Muuten allekirjoitan @Jussi n kirjoituksen mutta näin vaihdevuosi-iän kynnyksellä ne yöunet on kyllä ollutta ja mennyttä 
2 tykkäystä
Tämäkin on varmaan aika yksilöllistä. Minä nukun pääsääntöisesti hyvin, ikää on päälle 50v. Saattaa olla, että sinullakin nukkuminen korjaantuu pikkuhiljaa. Alkoholihan sotkee myös hormonitoimintaa. Toki vaihdevuosioireet vaihtelee aika paljon; joillain ei ole juuri mitään ja toisella koko setti hyvin vaikeana. Kaikilla raittius ja terveemmät elintavat varmaan parantavat tilannetta tai kääntäen dokaaminen ja huonommat elintavat pahentavat oireita.
Yhtäkaikki uniongelmat on ikäviä ja vaikuttavat jaksamiseen aika paljon. Toivottavasti sinullakin vähän korjaantuu tilanne ajan myötä.
3 tykkäystä
Kiitos @metsänpeitto1 
Mulla jostain syystä rauhoittui pahimmat evv-oireet alkoholin jättämisen myötä 
Toki unet on edelleen mitä on mutta nukun kyllä paremmin kuin juodessa. Toivoa siis on!
2 tykkäystä
No nyt iski kriisi. Tytär antoi täyslaidallisen paskaa niskaan mitä kaikkea mä olen tehnyt ja sanonut väärin. Teiniangstia ja kuuluu asiaan mutta osui kyllä kovaa ja syvälle. Nyt olen onnellinen ettei Alko ole auki koska olisi auennut korkki. Ja mieli tekisi lähteä ajelemaan ja rauhoittumaan mutta en luota itseeni hetkeäkään etten aja baariin.
3 tykkäystä
Täyslaidallisten lataaminen on lasten oikeus, valitettavasti, ja tiedän täsmälleen miltä niitä tuntuu ottaa vastaan.
Se on kauheaa. Mutta: tätä tehdessään harva lapsi ymmärtää, että kaikille vanhemmille ei todellakaan voi puhua päin naamaa siitä, mistä itse on lapsena kärsinyt.
Vain sellaisille vanhemmille voi, jotka pystyvät sitä edes joten kuten kuuntelemaan, ja joilla on jonkinlainen kyky itsereflektioon. Ja sellainen vanhempi on lapselle lopulta etuoikeus (vaikka pitäisikin olla ihan vaan oikeus), kaikilla kun ei sellaisia ole.
Joo tuttua. Se tuntuu hirveältä. Silloin tekisi vaan mieli kirkua korkeimmalla marttyyriäänellään: kaikkeni jumalauta yritin, mutta kun ei oikein voi. Ja sit jos niin lipsahtaa tekemään niin tilanne siitä vaan eskaloituu…
voimia @Nellaelina . Näitä alkaa tulla nyt kun ei koko ajan työnnä päätään pulloon. Mutta niistä selviää kyllä, ja paremmin kuin juomalla, se vain hetken verran tuntuu pahemmalta ilman kokovartalopuudutusta.
Mutta vain hetken. Ja se hetki on lyhyempi kuin mitä krapula olisi, sairaalareissuista puhumattakaan.
Nyt en ihan tiedä, kuinka sinulle eilen kävi, painelitko lopulta baariin vai et, mutta kummin vain: tänään on onneksi uusi päivä. Ja seuraavan kerran kun tulee paskista paskin olo, silloin voi koettaa ajatella: musta tuntuu pahalta, musta tuntuu ihan hirveältä nyt, mutta tämä on vain tunne, ja se menee kohta ohi.
Se voi joskus vähän auttaa. Omissa räpistelyissäni ole joskus onnistunut lykkäämään repsahtamista sillä. Ja sitten se ei olekaan tullut.
Halaus sunnuntaihisi.
4 tykkäystä
Kiitos @Räpistelijä 
En lähtenyt baariin, paruin tyynyn märäksi ja nukahdin. Ihan hyvä ratkaisu, nyt ei ole krapulaa eikä morkkista eikä mitään muutakaan. Tytön kanssa juteltiin äsken ihan asiallisesti mikä hiertää ja loppujen lopuksi selvisi että mun sanomisia oli tulkittu teiniaivoilla aivan väärin 
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Seuraavaan kertaan asti
4 tykkäystä
Puhuminen kannattaa yleensä silloin, kun molemmat ovat rauhoittuneet. Kiivaassa tilanteessa ei tule kuin henkisiä ruumiita. Itsekin aivan liian monta kertaa on provosoitunut aivan turhaan, mutta sellaista se on.
Tsemmpiä ja hyvä sinä kun et lähtenyt juomaan. NYT olisi vasta todella huono olo.
5 tykkäystä
Voitto! Sä olet voittaja! Ja minä susta ylpeä!
1 tykkäys
Näin mä yleensä olen toiminut, antanut takaisin samalla mitalla. Nyt ajattelin kokeilla olla aikuinen. En tosin ole vakuuttunut kuinka aikuismaista se peiton alla märiseminen on
2 tykkäystä
Kiitos, oon mäki aika ylpeä itsestäni!
1 tykkäys
Just nämä tällaiset voitot ja ylpeyden aiheet auttavat loikkaamaan yli seuraavien kuoppien. Näitä kun tulee lisää niin hommaa ei enää haluakaan tärvätä. Mahtavaa että sulla on nyt tämä voittoputki auki!
2 tykkäystä
Tää päivä on ollut väsyttävä henkisesti ja fyysisesti. Mä en vaan kestä riitelyä, meen aina ihan puhki. Nukuin viime yönä kuitenkin melkein 10 tuntia, päivällä oli pakko kaatua tunniksi sänkyyn vaikken enää nukahtanutkaan. Jotenkin matalapainetta koko päivä mutta herranjumala jos olisi vielä krapula tähän päälle! 
Huomenna on uus päivä ja uus viikko, sitä kohti
5 tykkäystä
Hulinaviikko. Hyvässä ja pahassa. Ensimmäistä kertaa pidin puoleni ja mielipiteeni eräässä yhdistyksen asiassa vaikka sainkin saavillisen p*skaa niskaan. Silti jollain tavalla ylpeä itsestäni vaikka tokikin pahoitin mieleni. Mutta mä seisoin mun mielipiteiden takana.
Juominen ei ole ehtinyt oikeastaan koko viikolla käydä mielessä ainakaan niin että olisin asiaan kiinnittänyt huomiota. Tosin tänään tarkastelin glögitölkkejä kaupassa että saanko juoda Näytti varmaan ulkopuolisen silmiin tosi hyvältä kun teinipojan kanssa luettiin tuoteselosteita ja se hihkaisi kovaan ääneen että “äiti tätä aun lemppariglögiä sä ainaki saat juoda, tässä ei oo alkoholia!”
Teini sai vakavasta allergista diagnoosin. Onneksi etukäteen eikä niinkuin minä että vasta anafylaktisen reaktion jälkeen. Onhan se nuorelle kova paikka mutta sen kanssa pitää vaan elää.
Päihdepolin käyntikin oli alkuviikosta. Oli itseasiassa aika silmiä avaavaa kun hoitaja kysyi että olenko mä koskaan miettinyt onko osa niistä mun ahdistuksista ihan normaaleja elämään kuuluvia eikä merkki sairaudesta. Tarkemmin kun asiaa pohdin niin voi hyvinkin olla näin. Mut on vaan toisen vanhemman taholta lapsesta saakka aivopesty uskomaan milloin mihinkin mt-ongelmaan ja etsimään kaikesta sitä patologista. Ehkäpä tähänkin pikkuhiljaa omassa päässä alkaa tulla muutos.
Kauhean väsynyt mä olen. Tai sitten tää on edelliseen viitaten sitä normaalia. Iltaisin alan jo ysin aikaan odottamaan että koskas pääsee nukkumaan. Ennen olen odottanut että kaikki muut menee nukkumaan jotta mä voin juoda (tai oikeastaan jatkaa juomista) rauhassa.
Toinen mitä mä olen miettinyt, on se kun siis mähän en tehnyt päätöstä mun lopettamisesta vaan mun kroppa teki. Niin sitäkin olen miettinyt että kun ne rajut viekkarit alkoi niin äkkiä, se oksentaminen ihan muutamassa tunnissa ja harhat ja hikoilu pari tuntia siitä. Jotenkin olen jossitellut hirveästi sitä missä tilanteissa näin olisi voinut käydä jo aiemmin, teinin rippijuhlat, ulkomaanmatka jne. Ei onneksi käynyt mutta jotenkin sitä vaan tässäkin pyrkii siihen katastrofiajatteluun vaikka riittävän kauhea kokemus oli silloin kesälläkin.
114 päivää raittiina, hyvä olo siitä!
10 tykkäystä
Tämä on kyllä loistava kirjoitus.
Iso osa erilaisista tunteista on ihan normaaleja, myös niillä, joilla on mt-ongelmia ja niihin liittyviä diagnooseja, kuten itsellänikin on.
Meillä lapsuudenkodissa tunteiden patologisointia käytettiin myös henkisen väkivallan muotona ja vaientamiseen, vaikka mm suuttumiseen ja muihin tunteisiin on kyllä oikeus olipa sitten diagnooseja tai ei.
Kaikkea toimintaa tai tunnetiloja ei kenenkään, missään nimessä itsensäkään, kohdalla pidä alkaa pitää oireena jostakin.
Elämään kuuluu aina jonkinverran hankaliakin oloja ja tunteita ihan samalla tavalla kuin niitä mukavampia.
6 tykkäystä
Mä en tiedä voiko näihin vanhoihin ketjuihin kommentoida, mutta oli siis niiiin hieno kirjoitus…
2 tykkäystä
Alkoholittomissa juomissa on se hauska puoli, että sellaisen voi juoda oikeasti janoon, vaikka saunan tai lenkin jälkeen. Inkiväärioluessa tuolla poltteella koetetaan ehkä hieman imitoida alkoholin makua tai tuntua. Lisäksi niissä on usein paljon sokeria. Tästä syystä kannattaa ehkä alkumetreillä vältellä, myöhemmin voi huomata, ettei niitä tee edes mieli. Alkoholittomien juomien määrä kasvaa alituiseen, niistä voi oikeasti löytää juoman, jota voi aidosti sanoa nauttivansa maun vuoksi. Lisäksi voi havaita, ettei noita juomia vedetä ämpäritolkulla, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Alkoholittomien juomien, kuten muidenkin limujen tai vissyjen isoin ongelma on hinta. Jos vielä tupakkia menee lisäksi, niin kuukaudessa katoaa helposti 500-600€, jopa enemmänkin, ihan turhaan. Tuolla summalla lyhentää vaikka autoa, käy Etelässä tai muuttaa paremmalle alueelle asumaan.
1 tykkäys
Voi kommentoida ja joo, @Räpistelijä on
1 tykkäys
Mun piti elää melkein viisikymppiseksi tajutakseni tämän mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan
Pitikö tää viikko olla helpompi? Mä olen valvonut kaksi yötä, tai siis torkkunut ja pompannut jokaisesta rasahduksesta. Kissa sairastaa taas. En uskalla vielä sanoa että sairasti vaikka paljon paremmalta vaikuttaakin. Kolmena päivänä päivystyksessä, eilen kahdesti, kaksi varattua (ja peruttua) eutanasiaa, lähes päästä itketyt silmät ja tyhjä lompakko.
Mutta selvisin! Taas. Eilen kyllä huutoitkiessäni vannoin vetäväni pään täyteen mutta olin aivan liian väsynyt lähteäkseni Alkoon. Suru ja huoli on kamalaa, tuntuu ettei siitä mitenkään voi selvitä mutta niin siitä vaan selviää. Hengitys kerrallaan. Jopa ilman alkoholia näköjään.
Ja hah, saavutinpas tänään 4 kk raittiina! 
10 tykkäystä
Paljon Onnea @Nellaelina neljästä raittiista kuukaudesta 
Voimia haasteisiin.
1 tykkäys