ole hyvä idea, mutta miten hyvältä se tuntuikaan…

Mitäpä tuohon. Sentään autoon saa uutta peltiä rahalla. Mä en osannut edes hirveästi taivastella, kun vast’ikään on lukenut niistä perhesurmista. Hakatkaa autoja, nyrkkeilysäkkiä, tai mä juoksen… Mutta toista ihmistä kohtaan ei pidä kättään nostaa. Ei vaikka se olisi perheensä häpäissyt juoppo. Eikä itseään pidä rankaista.

156

huomenta!

jälleen on yö takana… mukuloille aloin harjoittelemaan hieman aikaisempaa herätystä tänään ensimmäisen kerran jotta kouluun lähtö olisi sitten helpompaa…toivottavasti ei tarvitse taxin kanssa mennä kilpaa…ylihuomenna alkaa koulu ja ei oo muuten koulun alotus pvää muksuilla etten olisi yksin siitä huolehtinut, riippa on ollut varmastikkin ajatuksissa mukana :open_mouth: , kuten varmastikkin tänäkin vuonna…

kuinkakohan alkoholistit pärjäävät itsensä kanssa, onkohan luoja luonnut niille omaatuntoa?? koulussa he ovat oppineet virkkeen “onhan minullakin paha mieli ja en voi ymmärtää itseäni miksi teen näin”, lapsuudessa opitaan pyytämään anteeksi…mutta sitten kun kurkku vetää taas niin paskat välitetään kenestäkään.
me alko ongelmattomat olemme sitä mieltä että heillä on paha olla ja kuinkas muutenkaan alkkis yhtyy siihen, juu-u paha on…mut jelppaatko vähän niin parin pvän päästä taas lähden…

ei alkkiksella ole omaatuntoa eikä moraalia…se tekee ihan mitä itseään lystää, se on jumalattoman itserakas ja omahyväinen…se pyörii muitten alkkisten joukossa ja eräänä pvänä se siirtyy ns. normaali ihmisten joukkoon ja on sitä mieltä että kaikki on ihan ok! se ei kykene ajattelemaan että kenties häntä ei haluta joukkoon…se vaan tulee koska haluaa itse niin… siitähän se goodmankn lauloi: häiris änkee tunkee mahtailee kuin sika käyttäytyy, häiris sielä missä juhlitaan myös aina näyttäytyy… ne ovat PYRKYREITÄ! säälittäviä pyrkyreitä joille ei viitsitä sanoa mitää koska alkavat räyhäämään, katsotaan vain hieman kieroon ja toivotaan että alkkis ymmärtäisi lähteä…mutta e-hei, ei alkkis kykene ymmärtämään sellaista, koska hän on omasta mielestään niin helvetin hyvä, viisas, komea, kaunis, sosiaalinen, vitsikäs…alkkis on siis kaikkea (omasta mielestään)
meidän on luotava itsellemme ajatus, että alkkiksella on paha olla, koska muuten emme kestäisi alkkista ympärillämme sikailemassa ja pahoittamassa ja loukkaamassa meitä muita… me keksimme syitä siihen miksi alkkis valehtelee ja vääristelee todellisuutta, laitamme ne kaikki alkon syyksi…mutta itse asiassa olen (SIIS MINÄ) sitä mieltä että me emme kykene/ halua ymmärtää kuinka vittumainen ihminen alkkis on ja siksi me muut pistämme kaikki alkkiksen teot ja sanat viinan piikkiin. KOSKA…jos alkoholi ongelmaton ihminen toimisi kuten alkkis niin hänelle tulisi moraali vastaan ja hän huutaisi apua! normaali ihminen tajuaisi, ettei voi käyttäytyä noin…mutta ei alkkis, hän haluaa nauttia elämästään, tehdä mitä lystää ja milloin lystää, hän on hirveän hämmästynyt kun joku kyseenalaistaa hänen tekonsa…hän on täysin ITSEÄÄN TÄYNNÄ OLEVA PASKA! GEENIVIRHE! LUONNON OIKKU! JUMALAN LUOMA VIRHE (sattuuhan kaikille virheitä)

157

taas pvä kääntynyt illaksi…

huomattavasti helpompi pvä henkisesti kuin pari aikasempaa. tänään kävi tilatarkistaja ja kaikki oli ok, paperit tarkastettiin ja elukat silmäiltiin noin suunnilleen, siitoseläimet mitkä ei laitumella ole se tarkasti paremmin…ihan hyvä arvosana tuli…kehas meijän teuraspainoja ja hyvä mieli tuli kokonaisuudessaan…

halkomakonekkin sai iltapväl kyytiä…osan sain jo klapeista pinoon kuivumaan mutta sade esti loppuun teon…hieman selkä vielä vihotteli, tai se vihotellut vaan tuntu jäykältä ja väsyneeltä mutta saatu on nyt sitäkin hommaa eteenpäin…

muksut oottelee kovasti koulun alkua, huomenna lupasin viedä kaupoille katsomaan uusia kouluvaatteita…jotenki tuntuu ku koulu alkaa et tässäkö se kesä nyt oli…tuntuu et tänä vuonna se oli tiistaina…illat pimenee ja sataa…

riipasta ei ole onneksi kuulunut mitään…sen verran on jotain tehnyt et polttoaine rekka tuli pihaan…niin et nyt sit on sitä polttoainetta…lasku tulee varmaan mun piikkiin mut mielummin polttoainelasku (3500e)ku ryyppyreissulasku

riipan sukulainen soitti…tuli juteltua pidemmän kaavan mukaan…kehoitti siirtämään tilan lasten ja minun nimiin ja ottamaan uuden isännän…
ihmetteli, kuinka olen ollut näinkin tyyni, hän ei kuulemma pystyisi…(vai tyyni :laughing: ), kerroin kyllä että menen todella ailahtelevalla mielentilalla, mutta lasten nähden en raivoa. heillä on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi vaikka vain yksi vanhempi on paikalla…

vai vielä uusi isäntä… ja pyh! ku ei oo viel entinenkään viennyt vaatteitaan pois (tai me lähdetty)

kävin äsken ulkona tupakalla…ja jotenki tuli ihmeellinen olo…en osaa kertoa…jotenki maailma pysähty…näin (siis en nähnyt) vaan tunsin et riippa puhu, kuvittelin sen silmissäni, se puhu et sillä on kauhean paha olla mutta se ei pääse kotiin vaikka haluaisi, se ei vaan enään pääse…ja kasvoiltaan se oli hyvinki ahdistunut…
tunsin pientä tukehtumisen tunnetta kurkussa, mutta kun istuin penkille niin se meni ohi…yhtä nopeasti kuin tulikin…
olenkohan sekoamassa (en myönnä, järjellä kykenen ajattelemaan), kolkutteleeko riippa jo “jomman kumman” portteja vai ihan oikeasti…onkohan kaikki hyvin??

siis outo, veikeä, eikä oikein pysty sanallisesti selittämään…se ei ollut pelottavaa eikä kauhistuttavaa, enkä pälyilly selkäni taakse…se oli niinku…toisen toteamus…johon vastataan yleensä a-ha…

niin ja huomenna se tietenkin tulee kotii posti kainalossa ja sanoo MOI!

mut veikee…

158

huomenta! takana on 9h yöunet…tuntuu ihan hyvältä :slight_smile:

pyörin ja hyörin näillä sivuilla vaikka elämän tilanne ei ole muuttunut miksikään…yksin lasten kanssa kotona olen siis en yksin vaan olemme kolmisin :slight_smile:

kaupunki pvä tulossa ja havahduin jonkin aikaa sitten siihen että minun pväni kuluvat miettien riippaa…oikein yritän muistiani pinnistää, mitä kaikkea se on minulle tehnytkään alkon voimalla, muistelen ja muistelen…muistelen jo yli kymmenen vuoden takaisia tekoja…voi helkkari!..eihän se niin saa mennä! nyt otan itseäni niskasta kiiinni ja alan ajattelemaan jotain ihan muuta!

miten ihminen jääkin tarpomaan suohon, eikä halua päästä pois vaikka siihen olisi mahdollisuus…

nyt on aika uskoa useampaa ihmistä, kun koulu alkaa niin minä soitan asianajajalle ja alan tehdä pesä eroa, kuten riipan sukulainen sanoi eilen: minun täytyy tehdä jotain ettei riippa kerkeä tekemään jotain täysin korvaamatonta, lapsilla on oikeus periä tämä tila ja paras mahdollinen on siirtää riipan osuus lasten nimiin.
on ollut helppo siirtää asiaa eteenpäin sillä varjolla ettevät lapset kuule kun puhun puhelimessa…mutta huomenna alkaa koulu…

nyt ei muuta kuin palataa illalla ja hyvää päivää teille kaikille!!

159

Taitaa olla tämä sama tunne käytynä läpi. Se on suru työ ja tunne että toinen menee kohti hautaa. Sanoinkin miehelle että tiedän, että et vaan pysty lopettamaan, ja siksi joudut yksin asiasi kanssa kun luulet ettei sitä kukaan huomaa. Sanoin että tiedän ettet ilkeyttäsi enää ryyppää vaan et vaan pysty lopettamaan.
2 päivää myöhemmin tuli selvänä oven taakse ja sanoi että antabukset on haettuna. Mutta ei se tähän päättynyt, kun se muutama kuukausi on selvinpäin oloa takana, alkaa uusi juomisen petaaminen.
Minusta tuleekin kyylä, hän käyttäytyy kuin ei tarvitsisi mitään, tai alkaa ylenmääräisen kiltiksi koska tietää itsekin lähtevänsä pian mieron tielle. Sitten käytös vahvistuu lisää, minulla alkaa jo hiki kihota otsaan koska huomaan ettei mies ole läsnä, vaikka onkin paikalla.
Sitten tulee ihanat sanat “rakas”…seuraavana päivänä aukeaa korkki. On monivivahteinen sairaus,
kun juomahimo on niin suuri että haetaan kaikki perustelut sen tueksi. itsekin tietää olevansa itsekäs, ja sensijaan että lopettaisi juomisen, niin toteaakin olevansa “toivoton tapaus” joka ei edes ansaitse muuta kuin huutia.
Tunteet, viha, suru, pelko, viha, suru, sääli, myötätunto, viha, jne…
Siinä on tunnemyrsky jonka aloitan joka päivä alusta…kunnes tunteet muuttuvat toiminnaksi, välillä toimintakin lamaantuu, ja on vain ikäänkuin tuomittu elämään niitä tunteita. Välillä sitä miettii, että mitkä tunteet on tarkoitettu käsiteltäviksi, ja mitkä unohdettaviksi. Mutta lisää tulee, ja pystyn vain elämään päivän kerrallaan.

160

päivä vaihtunut iltaan, eikä ole tullut elämään mitään uutta mullistavaa…kolmisin ollaan ja muksut meni jo nukkumaan kun huominen koulupvä jo häämöttää. odottavat kovasti huomista, laukut laitettiin valmiiksi ja huomiset vaatteetkin ottivat esille, suunnittelivat jo että ensin herätään, sitten syödään, vaatteitten vaihto, hiukset, hampaat ja jos aikaa jää niin lasten ohjelmien katselu ennen taxille lähtöä…
niin se lukukausi taas alkaa…

meijän perhetuttu kävi illalla morjestamassa, on kuvitellut riipan olevan kotona…juttelin sen kanssa ja hän oli sitä mieltä, että riippa ei enään “nouse suosta”…sanoi että ota pikaisesti yhteyttä lakimieheen, ennenkuin riippa keksii tehdä jotain ja meille ei jää ku vaatteet…
puhuttiin rehellisesti siitä, että pärjäänkö tässä ja hän oli sitä mieltä että en yksin…ruokinnat ja traktorilla ajot kyllä pärjään, mutta eläinten siirrot on mahdottomia. kun lauma lähtee liikkeelle niin minun on mahdotonta omilla voimilla pitää aitoja kasassa ja ohjata niitä samalla. autoilla voi “pussittaa” niitä ja ohjata suunnan annossa mut 2 autoa ja 2 traktoria ei pitkälle auta…
hän ehdotti et ottaisin miespuolisen apuun, mut hylkäsin ehdotuksen, koska toinen osapuoli voi ymmärtää asian väärin…sanoinkin et pitäisi palkata miesten hommiin tekijä niin sitten suhde olisi aito työsuhde ja silloin molemmat tietäisivät pelin hengen. mutta jos kaikki lainat kasaantuvat harteilleni niin…ei ole varaa palkata työntekijää…
kyllä on kinkkimäinen tilanne!!

Kuka tietää! kirjoitit oikein!! tajusin se nyt lukiessani kirjoitustasi…maailma pysähtyy…se on surutyö…surutyö on alkanut, tästä ei ole enään paluuta entiseen. tapahtuu mitä tahansa niin koskaan elämä ei palaudu entiseen ja nyt me molemmat varmasti tiedämme sen…mut mikä on loppu…sitä ei vielä kukaan tiedä…

riipalla oli muuten 2v. sitten antabukset…ei antabus janoa poista…joi se silti samaan tyyliin…seuraavana päivänä teki kuolemaa ja silti joi. heitin tapletit roskiin ja sanoin ettei minun silmien edessä olla lääkkeitten väärinkäyttäjiä. n.2vk antabus vaikutti kehossa viinan kera sit riippa joi taas ilman pumpun rajua sykettä, siis sillähän oli pumppu tulla ulos rinnasta ja hengitys oli todella puuskuttavaa. jalat ei kantanut mut kontatenkin pullolle pääsi…onneksi olkoon viisas mies!!