Otaikossa se tulikin sanottua. Sitähän minä olen, alkoholisti. Vuosia pidin juomistani vaan tissutteluna. Olinhan toimintakykyinen koko ajan, tai ainakin suurimman osan aikaa. Näin ainakin uskottelin itselleni. Tosiasiassa en saanut viimeisten kuukausien aikana edes perusasioita tehtyä, ei ollut voimia suihkuun, ruokailuun, kotitöistä puhumattakaan. Selitin tilannetta itselleni masennuksella. Aamun ensimmäinen ja illan viimeinen ajatus oli alkoholi. Jos heräsin yöllä niin join sen pari koska ei siitä mielestäni haittaa ollut. Ja olinhan omasta mielestäni masentunut. Kulissia pidin mielestäni hyvin yllä, mies ja lapset eivät aavistaneet mitään. Näin uskoin, vähämpä tiesin. Pohja tuli vastaan 13.7. Heräsin totuttuun tapaan yöllä, kaadoin itselleni drinkin ja oksensin sen samantien ulos. No, ajattelin että join vaan liian nopeasti joten uusi yritys. Tästä alkoi 27 h jatkunut oksentelu. Seuraavana päivänä tunnustin miehelle, itkin ja kiljuin, hikoilin likomärkänä, tärisin niin etten viestiä voinut kirjoittaa, näin ja kuulin harhoja. Ensimmäistä kertaa sanoin että haluan apua. Vastoin kaikkia odotuksiani, mies ei suuttunut, ei huutanut, ei uhanmut lähteä. Toi mehua, kuivia vaatteita, tyhjensi ämpäriä. Tiistaina 15.7. olin jo fyysisesti siinä kunnossa että sanoin miehelle että vie minut päivystykseen, en enää pystyssä pysynyt. Onneksi sattui ihana hoitaja luukulle joka talutti minut samantien tarkkailuun ja tiputukseen. Olin niin kuivunut että kanyyliä ei meinattu saada laitettua. Nesteytyksen myötä olo alkoi helpottaa, päädyttiin lääkärin kanssa aloittamaan avokatko jota jatkettaisiin päihdepolilla seuraavana aamuna. Sain lääkkeet ja b-vitamiinia ja pääsin kotiin. Aamulla olin tasan kello 8 päihdepolilla lääkkeenjaossa. Siitä se lähti. Katkoviikon nukuin käytännössä lääketokkurassa koko ajan, pieniä hetkiä jaksoin olla hereillä mutta olin onnellinen että vieroitusoireet olivat ohi. Olin elossa. Katkon jälkeen alkoi käynnit sairaanhoitajalla ja alkuun ajattelin että en minä mitään muuta apua katkon lisäksi tarvitse, olinhan jo lopettanut. Vähänpä tiesin. Parin viikon jälkeen alkoi jo tuntua että eihän se nyt niin kamalaa ollut ne oireet… Nyt on päivä 70 raittiina mutta viinamörkö on mielessä päivittäin. Kuiskuttelee että jos ottaisin vaan sen yhden. En ole ottanut mutta yllättävän vaikeaa on ollut! Helpottaako tämä ikinä? Jatkan toisella kertaa lisää ja kysyäkin saa jos kysyttävää on. Näistä Päihdelinkin keskusteluista on ollut itselle tosi iso apu juomattomuuteen, kiitos kaikille siitä! 
Helpottaa. Tervetuloa palstalle @Nellaelina !
Onnittelut siitä, ja ihanaa että edelleen olet!
70 päivää on todella hyvä alku ja parempaa on vielä tulossa.
Kiva kun aloitit oman ketjun. Siitä voi olla paljonkin apua: kun viinamörkö seuraavan kerran kuiskuttaa, voit käydä lukemassa tämän ketjusi ensimmäisen kirjoituksesi, jossa kuvailet sen hurjan oksentamisen ja sairaalareissun. Se voi auttaa: että muistat, mihin korkkaaminen oikeasti voi johtaa.
Viinamörkö tunnetaan myös nimellä alkoholiriippuvuus ja sen kuiskiminen kuulostaa juuri tuolta.
Mutta siitä pääsee kyllä eroon, kun vain on tehnyt päätöksen. Päivä kerrallaan. Tsemppiä!
Kiitos Pahoitteluni kirjoitusvirheet, onko joku keksinyt miten tänne saa kirjoitettua ilman että ketjut näkyy tuossa läpi 
Joo siihen viekkareiden muistoin olen palannutkin mutta se tuntuu olevan vähän kuin synnytys. Mitä enemmän aikaa kuluu, alkaa ajatella että eihän se nyt niin kamalaa ollut.. vaikka järki sanookin että oli se! Onneksi en ehtinyt pysyviä vaurioita itselleni juomaan, alat oli vähän koholla mutta laski kuukaudessa normaaliksi. Paljon on mielessä asioita mitä kirjoittaa mutta en saa niitä kaikkia jäsenneltyä kerralla. Ehkä siinäkin pätee se hetki kerrallaan.
Ihan varmasti.
Ajatukset jäsentyvät omaan tahtiinsa. Kiva kun olet täällä ja mukavaa huomenna alkavaa uutta viikkoa!
Hei @Nellaelina ja tervetuloa kirjoittamaan!
Oman ketjun avaaminen on hyvä päätös. Paitsi että siihen saa purettua ajatuksiaan, teksteihin on hyvä palata myöhemmin, niin ei totuus unohdu.
Onnea 70 päivästä. Siinä on juomattomuus jo päässyt hyvään vauhtiin. Ja kuten totesit, aikaa on myös kulunut riittävästi siihen, että pahin alkaa unohtua.
Lupaan, että mörön kuiskuttelu vaimenee. Ei se kuitenkaan hetkessä tapahdu, joten suojaus kannattaa pitää ylhäällä. Yrittää syödä ja nukkua säännöllisesti, välttää houkutuksia.
Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että alkoholiriippuvuus on krooninen sairaus, siitä ei parane. Yksikin juoma voi nopeasti johtaa takaisin tuohon, mitä tekstissäsi kuvailit.
Ollaan siis tänäänkin juomatta. Tsemppiä!
Kiitos @Teme70 
Näinhän se on ettei hetkeksikään voi herpaantua. Kyllä kummasti tuon lopettamisen kirjoittaminen toi tapahtumat taas liiankin elävästi mieleen, nyt on taas helppo sanoa että ei ikinä enää.
Tänään viimeinen labrakontrolli ja toivottavasti peth on jo aöle 0,05. Sitä odotan. Viimeksi oli 0,08 kun lähtötilanne oli 1,08. Tosin sekin oli vasta viikko katkon jälkeen eli oli varmasti ehtinyt jo laskea huippulukemista.
Muuta ohjelmaa tänään: koiran ell-käynti, ruuanlaitto siihen kun pienempi teini tulee koulusta ja ehkä illalla pieni kävely koiran kanssa. Normi kotihommien lisäksi. Huomenna viimeinen kerta ahdistuksen lyhytterapiaa päihdepolilla ja siitä sitten jatkot sairaanhoitajalla. Sitä odotan, se sh on tosi kiva!
Mitäpä sitä PEth-arvoa murehtimaan, nollaa kohti se menee kun ei juo. Sitä kun ei nosta mikään muu kuin elimistössä oleva etanoli.
Kiva kuulla, että sinulla on hyvä hoitokontakti. Se on tosi tärkeää. Jos päihdehuollon kautta on tarjolla avoimia tai suljettuja ryhmiä, niin suosittelen kokeilemaan. Itselleni ne ovat olleet ratkaisevan tärkeitä raittiuspolullani.
Mulle toi PEth on osaltaan tsemppari, kun saan sen nolliin niin on motivaatiota pitää se siinä. Kirjoitin muuten aiemmin väärin, alat mulla on koko ajan ollut normaali, GT oli koholla alkuun.
Tänään on hyvä päivä, kävin ostamassa koiralle uudet valjaat, josko lähdettäisiin illalla testamaan niitä kävelylle
No niin, nyt on ahdistuksen lyhytterapia käyty, kyllä sieltä vaan näin 30 vuoden jälkeen siltikin uusia niksejä tuli. Ensi viikolla takaisin omalle sairaanhoitajalle päihdepolilla
Maksa-arvot olivat laskeneet ennestään vaikka olivat jo normaalit. PEth menee ensi viikkoon, sitä vielä odotan. Kyllä vaan ihmiskeho on ihmeellinen miten se pyrkii korjaamaan itse itseään.
Tänään oli huono aamu, samoin eilisilta, ahdisti ja aivot sanoi että alkoholi auttaisi. En kokeillut ja hyvin selvisin ilmankin. Tai siis suklaan avulla
72.päivä, ylpeä itsestäni!
@Teme70 Mulle ei oikein nuo ryhmät sovi paniiki- ja ahdistushäiriöiden vuoksi, harmi sinänsä koska niistä varmaan saisi arvokasta vertaistukea. Mutta olen tyytyväinen että pääsen takaisin mun omalle sairaanhoitajalle, on kuitenkin joku paikka jossa purkaa ajatuksiaan.
Päivä 75. Viime yön nukuin pitkästä aikaa hyvin, tosin otin illalla lääkkeen (joka on tuolla annoksella tosiasiassa ihan lumelääke mutta mikäs siinä kun kerran toimii ). Olen nyt taas nukkunut huonommin, en tiedä mistä johtuu. Katkon jälkeen nukuin kuukauden reilu tosi hyvin mutta nyt on taas huonontunut.
Sain tänään uudet silmälasit, nyt näkee taas! Juodessa tuollaisiin “pikkuasioihin” ei juurikaan kiinnittänyt huomiota.
Tänään vielä pizzapäivä, nam. Ruoka on nyt onneksi maistunut ja tulee syötyä suht säännöllisesti.
Tiistaina omalle sairaanhoitajalle, se on kivaa mutta toisaalta jännittää kun en oikein uskalla puhua avoimesti kun kaikki kirjataan omakantaan ja se sitten vaikuttaa terveydenhuollon kanssa asiointiin 
. Täytyy tästäkin jutella tiistaina.
Mutta nyt nautin viikonlopusta - selvinpäin! 
Lämpimät onnittelut 75 päivästä ja tulevastakin viikonlopusta selvin päin! Ja hienoa että näkökin paranee nyt.
Nyt illasta tuli mörkö huutelemaan 
Että olispa hyvää edes yksi drinkki. Tai “vaan” yksi siideri. “Ei siitä haittaakaan ole”, se kuiski.
On siitä. Siiderin tai drinkin sijaan marssin kauppaan ostamaan ristikkolehden. Nyt lämmin suihku, iso lasi mehua ja lehden kimppuun!
Hienosti selätetty mieliteko. Oletko jo testannut uutta pop-ristikot lehteä? On vähän kalliimpi kuin tavan ristikot ja keskittyy populaarikulttuuriin. Ovat vähän erilaisia kuin perinteiset ristikot. Logiikka ei ole joka sanassa sama vaan voi olla myös murre sanoja ja puhekielen sanoja. Elokuvat, musiikki ja kirjallisuus ja monta muuta aihealuetta joihin perustuvat
Kiitos vinkistä @Fincoco !Täytyykin ostaa seuraavalla kerralla kun kaupassa käyn
11 viikkoa selvänä! 
Tänään oli joku ihmeen puuhapäivä, jynssäsin keittiötä varmaan reilun pari tuntia, pesin uunin nupitkin Eipä olisi juodessa tullut pieneen mieleenkään. Normaaleja asioita varmasti ns. terveelle ihmiselle mutta itselleni vielä outoja. Mutta tuli hyvä mieli kun sain valmista
Viime aikoina on putkahdellut mieleen toive kohtuukäytöstä. Yksi drinkki silloin tällöin, korkeintaan kaksi. Ehkä se lopullisuus on tässä se pelottavin ajatus. En tietenkään todellisuudessa kokeile, ensinnäkään ei se siihen jäisi ja toisaalta en uskalla kokeilla kestääkö terveys edes sitä yhtä. Täytyy suhtautua tähän samoin kuin aikuisiällä puhjenneisiin ruoka-aineallergioihin. Saahan sitä haaveilla possumunkista mutta kun välitön seuraus on anafylaktinen shokki niin mieluummin olen ilman.
Lähinnä mietin mitä se hyväksyminen vaatii ettei voi enää ikinä ottaa? Miten pääsee siihen ajatukseen ettei enää ikinä tarvitse ottaa?
Kuitenkin hyvillä mielin (ja selvinpäin!) kohti uutta viikkoa
Jihuu, hyvä alku uuteen viikkoon; peth mittaamaton <0,05 niinkuin toki pitikin!
Nyt on käyty taas omalla sairaanhoitajalla juttelemassa, oli hyvä käynti. Saan käydä niin usein kuin tarvii niin sovittiin että nyt ainakin kerran viikkoon. Hänet saa kiinni arkisin 8-16 kuitenkin jos tulee hätä-hätä, hyvä että on backup. Ensi viikon käynti normilääkärillä jännittää jos ei nyt sitten uusikaan mun lääkkeitä, saas nähdä Tarvittaessa pääsen kyllä päihdelääkärille mutta olisihan nuo kiva hoitaa ihan niille kuuluvassa paikassa. Teini tulee huomenna joten siinä taas puuhaa loppuviikoksi. Tai seuraa. Tai ainakin joku joka on samassa huushollissa kun mies iltavuorossa. Teini ei kyllä varsinaisesti taida äidin kanssa hengailla Paitsi huomenna kun mennään kakkukahville juhlistamaan ensimmäisen koeviikon päättymistä
Hissukseen ja pikku hiljaa, ja sen olennaisen sanan kirjoititkin tuohon itse:
sitä alkaa vain tuntea, ettei enää tarvitse ottaa. Vaan saa olla ilman.
Se tunne tulee kyllä, ettei lopulta enää edes halua, eikä koe sitä minkäänlaisena menetyksenä, päin vastoin. Se vain vaatii sen että on juomatta päivä kerrallaan ja antaa aivoilleen aikaa luoda uusia toimintamalleja.
Näin riippuvuus puhuu, ja se tekee sen meille kaikille suht samalla tavalla.
Sinun ei vaan tarvitse kuunnella.
He, jotka pystyvät ottamaan vain drinkin tai kaksi, eivät koskaan päädy päivystykseen siinä tilassa jonka kuvasit tämän ketjun alussa.
Sinäkään enää ikinä et, juomisen takia, jos et vaan ota sitä ensimmäistä. Ja sitä lopulta on se lopettamisen lopullisuus: ei enää tarvitse voida niin huonosti kuin joskus on alkoholin takia voinut. Mutta hauskaa saa edelleen pitää, ja rentoutua.
Tulee vain uusia tapoja. Ja ne ovat lopulta paljon ihanampia kaikki kuin se vanha.
Onnittelut matalasta pethistä, hienosti tsempattu! Tästä vain eteenpäin. Mukavaa päivää!
Kiitos @Räpistelijä Näinhän se on että muutokselle täytyy antaa aikaa, kärsivällisyys ei vaan koskaan ole ollut mun vahvin luonteenpiirre joten hyvä hetki harjoitella sitäkin Hoitaja neuvoi tänään heittämään itselleen vastakysymyksen siihen että pitäisi juoda. Miksi pitäisi? Niinpä. Mitä hyvää saan siitä? Yhdellä ei ole mitään vaikutusta joten sitä on turha ottaa ja ne seuraavat on sitten liikaa. Olen huomannut tuon että varsinkin rentoutumiseen tuntuisi tarvitsevan alkoholia, täytyy vaan koettaa löytää uusia keinoja