alkoholistin puolisona olo

Anonymous · Elokuu 25, 2012, 6.42pm

kun mietin niin 4vuotta on sinnitelty eron partaalla…ihan sen vuoksi että riippa siis ex on aivan julmetun mukava ihminen selvinpäin…ku dokaa ni mokaa…ja rehellisesti voin sanoa että päivääkään en vaihtais pois jonka hän on ollut selvä, en päivääkään ja sen hän tietää itsekkin…

niin siis tää “ehkä tuleva apuri” on meijän kylän poikii, mettän kautta 3km päässä ja ajotietä 10-12km päästä…ei mikään uusi tuttavuus vaan aiemmin se on ollut hlö joka on metsästysreissuilla pysähtynyt puheen pitoon koska ollaan annettu lupa matsästää meijän mailla ja ollut aina “sukupuoleton” minulle kuten muutkin mettäläiset…suurin rike hänellä taitaa olla pysäköintivirhemaksu…

ja ihan oikeasti en ole hinkumassa uutta äijää, vaan ihan mukava heittää huulta. aina on tiety jutuissa osa totuuttakin ja totuus on se että tietää keneltä voi pyytää apua.

Anonymous · Elokuu 26, 2012, 4.33am

yö jälleen kääntynyt aamuksi joten huomenta!
yön nukuin taas kuin tukki, kertaakaa en herännyt ennen kuin kello oli 5.30 ja sit ei muuta kuin kahvin keittoon…
ihmisen mieli/ajatus on ihmeellinen…nyt on jotenkin rauhallinen ja tasainen olo, hieman ehkä lamaantunut…mut hyvä. luin ensimmäisen kirjoitukseni ja tuntuu et ei se voi olla minun, sen on oltava jonkun muun (siis se on minun)…ei ihmisen ainut kertaista elämää ole tehty siihen että hän kärsii vuosia, toisella olisi oikeus mennä ja nauttia (vaik ei nautikkaan) ja toinen kärvistelee toisen tekojen kanssa.
jokaisen pitäisi kärvistellä omien tekojen kanssa, ei toisen…

poika heitti eilen ilmaan et nyt mutsi aletaan suunnittelemaan laajennusta, nyt on juoppo poissa niin se ei pääse enään juomaan meidän rahoja…500 elukan halli ja ape vaunulla ruokinta, ruokintaan aikaa kuluisi n. 30minx2/pvä…eikä olisi huolta huomisesta sen jälkeen…pakko oli naurahtaa kun tuntu hyvälle että pojalla on ollut ajatuksissa tänne palaaminen opiskelujen jälkeen mutta sanoin hänelle että äiti on jo liian vanha moiseen valtavaan projektiin…minä teen vielä pari vuotta näin ja jatka sinä sitten…silloin voin astua sivuun …mutta mitä minä sitten teen?? no, ei kannata murehtia, mennään ensin vaikka tämä syksy…

Anonymous · Elokuu 26, 2012, 5.10am

Uutena ajattelin tänne kirjoittaa. Meillä mies juo viikonloput läpeensä enempi tai vähempi. Itse keinottelen tämän juopottelun keskellä kahden lapsen kanssa. Miehellä antabus jota ei viitsi käyttää. Koristaa siis kaappia.
Eilinen ilta jotenkin minut pysäytti.
Mies toi “kavereitaan” kotiin.Mies oli jo aikamoisessa kännissä. Pyysin näitä vieraita useamman kerran poistumaan. Mukana oli miehiä ja naisia. Osa jopa selviä. Nämä eivät puheistani ollut millään. Aivan kun olisimme puhuneet erikieltä. Menetin malttini täysin. Nappasin erästä naista hieman otsatukasta ja sanoin että jos ei osaa yksin lähteä täytyy lähteä saattamaan.Nainen sai kamalat raivarit ja elukan raivolla alkoi kirkumaan ja raapimaan minua. Mieheni tuli tähän väliin. Minä olin kuitenkin se hullu akka joka kävi kiinni. Oikeutettua tekoni ei ollut mutta mielestäni koti on minun ja minulla on oikeus päättää ketä sinne tulee.Vaikkakin ollaan pihalla eikä sisällä. Mielestäni kännisen miehen puhe vastaan minun sanoja on painavampi.
No minä lähdin sisälle niin sinne ne lallit jäi pihamaalle. Pitkin yötä kuski siinä rällännyt. (Tämä nainen jonka kanssa otin yhteen) Mietin jopa tekeväni rikosiloituksen ja hankkivani lähestymiskiellon. Eipähän enään pihaan tulisi.
Nyt mies tuolla makaa perse homeessa krapulaansa.Voitte varmasti kuvitella vihan määrää joka minussa jyllää. Saa nähdä saanko tätä kautta kuulla olevani hullu ämmä.Apua tarvitsen tai me tarvitaan aloitus polku vaan hukassa.

Anonymous · Elokuu 26, 2012, 6.18am

huomenta VIERAS ja tervetuloa!
perusajatushan on, että vieraat poistuvat kun talon väki niin sanoo…se on ihan sama kuka sanoo kunhan on talon väkeä! kerrostalossa on helpompaa varmasti sanoa vieraalle, että menee katsomaan mitä ovessa lukee mutta ok-talossa pätee sama. meillä päin sanotaankin “koskakohan olisit kotona, jos juuri nyt lähtisit?”

käydä toiseen käsiksi…hmm…ei siis sallittua…mutta…itse varmasti laittaisin köyden ranteeseen ja autoon kiinni ja vetäisin sen postilaatikolle. olen “aikas” tiukka määrätyissä asioissa ja jokaisen kotia on toisen vain kunnioitettava.
lähestymiskieltoja ja rikosilmoituksia tulee varmasti mieleen tehdä kiukuspäissään mutta tuskin menee poliisilta läpi.
ex:llä oli vuosi sitten antabukset (tabl) oli muutaman pvän selvinpäin ja sit alkoi juoda niiden kanssa. pumppu paukutti aivan julmetusti, tasapainoa ei ollut ja kaamea kankkunen, näytti siltä että kuolee ja itsekkin myönsi olonsa samanlaiseksi, mutta ei lopettanut juomista. heitin tabletit silloin pois ja sanoin et kodissani ei alkoholistista tule lääkkeiden väärin käyttäjää…ja se siitä yrityksestä sitten…antabuksen vaikutus häneltä loppui 2viikon kuluttua viimeisestä lääkkeen otosta…

kirjoittele VIERAS tänne sivuille niin takaan että helpottaa…jos luet esim. minun kirjoituksia heinäkuulta tähän saakka niin huomaat minkä kauhean raivon yli olen päässyt, ainakin hetkellisesti , olo oli silloin et on ihan sama mitä tapahtuu kunhan jotain vain tapahtuu. aivan järkky raivo ja viha. ihmettelen ihan itsekkin et muksuille olen kuitenkin pystynyt olemaan suht koht normaali (ehkä). minä yksin kertaisesti pääsin purkamaan raivon kirjoittamalla ja hyvin nopeasti sain viestiä takaisin joka helpotti aina hetkellisesti ja taas muutaman tunnin pääsin eteenpäin.
aiemmin oli olo kuin olisi reppu selässä jota en jaksa kantaa, nyt tuntuu et edelleen on reppu selässä ja se on tyhjä ja jotenkin ei oikein sovi selkään kun on liian kevyt…mut pikku hiljaa eteenpäin ja voimia sinulle myös!!!

entinen_aurinko · Elokuu 26, 2012, 6.47am

Hei Argh! Selviät mistä vaan. Ihaillen luen tekstejäsi, vaikka en paljoa kommentoikaan. Olet jämäkkä ja tervejärkinen nainen!

Anonymous · Elokuu 26, 2012, 4.04pm

Hei myös täältä ja komppaan täysin Entisen auringon tekstiä. Oot kyllä ihailtavan vahva ja määrätietoinen.

Anonymous · Elokuu 27, 2012, 5.10am

huomenta jälleen!

kiitoksia kannustus joukoille , mukavampi lukea positiivista kuin et kyseenalaistettaisiin hulluksi vaikka “hieman” hulluutta tarvitaan että tässä "pask…"pyörii…helpommallakin ihminen pääsee mutta jotenkin tämä työ on itsensä palkitseva, uusia aina syntyy ja toiset taas teurastamolle lähtee…joten se on sitä kierrätystä

uusi laidun alue on VALMIS!!! jip-pii!!! joten tervetuloa tarkastajat!! eilen valmistui…vaik ei pitänyt mennä vkl:na sitä tekemään… mut nyt se jää odottamaan talven tuloa

ex:ä tuli eilen, soitti ennen tuloa ja ihan mukava oli jutella, kannusti kovasti eteenpäin ja apuna oli
puhuin pojan kanssa et kaikki apu mikä ex:ltä tulee on pelkkää plussaa, jos viitsii tulla niin yritän olla kaivelematta menneitä…se näytti sitä polven haavaa…sanoin et terassilla on metsurin saappaat, sisäeteisessä metsurin turvahousut+takki sekä kypärä ja mielestäni on järjen köyhyyttä lähteä pienessäkin promilleissa moottorisahan kanssa metsää, ei porukassa saatikka yksin…muistutin vielä auton parkkeeraamisesta metsään "aina keula kohti tietä ja 1 vaihde päälle, jotta auto on heti lähtö valmis jos hätä tulee…kerrankin se oli samaa mieltä kanssani!!

mutta nyt toivotan kaikille mukavaa päivää ja palataan iltasella

Anonymous · Elokuu 27, 2012, 3.00pm

…kirjoitin viimeksi…
en pysty, en yksin kertaisesti pysty…pölläytin ex:n pihalle n 30min jälkeen sen tulosta…en kykene olla muistelematta menneitä
vihastutan itse itseni (edelleen), kun menneet on mielessä ja ex:ä ilmaantuu näköpiiriin niin aikamoisen ryöpyn saa. mua ärsyttää kaikken eniten se että se ei kykene ottamaan vastuuta teoistaan eikä sanoistaa. kun alan latelemaan totuuksia niin mykäksihän se menee ja raivarithan minä saan…miten joku ihminen voi realismille kääntää selän ja elää jotain helvetin haavemaailmaa…luulis kun näkee punaisen niin se on punainen eikä sininen. kun on juonnut viikossa 1400e niin se on 1400e eikä mykkänä olossa summa pienene yhtään
tämä pistää turpansa kiinni ja pitää sitä summa aivan mitättömänä ja ihmettelee kuinka täydelliseksi kuvittelen itseni …siis minäkö se kuvittelen taas

sanoin sille et nyt sen on paree lähtee mökkiinsä ja miettiä tekojaan, olla aivan rehellinen itsellee…katsoa peiliin ja miettiä kuinka “hyvä tyyppi” sieltä takasin kurkkaa

mistä tämä purkaus taas johtu?? tiedän…(en myönnä )
kävin elukoita yrittämässä siirtää toiselle laitumelle…ne tuli mua päällää työntämää ku avasin aitaa ihan maan juurelta, jouduin koko aika toisella silmällä katsomaan ettei joku tallo mua…sain sen auki ja lähdin eeltä kulkee “portista”…ne tulee perässä…palasin laittaa aidan kiinni…ne tuli perässä takasin vanhalle puolelle…tein uuden yrityksen ja ne tuli uudelle puolelle perässä ja taas palasin ja nekin palasivat…ja ei ku uudelleen kolmannen kerran ja taas sama…minä kävelen edellä, ne tulee perässä ja minä kuljen aidalle…ne tulee perässä …VOI PRKELE!!! helv.umpiluupäät!!! yhdellä toisella laitumella piti olla 21 päätä…niitä oli 18 …täytyy mennä huomen aamul ettii loput…
tätä hommaa voisi verrata kirjanpitäjän hommaan niin et sil o kädessä terotin mut ei kynää missää tai sit sil o tietokone mut virtajohto puuttuu…

eli jos ihan normaalisti oltais eletty ja yhes hommia tehty niin toinen olisi kuljettanut elukat portista ja toinen tullu perässä ja sulkenu sen…mut EI, EI MEILLÄ!
mähän oon ku joku hölmöläis eukko joka kulkee monee otteesee portista läpi ku ei itsekkään usko kulkeneensa …miettikääpä vähän miltä se näky näyttäisi kaupunkilaisen silmissä…ensin pers pystyssä ja elukat ympärillä ja sit mennää kaikki yhes edes takaisin…joten käyn laittamassa pannuun puita et ois edes lämmintä vettä!!

ilmalaiva · Elokuu 27, 2012, 5.34pm

Kiitos päivän nauruista, olin koiraa ulkoiluttamassa ja luin tätä kännykästä, niin en voinut mitään, nauroin katketakseni kuvitellessani tätä “hölmöläisen hommaa”, ihan repesin. Muut lenkkeilijät saivat varmaan silmien pyörittelyn aihetta, mutta hei! Minua nauratti, kaiken muun surkeuden keskellä nauroin vedet silmissä…

Tarviit jonkun insinöörin suunnittelemaan sulle uuden porttisulkemissysteemin, ihan selvästi. Mä en voi jatkuvasti nauraa näille sun jutuille keskellä kaupunkia kännykkä kädessä, “ne” alkaa pitää mua hulluna!

Anonymous · Elokuu 27, 2012, 5.58pm

oli se hyvä että jotakin nauratti , tiedätkös mua ei naurattanu yhtää…hiukset märkänä, pää punasena, lähdin autolla sit kaupunkiin…luulivat varmaan et jostain märkä t-paita kilpailusta olin tulossa…hajusta ja näöstä päättelivät että olin hävinnyt senkin…

ex:ä tuli sitten illalla vielä uudelleen takasin. kai tuli pehmeän tyynyn toivossa , palo taas hihat…mä oon 3vk odottanut traktoriin sylinterin kiinni laittoa ja se tulee, et mun pitäis tehä sille joku lasku jonka se lähettää jonnee…sanoin et odota ainakin 3vk kuten minäkin ja puhutaan sitten uudelleen…sitten siltähän palo hihat kans…otti ja lähti…siitä olisin kuulemma minäkin saanut rahaa perää tais hihkasta jotain et pärjää yksinäs hän ei ainakaa tuu auttamaan…YLLÄTYS!! siis oisko se muuten tullut

voi että voi naisihminen on pottuuntunut

ilmalaiva · Elokuu 27, 2012, 6.17pm

Minusta sinulla on oikeus ollakin äkäinen, ihan sille exälle itselleenkin: mitä pyhimystä tässä pitäis leikkiä ja hymistellä, että onni ja autuus ja KIITOS että suvaitsit tulla jelppimään. Höyryhän sun päästä nousee jo muutenkin, saati jos vielä kovin rupeat sille pokkuroimaan. Se on sitä tuulettamista ja mattojen pöllyyttämistä, kun osaa olla vihainenkin.

Kunhan ei jää siihen pyörimään. Se menee kai ohi, joskus. Sulla on aikaa olla tyynikin, sitten kun se äkäisyys on loppuun koettu.

Mullahan on ollut pienemmät nuo käytännön murheet: kauppakassien retuuttamista ja koiran viemistä ulos keskellä yötä ja naapurin pentujen juoksemista, kiljumista ja marjapensaitten repimistä, jotain epämääräistä helkkarin turhaa kitinää sellaisista pienistä kaupunkilaisten asioista, mutta jos mun retkuni olisi sillä hetkellä sattunut silmien eteen niin jopas olisin kiljunut täyttä kurkkua, voi paska minkä teit. Mutta pienet tai isot asiat, elukat portin välissä tai kauppakassissa munakenno pyörän pinnojen välissä, se hermostumisen tunne kun asiat ei mene niin kuin on ajatellut niitten menevän, se kun tulee se hiki ja tuskastus. Se ei ole varmaan kaunista katseltavaa sivullisen silmin: äkäinen akka joka puhkuu ja puhisee, savu nousee korvista, silmissä on murhaava katse ja kädet jännittyy kuin lyöntiin valmiina (vaikkeivat löisikään).

Ja vielä märkä T-paita -kilpailija. Oot sinä aikamoinen.

Anonymous · Elokuu 27, 2012, 6.55pm

nyt mua jo hieman naurattaa…ku mä oon aina se joka kulkee kaikkien perässä ja laittaa tavaroita paikoilleen, sulkee ovia, laittaa tavaroita kaappiin ym.ym…voi helvetti! suoraan sanoen…riipan käynnin jälkeen suljin kaapin ovia, laitoin tavaroita takasin jääkaappiin, nostelin tyhjiä muovipusseja terassilta, vein pyykkejä kaappiin…kunnes huomasin , riippa äkäännyksissään oli “paiskannut” kaapin oven kiinni…siis ei kiinni koska kissa oli jäänny oven väliin no mä parantelin siinä sitten kissaakin …miks aina minä!!

mut onneks mul ei oo jäänny munakennoa pinnojen väliin se johtuu varmaan sitä et ei mul oo fillariakaan…

miten joku voi sanoa että sunnuntaina syntyneet ovat onnellisia ihmisiä

ILMALAIVA! kirjoittelit joskus et tavataan ja laitetaan neilikat rintaan…höpsis! eihän sun tarvitse ku kulkea hajun perässä niin löydät mut käyn “vähän” vain availemassa portteja…hmm…

ootteko muuten koskaan käynnyt ennustajalla? mä oon kerran…toista kertaa en mene…jos se tiesi kaiken, kuten tähän mennessä, niin elän loppuelämäni yksin , se ties ukostakin niin paljon et se on aivan tumma (siis sil o mustat hiukset ja illalla ku ajaa parran niin jo aamulla muistuttaa rosvoa), mutta ei ulkomaallainen…suhde päättyy niin että siitä puhutaan pitkään…se tiesi lapsien lukumäärän…ym. ja olin n. 19v kun kävin sielä…elämän pituudestahan ne eivät saa sanoa mitään, mutta se sanoi että mun elämän viivani on lyhyt ja se päättyy onnettomuuteen…joten…sitä ootellessa…

Anonymous · Elokuu 28, 2012, 5.49am

huomenta jälleen…
aamussa ollaan ja muksut lähteneet hyvillä mielin kouluun…
päätä särkee, yleinen potutus saa jälleen vallan, hommat ei kiinnosta mutta pakko ois mennä…

katselin al-anonin ryhmiä…haluaisin mennä,tänään ois, mutta miten? joo siis autolla mutta en viitsisi jättää muksuja kotiin kahdestaan…vie hoitoon…ei oo hoitopaikkaa ja tulisin sieltä niin myöhään kotia että muksujen pitäisi olla jo nukkumassa…jos vien ne porukoille, ajaisin ensin 74km sit ryhmään n.120km…maksaako vaivan? aina vain näitä helkkarin kilometrejä…
huomenna olisi kanssa ryhmä…mutta en löydä sinne kumminkaan…miks niitä ei voi olla vkl:sin ja päiväs aikaan…aina kaikki järjestetää illalla…

täällä muuten kun luen tekstejä jossa melkein kaikki kirjoittaa että rakastaa puolisoaan…TÄ? ex:ni ainakin tekee mahdottomaksi hänen rakastamisen…eikä hänkään rakasta toista ihmistä, pelkästään itseään ja tosi paljon…hänelle riittä että HÄNELLÄ on kaikki hyvin, hän petaa niin ettei HÄNEN tarvitse tehdä mitään, hänen mielestään HÄNTÄ on loukattu…hän pyörii vain häntänsä ympärillä …

pitäis lähteä pinoamaan puitakin ja ottaa kuivat puut toisesta pinosta ja alkaa lappaa niitä liiteriin…ai millä? kottikärryllä tietenkin ku ei oo miespuolinen saanut traktoriin sylinterin tiivistettä jotta vois laittaa kauhan kiinni , joo voishan tekemistä siirtää…sit tulee vastaan kuitenkin lumi ja kuka ne sieltä hangesta märkänä noukkii , no voi jättää hankeen mut sit ne onkin jo pilalla ja turha toivoa enään lämmintä niillä saavan…äh, mikä potutus!
mun pitäis olla niinkuin kylän muiden akkojen…istua sisällä ja katsella ikkunasta…ex:llekin oli ihan itsestään selvyys kun kysyin et miks toisen miehen vaimo ei tee mitään…vastauksen sain "mitä se nyt tekis, mieshän ne kakki hommat tekee " kysyin silloin takaisin et miksi meillä ei ole niin…sain vain hölmistyneen katseen takaisin

Anonymous · Elokuu 28, 2012, 6.06am

Vilkases uudestaan sitä elämänviivaa. Mä luulen, että se salamanisku oli tarkoitettu sulle jakamaan elämä kahteen osaan. Ja tämän loppupuolen päätät itse.

Tuolla sun sisulla siirretään vuoria ja viikatemieskin pelkää… Sä lähdet vasta sitten kun aika on.

Mulle ennustaja katsoi vaan kädestä, että löydät todellisen onnen vasta myöhemmällä iällä, sit nelikymppisenä . Olisiko ollut oikeassa. Ihan vielä se 40 ei ole lasissa, kuinka onnellinen tästä vielä tuleekaan.

ilmalaiva · Elokuu 28, 2012, 6.36am

Minä säästän itseni ennustajalla käynnistä ja ennustan itse: tein unelmakartan. Selailin siis jotain vanhoja lehtiä ja leikkasin kuvia ja lauseita, jotka jotenkin tuntuivat omilta. Kiva muuten, kun mainoksissa on jotenkin niin positiivista sisältöä, sieltä voi leikata omaan elämään vaikka lauseen: “Korjaa jopa 80%” (laitoin sen työn kohdalle, se on alalla aika hyvä lopputulos asiakkaiden kanssa). Sitten ensin asettelin ja sitten liimasin niitä juttuja isolle paperille ja kyllähän sieltä muodostui omia osa-alueita: työ ja vapaa-aika, rakkaus ja ystävät ja myös se taloudellinen puoli.

Minä kun olen tällainen myyntikoulutusten, onnellisuuskonsulttien, yksilöpsykoterapian ja yritysvalmennuksen muovaama höpöhöpönaminami-tyyppi, jalat aina tukevasti ilmassa, niin uskon että tuo kehystetty unelmakartta ohjaa minua alitajuisesti täyttämään elämäni siinä näkyvillä asioilla: terveys, ulkoilu, onni ja menestys tai pikemminkin tyytyväisyys, sivujuonina oma Mini ja kesämökki antamassa konkreettisia numerotavoitteita. Miehen leikkasin jostain vakuutusyhtiön tai pankin mainoksesta: ei mikään komea rontti vaan rillipäinen insinööri, näyttää kuitenkin kiltiltä ja huumorintajuiselta (itse asiassa minun huumorintajuuni sopii hyvin mies, joka näyttää tosikolta, mutta on hauska, ei suinkaan kestohymyilevä mies, joka lirkuttaa ja letkauttelee).

Minä tarvitsen höpöhöpöä kuten unelmakarttoja ja pinkin eteisen seinän, ne vievät minua eteenpäin. Ne eivät myöskään maksa mitään, eli jos eivät saa toivottua vaikutusta aikaan, ei ole mennyt rahaakaan hukkaan. Sen sijaan ennustajan tapaaminen antaisi liikaa valtaa ihmiselle, joka saattaa keksiä omasta päästään: olet jo löytänyt elämäsi miehen (joko retkun tai sitten jonkun exän, jota en enää takaisin voi saada) ja työelämän huippu on saavutettu (jaajaa, minusta minulla on vielä paljon saavutettavaa).

Minulla on muuten liikeidea siltä varalta, että nykyinen työnantaja ei haluaisi enää palveluksiani: perustan palvelunumeron, joka ei ole ennustuspalvelu vaan “ihmistenauttamispalvelu”. Voi soittaa ja jutella jollekin ihan samaan rahaan kuin sille puhelinennustajalle, joita pidän sellaisena juttuseuran korvikkeena, kun ihminen oikeasti kaipaa jonkun sanomaan, että kyllä sinä pärjäät ja nouset tästä suosta.

Sellaiset oikeat, henkilökohtaisesti tavattavat ennustajat ovat kyllä ihan helkutin pelottavia: jos jollain on lahja, se näkee tulevaan. Jos ei ole, se on huijari. Hui. Voitte arvata, etten myöskään pelaa spiritismiä vaan ennemmin pimeinä öinä katselen tähdenlentoja ja toivon niiltä.

Ihan tuli epäuskottava olo tästä kirjoittamisesta. Olen ilmalaiva ja minut on tehty hattarasta ja vaaleanpunaisista tennareista.

ilmalaiva · Elokuu 28, 2012, 7.36am

Kun muuten laitoit noista Al-Anon-ryhmistä, että vain arkisin ovat, niin monesti olen miettinyt että eniten olisin tarvinnut ryhmää viikonloppuisin, kun piti koko päivä katsoa retkun juopottelua: se olisi ollut helpotus ja hengähdys viikonloppuihin. En tiedä onko se sitten tilakysymys, tiloja ei ehkä oikein ole viikonloppuisin saatavilla edullisesti. Ajattelin tässä (omituisessa voimantunnossani) ensi keväänä selvitellä mahdollisuutta viikonloppuryhmään omassa kaupunginosassa, koska täällä tuntuisi olevan paljon potentiaalisia kävijöitä ja haluaisin edes kokeilla viikonloppuryhmää, olisiko se monelle muullekin se parempi ajankohta.

Ja tuo puolison rakastaminen: kaikkien meidän puolisot varmaan tekevät rakastamisen hyvin vaikeaksi. Itse olen jo myöntänyt, että riippuvuus minulla on, ei se ole nähnytkään rakkautta se mitä minä koen ja mitä retku minussa aiheuttaa. Se vain epäilyttävästi sekoittuu siihen, mitä kuvittelen “rakkaudella” tarkoitettavan… Toisaalta sitä retkua ilmeisesti ihan millin rakastan, kun se on selvä ja tavallinen: sairautta vihaan katkerasti ja syvästi. Minulla nämä menevät nyt iloisesti sekaisin, tyyppi ja sen sairaus ja oma riippuvuussairaus. En tiedä mistä mikäkin alkaa ja mihin loppuu. En taida oikein pystyä irrottautumaan ellen eristä itseäni riippuvuuden kohteestani?

Mietin että muilla on jotenkin pidempi lista syitä rakastaa puolisoitaan kuin minun pidempi lista syitä ei-rakastaa: puoliso on sotkenut sekä minun että omat että yhteiset raha-asiat, hän on ollut joko känninen kusipää tai räjähdysherkkä kaivaten sitä ainoaa oikeaa rakastaan: pulloa, hän on ollut välinpitämätön sekä omien että minun lapseni suhteen, hän ei ole koskaan myöntänyt tarvitsevansa hoitoa, hän on pettänyt lupauksensa usein, häneltä puuttuu täysin kyky tukea minua moissa ongelmissani (siis jos olen vaikka kuumeessa, hän väistää sen sijaan että passaisi tai säälittelisi tai mitä nyt ihmiset tekevätkään kun toinen on kipeä, sanoo vain jotain tylyä), hänen rakkautensa on vain sanoja “Rakastan sinua”, hän ei kykene osoittamaan rakkautta teoilla tai muilla sanoilla (esimerkiksi herttainen vitsailu jos kysyn että ai miksi rakastat: ei vastaa mitään että olen ihana tai koska olen vaimo tai koska olen hauska vaan sanoo vain: minä vaan rakastan sinua), hän vertaa minua ex-puolisoonsa ja siirtää minuun piirteitä ex-puolisosta: siis piirteitä, joita minulla ei ole, liimataan minun päälleni, hän on raivoisan mustasukkainen ja uhkailee väkivallalla vaikkapa työkavereitani, hän on käsittämättömän suunnitelmaton ja tavoitteeton ihminen (sanoo: elämä on vaan tätä samaa paskaa, mikään ei nosta tästä tilanteesta, rahaa ei ole koskaan vaikka kävisi töissä, päivät on samaa paskaa aina vaan)…

Jos vielä rakastaisin häntä, siihen luultavasti olisi seuraavanlaisia syitä: meillä olisi pitkä historia ja yhteisiä lapsia, välillä olisi ollut hyvää arkea, yhteisiä ystäviä tai hän olisi jotenkin poikkeuksellisen ihana ihminen, joka kannustaisi minua ja auttaisi minua ja meillä olisi yhteisiä haaveita tai tavoitteita. Näitä syitä ei ole minun ja retkun suhteessa. En varsinaisesti keksi muita syitä rakastaa häntä kuin pelko olla yksin, mutta sehän on ihan typerä syy.

Kirjoitin juuri jotain syitä, mitä minulla ei ole rakastamiseen, sinullahan näitä joitakin on, mutta exäsi on kuitenkin tehnyt rakastamisen mahdottomaksi. Alkoholistin on näköjään mahdollista pakastaa tunnetilin saldo ihan sinne absoluuttisen nollan kohdalle, vaikka olisi miten yhteiset lapset ja liitto ja yirtystoiminta ja tavoitteet (ainakin joskus kai teillä oli ne yhteiset tavoitteet, onkohan ne nyt sitten sinun omat tavoitteet tällä hetkellä?).

nopsasti · Elokuu 28, 2012, 8.01am

Hei argh ja ilmalaiva,
Kun kävitte Al-Anonin kotisivuilla, huomasitteko, että ryhmän voi perustaa itse, jos löytyy toinen alkoholistin läheinen kaveriksi? Ohjeita ja neuvoja saa Al-Anonin toimistosta. Sieltä saa myös kirjallisuuspaketin ilmaiseksi.
Kaikki Al-Anon-ryhmät ovat syntyneet alkoholistien läheisten omasta tarpeesta. Niitä ei siis perusteta “ylhäältä” käsin. Jäsenet päättävät itse, milloin ryhmät kokoontuvat - viiikonloppuisin vai arkisin, päiväaikaan vai iltaisin. Tilakysymys on tietysti pienoinen ongelma. Mm. seurakunnista, kaupungilta tai vaikkapa taloyhtiöilta voi sopivaa tilaa kysellä. Paikasta riippuen vuokra voi vaihdella todella paljon. Kannattaa ottaa etukäteen selvää tästäkin puolesta.
Onnea uuden ryhmän perustamiselle.

Anonymous · Elokuu 28, 2012, 9.12am

Puolison rakastamisesta: En todellakaan rakasta puolisoani. En tiedä olenko joskus rakastanut, ehkä ennemminkin olen ollut kiintynyt, mutta enää ei ole edes kiintymystä. Ei todellakaan. En ole nähnyt hänessä pitkään aikaan ainoatakaan rakastettavaa tai edes millään lailla positiivista puolta. En ainuttakaan syytä rakastaa. Sääli on positiivisin tunne, jota häntä kohtaan tunnen.

Mies aika pitkään sanoi, että rakastaa, mutta en minä sitä uskonut. Minusta hän niillä sanoilla vain kerjäsi minulta rakkaudentunnustusta. Olisi pitänyt valehdella. Ja kun minä en suostunut valehtelemaan, niin hänhän tietenkin loukkaantui syvästi, ja riita oli valmis.

Hän suhtautuu sanoihin muutenkin vain pelivälineenä. Totuudella ei ole hänen sanojensa kanssa mitään tekemistä. Siksi tuo rakkaudentunnustaminenkin oli vain epäreilua peliä – koska hän tietää, että minä sanon vain asioita, joita tarkoitan, mutta hänen sanansa eivät tarkoita mitään, koska hän voi ne kumota melkein saman tien joko sanoin tai teoin. Ja yleensä kumoaakin. Viiden minuutin sisään hän voi sekä toivoa, että olisin kuollut että väittää rakastavansa. Sen sijaan minut hän pistää tilille kaikista sanomisistani pitkänkin ajan takaa. Hän on uskomattoman pitkävihainen, ja muistaa “loukkaukset” yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon, että hän on juonut aivonsa ja lähimuistinsa pellolle eikä keskimäärin muista yhtikäs mitään.

Hellyys ja hyvänä pitäminenkin ovat olleet vain vaihtovaluuttaa. Niin kauan hän saattoi hieroa kipeitä harteita tai jalkoja, kun uskoi saavansa (ja saikin) vastapalvelukseksi seksiä. Ikinä sekään ei ollut pyyteetöntä. Ja kun seksi loppui, loppui kaikki hyvä kosketus myös. Ainoa kosketus, mitä häneltä saan, on väkivaltaa.

Ja minä tosiaan olen saanut hoivata ja paapoa häntä, kun hän on kipeä. Ja hänhän on aina kipeä, kun hän on pahoilla mielin. Jos minä puolestani sanon, että minulla on huono olo tai jotain, hän vain kertoo kuinka paljon huonompi olo hänellä on.

Meidän suhde toimi jollain lailla niin kauan, kuin minä olin vahva ja jaksoin häntä jatkuvasti tukea ja paapoa ja kannatella, enkä tarvinnut itse mitään. Sitten minulle tuli heikko hetki (lapsettomuushoitojen hormonihelvetti ja kaksi keskenmenoa peräjälkeen), jolloin olisin tarvinnut samalla tavalla tukea ja kannattelua. Mutta ei. Hän sanoi vain, että olen hullu ja ylireagoin, ja hukuttautui itse salaviinaan ja keskittyi omaan surkeuteensa. SIlloin tajusin, että meidän suhde on täysin epäsymmetrinen.

Anonymous · Elokuu 28, 2012, 9.47am

KIITOS VINKISTÄ “nopsasti” pistän korvan taakse!

ILMALAIVA! sä kirjotat niin hienosti että mä en ymmärtänyt sanaakaan…mä en saanut mistään kiinni luen myöhemmin uudelleen…aivot jäi varmaan narikkaan, niin hieno teksti oli…sorry!!

nyt oon väsynnyt…onneksi muksut tulee vasta 2,5h kuluttua…
kroppa on sanomassa itsensä irti…sain puut kasasta pinoon…lähin irrottamaan pilkkuria pikkutraktorista ja sain taistella tunnin ennenkuin sain sen irti…lähdin hakemaan traktoriin “puukoppaa” jotta saisin sen avulla helpommin puut liiteriin ja pannuun…traktorin takakoulut ei laskeutunu tarpeeks alas jotta olisin vain nostannu kopan perään kiinni…rautakangella sain vihdonin ja viimein sen oikeisiin koukkuihin ja läksin ajamaan…unohdin kiinnittää sokat …puukoppa putos maahan…taas rautakangella nosto molemmilta puolilta vuorotellen ylös koukkiin ja käsin työnnän rautakankea ja jalalla yritän ohjata koukkia …sain ku sainkin…hiki päässä ja tuska rinnassa…yritin lähteä ajamaan…käsissä ei ollut enään voimia jotta olisin saanut käsijarrun pois päältä…yritän ja yritän molemmin käsin kunnes onnistuin…olisin lähtenyt ajamaan mutta vasen jalka tärisi väsymystä niin paljon etten saanut kytkintä enään painettua alas…siinä vaiheessa meinasi itku tulla…silmät jo kostu mutta perkele ku purin hammasta…lopulta onnistuin…
kävin eilen kaupungissa…ostin itselleni yhtä kirjainta pienemmät vaatteet…sovitin niitä tänään päälle tyytyväisenä ostoistani…jumakauta! ne on aivan liian isot!! EI VOI OLLA TOTTA! mikään ei onnistu!!
mä haluaisin syödä, mut ei maistu…ostin itelleni pähkinöitä…ne on edelleen autossa…en halua niitä…ainoa mikä menee alas on tuoremehu, mikään ei vain maistu!

joten se tästä vahvasta naisihmisestä…meen maate…jos sit taas vähän ois parempi fiilis…

Rinalda · Elokuu 28, 2012, 10.38am

Voi hitsi argh,
kyllähän meillä muillakin on vaikeeta, mutta
sulla on todella RANKKAA!

Luulen, että meistä kirjoittajista sinä joudut kyllä fyysisesti kaikkein kovimmalle.
Älä revi itseäs hajalle! Mutta minkäs teet, kun maatalon työt on pakko hoitaa…
Jos vain on jokin taho mistä voisit pyytää apua töihin, ei kenenkään pitäis joutua noin koville.

Lepää aina kun voit, jätä huomiselle jos ei ole pakko tehdä tänään, muista syödä vaikkei maittaisi!
Voimia, sinä tarvitset niitä konkreettisesti!