Alkoholisti olen minäkin

Me Lopettajat
21

Ei minunkaan, päin vastoin. Kaikki tänne heti, äkkiä känniin, ei jaksa odotella. Mitään.

Juomisen lopettaminen ei vaan ole mikään suoritus, jonka voi hoitaa nopeasti pois alta, että voi sitten taas palata päiväjärjestykseen. Eli juomaan taas. Koska silloin ei vaan ole lopettanut juomista.

Se kysymys “miksi pitäisi juoda” on oikein hyvä.

En ole ollut vielä edes täyttä puolta vuotta juomatta. Olen ollut melkein puoli vuotta olematta humalassa tai krapulassa, ja retkahtanut viime kevään jälkeen kerran juomaan yhden lasin viiniä. Ja katunut sitä heti perään, vaikka olen joskus (lähes aina) rakastanut viiniä.

En rakasta enää. Aikansa kutakin. Ei kyse ollut siitä että rakastin yhtään mitään, kyse oli (on) riippuvuudesta. Alkoholi toi lopulta elämääni enemmän pahaa kuin hyvää, paljon enemmän. Eikä loputa yhtään mitään hyvää, ei edes hauskuutta. Ja nyt, kun olen onnistunut olemaan selvin päin, tämä on tuonut enemmän hyvää eikä vienyt mitään pois.

Ei yhtään mitään.

Kerron tämän siksi, että lopulta tällaisen säädön saaminen päälle ei ole kestänyt niin kovin kauaa, vain joitain kuukausia. En ole niin hölmö ettenkö ymmärtäisi, että olen jatkuvassa retkahdusvaarassa minäkin, koska olen alkoholisti, mutta haluan silti antaa toivoa:

ajatus siitä ettet saa enää juoda saattaa alkaa tuntua sinustakin hassulta ennemmin kuin uskotkaan. Kunhan vain olet juomatta päivän kerrallaan.

Minäkin olen kamppaillut kohtuukäytön ajatuksen kanssa tosi paljon. Lopulta olen kuitenkin päätynyt kysymään itseltäni: jos sä kerran arvelet että pystyt käyttämään alkoholia kohtuudella, miksetsä sitten alun perinkin tehnyt niin?

Tämä oma kysymys omalle itselle veti hiljaiseksi.

Kokeile. Se voi auttaa. :heart:

2 tykkäystä
22

Hyvä pointti @räpistelijä! Enhän mä tässä tilanteessa olisi jos olisin osannut ottaa vaan sen yhden tai kaksi. Ja jos sitä en tähän ikään ole oppinut niin tuskinpa oppisin enää. Ei kyllä tee mieli edes kokeilla. Mulla siis, se viinamörkö on asiasta eri mieltä mutta saa olla :see_no_evil_monkey:

2 tykkäystä
23

Juu eikä se iästä ole kiinni, vaan siitä, että on juonut riittävästi ylittääkseen sellaisen rajan, jonka jälkeen kohtuukäyttö voi jäädä haaveeksi.

Sinulla on hienot 11 viikkoa takana! Ja vielä hienommat edessä. Tsemppiä!

2 tykkäystä
24

Mulla on onneksi se sairaalapelko (tai ylipäänsä sairastumisen pelko) niin vahva että se riittää (ainakin toistaiseksi) pelotteeksi etten uskalla ottaa edes sitä yhtä, tekee mieli miten paljon tahansa. Jotain hyötyä paniikki- ja ahdistushäiriöstäkin näköjään :sweat_smile: En mä ehkä niinkään pelkää siis sitä että alkaisin juoda (vaikka toki varuillaan pitää olla!) mutta suoraan sanottuna v*tuttaa se että silti tulee mielitekoja. Miksei vaan voisi elää normaalia elämää?

2 tykkäystä
25

Minusta on viime kuukaudet tuntunut siltä, että ne mieliteot elävät ihan omaa elämäänsä. Niitä tulee, vaikkei oikeasti tee mieli juoda. Minulle ne tulevat nyt nopeina välähdyksinä (“nyt äkkiä tähän lasi viiniä heti”) jotka menevät hyvin nopeasti ohi.

Se on tosi hämmentävää, kunnes tajuaa, että ne ovat vain merkki siitä kuinka se kuuluisa riippuvuus on ohjelmoitunut omaan mieleen.

Konkarit täällä ovat onneksi osanneet vakuuttaa, että ne hiipuvat hissukseen pois häiritsemästä sitä tavallista normaalia elämää. Sitä siis, josta haaveilet.

Kyllä se vielä tulee.

3 tykkäystä
26

Nyt en tiedä teinkö tyhmästi vai todella tyhmästi. Ostin kaupasta alkoholittoman inkiväärioluen. Maun vuoksi, en oluen sinällään. Nythän se sitten on jääkaapissa varmaan siihen saakka että menee pilalle kun en uskalla juoda sitä :woman_facepalming:t2: Hoitaja kyllä sanoi että alkoholittomissa ei ole mitään pahaa ellei ne triggeröi sitä juomista mutta mistä minä voin sen tietää etukäteen triggeröikö :thinking: Olutta en kyllä koskaan ole juomalla juonut, mun juominen on ollut väkeviä drinkkejä.

27

Hyvä kun pohdit asiaa. Minä sanoisin, että jos triggeröinti arveluttaa, niin sitten riippuu siitä, onko kyseisen juoman alkoholiversio ollut sinulle tärkeä osa humalajuomista. Jos tuon juoman maku ei sinulla yhdisty päihtymiseen, niin anna palaa. Jos yhdistyy, niin alkuvaiheessa kannattaa olla varovainen.

Meikäläiset inkiväärioluet eivät yleensä ole käymisteitse valmistettuja, vaan sokerisia virvoitusjuomia. Päihdekäytössä lantrinkina, joten periaatteessa en näe isoa eroa vaikkapa Cokikseen.

1 tykkäys
28

Ei inkivääriolut linkity mulla millään tavalla humalajuomiseen, cokista tai appelsiinituoremehua en sen sijaan uskalla kokeilla, niihin liittyy hyvinkin vahvasti. Ehkä mä sitten uskallan. Mulla on taipumusta ylireagointiin, hammastahnankin meinasin heittää jo roskiin kun tajusin että siinä on alkoholia. :see_no_evil_monkey: En heittänyt eikä tee mieli juoda hammaspesun jälkeen.

29

Hyvä että pohdit triggeröiviä asioita.

@Teme70 kertoi melko tyhjentävän vastauksen.

Itse olen löytänyt pari mieleistä holitonta olutta tai radleria. Radler muistuttaa mielestäni enemmän limpparia. Vitsikkäiltä kuullostavia alkoholittomia viinoja en testaisi. Enkä myöskään viinejä. Johtuen historiasta…Samoin kun edelleenkään minulla ei ole ollut mitään tarvetta mennä Alkoon pyörimään. Ehkä joskus kun kilsoja taakse kertyy tarpeeksi.

Hassua kun en ole juonut limsaa….öööö…37 vuoteen, ja tänä kesänä alkoi maistumaan. Varsinkin Jaffan uudet hedelmämaut :joy:

1 tykkäys
30

Toinen ajatus mikä pyörii mielessä ja aiheuttaa häpeää on se että silloin kun join, kuvittelin ettei kukaan, varsinkaan lapset tienneet. Nyt kun olen kertonut heille avoimesti asiasta (jo silloin kun makasin vieroitusoireissani) ja asioista on keskusteltu paljon, oli kamalaa kuulla molemmilta se “no kyllä mä sen tiesin”. Kuinka paljon surua ja huolta sitä onkaan niille aiheuttanut. Nythän ne molemmat hyödyntää sujuvasti pilke silmäkulmassa äidin juomattomuuta ja ennenkaikkea ajokykyä. Huomasin juuri että kun aiemmin kysyivät että “äiti pystyksä ajaa?” (ajattelin että mun selitykset milloin ibs:stä ja milloin migreenistä ovat menneet läpi :roll_eyes:), nyt eivät enää kysy vaan lähinnä ilmoittavat että “äiti tuu hakee sieltätäältätuolta”. Toisaalta hyvä että näinkin lyhyen ajan jälkeen luottavat siihen että äiti on selvinpäin ja ajokunnossa :heart:

11 tykkäystä
31

Häpeä helpottaa kyllä ja sen keskellä voit ajatella, että olet nyt antamassa lapsillesi mahdollisuuden olla sinusta ylpeä. Itselläni helpotus lasten kasvoilla nyt kun en kanna enää viiniä kotiin on ollut viime kuukaudet yksi lisämotivaatio siihen, että pidän korkkia kiinni. Ja mitä pidempään tähän pystyy, sitä ylpeämpi voi itsestään olla - ja häpeä menneistä alkaa hälvetä.

Minusta on tosi hienoa, että puhutte nyt lastesi kanssa asiasta avoimesti. Se on parasta mitä lapsille voi tehdä: puhua asioista niiden oikeilla nimillä sen sijaan, että he vain joutuisivat arvailemaan.

Onnittelut tästä! Hyvään suuntaan menossa nyt kaikki!

Ja siitä inkiväärioluesta vielä: ostin sellaisen taannoin saunajuomaksi. Limppariksi se oli varsin väkevä, suorastaan pistävän makuinen. Minua se ei mihinkään triggeröinyt, mutta jos/kun sinä olet tottunut juomaan itsesi humalaan väkevillä, se väkevä maku voi ehkä kyllä toimia sinulle toisin.

Jos yhtään mietit, kannattaako sitä avata, niin ehkä se vaan kannattaa juottaa jollekulle muulle ja ostaa tilalle jotain muuta.

Mukavaa päivää!

1 tykkäys
32

Enpä muuten ajatellutkaan tuota kirpeyttä inkiväärioluessa :thinking: Menee vakavaan harkintaan juotanko miehelle. Minulla on nyt tullut kaksi uutta pahetta alkoholin tilalle; kofeiiniton kahvi ja Fazerin sininen. Molempia kuluu aivan liikaa. Mutta sallittakoon se vielä toistaiseksi, ei se terveellistä ole sekään mutta parempi kuin alkoholi.

1 tykkäys
33

Liputan uusien paheiden puolesta! Ihminen ei voi siivota elämästään niitä kaikkia samalla kertaa ihan tuosta vain, silloinhan hän ei olisi ihminen ensinkään.

Juomisesta vierottautuessa minulle ainakin on ollut tärkeää pitää kiinni joistain omista turvaherkuistani. Ja juuri esimerkiksi kahvin juomisesta onkin tullut valtava nautinto.

Nauti sinäkin hyvällä omallatunnolla nyt kaikesta sellaisesta mistä tulee hyvä mieli! Suklaan syömistä voi kyllä vähentää hissukseen sitten kun juomattomuus arkipäiväistyy. :heart:

2 tykkäystä
34

Hienoa. H*lvetin hienoa. Yritin siirtää mun paniikki-ja ahdistushäiriön hoidon yksityiseltä julkiselle. TK-lääkäri ei uusi Diapamia koska “käyttö on runsasta ja pitkäaikaista ja sulla on tuota päihteidenkäyttöä taustalla”. Mun annostus on ollut vuodesta 1997 sama 2mg 1/2-1 tbl tarvittaessa (mikä on siis ihan lumeannos) ja 30 tbl pakkaus on uusittu 1-2 kertaa vuodessa kommentilla “käyttö vähäistä ja asiallista”. Opamoxia olisin sen sijaan saanut, en tajua millä logiikalla koska se on mulle pienelläkin annoksella aivan liian vahva ja vie toimintakyvyn vuorokaudeksi.

Nyt jos koskaan tekis vaan mieli marssia Alkoon koska se näyttää olevan ainoa luvallinen hoito ahdistus- ja paniikkikohtauksiin. En marssi tietenkään mutta en enää tiedä mitä tehdä!

1 tykkäys
35

Voi hyvää päivää, eikös se Opamox juurikin aiheuta riippuvuutta aika helposti. Ihme touhua.

Nyt jos koskaan on varsin ymmärrettävää ajatella alkoon marssimista, mutta mahtavaa ettet aio niin tehdä! Se kun ei vaan oikeasti auttaisi, ei vaikka korvissa kuiskuttelisi mikä.

Hang in there. Nyt on huono hetki, nämä ovat niitä retkahdusalttiita päiviä, mutta näiden jälkeen tulee seuraavia.

Hienoa että kirjoitat tänne. Täällä joku kuulee, lukee mitä ajattelet, näkee huonon hetkesi. Ei tarvitse olla siinä yksin.

Kauheasti tekisi mieli tietenkin lohduttaa, mutta juuri tähän minulla ei nyt ole antaa muuta ajatusta kuin että ehkäpä voisit yrittää vielä varata ajan toiselle lääkärille?

Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Useimmiten parhain päin - se vaan tapahtuu nopeammin kun ei juo. Myöskään tänään.

Tsemppiä! :heart:

1 tykkäys
36

Kiitos :heart: Huono tuuri kun mun oma sh on sairauslomalla, muuten olisin saanut hänelle hätäpaniikkiajan tai soiton. Kyllä sai tosissaan keskittyä ja purra hammasta kun terkkarista lähdin etten sinne Alkoon kurvannut.

Onni onnettomuudessa, tyttärellä on tänään illalla lääkäri joten en nyt voisikaan juoda kun täytyy pystyä ajamaan sinne. Ja tytär sitäpaitsi haistaisi viinan heti, se on kyllä sellainen vainukoira :see_no_evil_monkey::heart: Ei tarvi kuin olla syönyt karkkia niin se tulee nuuskuttaen “mitä sä söit, mulle kans” :sweat_smile:

Katsotaan nyt miten tuon lääkeasian käy, juttelen varmaan päihdelääkärin kanssa jossain vaiheessa ja ainahan mä voin käydä yksityisellä (siihen ne juomisesta säästyneet rahat sitten meneekin, katsoin juuri että sen psykiatrin kenellä olen joskus käynyt, käyntihinta on 390€ :grimacing:)

Mutta hei, tänään päivä 88 ja maanantaina tulee 3 kk täyteen, sen päätin että sinne asti ainakin sinnittelen!

2 tykkäystä
37

Päivä kerrallaan.

En tiedä onko tämä sinulle jo tuttu ja/tai tuntuuko turhalta, mutta halutessasihan voit vilkaista, onko tästä yhtään mitään apua.

1 tykkäys
38

Kiitos, joo tää on tuttu entuudestaan :heart: Kyllähän noista kohtauksista selviää ja henkiin jää mutta ärsyttää vaan kun viedään se pienikin helpotus. Sinällään paniikkikohtauksia mulla tulee nykyisin (ainakin tällä hetkellä) harvakseltaan, minkä se lääkärikin olisi ymmärtänyt jos olisi kuunnellut tai katsonut käyttömääriä, tähän kohtaan en vaan olisi tarvinnut yhtään ylimääräistä stressiä lääkkeistä tai mistään muustakaan. Antaisivat nyt toipua tästä ensin ennenkuin lähdetään seuraavaa muutosta tekemään. :pleading_face:

1 tykkäys
39

Onneksi Fazerin sininen ja kofeiiniton kahvi ovat edelleen reseptivapaita. Olisiko tänäänkin aika kääntyä niiden puoleen? Voi helpottaa oloa.

1 tykkäys
40

Otin jo ensiapuna :see_no_evil_monkey:

1 tykkäys