Uutena peikkona (kiitos Google!) on mieleen noussut pelko retkahtamisesta. Ihan kuin se olisi joku väistämätön tulossa oleva tapahtuma, johon en itse voi vaikuttaa. Monet keskustelut tuovat esiin sitä että niin ja niin moni on retkahtanut että sitä on itsekin alkanut kauhunsekaisin tuntein “odottaa”. Että jos se onkin ihan mahdotonta lopettaa kerrasta? Tai no, kerrasta ja kerrasta, olenhan mä moneen kertaan vannonut itselleni että tämä on nyt viimeinen drinkki/pullo mutta niin vaan on seuraavana päivänä Alkoon käynyt tie. Mutta varsinaisesti siis lopettanut-lopettanut en ole ennen tätä kertaa. Onko siis tiedossa varma retkahdus?
1 tykkäys
Ei. Retkahtaminen on mahdollista ja taitaa olla myös aika tavallista, mutta mikään vääjäämättömyys se ei ole.
Älä suotta pelkää, ole vaan juomatta päivä kerrallaan. Kiinnitä huomiota siihen hyvään mitä juomattomuus sinulle on antanut. Mitä enemmän hyviä asioita tajuat siihen liittyvän, sitä vähemmän tekee mieli juoda ja retkahduksen riski pienenee.
1 tykkäys
Hirveä ahdistus nyt tästä lääkeasiasta. Ja kun se ei nyt heti ratkea ja kun aikaisemminkin olen todennut niin kärsivällisyys ei ole se mun vahvin luonteenpiirre. Ja siis sinällään hätää ei edes ole koska mulla on lääkkeitä vielä kotona mutta aivot tuppaa ajattelemaan aina sitä pahinta skenaariota että mitä sitten kun ne loppuu. Ja tämä luonnollisesti lisää kohtauksia ja lääkkeen tarvetta 
Olen yrittänyt puuhastella tässä kotona kaikenlaista, tein hyvää ruokaakin (ja söin!) kun teini ja kaveri tuli käymään. Aurinkokin paistaa joten ehkä vielä pienelle kävelylle jossain vaiheessa.
Kyllä tämä työstä käy yrittää pitää ne juomisajatukset poissa. Ajattelin jo alkuviikosta että oli helpompaa mutta vastoinkäymistä en näköjään vieläkään kestä. 
Silti, kohti selvää viikonloppua! 
1 tykkäys
Hei @Nellaelina, luen ketjuja viiveellä ja vastaan myös niin. 
Tuohon lääkeasiaan. Diapam on pitkävaikutteinen, kun taas Opamox on lyhytvaikutteinen. Harmillista ja outoa, jos Opamox vie sulta toimintakyvyn jopa vuorokaudeksi, kun ei se edes vaikuta niin kauaa? Vaikka yksilöllisiähän me kaikki kyllä olemme. Diapam on joka tapauksessa siis tujumpi rauhoittava kuin Opamox. Kumpaakin on eri vahvuuksia enkä tiedä, mitä sinulle on määrätty. Ehkä täältä löytyy joku asiantuntevampi tähän vastaamaan.
Omia kokemuksiani kertoakseni, totean alkuun, minulla on kroonistunut ja vaikeahoitoinen ptsd ja sen lisäksi mm.ahdistuneisuushäiriö. Minä en silti ole koskaan edes saanut Diapamia ja Opamoxiakin sain vasta nelisen vuotta sitten. Alunperin sain sen yksityiseltä psykiatrilta, mutta sitten julkiseltakin. Ja samoin kuin sinulla; minunkin käyttömääräni oli pieniä, vaikka julkisella hoitajat silti kyllä varoittelivat, että lääkäristä riippuen se saattaa äkisti loppuakin.
Tiedän kyllä ilmiön, että aikoinaan bentsoja määrättiin huomattavasti hövelimmin, mutta käsittääkseni se on suurimmaksi osaksi historiaa, koska ajan kuluessa ja tutkimustiedon lisääntyessä huomattiin, miten voimakasta riippuvuutta ne aiheuttavat. Muistan, että tästä oli julkista keskusteluakin jo 2000-luvun ensimmäisistä vuosista alkaen. Lisäksi Kela edelleen seuraa, miten paljon lääkärit määräävät tiettyjä lääkkeitä ja liiallisesta määräämisestä voi lääkärille tulla “soosootakin”.
No, mutta koska Opamox on kolmiolääke ja aiheuttaa pitkässä juoksussa riippuvuutta, kuten Diapamkin, ja lisäksi toleranssi siihen(kin) kasvaa, niin olen pyrkinyt aina tulemaan mahdollisimman pienellä määrällä toimeen. Olenkin sitten käyttänyt sitä max. 3-4krt viikossa 1tbl, vaikka välillä tuntui, että tarvitsisin vähintään yhden joka päivä. Toisaalta välillä oli voinnistani riippuen aina viikkojakin, kun en tarvinnut yhden yhtäkään Opamoxia.
Tämä kaikki oli hoitokontaktillani tiedossa koko sen noin neljän vuoden ajan, kun minulla oli resepti Opamoxiin. He tiesivät myös, että pelkäsin jo jokseenkin neuroottisestikin lääkeriippuvuutta ja, että siksi sen käyttöä koko tuon neljän vuoden ajan välttelinkin. No, silti Opamox lopetettiin kokonaan, kun kerroin psykan polilla juomisestani. Vaikka se harmitti (ja pelottikin) mua ihan hemmetisti, kyllähän mä lopulta ymmärsin silti tämän päätöksen. Olin kyllä kertonut, että en tietenkään ota Opamoxia juodessa/juotuani; en mitenkään olisi uskaltanut edes. Tiesin nimittäin myös riskit, olin kuullut ja lukenut (työni kautta ja netistä) monia juttuja, mitä alkoholia ja bentsoja samaan aikaan ottaneet ihmiset on tehneet ja se pelottikin mua paljon. Siis vaikka toki tajusin, että kaikki nuo kuulemani ja lukemani asiat eivät tokikaan olleet yleistettävissä kaikkiin käyttäjiin. Pikemminkin vähemmistöön. Summa summarum, bentsodiatsepiinit ja alkoholi eivät silti, varsinkaan pidemmän päälle, vain sovi yhteen. Ja, koska hoitotaho ei koskaan voi lopulta tietää paljonko alkoholia asiakkaalla kuluu, on kätevämpi vain lopettaa bentsot kokonaan.
Lisäksi tutkimusten mukaan, jos Opamoxia (koskenee myös diapamia) käyttää edes suht säännöllisesti pidempiä aikoja, se voikin jo itsessään alkaa aiheuttamaan ahdistusta sen sijaan, että poistaisi sitä.
Luulen ymmärtäväni ahdinkosi tästä lääkeasiasta johtuen. Edes jollain tasolla. Haluaisin kuitenkin rohkaista sua katselemaan rauhassa nyt ajan kanssa, että voisitko sinäkin nyt lopulta tulla toimeen ilman diapamia. Helppoa se ei välttämättä ole, mutta mahdollista.
Rauhoittavien tilalle on myös aina mahdollista opetella muita säätelykeinoja. Voi olla, että tämä kaikki on sinulle ihan itsestään selvää. Itsellenikin on, mutta olen huomannut, että kertauskin on opintojen äiti. Kaikkia hyviä asioita ei aina voi muistaakaan. Tässä siis vielä loppuun yksi linkki, kukaties sinulle tuttu jo sekin.
https://oivamieli.fi/dashboard.php
Tähän loppuun vielä toivoa ja lohdutuksen sana: minä kuvittelin, että en kertakaikkiaan pärjää, jos mulla ei ole edes ns.henkisenä kävelykeppinä Opamox-reseptiä ja purkkia. Mua helpotti tosi paljon se pelkkä tietoisuus siitä, että mukana on tuo mahdollisuus. Mutta. Silti nyt on mennyt ihan hyvin. En ole tarvinnutkaan sitä puolikasta tai kokonaista Opamoxia välillä, en edes sitä purkkia yöpöydällä tai käsilaukussa. Omien uskomusteni vastaisesti olenkin pärjännyt ilman. Se on nostanut mm. itseluottamusta selvästi. Helppoa ei todellakaan aina ole, kenelläpä olisi. Mutta eihän kukaan luvannutkaan helppoa elämää. Niin ihanaa kuin se olisikin.
Tsemppiä @Nellaelina 
4 tykkäystä
Juu niinkuin sanoinkin niin eihän niihin kohtauksiin tai ahdistukseen kuole, se vaan tuntuu siltä. Juttelen ensi viikolla sen päihdepolin lääkärin kanssa. Juuri katsoin tuossa mun viimeisintä psykiatrin tekemää b-lausuntoa jonka mukaan “käyttö näillä annoksilla on perusteltua eikä aiheuta minkäänlaista vaaraa riippuvuudesta”.
No, tää asia ei nyt viikonloppuna etene joten jos jotain on terapioista jäänyt päähän niin se että kysyy itseltään “voinko vaikuttaa tähän asiaan” ja jos vastaus on ei niin täytyy päästää irti. Ja toivoa parasta.
1 tykkäys
Uusi viikko ja uusi kuukausi, tänään 3 kk ilman alkoholia! 
6 tykkäystä
Jess! Hyvä sinä! Onnea ja samaa hyvää jatkoonkin!
1 tykkäys
Kiitos! Ei vielä voi huokaista helpotuksesta, tuskin koskaan mutta näin jälkikäteen ajateltuna tää on mennyt yllättävän helposti. Toki niitä mielitekoja tulee ja menee mutta tästä palstasta on ollut iso apu, oon käynyt lukemassa muiden kokemuksia ja mietteitä ja sekin on käynyt vertaistuesta 
4 tykkäystä
Lämpimästi onnea! Minusta neljäs kuukausi oli jo paljon edellisiä helpompi. Toki ajan kuluessa ja muistojen hälvetessä saattaa se kohtuukäytön valheellinen kuiskinta voimistua. Siksi on hyvä kun ketjun alkuun kirjoitit tilanteestasi niin karun realistisesti. Sitä voi sitten lueskella, jos alkaa kuvittelemaan liikoja.
2 tykkäystä
Paljon onnea ja tsemppiä jatkoon. 
1 tykkäys
Näinhän se on ettei totuutta voi hetkeksikään unohtaa ja ajautua siihen valheelliseen mielikuvaan että voisi sen yhden ottaa. Kun ei voi niin ei voi. Niin kuin aiemmin sanoinkin niin alkoholi on nyt mulla samalla listalla possumunkin kanssa - jos haluaa hengissä pysyä niin yhtään ei parane suuhunsa laittaa. Ja minähän haluan pysyä hengissä 
2 tykkäystä
Viime yönä tuli muuten ekaa kertaa Se Tunne. Tai ajatus. Heräsin yöllä, kävin vessassa ja kipitin takaisin peiton alle ja sitten se iski; ajatus että mä saan vaan mennä takas nukkumaan, mun ei TARVITSE nousta juomaan Pieniä mutta niin tärkeitä ilonhetkiä!
10 tykkäystä
Hienoa, Lämpimät Onnittelut 
1 tykkäys
Tulikin muuten toisesta ketjusta mieleen 
Meillähän on juomattomia (ja avaamattomia) viinoja miehellä kaapissa vaikka muille jakaa. Taitaa olla vajaa laatikko lonkeroakin reilu vuoden takaisista juhlista. Ei ne itseäni ole missään vaiheessa häirinneet eikä sellaista viinantuskaa ole tullut että niihin olisin koskenut, edes niihin lonkeroihin 
joten pitäisikö miehelle sanoa että heittää ne pois? Toki voisi heittää muutenkin kun ne on varmaan yli 10 vuotta vanhoja ja tälleen emetofoobikkona en anna senkään niihin koskea 
2 tykkäystä
Sain luettua tuon Juhani Seppäsen kirjan Selvästi juovuksissa mutta en jostain syystä saanut siitä oikein mitään irti Täyttä asiaahan se oli mutta jotenkin vaan en missään vaiheessa oikein päässyt siihen sisään ja kerronta tuntui vieraalta 
Reseptiasiakin selvisi ja sain sen yksityisellä uusittua ilman mitään ongelmia mutta kun tarkoitus oli siirtää hoito julkiselle niin ei se nyt ihan nappiin mennyt. Huomenna aika päihdelääkärille jatkoa ajatellen (lääkitysasiassa siis) ja vaikka mun oma sh tulee mukaan, jännittää se silti kovasti 
En oikein edes tiedä miksi. Ehkä koska hän on nimenomaan päihdelääkäri? No, kai se hyvin menee.
Teinit tulee huomenna joten loppuviikko taas ihanaa hulinaa tupa täynnä Olen suunnitellut ruokalistaa ja ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan jotain uutta Koirakin tulee tänään niin ulkoilukin taas huomattavasti kivempaa kuin yksin. Hyvillä mielin eteenpäin siis
5 tykkäystä
Nyt on jotenkin tosi huono aamu. Ahdistus on taas lisääntynyt ehkä viikon aikana ja syöminen ja nukkuminen on huonontuneet. En edes saa kiinni miksi. Tekisi vaan mieli lyödä hanskat tiskiin jos olo on kerran ihan samaa vaikka joisi 
@Nellaelina : itse olen myös ahdistukseen taipuvainen, mitä juominen luonnollisesti pahensi aika tavalla. Itselläni auttaa kävelylle tai salille lähteminen, metsässä oleminen, hyvän kirjan lukeminen, tai tekeminen muiden hyväksi mihin joskus tarjoutuu tilaisuuuksia töissä. Kun tulee huono päivä, kannattaa olla itselleen armollinen ja ajatella, että se huono päiväkin loppuu joskus. Lääkärille kannattaa puhua jos asia pääsee pahaksi. Tsemppiä ja toivottavasti huomenna on parempi päivä.
1 tykkäys
No tämähän se ongelma onkin kun olen liian itsekriittinen ja perfektionisti etten salli itselle niitä huonoja hetkiä/päiviä vaan sitten luovutan heti Täytyisi opetella siihen että jos on huono päivä niin silloin otetaan levon kannalta eikä suoriteta kaikkea ja opetella luottamaan siihen että se seuraava päivä just on parempi.
Luulen että mua nyt stressaa se tän päivän päihdelääkärikäynti. Täytyy yrittää ajatella että kohta se on ohi ja toisaalta mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, ei yhtään mitään
2 tykkäystä
Lääkärissä käyty. Oli oikeasti hyvä käynti ja tosi kiva lääkäri Ei syyllistänyt yhtään ja osasi ihanasti tsempata, toki sanoi myös suoraan asiat mitkä suoraan pitää sanoa. Kokeillaan mulle nyt eri lääkkeitä paniikkikohtauksiin koska lääkärillekin jäi se vaikutelma että mun elimistö reagoi pieniinkin määriin. Loppuvuoden ainakin käyn mun omasairaanhoitajalla ja sitten vuodenvaihteessa lääkäri ja kontrollilabrat. Toki pääsee aikaisemminkin jos tarvetta tulee.
Ylipäänsä suhtautuminen minuun on tuolla päihdepolilla ollut alusta asti 10+, kertaakaan en ole kohdannut minkäänlaista halveksuntaa tai syyllistämistä tai leimaamista. Päinvastoin hurjasti positiivista palautetta ja tsemppiä Eikä ne siis päähän taputtele ja hyssyttele ongelmaa, sanovat kyllä asiat raadollisenkin suoraan mutta niin pitääkin.
Kyllä tämä tästä taas!
7 tykkäystä
Tuli jopa nälkä ja väsy
2 tykkäystä